Masennusta sairastava seurustelukumppani

kai nyt kun kamaa vetää.

Hankala jhoomma, mut ei se oo paha oikeesti vaan johtuu sairauvesta.

Jätä se seko.

Tyttärelläni oli samanlainen tilanne.
Hän jätti tämän poikaystävän Poikaystävä löysi sitten toisen, en tiedä miten menee.

Tyttäreni löysi myös toisen ja on nyt onnellisesti naimisissa.

Neuvoisin, että jätät tämän kaverin. Selität selvästi.
Ei siitä tule mitään. Neuvo häntä menemään juttelemaan ammattiauttajan luo. Tämä ammattiauttaja saattaa pystyä auttamaan, sinä et.

Voithan itse mennä yksinkin juttelemaan perheneuvojan kanssa ja pyytää häntä neuvomaan, miten ystävällisesti pistät välit poikki.

Sinun on turhaa pilata omaa elämääsi, tulet löytämään toisen. Niin tulee sinun poikakaverisikin, mutta hänen on ensin tervehdyttävä itse.

Tässä vitsi = pappani korjasi tekarinsa aikoinaan pikaliimaa käyttäen!
Oon ylivilkas.

Joo siis päätös on sun. Tee mitä sydämesi sanoo!

Itsekkin saan nykyään melkein räjähtäviä raivokohtauksia ihan mitättömistä asioista. On alkanut jo fyysinen terveyskin pettämään kymmenen vuoden jatkuvan ahdistuksen seurauksena. Vois seuraavaksi pistää mielenterveys vastaanoton remonttiin että pääsis mokomista puoskareista eroon. Napit mitä syöttävät mulle tekee agressiiviseks vielä kun huuhtelee ne viinalla kurkusta alas. Päästäisivät jo pysyvälle eläkkeelle niin pääsis kaikki helpommalla.

sitä varten että lääketahdas saa syöttää terveyden tuhoavia myrkkyjä veronmaksajien piikkiin ja psykiatrit pääsevät ilmaisille ulkomaanmatkoilleen.

EI MITÄÄN MUUTA SYYTÄ !!!!!!!!!!!!!!!

Myrkkyjen syonti koukuttaa ja tuhoaa 99%:ssa tapauksia.

AAMEN.

Oho. Onpa paha tilanne kumppanillasi. Ja siksi myös sinulla. Kuulostaa siltä, että hän on syöksynyt jo jonnekin vielä pahempaan kuin pelkkä masennus. Olisiko kyseessä jopa skitsofrenia?

Nuo lääkkeet ovat eniten epäilyttäviä nyt. Kuka voi olla varma siitä että ne auttavat oikeasti? Masennuksen syy ja sen seuraus täytyisi olla tarkkaan tiedossa ennen kuin mitään lääkkeitä alkaa popsia. Kovinkaan moni lääkäri ei näitä asioita voi tietää, koska niitä ei tiedä sairastunut itsekään. Siksi en lääkkeitä otakaan. Enkä suosittele niitä kenellekään.

Alkuperäisen se, että olet ihastunut ja kiinnittynyt kumppanissasi siihen aitoon alkuperäiseen minään. Kun alkaa syödä psyykelääkkeitä, kuvaan tulee nopeasti haittavaikutukset, jotka nousevat joskus hallitsevaksi ja muuttavat persoonaa ja ihmisen käytöstä ja ajattelua.

On tietysti hyvä että on joku jonka kanssa voi jakaa kaiken, myös lääkehaitat. Mutta kun ne alkavat määrätä elämää ja käytöstä, silloin toinen voi kuormittua liikaa.

Onko kumppanisi oikeasti masentunut vai onko lääkäri lyönyt tämän diagnoosin turhaan ja määrännyt huumelääkkeitä? Lääkkeet jäävät usein loppuelämäksi ellei itse osaa lopettaa.

Voi olla että tulee olemaan todella vaikeaa. Masentuneen kanssa jos saat esim lapsen hoidat silloin lapset ja masentuneen? Mieti tulevaisuuttasi. Ihan varmasti löydät uuden ja niin puolisosikin. Mieti että voit olla onnellisesti parisuhteessa myös terveen ihmisen kanssa. Hänen oireilu kuulostaa vaikealta masennuksesta tai jopa vakava malta. Kykeneekö käymään töissä? Jos ei niin tosi huono juttu ja voi kestää vuosia tai loppuelämän. Vaikea masennus johtaa usein eläkkeelle. Jos on vähänkin hoito vastainen niin ei joudu ikinä laitokseen kun elää kanssasi. Mieti tarkkaan mitä teet.. Tiedän että rakastat häntä mutta suuri vaikutus siihen mitä tulet elämässä saamaan. Oikeasti. Tiedän mistä puhun sillä olen tuollainen tyyppi josta puhut ja mulla vaikea masennus. Vasta 35v ja työkyvytön 7vuotta. Ei näköpiirissä että paranen. Toivun kyll koko ajan hiljalleen mutta ei mitään nopeaa tämä.. Takapakkia tulee ja välillä päiviä sängyssä ja hermot kireällä.. Todella.... Räjähtelen mutta kaikki vähenee hiljalleen. Ollaan yhdessä vain lapsen takia eikä meillä ole ollut enää vuosiin mitään. Kun teini kasvaa ja muuttaa kotoaan pelkään että ero on edessä viiden vuoden sisään.. Olen siihen yrittänyt henkisesti varautua. En näe mitään syytä miksi mies ei ottaisi jotain tervettä ja nuorempaa loppuelämäkseen jonka kanssa voisi käydä matkallakin joskus tms. Sairauteni estää tuollaisen normaali elämisen.. Olen ehdottanut monesti miehelle että erotaan mutta hän kuulemma rakastaa minua eikä halua jättää. Vaikka riidellessä ollaan kerran oltu jättämässä toisiamme (emme ikinä riitely pojan kuullen tai kun hän kotona) ja luulen että siinä tuli sanottua se lopullinen sisin tahto myös miehen puolelta.

Jos sun kaverin kilpparit on sekaisin? Miehilläkin kun on kilpirauhaset. Onko niitä tutkittu?