Teinityttäreni ei aio imettää vauvaansa?!

Vaikea on häntä enää sen jälkeen kasvattaakaan, kun oma lapsi jo sylissä. Ainoa, mitä tämä äiti voi tehdä on palauttaa rakkaudellinen ote lapseensa ja sen kautta autettu lapsi kuuntelee. Hän ei oikeasti tänä herkkänä aikana kaipaakaan mitään niin paljon, kuin oman äitinsä hellimistä. Vanha sanonta "jos haluat auttaa lasta, auta ensin äitiä" pitää 100%:sti paikkansa.
Suomen nuorilta äideiltä on enimmäisen lapsensa hoidosta alkaen jo 50 vuotta velvoitettu kokopäiväansiotyö. V -70 äiti sai hoitaa lastaan 2 kk synnytyksen jälkeen! Sen lisäksi autottoman äidin päivän poissaolo venyi jopa 10 tuntiseksi! Siihen ei millään enää voinut mahduttaa lapsensa kasvattamisen vastuuta! Onko ihmettelemistä, kun nykyvanhemmat sanovat yhdestä sun toisesta tärkeästä asiasta, että lapsi saa sitten itse aikuisena päättää, mitä tahtoo? He itse joutuivat kasvamaan monen vaihtuvan hoitajan alaisuudessa epävarmoina ja epätietoisina. Rakkaudettomuutta ja turvattomuutta. Heille ei jäänyt tunnemuistiin äidin jatkuva läheisyys varhaislapsuudessaan. Se on oleellinen voimavara kun myöhemmin itse tulee äidiksi. Siis ml. imetys on tunnemuistissa itsestäänselvyytenä. Vaikka nuorison ongelmat nyt paisuvat paisumistaan, ei kansan järki enää palaudu ymmärrykseen , miten suolle jouduttiin , kun äideiltä riistettiin kasvatusvalta ja -vastuu! Riistettiin luonnollisista luonnollisin elämänmuoto!
Ateismiperusteisen päiväkotivarhaislapsuuden jälkeen lapsi joutuu ympäristön "vanhingollisten kellokkaiden" manipuloimaksi aivan mihin vain. Sitä "aivan mitä vain" on media täynnä; =mielettömyyttä.

Miksi Suomen kansaa alettiin aikoinaan rikkoa sisältäpäin ja estää elämän luonnollisin kiintyjyssuhde eli kokoaikainen äidinrakkaus pieniin lapsiinsa? Nyt paasataan korvikkeista kyllä; seksiä , seksiä mielettömyyksiin asti, mitä vain mielikuvitus keksii ja jopa rajojen taaksekin suurta anteliaisuutta edes rahallisesti! Lapsille/nuorille opetetaan tuon olevan rakkautta ja vedotaan mennen tullen säälin ja suvaitsevaisuuden tunteisiin! Sairasta!
Hyvä hoito on lähtöisin vain luonnollisesta eli aidosta äidinrakkaudesta käsin. Äitiys ei lopu koskaan. Tämä on aloittajallekin tärkeintä huomioida! Kevennyksenä:
https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=5&cad=rja&uact=8&ved=0ahUKEwjMve-E_8LXAhVOUlAKHR0XC5cQFgg7MAQ&url=http://www.iltalehti.fi/fiidifiartikkelit/201710302200497271_fi.shtml&usg=AOvVaw1c_A98MtzZLIO9EqLdqKua

äitikinkans kirjoitti:

Vaikea on häntä enää sen jälkeen kasvattaakaan, kun oma lapsi jo sylissä. Ainoa, mitä tämä äiti voi tehdä on palauttaa rakkaudellinen ote lapseensa ja sen kautta autettu lapsi kuuntelee. Hän ei oikeasti tänä herkkänä aikana kaipaakaan mitään niin paljon, kuin oman äitinsä hellimistä. Vanha sanonta "jos haluat auttaa lasta, auta ensin äitiä" pitää 100%:sti paikkansa.
Suomen nuorilta äideiltä on enimmäisen lapsensa hoidosta alkaen jo 50 vuotta velvoitettu kokopäiväansiotyö. V -70 äiti sai hoitaa lastaan 2 kk synnytyksen jälkeen! Sen lisäksi autottoman äidin päivän poissaolo venyi jopa 10 tuntiseksi! Siihen ei millään enää voinut mahduttaa lapsensa kasvattamisen vastuuta! Onko ihmettelemistä, kun nykyvanhemmat sanovat yhdestä sun toisesta tärkeästä asiasta, että lapsi saa sitten itse aikuisena päättää, mitä tahtoo? He itse joutuivat kasvamaan monen vaihtuvan hoitajan alaisuudessa epävarmoina ja epätietoisina. Rakkaudettomuutta ja turvattomuutta. Heille ei jäänyt tunnemuistiin äidin jatkuva läheisyys varhaislapsuudessaan. Se on oleellinen voimavara kun myöhemmin itse tulee äidiksi. Siis ml. imetys on tunnemuistissa itsestäänselvyytenä. Vaikka nuorison ongelmat nyt paisuvat paisumistaan, ei kansan järki enää palaudu ymmärrykseen , miten suolle jouduttiin , kun äideiltä riistettiin kasvatusvalta ja -vastuu! Riistettiin luonnollisista luonnollisin elämänmuoto!
Ateismiperusteisen päiväkotivarhaislapsuuden jälkeen lapsi joutuu ympäristön "vanhingollisten kellokkaiden" manipuloimaksi aivan mihin vain. Sitä "aivan mitä vain" on media täynnä; =mielettömyyttä.

Miksi Suomen kansaa alettiin aikoinaan rikkoa sisältäpäin ja estää elämän luonnollisin kiintyjyssuhde eli kokoaikainen äidinrakkaus pieniin lapsiinsa? Nyt paasataan korvikkeista kyllä; seksiä , seksiä mielettömyyksiin asti, mitä vain mielikuvitus keksii ja jopa rajojen taaksekin suurta anteliaisuutta edes rahallisesti! Lapsille/nuorille opetetaan tuon olevan rakkautta ja vedotaan mennen tullen säälin ja suvaitsevaisuuden tunteisiin! Sairasta!
Hyvä hoito on lähtöisin vain luonnollisesta eli aidosta äidinrakkaudesta käsin. Äitiys ei lopu koskaan. Tämä on aloittajallekin tärkeintä huomioida! Kevennyksenä:
https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=5&cad=rja&uact=8&ved=0ahUKEwjMve-E_8LXAhVOUlAKHR0XC5cQFgg7MAQ&url=http://www.iltalehti.fi/fiidifiartikkelit/201710302200497271_fi.shtml&usg=AOvVaw1c_A98MtzZLIO9EqLdqKua

Lue lisää

Meillä molemmat vanhemmat ovat olleet työelämässä ja kaksi vuorotteluvapaata olen perhetilanteen vuoksi käyttänyt. Silti emme kyllä katso, että meiltä olisi kasvatusvastuu viety pois.
"Vaikka nuorison ongelmat nyt paisuvat paisumistaan, ei kansan järki enää palaudu ymmärrykseen , miten suolle jouduttiin , kun äideiltä riistettiin kasvatusvalta ja -vastuu! "

Toki on vanhempia, jotka sälyttävät esimerkiksi koululle vastuun lapsestaan. Tiedän äidin, joka ei huolehtinut lapsen turvallisesta paluusta linja-autolta kotiin, vaikka se olisi ollut hänelle oikein hyvin mahdollista.

Jotkut laittavat veronmaksajien piikkiin kaikki, mitä suinkin pystyvät vaatimaan, kun kyse on heidän lapsistaan. Aivan kuin yhteiskunnan kuuluisi maksaa kaikki lasten kulut ja vanhempien oma palkka käytetään itsensä hemmotteluun. Älkää tehkö lapsia, jos ette halua ottaa heistä myös taloudellista vastuuta.

EnemminNäin kirjoitti:

Meillä molemmat vanhemmat ovat olleet työelämässä ja kaksi vuorotteluvapaata olen perhetilanteen vuoksi käyttänyt. Silti emme kyllä katso, että meiltä olisi kasvatusvastuu viety pois.
"Vaikka nuorison ongelmat nyt paisuvat paisumistaan, ei kansan järki enää palaudu ymmärrykseen , miten suolle jouduttiin , kun äideiltä riistettiin kasvatusvalta ja -vastuu! "

Toki on vanhempia, jotka sälyttävät esimerkiksi koululle vastuun lapsestaan. Tiedän äidin, joka ei huolehtinut lapsen turvallisesta paluusta linja-autolta kotiin, vaikka se olisi ollut hänelle oikein hyvin mahdollista.

Jotkut laittavat veronmaksajien piikkiin kaikki, mitä suinkin pystyvät vaatimaan, kun kyse on heidän lapsistaan. Aivan kuin yhteiskunnan kuuluisi maksaa kaikki lasten kulut ja vanhempien oma palkka käytetään itsensä hemmotteluun. Älkää tehkö lapsia, jos ette halua ottaa heistä myös taloudellista vastuuta.

Lue lisää

Siis ylläolevalla myös tunnustat sen, mitä nopea radikaaliksi nimitetty muutos aikoinaan Suomen perhe-elämässä jätti jälkeensä. Tavat, tottumukset ja ymmärryksen, että eihän minunkaan lapsuudessa ollut äideillä muuta velvollisuutta kuin antaa iltaruoka ja saattaa nukkumaan. Hän kun ei ollut katsomassa sitä äidin työmäärää enää, mitä äiti tuon nukkumisen jälkeen vasta oli vapaa tekemään. Lapsuus jättää ihmiselle mallin totuudesta. Siksi on niin paljon malleja entisajan selkeän perhe-elämän sijaan. Ja edelleen vielä media luo niitä.

Kulttuurimme taitekohtana 1970 monilapsisten perheidän äidit joutuivat puun ja kuoren väliin; eihän miehiä yks kaks muutettu kotiavustajiksi. Yleensä poistuivat illan oudoilta "taisteluareenoilta" omiin "tärkeisiin" harrastuksiin tai lopullisesti tiehensä. Miksi juuri monilapsiset perheet erosivat avioliitoissaan tuolloin? Äitien työmäärä jatkui kodeissa yöhön saakka! Se oli "tasa-arvoa". Kaikki muutos oli uutta ja vaati uuden sopeutumisen perhe-elämässä. Ristiriitaista sopeutumisaikaa kesti -90-lamaan saakka. Voidaan ehkä todeta, että -95-vuoden jälkeen on alettu sallia oman järjenkäyttö omien asioiden hoidossa. Uskon
kuitenkin että-70-luvun kaaos jätti sellaista jälkeä maamme tyttöjen mieliin, jotka edelleen kertautuvat lastenlastenkin kapinoinnissa. Sen räikeys näkyy nimenomaan siinä, että aniharvat koululaiset kunnioittavat vanhempiaan . Sen sijaan pelkäävät kyllä.
Lasten kunnioitus vanhempiaan kohtaan palautetaan vain varhaislapsuudessa saadun rakastavan äidin hoidon kautta. Milloinkahan Suomi ymmärtää kieltää pikkulasten äitien kokopäivätyössäkäynnin. Sellainen kielto olisi vasta ensimmäinen askel maamme lastensuojelussa.

äideillähänonvastuu kirjoitti:

Siis ylläolevalla myös tunnustat sen, mitä nopea radikaaliksi nimitetty muutos aikoinaan Suomen perhe-elämässä jätti jälkeensä. Tavat, tottumukset ja ymmärryksen, että eihän minunkaan lapsuudessa ollut äideillä muuta velvollisuutta kuin antaa iltaruoka ja saattaa nukkumaan. Hän kun ei ollut katsomassa sitä äidin työmäärää enää, mitä äiti tuon nukkumisen jälkeen vasta oli vapaa tekemään. Lapsuus jättää ihmiselle mallin totuudesta. Siksi on niin paljon malleja entisajan selkeän perhe-elämän sijaan. Ja edelleen vielä media luo niitä.

Kulttuurimme taitekohtana 1970 monilapsisten perheidän äidit joutuivat puun ja kuoren väliin; eihän miehiä yks kaks muutettu kotiavustajiksi. Yleensä poistuivat illan oudoilta "taisteluareenoilta" omiin "tärkeisiin" harrastuksiin tai lopullisesti tiehensä. Miksi juuri monilapsiset perheet erosivat avioliitoissaan tuolloin? Äitien työmäärä jatkui kodeissa yöhön saakka! Se oli "tasa-arvoa". Kaikki muutos oli uutta ja vaati uuden sopeutumisen perhe-elämässä. Ristiriitaista sopeutumisaikaa kesti -90-lamaan saakka. Voidaan ehkä todeta, että -95-vuoden jälkeen on alettu sallia oman järjenkäyttö omien asioiden hoidossa. Uskon
kuitenkin että-70-luvun kaaos jätti sellaista jälkeä maamme tyttöjen mieliin, jotka edelleen kertautuvat lastenlastenkin kapinoinnissa. Sen räikeys näkyy nimenomaan siinä, että aniharvat koululaiset kunnioittavat vanhempiaan . Sen sijaan pelkäävät kyllä.
Lasten kunnioitus vanhempiaan kohtaan palautetaan vain varhaislapsuudessa saadun rakastavan äidin hoidon kautta. Milloinkahan Suomi ymmärtää kieltää pikkulasten äitien kokopäivätyössäkäynnin. Sellainen kielto olisi vasta ensimmäinen askel maamme lastensuojelussa.

Lue lisää

Itse en allekirjoita omassa elinpiirissäni täysin ylläolevaa. Olen itse ollut isän hoitama lapsi, samoin mieheni, koska meidän molempien äitien työpanosta tarvittiin perheen elatukseen.

"eihän miehiä yks kaks muutettu kotiavustajiksi. Yleensä poistuivat illan oudoilta "taisteluareenoilta" omiin "tärkeisiin" harrastuksiin tai lopullisesti tiehensä."
Tämä ei pidä paikkaansa minun, ei mieheni eikä myöskään monen koulukavereideni elinpiirissä. Kouluni kävin 70-luvulla. Kyllä minun ystävillänikin oli läsnäolevat ja huolehtivat isät. EHkä he olivat senverran fiksuja, että tajusivat, ettei vaimoa kannata rääkätä kotitöillä ja lastenhoidolla ihan hengiltä. Tai sitten he vain yksinkertaisesti rakastivat vaimoaan ja lapsiaan.

Olen kasvanut monilapsisessa perheessä, mieheni perheessä lapsia oli yksi vähemmän. Noh, ehkä elinpiirimme on ollut sellainen, mikä jollekin toiselle on harvinasta. Kaipa me olemme onnekkaita? Minulla ja miehelläni oli kaksi huolehtivaa vanhempaa ja niin on myös ollut meidän lapsillamme.

Missään nimessä en kannata viimeistä lausettasi. Se on niin täyttä potaskaa!!! Mutta ehkä Suomi voisi kieltää pikkulasten isien kokopäivätyössäkäynnin? Miltäs se kuulostaisi?
Eritoten kun maailma on muuttunut siihen suuntaan, että naiset opiskelevat miehiä enemmän ja pärjäävät työelämässä paremmin. Naisten pitäisi siis saada olla myös se, joka perheessä tienaa enemmän.

Luulen myös, että isän kasvattamista tyttäristä tulee järkeviä ihmisiä - ei teiniäitejä. Hyvä isäsuhde nostaa tyttärellä rimaa etsiä myös puolisoksi hyvä mies.

"Jokainen äiti tietää, että ensimmäinen lapsensa kasvattaa hänet äidiksi. Siihen pitäivi varata tarpeeksi aikaa nimenomaan äideille ja se ei ole missään tapauksessa poissa isiltä."

Suomessa tähän kasvamiseen on varattu aikaa vuosi. Mikä on paljon enemmän kuin monessa muussa maassa. Meillä asiat on siis erinomaisesti muihin maihin verrattuna, mutta emmehän me ole tyytyväisiä mihinkään. Vuoden imetyskin on enemmän kuin mitä naistentautien lääkärit suosittelevat.

Kyllä lapsen oikean tunnemuistin saa myös yhteisistä aamuista, pitkistä illoista, viikonlopuista kesälomista, syyslomista, joululomista ja talvilomista. Jostain syystä kotona pitkään hoidetut lapset, eivät kuitenkaan ole sen parempia, empaattisempia aikuisia kuin muutkaan. Sanoisin jopa että päinvastoin.

Kotona hoidetun lapsen kanssa voi äiti ja isä viettää jopa vähemmän aikaa kuin hoidossa olevan lapsen kanssa. Jos ymmärrät mitä tarkoitan? Aikuinen ei ehkä kuitenkaan ole lapselle läsnä ja lapsi leikkii yksin tai katsoo tv:ta, pelaa pelikoneella. Kotiäiti/isä juo kahvia, on somessa, tekee kotitöitä, täyttää ristikkoa, lukee, katsoo emerdalea ja miettii että viitsiikö viedä lasta tänään kerhoon, leikkipuistoon ylipäätään minnekään, kun aurinko ei paista kirkkaalta taivaalta ja yksinäisyyskin masentaa.