onko urheilu/hiihto liian vakavaa

on valttia edelleenkin.Yleensä tommosten yli innokkaiden vanhempien lapsista (joista mainitsit)tulee vain lapsitähtiä jos sitäkään.Kuvitellaan lapsi lahjakkaaksi kun se pärjää muita paremmilla vehkeillä.Pidä vain periaatteesi olet täysin oikeilla poluilla.

Hiihdonohj.. kirjoitti:

on valttia edelleenkin.Yleensä tommosten yli innokkaiden vanhempien lapsista (joista mainitsit)tulee vain lapsitähtiä jos sitäkään.Kuvitellaan lapsi lahjakkaaksi kun se pärjää muita paremmilla vehkeillä.Pidä vain periaatteesi olet täysin oikeilla poluilla.

Lue lisää

Jos rahaa löytyy, niin mikäs siinä, vaikka ne lapsen harrastukseen laittaisikin. Varmasti laitetaan turhempaankin! Monot 2 x 115 €, sukset 2 X 150 € siteet 2 X 40 €, sauvat 2 x 80 € (ed. kauden lusitelusauvat voi hyödyntää seuraavan kauden perinteiseen), kilpapuku 100 €, lämmittelypuku 200 €, voiteet xxx €... Kyllä kuulkaa on ilo voidella kunnon kisasuksia kunnon voiteilla noiden markettien muovipohjien sijaan.

Mutta se asenne, sehän ei saisi olla turhan vakava ja tuloshakuinen!

Ja siksi toisekseen: Hyvä hiihtäjä hiihtää hyvin huonoillakin vehkeillä, huonosta et tee hyvää huippuvälineilläkään!

Täällä täysin samaa mieltä. Omat lapset innostuivat pari vuotta sitten kilpahiihdosta ja kun itse en ole koskaan hiihtänyt kilpaa en siitä mitään tiennyt.

Tiedonsaanti oli vähintäänkin nihkeää. Esim kukaan ei kertonut että on olemasa kilpailukalenteri, josta näkisi lähellä olevat kisat. Osallistumismaksut maksoimme itse, koska kukaan ei muistanut kertoa, että seura ne maksaa. Seura tilasi hiihtoasuja muutamille harvoille ja valituille, kenenkään mieleen ei tullut, että mekin voisimme haluta...

Täällä seuran hiihtovastaavina on vuodesta toiseen ollut samat henkilöt, jotka kai haluavat pitää sen omanaan. Uusia ei hyvällä oteta mukaan. Pyyteetöntä työtä tekevät varmasti, mutta samalla vanhalla kaavalla, mikä ei voi olla hyvä, koska harrastajamäärät ovat vuodesta toiseen tippuneet.

Ja kilpailusta: Alle 12-vuotiailta pitäisi kieltää luistelukilpailut kokonaan! Viitsisivät opetetella pertsaa paremmin. Ja vaikka kisoissa paremmuusjärjestykseen laitetaankin, niin palkinnot pitäisi olla edes suunnilleen samanlaisia. Olemme olleet kisoissa, joissa 3 parasta saa hienot pytyt ja vielä tavaraa lisäksi ja neljännelle pamautetaan suklaapatukka kouraan, ei kovin innostavaa sille neljännelle. Osallistumismaksu kuitenkin otetaan kaikilta.

isi kirjoitti:

Täällä täysin samaa mieltä. Omat lapset innostuivat pari vuotta sitten kilpahiihdosta ja kun itse en ole koskaan hiihtänyt kilpaa en siitä mitään tiennyt.

Tiedonsaanti oli vähintäänkin nihkeää. Esim kukaan ei kertonut että on olemasa kilpailukalenteri, josta näkisi lähellä olevat kisat. Osallistumismaksut maksoimme itse, koska kukaan ei muistanut kertoa, että seura ne maksaa. Seura tilasi hiihtoasuja muutamille harvoille ja valituille, kenenkään mieleen ei tullut, että mekin voisimme haluta...

Täällä seuran hiihtovastaavina on vuodesta toiseen ollut samat henkilöt, jotka kai haluavat pitää sen omanaan. Uusia ei hyvällä oteta mukaan. Pyyteetöntä työtä tekevät varmasti, mutta samalla vanhalla kaavalla, mikä ei voi olla hyvä, koska harrastajamäärät ovat vuodesta toiseen tippuneet.

Ja kilpailusta: Alle 12-vuotiailta pitäisi kieltää luistelukilpailut kokonaan! Viitsisivät opetetella pertsaa paremmin. Ja vaikka kisoissa paremmuusjärjestykseen laitetaankin, niin palkinnot pitäisi olla edes suunnilleen samanlaisia. Olemme olleet kisoissa, joissa 3 parasta saa hienot pytyt ja vielä tavaraa lisäksi ja neljännelle pamautetaan suklaapatukka kouraan, ei kovin innostavaa sille neljännelle. Osallistumismaksu kuitenkin otetaan kaikilta.

Lue lisää

mukaan -70:lla ja lapset kasvoivat siihen mukaan. Sinä puhut olemattomia ja et tiedä mitä on toimia seurassa. Jokainen meistä vanhoista auttaa sinua, jos vain kysyt apua. On todella herkkä alue mennä neuvomaan isää, kun hän yrittää olla lastensa silmissä "jumala".

Pitää muistaa sekin, että meillä vanhoilla on ostettuna suksen voiteita ja vuosien varrella olen monen vieraan lapsen sukset voidellut mutta kiitosta ei ole kuulunut, kustannuksista puhumattakaan.

Voin selittää sinulle näin anonyyminä kaikki mahdollisen hiihdosta, lasten parissa, jos haluat.

pertsa kirjoitti:

mukaan -70:lla ja lapset kasvoivat siihen mukaan. Sinä puhut olemattomia ja et tiedä mitä on toimia seurassa. Jokainen meistä vanhoista auttaa sinua, jos vain kysyt apua. On todella herkkä alue mennä neuvomaan isää, kun hän yrittää olla lastensa silmissä "jumala".

Pitää muistaa sekin, että meillä vanhoilla on ostettuna suksen voiteita ja vuosien varrella olen monen vieraan lapsen sukset voidellut mutta kiitosta ei ole kuulunut, kustannuksista puhumattakaan.

Voin selittää sinulle näin anonyyminä kaikki mahdollisen hiihdosta, lasten parissa, jos haluat.

Lue lisää

Hyvä, että teillä asiat luistaa, meillä tosiaankaan ei. Kyllähän niitä vastauksia saa, jos kysyy, mutta nihkeästi. Ja vaikka sitä varsinaista tietoa lajista ei tulisikaan, niin toivoisi edes tasapuolista tiedottamista. Esim. seura ei avoimesti tiedota käytännöstä miten kisoihin ilmoittaudutaan (itse vai keskitetysti), vaan tieto menee suusanallisesti harvoille ja valituille.

Pukujen tilauksesta kuuli n 10 vanhempaa, joiden lapsille ne tilattiinkin. Meiltä ja monilta muiltakaan mahdollisesti kiinnostuneilta ei edes kysytty. Ja samoissa kisoissa ja talkoissa (niistäkään ei tiedoteta kuin muutamille, itse kysyin, että voinko tulla mukaan ja minne) ollaan pyöritty jo pari vuotta.

Vaikka sinähän olit mukana jo kolmattakymmenettä vuotta, eli olet jo sisäpiiiriläinen. Ehkä lasteni lapset sitten aikanaan...

pertsa kirjoitti:

mukaan -70:lla ja lapset kasvoivat siihen mukaan. Sinä puhut olemattomia ja et tiedä mitä on toimia seurassa. Jokainen meistä vanhoista auttaa sinua, jos vain kysyt apua. On todella herkkä alue mennä neuvomaan isää, kun hän yrittää olla lastensa silmissä "jumala".

Pitää muistaa sekin, että meillä vanhoilla on ostettuna suksen voiteita ja vuosien varrella olen monen vieraan lapsen sukset voidellut mutta kiitosta ei ole kuulunut, kustannuksista puhumattakaan.

Voin selittää sinulle näin anonyyminä kaikki mahdollisen hiihdosta, lasten parissa, jos haluat.

Lue lisää

Ei kiitosta tule kuin lapsilta ja sehän meille onkin paras kiitos.Kaikki jotka haluavat toimintaan mukaan otetaan meillä avosylin vastaan,niin aikuset kuin lapset.En voi käsittää missä sellainen seura,jolla on varaa jättää innokkaat sivuun.Olisiko omassa aktiivisuudessa parantamisen varaa,vai onko heillä pelko että joutuu talkoisiin mukaan?

isi kirjoitti:

Hyvä, että teillä asiat luistaa, meillä tosiaankaan ei. Kyllähän niitä vastauksia saa, jos kysyy, mutta nihkeästi. Ja vaikka sitä varsinaista tietoa lajista ei tulisikaan, niin toivoisi edes tasapuolista tiedottamista. Esim. seura ei avoimesti tiedota käytännöstä miten kisoihin ilmoittaudutaan (itse vai keskitetysti), vaan tieto menee suusanallisesti harvoille ja valituille.

Pukujen tilauksesta kuuli n 10 vanhempaa, joiden lapsille ne tilattiinkin. Meiltä ja monilta muiltakaan mahdollisesti kiinnostuneilta ei edes kysytty. Ja samoissa kisoissa ja talkoissa (niistäkään ei tiedoteta kuin muutamille, itse kysyin, että voinko tulla mukaan ja minne) ollaan pyöritty jo pari vuotta.

Vaikka sinähän olit mukana jo kolmattakymmenettä vuotta, eli olet jo sisäpiiiriläinen. Ehkä lasteni lapset sitten aikanaan...

Lue lisää

ihme touhuu.Mene hyvä mies semmoseen seuraan missä on toiminta avointa ja tasapuolista.Pelisäännöt tehtynä nuorille ja aikuisille omansa mahd.SINETTISEURAan jos lähettyvillä.Sinettiä ei muuten mynnetäkkään ihan sisäpiiri periaatteella.

isi kirjoitti:

Hyvä, että teillä asiat luistaa, meillä tosiaankaan ei. Kyllähän niitä vastauksia saa, jos kysyy, mutta nihkeästi. Ja vaikka sitä varsinaista tietoa lajista ei tulisikaan, niin toivoisi edes tasapuolista tiedottamista. Esim. seura ei avoimesti tiedota käytännöstä miten kisoihin ilmoittaudutaan (itse vai keskitetysti), vaan tieto menee suusanallisesti harvoille ja valituille.

Pukujen tilauksesta kuuli n 10 vanhempaa, joiden lapsille ne tilattiinkin. Meiltä ja monilta muiltakaan mahdollisesti kiinnostuneilta ei edes kysytty. Ja samoissa kisoissa ja talkoissa (niistäkään ei tiedoteta kuin muutamille, itse kysyin, että voinko tulla mukaan ja minne) ollaan pyöritty jo pari vuotta.

Vaikka sinähän olit mukana jo kolmattakymmenettä vuotta, eli olet jo sisäpiiiriläinen. Ehkä lasteni lapset sitten aikanaan...

Lue lisää

joillakin vanhoilla toimitsijoilla ja se monesti johtuu siitä, että he keräävät toimintarahaa ahkerasti ja näillä rahoilla hankitaan lapsille edustusasuja, kilpailulisenssit ja muut menot.

Kun sinä menet siihen toimintaan mukaan, otat osaa "kerjäämiseen" niin heillä ei ole mitään syytä tuntea, että kulutat heidän hankkimiaan varoja.

On monta tapausta meidänkin seurassa, että lapsille jaetuista edustusasuista osa on päätynyt vaatekeräyksiin tai kirpparille. Voit uskoa, että otti pattiin.

Yleensä hiihtojaostossa käsitellään nämä edustusasu asiat.

Uskon vahvasti, että teidän seurassanne toimivat henkilöt epäilevät toimintasi pitkäjänteisyyttä.

isi kirjoitti:

Hyvä, että teillä asiat luistaa, meillä tosiaankaan ei. Kyllähän niitä vastauksia saa, jos kysyy, mutta nihkeästi. Ja vaikka sitä varsinaista tietoa lajista ei tulisikaan, niin toivoisi edes tasapuolista tiedottamista. Esim. seura ei avoimesti tiedota käytännöstä miten kisoihin ilmoittaudutaan (itse vai keskitetysti), vaan tieto menee suusanallisesti harvoille ja valituille.

Pukujen tilauksesta kuuli n 10 vanhempaa, joiden lapsille ne tilattiinkin. Meiltä ja monilta muiltakaan mahdollisesti kiinnostuneilta ei edes kysytty. Ja samoissa kisoissa ja talkoissa (niistäkään ei tiedoteta kuin muutamille, itse kysyin, että voinko tulla mukaan ja minne) ollaan pyöritty jo pari vuotta.

Vaikka sinähän olit mukana jo kolmattakymmenettä vuotta, eli olet jo sisäpiiiriläinen. Ehkä lasteni lapset sitten aikanaan...

Lue lisää

Otanpa kantaa tähän minäkin. Itsellä oli samat kokemukset seuran sisäpiiriläisyydestä. Olen itse aikoinani kilpaillut ja nyt kilpailee pikkusisko. Seura aika nihkeästi jakoi tietoa, onneksi sitä itsellä oli. Samoin tilattiin lisenssejä ja pukuja sellaisille, jotka sittemmin hiihdon lopettivat. Meiltä/siskolta ei kysytty.

Pyydettiin sitten seuran toimintaan mukaan. Osa "vanhoista" lopetti, ja uusia piti saada mukaan. Ja pikkuhiljaa touhu muuttui. Nyt on paljon avoimempaa ja tasapuolisempaa. Esim. viime pukutilaus paisui aika monelle junnulle, mikä taas merkitsi isompaa omavastuuta (osa "vanhoista" pani hanttiin - varsinkin ne, joilla omia lapsia hiihti kolmekin), mutta tyytyväisiä olivat käyttäjät. Seuran rahat loppuivat, kun oli enemmän lisenssejä ja kisamaksuja ja vanhemmat joutuivat menemään omalle kukkarolleen, mutta juuri kukaan ei ole valittanut.

Nyt tehdään yhdessä ja koetetaan pärjätä. Joka seurassa on ne jääränsä, jotka voivat olla esim. tosi hyviä organisoijia tai rahankerääjiä, niin meilläkin.

pertsa kirjoitti:

mukaan -70:lla ja lapset kasvoivat siihen mukaan. Sinä puhut olemattomia ja et tiedä mitä on toimia seurassa. Jokainen meistä vanhoista auttaa sinua, jos vain kysyt apua. On todella herkkä alue mennä neuvomaan isää, kun hän yrittää olla lastensa silmissä "jumala".

Pitää muistaa sekin, että meillä vanhoilla on ostettuna suksen voiteita ja vuosien varrella olen monen vieraan lapsen sukset voidellut mutta kiitosta ei ole kuulunut, kustannuksista puhumattakaan.

Voin selittää sinulle näin anonyyminä kaikki mahdollisen hiihdosta, lasten parissa, jos haluat.

Lue lisää

Mielenkiintoisia vastauksia taholtanne.
Otitte asian aika henkilökohtaisesti seuroissa aktiivisesti toimijat.
Mutta onko niin, että jos KISSA NOSTETAAN POYDÄLLE, niin herkästi oma nenä menee kipeäksi.

En arvostele seuroissa toimivia henkilöitä.
Seuroissa toimivat ihmiset tekevät todella hienoa työtä. Olen itsekin kahden seuran toiminnassa mukana (Jalkapallo ja hiihto). Ja kaikki kunnia ja kiitos teille ja meille.
Jos näistä asioista pyrkii puhumaan suoraan, niin herkästi saat olla yksin aktivisti seuroissa.

Menestystä on. Rihkamapyttyjä on. Tyytyväisyyttä nykyisen seuramme toimintaan on.

Ei ole teidän vika, että olette itse entisiä kilpahiihtäjiä, mutta eikö asia ole useasti niin?
Hiihto on, niin vaativa välineurheilu laji, että se vaatii vanhemmilta suunnattomasti ponnisteluja ja innostusta asiaan. Kukaan seurahenkilö ei pysty huolehtimaan toisten lapsille välineitä kuntoon, jos omat vanhemmat eivät sitä tee.

Kun pitäisi saada houkuteltua lapsia harrastuksen pariin, niin mitä tehdään?

Piirin alueen seurat järjestävät PK- ja Kansallisia-hiihtoja junioreille, joissa kolme parasta palkitaan rihkamapytyillä. Halutaanko näihin kilpailuihin vain parhaat juniorit mukaan?
Hiihdettävät maastot ovat aikuisten sarjan latuprofiileja. Haarakäyntinousu ja lasku alas.

Ehdotuksia asioiden parantamiseksi:

1. Kaikki palkitaan samalla tavalla esim. mitali tai lelu. Seurojen lastenhiihdoista mallia
2. Sovitaan voitelusuositus perusvoiteilla etukäteen. Kalliit fluorivoiteet kiellettäisiin. Reilun pelin lasten hiihdot, myös välineiden osalta, jotta varustelukilpailulta vältytään.
3. Latuprofiileista junioreille järkevät suositukset hiihtoliiton tasolta.

Kuinka asioita valvotaan ja hoidetaan, niin se on jokaisen oma moraalikysymys.
Ainakaan palkintojen takia ei ajauduttaisi sääntörikkomuksiin. Samalla lapsille viestitettäisiin heti pienenä osallistumisen tärkeys, eikä vain voittamisen merkitys. Mielestäni juniorit kilpailevat jo luonnostaan aivan riittävästi.
Aina myös löytyy vanhemmista sontaläjiä, joille menestys on kaikista tärkeintä, mutta antaa heidän olla. Muutokset eivät tapahdu hetkessä.

Kuitenkin yritän kirjoittaa ja herättää keskustelua hiihdon puolesta en vastaan.
Henkilökohtaisesti minun lapseni alkavat olemaan siinä iässä, että edellä mainitut asiat eivät heitä koske. Siten en myös kirjoita tai mielestäni ajattele ainoastaan omaksi hyväksi.
Omat lapseni harrastavat aktiivisesti ja innokkaasti hiihtoa.

Hiihtourheiluun mukaan tuleminen on mielestäni liian vaikeaa ja työlästä.
Miksi seurojen lastenhiihtoihin tulee paljon pieniä lapsia mukaan, mutta hyvin harvat niistä alkavat kilpailla tai harrastaa hiihtoa. Mielestäni n. 1/10 on jatkajien suhde hiihdossa, mutta esim. jalkapalossa vastaava suhde on 9/10.
Onko ehdotuksia ja kommentteja ajatuksiini?

...viimeistään tapetaan lasten hiihtointo. Vaikka ei välttämättä tulisikaan kilpahiihtäjää, niin olisihan se kiva jos sille lapsoselle kuitenkin jäisi sellainen positiivinen maku siitä touhusta mieleen. Hiihto on hyvä harratus ja sitä intoa ei kannata tappaa liiallisella kilpailumeiningillä. Mielestäni hiihtoseurat ihan hyvin voisivat perustaa lapsille sellaisia hiihtoryhmiä, joissa ei kilpailla, mutta opeteltaisiin sitä oikeaa tekniikkaa ja hiihdeltäisiin yhdessä.

exotical kirjoitti:

...viimeistään tapetaan lasten hiihtointo. Vaikka ei välttämättä tulisikaan kilpahiihtäjää, niin olisihan se kiva jos sille lapsoselle kuitenkin jäisi sellainen positiivinen maku siitä touhusta mieleen. Hiihto on hyvä harratus ja sitä intoa ei kannata tappaa liiallisella kilpailumeiningillä. Mielestäni hiihtoseurat ihan hyvin voisivat perustaa lapsille sellaisia hiihtoryhmiä, joissa ei kilpailla, mutta opeteltaisiin sitä oikeaa tekniikkaa ja hiihdeltäisiin yhdessä.

Lue lisää

nuorten pitämisestä hiihtoharrastuksen parissa.

Ensimmäinen ehto olisi se, että jaetaan lapset kykyjensä mukaisiin ryhmiin seurassa. Tämä auttaisi siinä, että lapsi ei joutuisi kilpailemaan ylivoimaista kaveria vastaan. Jako voisi tapahtua esim. 3:n ryhmään ja kilpailussa ryhmät kilpailevat omissa sarjoissaan.

Jokaisessa ikäluokassa on lapsia joiden vanhemmat treenoittavat lasta ammattimaisesti.

He kieltävät jyrkästi käyttävänsä voimaharjoitusta lapsen treenauksessa mutta tiedän, että kymmenen ikäinen lapsi ei pysty työntämään tasatahtia 3 km:n matkaa ylämäet mukaanlukien, ilman raakaa voimaharjoitusta.

Tälläisiä lapsia vastaan kilpaileminen ei ole järkevää ja aiheuttaa turhautumista, leikkimielellä hiihtävässä lapsessa. Lisäksi siihen tulee vielä koulussa ilkkumista.

Onpa jollain pinna tiukalla jo koneen ääressä. Voi vain kuvitella millaista mesomista tuolla asenteella on ladulla..

Jotta Suomeen saataisiin kunnon hiihtäjiä tulee aloittaa viimeistään viiden kuuden vanhana systemaattinen harjoittelu. Muksuille vaan numerolaput rintaan ja kisat päälle. Kymmenen ikäisenä seulotaan parhaat erityisiin DDR-tyyppisiin sisäoppilaitosmaisiin hiihtokouluihin jossa maan parhaat valmentajat jakavat oppeja. Kahdentoista vanhana tehdään karsinta kisamenestyksen perusteella ja pudotetaan pois heikoimmat lenkit. Näin jatketaan aina tuonne 18 vuoden paikkeille asti jolloin varmasti ollaan saatu karsittua ei-voittajatyyppinen hiihtoaineis pois huippuja häiritsemästä. Tämän jälkeen kun voittaa olumpia mitalin tai maailmanmestaruuden kyseinen urheilija saa elinikäisen urheilija-eläkkeen. Tässä olisi varma resepti jolla hiihto saataisiin uuteen nousuun !

Juuri näin kirjoitti:

Jotta Suomeen saataisiin kunnon hiihtäjiä tulee aloittaa viimeistään viiden kuuden vanhana systemaattinen harjoittelu. Muksuille vaan numerolaput rintaan ja kisat päälle. Kymmenen ikäisenä seulotaan parhaat erityisiin DDR-tyyppisiin sisäoppilaitosmaisiin hiihtokouluihin jossa maan parhaat valmentajat jakavat oppeja. Kahdentoista vanhana tehdään karsinta kisamenestyksen perusteella ja pudotetaan pois heikoimmat lenkit. Näin jatketaan aina tuonne 18 vuoden paikkeille asti jolloin varmasti ollaan saatu karsittua ei-voittajatyyppinen hiihtoaineis pois huippuja häiritsemästä. Tämän jälkeen kun voittaa olumpia mitalin tai maailmanmestaruuden kyseinen urheilija saa elinikäisen urheilija-eläkkeen. Tässä olisi varma resepti jolla hiihto saataisiin uuteen nousuun !

Lue lisää

mutta jatko menee suunnilleen näin.Kahdeksantoista vuotiaisiin tultaessa kaikki huippulahjakkaat on saatu karsittua pois,häiritsemästä lahjakkaiden lapsitähtien hiihtoa.Tiedätkö mikä ero on piologisella-,ja kalenteri iällä?? Paljonko 10-vuotiaat voivat erota kehityasteissa toisistaa,vuosissa mitattuna?.Älä ainakaan lapsia lähde ohjaileen,ilman pientä jatkokoulutusta.

Suuret kiitokset sinulle viestistäsi.
Osasit täydellisesti kiteyttää asiat selkeäsi.
Juuri varoittavana esimerkkinä mitä hain takaa.

Me voitamme ja menestymme tököttie ja välineiden avulla.
Jos ei nappi suksen pohjaan riitä, niin voithan ne silloin syöttää lastesi suuhun.
Näin pärjätään ja hauskaa on.
Köyhät ei tarvitse ladulle tulla. Mitä vähemmän kisailijoita, sitä enemmän pyttyjä ja voittoja meille.
Ei tarvita luusereita ladulle, niistähän voi muodostua tulevaisuudessa uhka voitoillemme.
Me vain pärjätään ja on meillä hauskaa.

Mene hoitoon!

Mutta vikaa päässäsi on. Kertoisitko poikiesi iät? Toivottavasti ovat edes hs-ikäisiä kaikki.

Mutta sinulaisia on muitakin, piilottelevat vaan treenaustaan. Naapurissanikin asuu "lapsitähti", joka vanhempien mukaan "ei juuri koskaan hiihdä", ja "meillä touhu ei ole vakavaa ja toimii lapsen ehdoilla". Silti muksu näkyy liki joka ilta painavan kuntorataa kilometri toisen perään, isukki perässä. On hienot kisavehkeet, fluoripulverit viimeisen päälle ja asusteet...

Myönnän, kateeksi käy! Omalla samanikäisellä ei ole mitään rahkeita korkeimmille palkintopalleille, kun nämä "treenaamattomat" siellä seisovat. Hiihdämme mekin, mutta ei vielä ammattimaisesti.

Eihän sen tuloksen pitäisi tärkeää olla, mutta kun edes joskus se omakin pääsisi sinne korokkeelle.

rehellinen kirjoitti:

Mutta vikaa päässäsi on. Kertoisitko poikiesi iät? Toivottavasti ovat edes hs-ikäisiä kaikki.

Mutta sinulaisia on muitakin, piilottelevat vaan treenaustaan. Naapurissanikin asuu "lapsitähti", joka vanhempien mukaan "ei juuri koskaan hiihdä", ja "meillä touhu ei ole vakavaa ja toimii lapsen ehdoilla". Silti muksu näkyy liki joka ilta painavan kuntorataa kilometri toisen perään, isukki perässä. On hienot kisavehkeet, fluoripulverit viimeisen päälle ja asusteet...

Myönnän, kateeksi käy! Omalla samanikäisellä ei ole mitään rahkeita korkeimmille palkintopalleille, kun nämä "treenaamattomat" siellä seisovat. Hiihdämme mekin, mutta ei vielä ammattimaisesti.

Eihän sen tuloksen pitäisi tärkeää olla, mutta kun edes joskus se omakin pääsisi sinne korokkeelle.

Lue lisää

Kyllä teitäkin vielä voi onnistaa, jatkakaa vaan, eikä liian vakavasti. Lyönpä vaikka vetoa, että muutaman vuoden päästä sinun lapsesi jatkaa hyvällä asenteella ja tämä naapurin lapsitähti on kyllästynyt ja lopettanut. Syy: silloin ovat muutkin alkaneet harjoitella ja menneet ohitse, ehkä yksi niistä on sinun lapsesi!

Ite en pärjänny junnuna olleskaa ja kansallisissa olin eka kertaa 12-sarjalaisena ja kehnosti meni sillonkin.. aina viimesen kolmanneksen joukossa. Mutta empähän treenaillukaan muuta kun kaks kertaa talvella/viikko hiihtokoulua ja kaks kertaa kesällä/viikko futisharkat pelit päälle. Isä kyllä laitto aina sukset mutta tietenkään ei ollu kauheesti taitoa siihen kun ite ei ollu hiihtäny kilpaa kun koulun kisoissa. Joka tapauksessa hauskaa oli!

Sitten oli tilanne semmonen että hiihto alko tuntua futista hauskemmalta kun sai oikeen vetää ittensä tiukille. Seuraavana talvena oli edessä siirtyminen 14v sarjaan ja piti jaksaa hiihtää 5km kisoissa. Teki mieli pärjätäkin paremmin. No minä päätin että se ei onnistu ilman treeniä ja aloin treenata keväästä lähtien viitenä-kuutena päivänä viikossa. Ei ollu valmentajaa mutta ainakin tulokset piirileirien testeissä parani keväästä syksyyn ihan tautisesti. Tuli talvi ja isä hoksasi että poika on tosissaan kun ei ollu treeni into laantunu. Siitä sitten lähti kyselemään/vakoilemaan voiteluasioita ja hommas mulle erikseen pertsan ja luistelu sukset ja monot. Kun kisailut alko en enää ollukaan tuloslistan häntäpäässä vaan ihan oman piirin kolmen kärjessä joka kisassa ja pääsin HS-loppukisoihin.

Tällä hetkellä ikää on yli 20v mutta innostus jatkuu. Ja SM-tasolla on tullu sijotuksia välille 10-50 vaikka kuinka paljon. Ja aikoinaan nuorissa jopa mitaleita. Ehkä se innostus jatkuu kun sain ITSE tehdä lajivalinnan eikä todellakaan vanhemmat ollu pakottamassa ladulle. Varmasti pitkässä juoksussa paras tulos syntyy kun halu hiihtää aina vaan kovempaa löytyy nimenomaan urheilijasta.. ettei olla täyttämässä vanhempien toiveita tai paikkaamassa niiden omaa (kenties epäonnistunutta) urheilu-uraa.

tsemppiä kirjoitti:

Kyllä teitäkin vielä voi onnistaa, jatkakaa vaan, eikä liian vakavasti. Lyönpä vaikka vetoa, että muutaman vuoden päästä sinun lapsesi jatkaa hyvällä asenteella ja tämä naapurin lapsitähti on kyllästynyt ja lopettanut. Syy: silloin ovat muutkin alkaneet harjoitella ja menneet ohitse, ehkä yksi niistä on sinun lapsesi!

Lue lisää

siinä tulee käymään.Pahapaikka olla hs-ikäsenä paras,koska kaikki ns.huonot hiihtäjät tulee todellakin sieltä takaa ja ajaa kannoille.

tasan tarkkaan miten lapsia pitää innostaa. Ongelmaksi muodostuu isit ja äiskät ja heidän vaatimustasonsa.

Olen monet kerrat katsonut, "lähes kyynelsilmin", kun maaliin tullut lapsi, kaikkensa antaneena, katsoo väsyneenä isin tai äidin päälle, anoen hyväksyntää suoritukselleen. Tiedätkö miten nämä vanhemmat kohtelevat tätä maaliin tullutta?

Heidän kasvoiltaan lapsi lukee häpeää ja monesti he hoputtavat mehua, vaatteittenlaittoa ettei vilustu ja näin osoittavat muille, miten he huolehtivat rakkaudella musikastaan.

Vain aniharvoin olen nähnyt vanhempien kahmaisevan lapsen syliinsä, vaikka hän oli vimppa, halaavan ja vakuuttavan hänelle, että: "Hyvin meni jaksoit hienosti hiihtää".

Alle 10 v ei tajua kilpailun menoa, hän ottaa katsekontaktin aikuisiin ja muodostaa siitä käsityksen, joten etsikää itsestänne syytä siihen, kun lapset eivät halua jatkaa hiihdon parissa.

Olen juuri aloittanut toimitsijana paikallisessa hiihtoseurassa ja into tietty kova. Oma lapsi hiihtää kilpaa ja alaa opetellaan innolla.

Olen huomannut, että yhteishenki hiihtäjien kesken ei ole kovin hyvä. Ei ole tehty paljon mitään yhdessä vaan kaikki puuhaavat ja harjoittelevat yksinään. Lähinnä kisoissa kohdataan. On syntynyt porukoita, joihin ei kaikki ole tervetulleita, lähinnä asuinpaikan ja muiden harrastusten mukaan.

Sitten osa vanhemmista tuntuu olevan kovin tuloshakuisia ja eivät vahingossakaan esim, kannusta kisoissa toisia (voisivat vaikka mennä lujempaa, kuin omansa). Tarttuuhan tämä asenne lapsiin.

Kokeneemmat, mitä yhteistä, henkeä kohottavaa, pienellä budjetilla, voisi tehdä, kun hiihtävä aktiiviporukka on kooltaan n. 20 ja ikähaarukka 6-18, eniten tosin niitä alle 12-vuotiaita?

pertsa kirjoitti:

tasan tarkkaan miten lapsia pitää innostaa. Ongelmaksi muodostuu isit ja äiskät ja heidän vaatimustasonsa.

Olen monet kerrat katsonut, "lähes kyynelsilmin", kun maaliin tullut lapsi, kaikkensa antaneena, katsoo väsyneenä isin tai äidin päälle, anoen hyväksyntää suoritukselleen. Tiedätkö miten nämä vanhemmat kohtelevat tätä maaliin tullutta?

Heidän kasvoiltaan lapsi lukee häpeää ja monesti he hoputtavat mehua, vaatteittenlaittoa ettei vilustu ja näin osoittavat muille, miten he huolehtivat rakkaudella musikastaan.

Vain aniharvoin olen nähnyt vanhempien kahmaisevan lapsen syliinsä, vaikka hän oli vimppa, halaavan ja vakuuttavan hänelle, että: "Hyvin meni jaksoit hienosti hiihtää".

Alle 10 v ei tajua kilpailun menoa, hän ottaa katsekontaktin aikuisiin ja muodostaa siitä käsityksen, joten etsikää itsestänne syytä siihen, kun lapset eivät halua jatkaa hiihdon parissa.

Lue lisää

Nimittäin nämä vanhemmat, jotka sekuntikello kädessä meuhkaavat ladun varrella lapselleen, että lujempaa! Vaikka varmasti lapsi kaikkensa yrittää. Tietysti nämä erottuvat sieltä joukosta.

Useimmat kumminkin ovat tyytyväisiä, että lapsi yleensäkin yrittää ja viitsii hiihtää! Onnistuneita ne vanhemmat, jotka saavat lapsensa uskomaan, että jokainen ladulle lähtenyt on voittaja!

Itse ainakin olen tyytyväinen lapseni suorituksiin, mikäli hän yrittää parhaansa. Joskus se paras on vienyt kolmen parhaan joukkoon ja joskus taas viimeiseksi. Toki lapsi silloin oli pettynyt, sillä kukapa viimeinen haluaa olla.

Lisäksi hiihtoa aloitteleva pikkuveli tuntuu olevan lahjakkuus ja pärjää paremmin sarjoissaan joten isoveljelle se on joskus kova pala.

Mutta minulle äitinä jokainen suoritus kelpaa! Ja varmasti kerron pojilleni joka hiihdon jälkeen, että hienosti meni, oli sija mikä lystää.

harvassa. kirjoitti:

Nimittäin nämä vanhemmat, jotka sekuntikello kädessä meuhkaavat ladun varrella lapselleen, että lujempaa! Vaikka varmasti lapsi kaikkensa yrittää. Tietysti nämä erottuvat sieltä joukosta.

Useimmat kumminkin ovat tyytyväisiä, että lapsi yleensäkin yrittää ja viitsii hiihtää! Onnistuneita ne vanhemmat, jotka saavat lapsensa uskomaan, että jokainen ladulle lähtenyt on voittaja!

Itse ainakin olen tyytyväinen lapseni suorituksiin, mikäli hän yrittää parhaansa. Joskus se paras on vienyt kolmen parhaan joukkoon ja joskus taas viimeiseksi. Toki lapsi silloin oli pettynyt, sillä kukapa viimeinen haluaa olla.

Lisäksi hiihtoa aloitteleva pikkuveli tuntuu olevan lahjakkuus ja pärjää paremmin sarjoissaan joten isoveljelle se on joskus kova pala.

Mutta minulle äitinä jokainen suoritus kelpaa! Ja varmasti kerron pojilleni joka hiihdon jälkeen, että hienosti meni, oli sija mikä lystää.

Lue lisää

Teidän perheessä on selvästi lapsen hyvä harrastaa. Kaiken a ja o on että vanhemmat ovat mukana huoltajina ja kannustajina eivätkä piiskureina. Eli harrastavat lapsensa mukana eikä niin että lapsi harrastaa vanhemman takia.

Ehkä pieni varotuskin olis paikallaan. Jos ne pojat innostuvat joskus tosissaan hiihtämään(kuvailemassasi ilmapiirissä hyvinkin mahollista) niin voipi olla että löydät itsesi ladun varresta pakkasessa värjöttelemässä vielä vuosienkin päästä. Kannattaa muistaa kerrospukeutuminen!

>peltisi< kirjoitti:

Teidän perheessä on selvästi lapsen hyvä harrastaa. Kaiken a ja o on että vanhemmat ovat mukana huoltajina ja kannustajina eivätkä piiskureina. Eli harrastavat lapsensa mukana eikä niin että lapsi harrastaa vanhemman takia.

Ehkä pieni varotuskin olis paikallaan. Jos ne pojat innostuvat joskus tosissaan hiihtämään(kuvailemassasi ilmapiirissä hyvinkin mahollista) niin voipi olla että löydät itsesi ladun varresta pakkasessa värjöttelemässä vielä vuosienkin päästä. Kannattaa muistaa kerrospukeutuminen!

Lue lisää

Tuo oli mieltä lämmittävä kannanotto. Osa tuttavistamme pitää meitä hulluina, kun käymme niin usein "maakunnassa" viemässä lapsia kisoihin. Mutta se on mukavaa meistä ja pojista. Saa nähdä kun lapset yrittävät ja onnistuvat. Ja vaikka aina eivät onnistukaan muiden mielestä, niin minun mielestäni aina ovat parhaita! Tosin viimeinen sija on kova pala pojille kestää!

Ja nuo nuorimpien sarjat ovat siitä mukavia, että kaikki palkitaan jollain, vanhemmissa enää välttämättä ei.

Poikien "pyttykokokoelma" kasvaa ja kunto siinä sivussa. Ja mikäs onkaan mukavampaa kun kilpailun jälkeen suunnata yhdessä hampurilaiselle tai vaikka uimaan...

mitään varmuudella.Tyttäresi on joko huippulahjakas tai sitten vain ikäisiään kehittyneempi,ehkä molempia.Olet kumminkin itse pitänyt pään kylmänä,mikä on todella hienoo.Tuon ikäisillä kannattaa päähuomio kiinnittää seuraaviin.N.N.T,eli nopeus,notkeus ja taito.Nämä kaikki hoituvat helpoiten harrastamalla eri lajeja.Nopeus:pallopelit,yu mm.Notkkeus:voimistelu,jumpat ja omat venytykset jokaisen kisan treenin jälkeen myös pojille.Taito:kaikki pelit,yu,laskettelu ja hiihto mm.Kestävyyttäkin voi harjoittaa lähinnä retkihiihtojen,retkeilyn,sienestys,marjastus,suunnistus ,ja pyöräilyn tyyppisillä pitkillä mieluusti vaikka koko perheen kanssa eväiden kera.Meillä nuoret vieläkin muistavat niitä mahtavia retkiä,mitä on tullut tehtyy heidän lapsuudessa.Lopullinen valintahan esim.lajin osalta kuuluu nuoren tehdä.Mutta mikäli kilpaurheilu jääkin,työ ei koskaan mene hukkaan jota lasten eteen tehdään.Mikäli vain ohjaillaan heidän toimintaa eikä pakoteta.Panostaisin hiihdon osalta tekniikan opetteluun,vauhti kyllä löytyy kisoista.Lapsitähdillä tarkoitetaan lähinnä 15-16vuotiaita joista moni harjoitellut jopa 5vuotta aikuismaisesti, vieläpä korkeilla tehoilla.Poikasi kyllä tulee pärjään hänellä on kilpailijan luonne,kiinnitää vain huomiota hänen omaan suoritukseen.Lapsethan kokevat häviön kautta olevansa "kaikista huonoin",vaikka on hävitty vain joku kisa.Muistetaan me aikuiset kertoa lapsille,ETTÄ JOKU ON KISAN YKKÖNEN JA JOKU VIIMMEINEN.EIKÄ TOINEN OLE TOISTAAN HUONOMPI IHMISENÄ.Ja kumminkin tämä hävinnytkin voi jossain asiassa olla ykkönen.Montakertaa huomattua että ainakin käytöksessä monet voittajat ovat listojen viimeisiä.Nojaa pikkasen rönsyili tää mun juttu,mutta onhan tämä hiihtokin vain elämää.Onnistumisia teille kaikille nuoret ja aikuiset.