Bussissa istuessani

Piti vastata. Tuttu tunne. Se oli ihana tunne. Joka kantaa kaamoksen yli. Ainakin. Eikö se riitä? Vaikka sitä toista ei olekaan, sinulla on se kuva, se omasi. Katkeruus on köyhyyttä,. Oman elämän herra.
Ei merkitse oikeastaan mitään , olitko kuvitellut jotain tai et....ainoa asia mikä merkitsee on se, mitä sinä tunsit. Se ei tullut ihanmistävaan, siinä oli myös mukana omat puutteesi ja kaipuusi, se osui oikeaan kohtaan. Eikö niin? Ota se lahjana.
Kuitenkin. Tuntea jotain.....
Itselläkin rajat lähellä. Näitä mietin. Ja ehkä ihan yksin.

Mutta tuntea jotain ...intohimoa, rakkautta? Se on lahja. Todellakin. vaikka vain vähän aikaa.

Niin sitähän mäkin oon kelannut. Mut siis näytelmähän ei ole vielä ohi. ;)

Se tunne johtuu siitä että samoja asioita ja kaikkea muuta värit, sanat ja kaikki muu, on pyöritetty niin kauan että missään ei enää ole mitään loogisuutta, tuntuu että ympärillä pyörii kaikenlaista mutta se kaikki tapahtuu ulkopuolellani. Itse en tunne enää olevani osallisena siinä. Kenties se tarkoittaa lopullista kyllästymistä, en tiedä, mutta sen tiedän että jos sitä tapahtuu töissä enää vähänkin niin saattaa tulla se tunne, että ainoa asia on saada elää yksin ja rauhassa.