Nyt on sit taas tullut ihastuttua mieheen joka on aina poissa näkyvistä. (Ei olisi ensimmäinen kerta) Luulin toista kertaa keskustellessamme, että hänellä olisi myös ollut kiinnostusta, mutta seuraavan kerran tavatessamme olin itse hölmö ja välttelin häntä liikaa johtuen hormoneistani jotka hyrräsivät aivan liian lujaa hänen lähellään, pelkään pahoin että hän ymmärsi väärin käyttäytymisen ja päätti olla näkemättä minua enää sen johdosta tai sitten toinen vaihtoehto on että hän ei alun alkaenkaan ollut kiinnostunut... tuntuu ettei hän edes yrittänyt tarpeeksi tutustua minuun kun ei ollut siellä missä minä...Itse olen ymmärtänyt että kun mies tai nainen kiinnostuu tai ihastuu toiseen hän haluaa tehdä kaikkensa sen eteen että tutustuisi tähän ihmiseen kävi siinä kuinka kauan tahansa. Oon aika hajalla tästä ja tunteet sanoo että ehkä on mahdollista tutustua vielä. Järki sanoo että unohda ettet joudu pettymään pahemmin. Ei haluis päästää irti nyt on kyseessä niin upee ja spesiaali mies että ei haluis luovuttaa tän asian kans mutku ei ole edes varma toisen tunteista niin tilanne on vaikea. Varsinkin jos mies ei ollut kiinnostunut minusta alun alkaenkaan. Turhaahan tää valittaminen on tällä palstalla varsinkin mut tänään olin niin hajalla ja sydän särkynyt että ei voinu muuta kun purkaa tunteita tänne. Elämäähän tää on mutta joskus aika kakkaa kauniisti sanottuna. Sellateet fiilikset tänään.
Pää hajoaa
Oonhajalla
6455
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hormonit hyrrää sulla vieläkin.
Antamatta enemmän vihjeitä niin osaisitko kertoa miten olette sitten tavanneet ja keskustelleet?
Voin yrittää tulkita miehen käytöstä (ei kuulosta tilanteeltani ihan joten ei oikeastaan voi olla minä, mutta voin auttaa ehkä) mutta en oikein saanut selvää onko teillä välit poikki vai miten te ette yhtäkkiä "näe enää".
Miten täällä palstalla voi ketään auttaa!! Täällä ei voi kenestäkään olettaa ja omia kirjoituksia omalta ihadtukseltaan olevaksi. Varmana omimisen voi tehdä vain jos toinen on suoraan sanonut, että hän on kirjoittanut tämmöisen jutun tälle ja tälle palstalle tai jos toinen toimii rikollisesti ja kuka oikeesti sairasta, rikollista stalkkaajaa haluaa.
Aloittajalle, jos toinen ei sinun kanssa mitään yhteistä halua niin miksi luulet hänen täällä olevan?
Ihanoikeesti-nimimerkille. No tunnustan että oli minulla hieman pikkuriikkisiä toiveita että jospahan hän eksyisi tänne mutta sitä en kyllä ikinä uskoisi hänestä. Hyvin todennäköistä on että ei eksyisi. Mutta päätarkoitukseni oli se että halusin vain purkaa ajatuksiani en muuta, mutta tietysti on musta hyvä olla mainitsematta joitakin asioita. Internetin maailmassa kun ollaan ei pidä avautua ihan kauheen perusteelllisesti.
Ihanoikeesti-nimimerkille ja en tiedä haluaako hän mitään yhteistä mutta olen päätellyt että ei välttämättä halua hänen käytöksensä mukaan ainakin. Hän ei ole piirittänyt minua ainakaan siten miten minä häntä ja tuntuu että taidan olla yksin tämän tunteeni kanssa. Tämä nyt ei ole tärkein asia ja vähän mimun naiivia ajattelutapaa....mutta hän ei ole pyytänyt minua kaveriksi Facebookissa esimerkiksi, en itse ole pyytänyt häntä kaveriksi koska edellinen kerta kun pyysin aikaisempaa kiinnostuksen kohdetta facebook-kaveriksi niin kaikki meni mönkään.Tietysti ei pitäisi ajatella koko ajan että kun silloin tapahtui noin niin varmasti nytkin tapahtuu, mutta se nyt vaan on omia pelkoja minusta olisi mukavaa jos mies itse tekisi kyseisen aloitteen ja luulisi että jos joku mies on kiinnostunut niin hän on aktiivinen ja haluaa ottaa yhteyttä kaikin mahdollisin keinoin mitä löytyy...
No juu. Olet oikeassa ne hyrrää vähän liikaakin...tunteille ei oo olemassa on/off nappulaa valitettavasti. No tapasimme opiskelupaikamme yhteisessä meiningeissä ekan kerran. Itsellä kinnostus heräs heti ekan juttelun jälkeen (ei ollut edes haku päällä tai mitään)Sit sen jälkeen törmättiin enimmäkseen ruokalassa. Ja koulun asuntolan rappusissa. Yms Ei opiskella samaa alaa mutta samassa koulussa ollaan. Ei siis nähdä millään tunneilla joka päivä.SIt tuli pitkä tauko ettei nähty missään kun hän oli jossain muualla jonkin aikaa. En siis tiennyt että hän lähtee pois joksikin aikaa, hämmennyin ja aattelin että hän on nyt sitten lopettanut tms. No en sitten enää jossain vaiheessa ajatellutkaan häntä enää niin paljoa ja ajattelin että sehän oli nyt siinä. Poissa näkyviltä poissa mielestä.. mutta hän tulikin takaisin ja ajan myötä ilmeisesti kun en ollut enempää päässyt tutustuin tyyppiin niin jotkut vahvat kiinnostuksen tunteet alkoivat palata esiin (vaikka yritin vastustaa ihastumistani) koska usein on sattunut siten että ihastumiseni ovat päätyneet kyyneliin ja pettymyksiin. Mutta juu nyt tullaan sitten tähän kuukauteen ollaan enimmäkseen Vaan törmätty joka paikassa koulun aluetta ja asuntolan tiloissa useampaan kertaan juttelimme pitkästä aikaa juuri jokunen päivä sitten paikassa mihin hän ja minä menimme tiettyinä aikana päivästä rauhoittumaan. Emme kylläkään menneet sinne yhdessä rauhoittumaan vaan ihan itsekseen mutta törmäsin kuitenkin aina siellä häneen tai hän löysi minut sieltä puhumassa puhelimella.....Minusta meillä oli ihan hyvä juttutuokio, kyselin häneltä kaikkea tulevaisuuteen liittyvää ja kaikkee muutakin. En jaksa eritellä kaikkea. Tuohon "emme näe enää" kohtaan voin ehkä sanoa että olen artikuloinut sen hieman huonolla tavalla. Tarkoitan sillä sitä enimmäkseen että minä en ole nähnyt häntä missään pariin päivään vaikka hän asuu samassa asuntolassa ja käymme samassa koulussa..Minusta tuntuu ja taidan olla oikeassa ettei häntä kauheesti kiinnosta tulla mihinkään koulun yhteisiin tiloihin tai juttuihin mukaan eikä myöskään sinne missä aivan luultavasti uskon että hän tietää minun viettävän aikaa. Juttelutuokion jälkeisenä päivänä hän tuli istumaan samaan pöytään ruokalassa missä minä olin ja keskustelimme randomisti parin muun kaverin kanssa kaikenlaista ja hän kysyi myös minulta jotain antaen ymmärtää että häntä kiinnosti. Nyt hän on ingnoorannut minut ihan täysin parina päivänä. Sitten hän tulee aina aamupalalle samana aikana minä puolestaan oon melkein tän kuukauden odottanut ruokalassa hänen saapumisia ja menemisiään ja venyttänyt aina siihen asti kun hän tulee tiedän vähän ehkä tyhmääkin (juu tunnustan olevani jonkin tason stalkkeri)no eiköhän kaikki ole ihastuneena. Hän puolestaan on aina jossain muualla missä minä. Nyt kun oikeesti alan miettiä tätä juttua niin taitaa kyllä olla silleen että hänellä ei alunperinkään ollut mitään kiinnostusta muhun jos hän ei edes mitenkään piiritä mua, mutta tietystihän me hädin tuskin tunnetaan toisiamme niin en ihmettele ettei ihastusta ole ehtinyt paljon välttämättä hänelle syntyäkään paitsi tietty mulle. Taisin paljastaa ehkä liikaakin tilanteesta mutta antaa mennä.
Minusta vaikuttaa mutu puheelta ja mielikuvasta, kun ei edennyt toivotulla tavalla? Vaikeita on ratkoa, mut pelko epäonnistumisiin voi ajaa tilanteen siihen, et otetaan vaistomaisesti etäisyyttä, kun ei tiedetä mitä toinen on mieltä tilanteesta? Kun toimisikin aina noin loogisesti, et kiinnostus tuo mukanaan terrierimäisen peräänantamattoman fiiliksen, et tekee kaikkensa onnistuakseen toiveen toteutumisessa? Toivon, että kohtaatte ja pystytte puhumaan normisti ilman turhia jännitteitä ja koette olevanne luodut toisillenne.