Sukulaisten suhtautuminen raittiuteen

Ja alkoholi allergiat yms. oireet ja sairaudet, jotka alkoholi laukaisee pieninäkin annoksina. Ei mitään järkeä kohteliaisuuttaan tehdä itseään sairaaksi tai mulkoilla toista, jos kieltäytyy kun syyt tietää.

Kyllä sitä olisi hyvä usuttaa nuorisoa ryyppäämään jos he eivät sitä oma-alotteisesti tee. Ehkä heitä olisi syytä valistaa miten tärkeää roolia alkoholi näyttelee pariutumisessa ja jos viina ei ala maistua niin tyttöystävät saa unohtaa.

ex-raitis3 kirjoitti:

Kyllä sitä olisi hyvä usuttaa nuorisoa ryyppäämään jos he eivät sitä oma-alotteisesti tee. Ehkä heitä olisi syytä valistaa miten tärkeää roolia alkoholi näyttelee pariutumisessa ja jos viina ei ala maistua niin tyttöystävät saa unohtaa.

Lue lisää

Ei ole. Minä olen pärjännyt hyvin ilman alkoholia kaikkialla, missä ikinä olen liikkunut ja elänyt. Parisuhteissani ja ihmissuhteissani. Alkoholille ei tarvitse antaa mitään roolia elämässään, jos ei halua. :)

Jos johku porukkaan en ole tervetullut, koska en dokaa en sinne porukkaan itkien jää kaipaamaankaan. Muutakin porukkaa löytyy ja yksinään viihtyy aina. Oma seura paras seura. :)

muhkee_muhku kirjoitti:

Ei ole. Minä olen pärjännyt hyvin ilman alkoholia kaikkialla, missä ikinä olen liikkunut ja elänyt. Parisuhteissani ja ihmissuhteissani. Alkoholille ei tarvitse antaa mitään roolia elämässään, jos ei halua. :)

Jos johku porukkaan en ole tervetullut, koska en dokaa en sinne porukkaan itkien jää kaipaamaankaan. Muutakin porukkaa löytyy ja yksinään viihtyy aina. Oma seura paras seura. :)

Lue lisää

Ei se oole sen kummempaa olla ilman alkoa, kun joku on ilman karkkia, hampurilaisia tms. rinnastettavaa. Jos joku ei maistu tai tunnu tarpeelliselle, ei sitä siksi pidä vetää, kun muutkin.

Hienoa. Tälläisiä vanhempia kaivataan. Minusta lapset ei saisi ryypätä. Itselleni ensimmäinen hetket oli 18-vuotiaana. Oikeastaan vähän harmittaa se, että sisko ja vanhemmat olivat liian sallivia tai ehkä se oli hyvä. Kun täytin 18 vuotta niin isosisko vei ravintolaan ja tarjosi juomaa. Sitten melko pentuna samanikäisenä Kanarian saarilla jonkinlaisena lapsena läträtä vähän alkoholin kanssa vanhempien silmien alla. Ravintolassa vietiin kumminkin täyskarahvi pois edestäni, jotta juonut sitä yksi kokonaan. Iltaravintolajuhlassa äiti antanut minun tilata itselleni minulle ilmaista valkoviinipulloa vaan ilmoitti sen, että olin jo liian humalassa, Alkoholi ilmaista iltajuhlassa, sillä se kuului siihen iltapakettiin. Sai juoda niin paljon kuin halusi, mutta äiti esti. 18-vuotiaana sitten sain ostaa samalla matkalla oman ensimmäisen alkoholipullon, josta isosisko opetti tekemään isän vodkapullon ja coca-colan kanssa cocktaileja.

Sitten uutena vuotena lukioni suositut jäbät ja gimmat järjestivät bileet yhdellä leirintäalueen majalla. Minutkin kutsuttiin bileisiin. Kävin Alkosta ostamassa juomaa ja sisko oli pakolla ottaa juomani pois nähtyään, sillä niitä oli liikaa. Join monta litraa alkoholia ja olin ihan ympäri kännissä. Seuraavana päivänä oli paha kankkunen.

Ehkä lasten juomisen kontrolli saattaa sopia jossain määrin monelle. Olet oikeassa siitä, että parempi kontrolloitusti kuin huonossa seurassa alkoholimyrkytys.

Itse olen nyt raittiuden kannalla, mutta tuolloin sukulaiseni suhtautuivat siis hyväsyen jonkinasteiseen juomiseen. Aina oltiin vähentämässä humaltumistani, kun meni vaaralliselle alueelle.

Ja varmaankin sitten törmäsit ensimmäisiin seurustelukumppaneihinkin juopottelun myötä kun olit ensin vanhempien avustuksella oppinut luontevan suhtautumisen juomiseen.

Faith.Hope.Love kirjoitti:

Hienoa. Tälläisiä vanhempia kaivataan. Minusta lapset ei saisi ryypätä. Itselleni ensimmäinen hetket oli 18-vuotiaana. Oikeastaan vähän harmittaa se, että sisko ja vanhemmat olivat liian sallivia tai ehkä se oli hyvä. Kun täytin 18 vuotta niin isosisko vei ravintolaan ja tarjosi juomaa. Sitten melko pentuna samanikäisenä Kanarian saarilla jonkinlaisena lapsena läträtä vähän alkoholin kanssa vanhempien silmien alla. Ravintolassa vietiin kumminkin täyskarahvi pois edestäni, jotta juonut sitä yksi kokonaan. Iltaravintolajuhlassa äiti antanut minun tilata itselleni minulle ilmaista valkoviinipulloa vaan ilmoitti sen, että olin jo liian humalassa, Alkoholi ilmaista iltajuhlassa, sillä se kuului siihen iltapakettiin. Sai juoda niin paljon kuin halusi, mutta äiti esti. 18-vuotiaana sitten sain ostaa samalla matkalla oman ensimmäisen alkoholipullon, josta isosisko opetti tekemään isän vodkapullon ja coca-colan kanssa cocktaileja.

Sitten uutena vuotena lukioni suositut jäbät ja gimmat järjestivät bileet yhdellä leirintäalueen majalla. Minutkin kutsuttiin bileisiin. Kävin Alkosta ostamassa juomaa ja sisko oli pakolla ottaa juomani pois nähtyään, sillä niitä oli liikaa. Join monta litraa alkoholia ja olin ihan ympäri kännissä. Seuraavana päivänä oli paha kankkunen.

Ehkä lasten juomisen kontrolli saattaa sopia jossain määrin monelle. Olet oikeassa siitä, että parempi kontrolloitusti kuin huonossa seurassa alkoholimyrkytys.

Itse olen nyt raittiuden kannalla, mutta tuolloin sukulaiseni suhtautuivat siis hyväsyen jonkinasteiseen juomiseen. Aina oltiin vähentämässä humaltumistani, kun meni vaaralliselle alueelle.

Lue lisää

Mielenkiintoinen kertomus elävästä elämästäsi ja kokemuksistasi alkoholin kanssa. Jospa minä lisään tähän omani vastineeksi. Olin 14-15-vuotias, kun ensimmäisen kerran olin humalassa. Kotonani, kaverini kanssa salaa vohkimme aikuisien juomista, kun he eivät valvoneet juomiaan. Kulaus pari tai jonkun lasin tai pullon pohjalle jäänyt loraus. :)

Eihän kokematon montaa kulausta tarvitse, kun jo nousee päähän ja humaltuu. Niinhän siinä meillekin kävi kaverini kanssa. Kohta pian jo höröteltiin hiprakassa ja siinä vaiheessa oli jokaiselle paikalla olleelle aikuisellekin selvää, että kakarathan on salaa nauttineet juomia. Ei ne omassa juomisessaan älynnyt ajatella, että joku voi juomia vohkiakin ja että ME nyt ainakaan.

Tuli ihan hirvee olotila ja sitä kesti muistaakseni kaksi päivää, niin että oksensin ihan jatkuvasti. ja vatsanpohjia myöden, pää tuntui repeevän kahtia, kun vähänkin liikahti tai edes äännähti. Ihan hirveetä. :(

Sitten kylillä joskus otin maistiaset kaverien kaljoista ja pullollinen keskiolutta jo sai nupin sekaisin. Kevyt, pieni ja kokematon juoja. Töttöröö, heittämällä. Olen minä jokusen kerran juonut itseni humalaan ihan tarkoituksellakin, mutta jokaikinen kerta olen katunut ja ollut niin sairas sen jälkeen ja hetimiten juotuani, että ei kyllä tee mieli juopotella. :)

Emmä viitsi tehdä itseäni tahalleen kipeeksi, saati maksaa vielä siitä, että saa oksentaa suoleni pellolle ja tehdä kuolemaa migreenissä pari päivää. Kaikki asiat jää hoitamatta ja päivät menee paranteluun, ei se sovi mun kontrolloituun järjestelmään. :D

Mitään semmosta ei saa tapahtua, että olen niin tööt etten kykene huolehtimaan itsestäni tai nykyään lapsistani.

Sitten taas uskon, että liian kielteisesti suhtautuminen alkoholikokeiluun voi jopa ajaa ja vauhdittaa siihen, että uhallaankin menee ja lotraa sen kanssa. Voi tietysti muutenkin niin käydä, seurakin vaikuttaa edesauttavasti...ja se miten riippuvainen on muiden mielipiteistä asian suhteen. Kaverit nyt etunenässä voi olla arvostelemassa, niin kun muakin arvosteltiin ilonpilaajaksi. Kun en sitten isommin halunnut juoda yhtään, edes maistaa.

Kun tiesin mitä siitä seuraa. Pelkkää huonoa.

Mun vanhemmat sanoi, että kun haluat juoda juo, mutta älä mee salaa minne sattuu juomaan. He haluis tietää ees, jos olen suunnitellut juovani jossain ja missä porukassa kuljen jne. Että pystyy ees huolestumaan, jos on aihetta eikä ala kuulua kotiin jne.

Eipä niiden ole tarvinut noiden asioiden takia huolta kantaa, mä jo sanoin niille että lupaan kertoa, jos meinaan päihtyä ja ettei ole tarvetta edes olla tööt. Mielummin selvinpäin.

Järkevä suhtautuminen juomiseen, se ei oo mörkö jos sen hallistee eikä se hallitse sua. Ja pysyt kuosissa ja tolkku päässä. Kohtuudella siis, eikä överit.

ex-raitis3 kirjoitti:

Ja varmaankin sitten törmäsit ensimmäisiin seurustelukumppaneihinkin juopottelun myötä kun olit ensin vanhempien avustuksella oppinut luontevan suhtautumisen juomiseen.

Joo ensimmäiseen kyllä, vappuna. Olin juonut, koska pitkäaikainen ihastukseni ei vuosien jälkeenkään noteerannut mua ja mulla oli heikko hetki. :D

Loput olen löytänyt selvinpäin. Enkä mistään kapakoista ketään, ees ekaa.

muhkee_muhku kirjoitti:

Mielenkiintoinen kertomus elävästä elämästäsi ja kokemuksistasi alkoholin kanssa. Jospa minä lisään tähän omani vastineeksi. Olin 14-15-vuotias, kun ensimmäisen kerran olin humalassa. Kotonani, kaverini kanssa salaa vohkimme aikuisien juomista, kun he eivät valvoneet juomiaan. Kulaus pari tai jonkun lasin tai pullon pohjalle jäänyt loraus. :)

Eihän kokematon montaa kulausta tarvitse, kun jo nousee päähän ja humaltuu. Niinhän siinä meillekin kävi kaverini kanssa. Kohta pian jo höröteltiin hiprakassa ja siinä vaiheessa oli jokaiselle paikalla olleelle aikuisellekin selvää, että kakarathan on salaa nauttineet juomia. Ei ne omassa juomisessaan älynnyt ajatella, että joku voi juomia vohkiakin ja että ME nyt ainakaan.

Tuli ihan hirvee olotila ja sitä kesti muistaakseni kaksi päivää, niin että oksensin ihan jatkuvasti. ja vatsanpohjia myöden, pää tuntui repeevän kahtia, kun vähänkin liikahti tai edes äännähti. Ihan hirveetä. :(

Sitten kylillä joskus otin maistiaset kaverien kaljoista ja pullollinen keskiolutta jo sai nupin sekaisin. Kevyt, pieni ja kokematon juoja. Töttöröö, heittämällä. Olen minä jokusen kerran juonut itseni humalaan ihan tarkoituksellakin, mutta jokaikinen kerta olen katunut ja ollut niin sairas sen jälkeen ja hetimiten juotuani, että ei kyllä tee mieli juopotella. :)

Emmä viitsi tehdä itseäni tahalleen kipeeksi, saati maksaa vielä siitä, että saa oksentaa suoleni pellolle ja tehdä kuolemaa migreenissä pari päivää. Kaikki asiat jää hoitamatta ja päivät menee paranteluun, ei se sovi mun kontrolloituun järjestelmään. :D

Mitään semmosta ei saa tapahtua, että olen niin tööt etten kykene huolehtimaan itsestäni tai nykyään lapsistani.

Sitten taas uskon, että liian kielteisesti suhtautuminen alkoholikokeiluun voi jopa ajaa ja vauhdittaa siihen, että uhallaankin menee ja lotraa sen kanssa. Voi tietysti muutenkin niin käydä, seurakin vaikuttaa edesauttavasti...ja se miten riippuvainen on muiden mielipiteistä asian suhteen. Kaverit nyt etunenässä voi olla arvostelemassa, niin kun muakin arvosteltiin ilonpilaajaksi. Kun en sitten isommin halunnut juoda yhtään, edes maistaa.

Kun tiesin mitä siitä seuraa. Pelkkää huonoa.

Mun vanhemmat sanoi, että kun haluat juoda juo, mutta älä mee salaa minne sattuu juomaan. He haluis tietää ees, jos olen suunnitellut juovani jossain ja missä porukassa kuljen jne. Että pystyy ees huolestumaan, jos on aihetta eikä ala kuulua kotiin jne.

Eipä niiden ole tarvinut noiden asioiden takia huolta kantaa, mä jo sanoin niille että lupaan kertoa, jos meinaan päihtyä ja ettei ole tarvetta edes olla tööt. Mielummin selvinpäin.

Järkevä suhtautuminen juomiseen, se ei oo mörkö jos sen hallistee eikä se hallitse sua. Ja pysyt kuosissa ja tolkku päässä. Kohtuudella siis, eikä överit.

Lue lisää

Ja kyllä mä saatan joskus juoda, jos tekee mieli. Mutta varovasti ja tietäen mikä määrä ja juoma menee, niin ettei tule kuolemankipeäksi. Mutta semmosta juomaa ei ole vastaan tullut, mikä ei tekis kipeeksi hetipian. Luulen, että mulla on joku herkkyys alkoholille, ja aktivoituu nopeasti kun elimistöön ajetaan sisään alkoa. :)

Mutta emmä nyt niin nihilisti ja absolutisti ole, ettenkö voisi joskus juoda esimerkiksi oluen. Tai että moralisoisin muille juomisesta, ellei sen takia koko elämänhallinta ala kusemaan.

Mulla on kavereita, jotka on ollut aika kovia juomareita nuorena, tyyliin arkenakin ympäri päissään ja naisia. Mutta nykyään eivät lärtää enää, joskus juo vähän ja hallitusti. Mutta meillä on silti ihan kivaa yhdessä aina kun tavataan.

He ei moralisoi mua juomattomuudesta enkä minä heidän jumisestaan, en menneistäkään. Hyviä tyyppejä molemmat semmoisenaan kaikkine karvoineen päivineen. <3

muhkee_muhku kirjoitti:

Mielenkiintoinen kertomus elävästä elämästäsi ja kokemuksistasi alkoholin kanssa. Jospa minä lisään tähän omani vastineeksi. Olin 14-15-vuotias, kun ensimmäisen kerran olin humalassa. Kotonani, kaverini kanssa salaa vohkimme aikuisien juomista, kun he eivät valvoneet juomiaan. Kulaus pari tai jonkun lasin tai pullon pohjalle jäänyt loraus. :)

Eihän kokematon montaa kulausta tarvitse, kun jo nousee päähän ja humaltuu. Niinhän siinä meillekin kävi kaverini kanssa. Kohta pian jo höröteltiin hiprakassa ja siinä vaiheessa oli jokaiselle paikalla olleelle aikuisellekin selvää, että kakarathan on salaa nauttineet juomia. Ei ne omassa juomisessaan älynnyt ajatella, että joku voi juomia vohkiakin ja että ME nyt ainakaan.

Tuli ihan hirvee olotila ja sitä kesti muistaakseni kaksi päivää, niin että oksensin ihan jatkuvasti. ja vatsanpohjia myöden, pää tuntui repeevän kahtia, kun vähänkin liikahti tai edes äännähti. Ihan hirveetä. :(

Sitten kylillä joskus otin maistiaset kaverien kaljoista ja pullollinen keskiolutta jo sai nupin sekaisin. Kevyt, pieni ja kokematon juoja. Töttöröö, heittämällä. Olen minä jokusen kerran juonut itseni humalaan ihan tarkoituksellakin, mutta jokaikinen kerta olen katunut ja ollut niin sairas sen jälkeen ja hetimiten juotuani, että ei kyllä tee mieli juopotella. :)

Emmä viitsi tehdä itseäni tahalleen kipeeksi, saati maksaa vielä siitä, että saa oksentaa suoleni pellolle ja tehdä kuolemaa migreenissä pari päivää. Kaikki asiat jää hoitamatta ja päivät menee paranteluun, ei se sovi mun kontrolloituun järjestelmään. :D

Mitään semmosta ei saa tapahtua, että olen niin tööt etten kykene huolehtimaan itsestäni tai nykyään lapsistani.

Sitten taas uskon, että liian kielteisesti suhtautuminen alkoholikokeiluun voi jopa ajaa ja vauhdittaa siihen, että uhallaankin menee ja lotraa sen kanssa. Voi tietysti muutenkin niin käydä, seurakin vaikuttaa edesauttavasti...ja se miten riippuvainen on muiden mielipiteistä asian suhteen. Kaverit nyt etunenässä voi olla arvostelemassa, niin kun muakin arvosteltiin ilonpilaajaksi. Kun en sitten isommin halunnut juoda yhtään, edes maistaa.

Kun tiesin mitä siitä seuraa. Pelkkää huonoa.

Mun vanhemmat sanoi, että kun haluat juoda juo, mutta älä mee salaa minne sattuu juomaan. He haluis tietää ees, jos olen suunnitellut juovani jossain ja missä porukassa kuljen jne. Että pystyy ees huolestumaan, jos on aihetta eikä ala kuulua kotiin jne.

Eipä niiden ole tarvinut noiden asioiden takia huolta kantaa, mä jo sanoin niille että lupaan kertoa, jos meinaan päihtyä ja ettei ole tarvetta edes olla tööt. Mielummin selvinpäin.

Järkevä suhtautuminen juomiseen, se ei oo mörkö jos sen hallistee eikä se hallitse sua. Ja pysyt kuosissa ja tolkku päässä. Kohtuudella siis, eikä överit.

Lue lisää

No minä en tiedä oikein mitenkä suhtautua juomiseen nyt. Tänä vuonna en nimittäin ole juonut kuin kirkkoviiniä. Viime vuoden lopussa tein cockailsekoitusta muutaman kerran ja tissuttelin sitä. Jonain vuonna ehkä juon jossain juhla-aterialla viiniä. Lisäksi odotan siskon mahdollisia häitä ja haaveilen syömiset sekä juomiset järjestetään Stadissa hotelli Kämpissä. He itse ovat olleet siellä jossain häissä vastottain ja monesti juoneet olutta kahdestaan. Minä mielelläni joisin Kämpissä shampanjaa siskoni onnen päivän kunniaksi. Toivon hänelle onnea rikkaan miehen kanssa. Toivottavasti ne häät pian toteutuvat, sillä kihloissa he ovat olleet jo jonkin aikaa ja asuvat yhdessä.

Kiitos mielenkiintoisesta tarinasta!

muhkee_muhku kirjoitti:

Ei ole. Minä olen pärjännyt hyvin ilman alkoholia kaikkialla, missä ikinä olen liikkunut ja elänyt. Parisuhteissani ja ihmissuhteissani. Alkoholille ei tarvitse antaa mitään roolia elämässään, jos ei halua. :)

Jos johku porukkaan en ole tervetullut, koska en dokaa en sinne porukkaan itkien jää kaipaamaankaan. Muutakin porukkaa löytyy ja yksinään viihtyy aina. Oma seura paras seura. :)

Lue lisää

Ei niitä kännijuttuja jaksa selvinpäin kuunnella.

KonnaKettu kirjoitti:

Ei niitä kännijuttuja jaksa selvinpäin kuunnella.

No ei oikeen ainakaan kovin kauaa.

Faith.Hope.Love kirjoitti:

No minä en tiedä oikein mitenkä suhtautua juomiseen nyt. Tänä vuonna en nimittäin ole juonut kuin kirkkoviiniä. Viime vuoden lopussa tein cockailsekoitusta muutaman kerran ja tissuttelin sitä. Jonain vuonna ehkä juon jossain juhla-aterialla viiniä. Lisäksi odotan siskon mahdollisia häitä ja haaveilen syömiset sekä juomiset järjestetään Stadissa hotelli Kämpissä. He itse ovat olleet siellä jossain häissä vastottain ja monesti juoneet olutta kahdestaan. Minä mielelläni joisin Kämpissä shampanjaa siskoni onnen päivän kunniaksi. Toivon hänelle onnea rikkaan miehen kanssa. Toivottavasti ne häät pian toteutuvat, sillä kihloissa he ovat olleet jo jonkin aikaa ja asuvat yhdessä.

Kiitos mielenkiintoisesta tarinasta!

Lue lisää

Hääkellot soi ding ding ding dong. Antti Huovila. :)

Nojuu, kai se suhtautuminen voi vaihdellakin aika ajoin? Riippuen ihan mitä eteen tulee ja tuleeko jotakin ikävää lähinnä eteen, jonka seurauksena käsitykset ja suhtautuminen muuttuu.

muhkee_muhku kirjoitti:

Hääkellot soi ding ding ding dong. Antti Huovila. :)

Nojuu, kai se suhtautuminen voi vaihdellakin aika ajoin? Riippuen ihan mitä eteen tulee ja tuleeko jotakin ikävää lähinnä eteen, jonka seurauksena käsitykset ja suhtautuminen muuttuu.

Lue lisää

Tässä päiviä sitten päätin juoda aurinkoisena päivänä kivalla ravintolan terassilla yhden tai kahden kerran oluen seuraavana kesänä. Suhtautuminen muutaman päivän jälkeen muuttui ja päätin, että en juokkaan ensikesänä. Juon sitten jollain juhla-aterialla viiniä tai sitten jotain siskon tai jonkun muun häissä. Toivottavasti ne hääkellot soivat. :)

Mahdollisesti ensi vuosikin on ilman muuta alkoholia kuin kirkkoviini. Elämä on pitkä aika, mutta jotenkin tässä sai ajattelemaan uudelleen keskusteluni yhden pakistanilaisen tuttavan kanssa. Hän ei juo Koraanin oppien mukaan alkoholia. Minä tunsin jotain mitä Koraani sanoi alkoholista ja kävimme keskustelun. Islamin kanta on se, että ei viinin tippaa. Kolme ei muistaakseni pääse taivaaseen: juoppo, isälleen tottelematon poika ja syyttä aviovaimostaan mustasukkainen aviomies. Tuossa oli sisältö, ei tarkat sanamuodot. Voin tietysti muistaa väärin, mutta Islamissa on jyrkkä kielto alkoholia kohtaan.

Hyvää yötä sillä taidan lopetella tässä näillä näkymin! :)

Faith.Hope.Love kirjoitti:

Tässä päiviä sitten päätin juoda aurinkoisena päivänä kivalla ravintolan terassilla yhden tai kahden kerran oluen seuraavana kesänä. Suhtautuminen muutaman päivän jälkeen muuttui ja päätin, että en juokkaan ensikesänä. Juon sitten jollain juhla-aterialla viiniä tai sitten jotain siskon tai jonkun muun häissä. Toivottavasti ne hääkellot soivat. :)

Mahdollisesti ensi vuosikin on ilman muuta alkoholia kuin kirkkoviini. Elämä on pitkä aika, mutta jotenkin tässä sai ajattelemaan uudelleen keskusteluni yhden pakistanilaisen tuttavan kanssa. Hän ei juo Koraanin oppien mukaan alkoholia. Minä tunsin jotain mitä Koraani sanoi alkoholista ja kävimme keskustelun. Islamin kanta on se, että ei viinin tippaa. Kolme ei muistaakseni pääse taivaaseen: juoppo, isälleen tottelematon poika ja syyttä aviovaimostaan mustasukkainen aviomies. Tuossa oli sisältö, ei tarkat sanamuodot. Voin tietysti muistaa väärin, mutta Islamissa on jyrkkä kielto alkoholia kohtaan.

Hyvää yötä sillä taidan lopetella tässä näillä näkymin! :)

Lue lisää

Hyvää yötä taas!! Minäkin kohta kömmin nukkumaan. Alkaa jo väsyttää. Palataan! :)

muhkee_muhku kirjoitti:

Hyvää yötä taas!! Minäkin kohta kömmin nukkumaan. Alkaa jo väsyttää. Palataan! :)

Missä oikein olet? Minä olen kaivaillut sinua.

Täällä on ollut kiva kirjoitella. Esimerkiksi oli kiva saada sinulta palautetta, että minun sukulaisalkoholi-juttu oli kiva. Itselleni täällä kirjoittelu on kasvamista kirjoittajaksi ja oppimista.

Kuvittelin tässä tänään, että olin voittanut kirjallisuuden Nobel-palkinnon joskus tulevaisuudessa. Näin ei melko varmasti tule tapahtumaan, mutta minusta saattaa kumminkin tulla isona kirjailija. Medialle kerroin kuvitelmissani sen, että ratkaisevasti palkinnon saamiseen vaikutti suomi24.fi:ssä kirjoittelu. Kiitin muun muassa Muhkee_Muhkua siitä, että hän oli kirjoittanut tosi kivoja tekstejä, joista olin monesti todennut sen, että kirjoittaa osin paremmin kuin minä. Vähittellen vuosien saatossa opin sen, missä hän kirjoittaa hyvin. Se auttoi ratkaisevasti kehittymään kirjoittajana tunnetasolla. Lisäksi suomi24.fi oli tutustumista itseensä, mikä auttoi kasvamaan menestyskirjailijaksi. Esimerkiksi sille Muhkulle kirjoittelin vähän mitä sattuuta, mutta niiden ajatusten tuottaminen ja uudelleen lukeminen loi sen kirjailijan, joka vuosien päästä menestyi. Annoin suurimman ansion kirjallisuuden Nobelistani Suomen kirjastoverkostolle, seuraavaksi suomi24.fi (tärkein henkilö siellä sinä), myös kustantajani saivat kunniaa ja tietenkin kääntäjät. Jotenkin oli ihanaa kuvitella olevansa nobelisti.

Täällä muuten eilen tajusin, että rikos ei ole oikein minun lajini. En tee rikoksia. Lähinnä käyn kirkossa ja hengellisissä tilaisuuksissa sekä vietän paljon aikaani täällä. Minulla ei ole mitään edellytyksiä ryhtyä rikoskirjailijaksi, sillä en pysty menemään siihen maailmaan. Sen sijaan on helppo kirjoitella jostain uskovaisesta lähetyssaarnajasta, sillä on joskus haaveilut sellaiseksi tulevansa. Harmittaa vähän ei ole edellytyksiä kirjoittaa dekareita, sillä niistä saisi hyvät rahat.

Tämä uskonnollisten suhtautumisen takia itse suhtaudun vähän kielteisesti alkoholiin, mutta Jeesuksen Kaanan häitten veden viiniksi muuttaminen ja sinun huomautuksesi siitä, että jyrkkäkontrolli on pahasta on saanut minut vähän sallivammaksi.

Faith.Hope.Love kirjoitti:

Missä oikein olet? Minä olen kaivaillut sinua.

Täällä on ollut kiva kirjoitella. Esimerkiksi oli kiva saada sinulta palautetta, että minun sukulaisalkoholi-juttu oli kiva. Itselleni täällä kirjoittelu on kasvamista kirjoittajaksi ja oppimista.

Kuvittelin tässä tänään, että olin voittanut kirjallisuuden Nobel-palkinnon joskus tulevaisuudessa. Näin ei melko varmasti tule tapahtumaan, mutta minusta saattaa kumminkin tulla isona kirjailija. Medialle kerroin kuvitelmissani sen, että ratkaisevasti palkinnon saamiseen vaikutti suomi24.fi:ssä kirjoittelu. Kiitin muun muassa Muhkee_Muhkua siitä, että hän oli kirjoittanut tosi kivoja tekstejä, joista olin monesti todennut sen, että kirjoittaa osin paremmin kuin minä. Vähittellen vuosien saatossa opin sen, missä hän kirjoittaa hyvin. Se auttoi ratkaisevasti kehittymään kirjoittajana tunnetasolla. Lisäksi suomi24.fi oli tutustumista itseensä, mikä auttoi kasvamaan menestyskirjailijaksi. Esimerkiksi sille Muhkulle kirjoittelin vähän mitä sattuuta, mutta niiden ajatusten tuottaminen ja uudelleen lukeminen loi sen kirjailijan, joka vuosien päästä menestyi. Annoin suurimman ansion kirjallisuuden Nobelistani Suomen kirjastoverkostolle, seuraavaksi suomi24.fi (tärkein henkilö siellä sinä), myös kustantajani saivat kunniaa ja tietenkin kääntäjät. Jotenkin oli ihanaa kuvitella olevansa nobelisti.

Täällä muuten eilen tajusin, että rikos ei ole oikein minun lajini. En tee rikoksia. Lähinnä käyn kirkossa ja hengellisissä tilaisuuksissa sekä vietän paljon aikaani täällä. Minulla ei ole mitään edellytyksiä ryhtyä rikoskirjailijaksi, sillä en pysty menemään siihen maailmaan. Sen sijaan on helppo kirjoitella jostain uskovaisesta lähetyssaarnajasta, sillä on joskus haaveilut sellaiseksi tulevansa. Harmittaa vähän ei ole edellytyksiä kirjoittaa dekareita, sillä niistä saisi hyvät rahat.

Tämä uskonnollisten suhtautumisen takia itse suhtaudun vähän kielteisesti alkoholiin, mutta Jeesuksen Kaanan häitten veden viiniksi muuttaminen ja sinun huomautuksesi siitä, että jyrkkäkontrolli on pahasta on saanut minut vähän sallivammaksi.

Lue lisää

Täällähän minä melskaan ja pulauttelen höppänöitä ajatuksiani ihmisille nakerrettavaksi. :)

Vai semmosiia sinä haaveilet mielessäsi?! Heh, en olisi arvannut, että mulla on mitään osaa tai arpaa kenenkään maailmaan tai maailmankuvaan. Mä en ole mielestäni mitään suurta tai vaikuttavaa, vain minä maallisin ajatuksin muiden ihastuttavien olentojen keskellä keskustelemassa. :)

Teksti näytöllä ja nainen ruudun takana, bittien päässä. :)

Emmä ole jotenkin rikollisuutta sinuun osannut yhdistääkään...ethän vaan varasta ehtoollisviinejä? ;)

Vitsi vaan.

Niin, mä jotenkin ajattelen ja olen ollut huomaavinani ihmisistä, että kun ei ole liian jyrkkä saa paremman vastaanoton ja myös sinua kuunnellaan paremmin. Kun olet itsekin valmis joustamaan ja tulemaan vastaan, etkä vaan tyrnnannina ajaa omaa asiaais, unohtaen että muillakin on joku näkemys ja sana sanottavanaan. Joka painaa yhtä paljon kun omakin sanasi. Yhteistyötä ei voi tehdä, tekemättä yhteistyötä. :)

muhkee_muhku kirjoitti:

Täällähän minä melskaan ja pulauttelen höppänöitä ajatuksiani ihmisille nakerrettavaksi. :)

Vai semmosiia sinä haaveilet mielessäsi?! Heh, en olisi arvannut, että mulla on mitään osaa tai arpaa kenenkään maailmaan tai maailmankuvaan. Mä en ole mielestäni mitään suurta tai vaikuttavaa, vain minä maallisin ajatuksin muiden ihastuttavien olentojen keskellä keskustelemassa. :)

Teksti näytöllä ja nainen ruudun takana, bittien päässä. :)

Emmä ole jotenkin rikollisuutta sinuun osannut yhdistääkään...ethän vaan varasta ehtoollisviinejä? ;)

Vitsi vaan.

Niin, mä jotenkin ajattelen ja olen ollut huomaavinani ihmisistä, että kun ei ole liian jyrkkä saa paremman vastaanoton ja myös sinua kuunnellaan paremmin. Kun olet itsekin valmis joustamaan ja tulemaan vastaan, etkä vaan tyrnnannina ajaa omaa asiaais, unohtaen että muillakin on joku näkemys ja sana sanottavanaan. Joka painaa yhtä paljon kun omakin sanasi. Yhteistyötä ei voi tehdä, tekemättä yhteistyötä. :)

Lue lisää

Ja sitten taas oikolukua, luki luki loistaa taas. :)

muhkee_muhku kirjoitti:

Täällähän minä melskaan ja pulauttelen höppänöitä ajatuksiani ihmisille nakerrettavaksi. :)

Vai semmosiia sinä haaveilet mielessäsi?! Heh, en olisi arvannut, että mulla on mitään osaa tai arpaa kenenkään maailmaan tai maailmankuvaan. Mä en ole mielestäni mitään suurta tai vaikuttavaa, vain minä maallisin ajatuksin muiden ihastuttavien olentojen keskellä keskustelemassa. :)

Teksti näytöllä ja nainen ruudun takana, bittien päässä. :)

Emmä ole jotenkin rikollisuutta sinuun osannut yhdistääkään...ethän vaan varasta ehtoollisviinejä? ;)

Vitsi vaan.

Niin, mä jotenkin ajattelen ja olen ollut huomaavinani ihmisistä, että kun ei ole liian jyrkkä saa paremman vastaanoton ja myös sinua kuunnellaan paremmin. Kun olet itsekin valmis joustamaan ja tulemaan vastaan, etkä vaan tyrnnannina ajaa omaa asiaais, unohtaen että muillakin on joku näkemys ja sana sanottavanaan. Joka painaa yhtä paljon kun omakin sanasi. Yhteistyötä ei voi tehdä, tekemättä yhteistyötä. :)

Lue lisää

"Niin, mä jotenkin ajattelen ja olen ollut huomaavinani ihmisistä, että kun ei ole liian jyrkkä saa paremman vastaanoton ja myös sinua kuunnellaan paremmin. Kun olet itsekin valmis joustamaan ja tulemaan vastaan, etkä vaan tyrnnannina ajaa omaa asiaais, unohtaen että muillakin on joku näkemys ja sana sanottavanaan. Joka painaa yhtä paljon kun omakin sanasi. Yhteistyötä ei voi tehdä, tekemättä yhteistyötä. :) "

Näin taitaa olla. Itsekin tässä olen huomannut, että täällä on monennäköisiä mielipiteitä. Jotkut on aika lapsekaita nuorten miesten ajatuksia esimerkiksi naisista. Yritin opastaa heitä omasta näkökulmasta naisten suhteen. Samoin kirjoitin eilen yhden alkoholikirjoituksen, jossa kerroin yökerhoillastani ja kahdesta naisesta, jotka kainalossa menin yökerhoon. Valitettavasti kukaan ei ole antanut siitä palautetta. En vaikuttiko siihen, että siitä puuttui muutamia sanoja välistä, mutta ei se minusta niin huonosti ollut kirjoitettu etteikö sitä voisi lukea ja antaa palautetta. Ehkä sen perusteella minusta ei tule nobelistia.

Muuten oli tosissan noissa Nobel-haaveissani. Monta kertaa kuvittelen tulevani menestyskirjailijaksi. Se on suurin haaveeni. Sitten mielikuvitusuran suurin huippu on tulla nobelistiksi kirjallisuudessa. Pidän sitä epätodennäköisempänä kuin lotossa voittamista, mutta ei se mahdotonta ole.

Sinä tosissani kirjoitat minusta monesti hyvin. Yleensä en ole mielestäni kirjoituksisa sinun tasollaan, vaikka sinä kirjoitat aivan "näppituntumalla" bittivirrassa.

Täällä eilen huomasin, että olen tosissaan blondi rikosmaailmassa, sillä kirjoittelin seksuaalisesta ahdistelusta tietämättä edes mitä se oli. Ei kuulunut oikein minun maailmaani ja sitten, kun joku selitti mitä se oli niin minä päätin pysyä Jeesus-kirkko-seurakuntanuori -kuplassani. Jotenkin tuntui hyvältä se, että ei oikeastaan tiennyt edes miten seksuaalinen häirintä edes määriteltiin. Lisäksi kun oli mies niin itseään ei oikeastaan koskaan oltu häiritty eli taisin elää ennen eilistä osin aika viattomassa maailmassa.

Alkoholi oli sen sijaan tuttu ja sukulaiset olivat sallivia aikanaan, mutta ei juopottelua olisi sukulaisten toimesta missään nimessä hyväksytty. Raittiutta olisi vain pidetty hyvänä, vaikka monet joivat ainakin vähän alkoholia.

Mitäs päivään kuuluu? Minusta ei sitä nobelistia kirjallisuudessa taida tulla, mutta minulla näppituntuma siitä, että minusta tulee isona kirjailija! :)

Faith.Hope.Love kirjoitti:

"Niin, mä jotenkin ajattelen ja olen ollut huomaavinani ihmisistä, että kun ei ole liian jyrkkä saa paremman vastaanoton ja myös sinua kuunnellaan paremmin. Kun olet itsekin valmis joustamaan ja tulemaan vastaan, etkä vaan tyrnnannina ajaa omaa asiaais, unohtaen että muillakin on joku näkemys ja sana sanottavanaan. Joka painaa yhtä paljon kun omakin sanasi. Yhteistyötä ei voi tehdä, tekemättä yhteistyötä. :) "

Näin taitaa olla. Itsekin tässä olen huomannut, että täällä on monennäköisiä mielipiteitä. Jotkut on aika lapsekaita nuorten miesten ajatuksia esimerkiksi naisista. Yritin opastaa heitä omasta näkökulmasta naisten suhteen. Samoin kirjoitin eilen yhden alkoholikirjoituksen, jossa kerroin yökerhoillastani ja kahdesta naisesta, jotka kainalossa menin yökerhoon. Valitettavasti kukaan ei ole antanut siitä palautetta. En vaikuttiko siihen, että siitä puuttui muutamia sanoja välistä, mutta ei se minusta niin huonosti ollut kirjoitettu etteikö sitä voisi lukea ja antaa palautetta. Ehkä sen perusteella minusta ei tule nobelistia.

Muuten oli tosissan noissa Nobel-haaveissani. Monta kertaa kuvittelen tulevani menestyskirjailijaksi. Se on suurin haaveeni. Sitten mielikuvitusuran suurin huippu on tulla nobelistiksi kirjallisuudessa. Pidän sitä epätodennäköisempänä kuin lotossa voittamista, mutta ei se mahdotonta ole.

Sinä tosissani kirjoitat minusta monesti hyvin. Yleensä en ole mielestäni kirjoituksisa sinun tasollaan, vaikka sinä kirjoitat aivan "näppituntumalla" bittivirrassa.

Täällä eilen huomasin, että olen tosissaan blondi rikosmaailmassa, sillä kirjoittelin seksuaalisesta ahdistelusta tietämättä edes mitä se oli. Ei kuulunut oikein minun maailmaani ja sitten, kun joku selitti mitä se oli niin minä päätin pysyä Jeesus-kirkko-seurakuntanuori -kuplassani. Jotenkin tuntui hyvältä se, että ei oikeastaan tiennyt edes miten seksuaalinen häirintä edes määriteltiin. Lisäksi kun oli mies niin itseään ei oikeastaan koskaan oltu häiritty eli taisin elää ennen eilistä osin aika viattomassa maailmassa.

Alkoholi oli sen sijaan tuttu ja sukulaiset olivat sallivia aikanaan, mutta ei juopottelua olisi sukulaisten toimesta missään nimessä hyväksytty. Raittiutta olisi vain pidetty hyvänä, vaikka monet joivat ainakin vähän alkoholia.

Mitäs päivään kuuluu? Minusta ei sitä nobelistia kirjallisuudessa taida tulla, mutta minulla näppituntuma siitä, että minusta tulee isona kirjailija! :)

Lue lisää

Elämä on kasvua alusta loppuun saakka. Jos sen silleen osaa ja haluaa ottaa. Me ihmiset opetetaan toinen toisiamme ja toisillemme elämää erilaisin tavoin ja konstein. Ei aina niin mukavallakaan tavalla ja opitaan itsekin, välillä jälkiviisaina vasta virheistä. :)

Parasta elämässä taitaa olla juuri se, että se vaikuttaa minuun. Ja minä voin omalta osaltani vaikuttaa johonkin, vaikka pienessä mittakaavassa. Mutta jos yksikin ihminen kokee mun tuoneen jonkunlaista hyvää mieltä tai oloa elämäänsä, olen siitä äärettömän iloinen ja onnellinen. Sitten mä olen onnistunut siinä, mitä olen aina halunnutkin. Luotsata jotain hyvää ja kaunista, jotain mihin mä itsekin uskon. Rakkauteen ja hyväntahtoisuuteen.

Sehän on ihan mahtavaa olla osallisena jonkun hyvän mielen ja asian luotsaajana ja osallisena!

Hyvä edistää hyvää, kun se on vilpitöntä...

Sehän vaan hyvä, että sulla on unelma. Ei se mahdotonta ole, kun sanot itsellesi että tuolla on maali ja sinne mä lähden tarpomaan. Joskus voi tulla takapakkia, ja epäonnistuakin...mutta jos matka oli mukava ja opettavainen, niin mikään ei mennyt pieleen vaikkei susta nobelistia olis tullutkaan. :D

Aina sä sillä matkalla kohti unelmaas opit jotain uutta itsestäsikin. Se kannattaa.

Mulla on ruoka uunissa, tuntuu että valovuosiin en ole tehnyt kotona ranskalaisi ja nakkeja. Tänään päätin repäistä ja tehdä ns. roskaruokaa. lapsille varmaan potut ainakin maistuu, katotaan saanko itse syötyä vai tarviiko tehdä vielä jotain muuta. :)

muhkee_muhku kirjoitti:

Elämä on kasvua alusta loppuun saakka. Jos sen silleen osaa ja haluaa ottaa. Me ihmiset opetetaan toinen toisiamme ja toisillemme elämää erilaisin tavoin ja konstein. Ei aina niin mukavallakaan tavalla ja opitaan itsekin, välillä jälkiviisaina vasta virheistä. :)

Parasta elämässä taitaa olla juuri se, että se vaikuttaa minuun. Ja minä voin omalta osaltani vaikuttaa johonkin, vaikka pienessä mittakaavassa. Mutta jos yksikin ihminen kokee mun tuoneen jonkunlaista hyvää mieltä tai oloa elämäänsä, olen siitä äärettömän iloinen ja onnellinen. Sitten mä olen onnistunut siinä, mitä olen aina halunnutkin. Luotsata jotain hyvää ja kaunista, jotain mihin mä itsekin uskon. Rakkauteen ja hyväntahtoisuuteen.

Sehän on ihan mahtavaa olla osallisena jonkun hyvän mielen ja asian luotsaajana ja osallisena!

Hyvä edistää hyvää, kun se on vilpitöntä...

Sehän vaan hyvä, että sulla on unelma. Ei se mahdotonta ole, kun sanot itsellesi että tuolla on maali ja sinne mä lähden tarpomaan. Joskus voi tulla takapakkia, ja epäonnistuakin...mutta jos matka oli mukava ja opettavainen, niin mikään ei mennyt pieleen vaikkei susta nobelistia olis tullutkaan. :D

Aina sä sillä matkalla kohti unelmaas opit jotain uutta itsestäsikin. Se kannattaa.

Mulla on ruoka uunissa, tuntuu että valovuosiin en ole tehnyt kotona ranskalaisi ja nakkeja. Tänään päätin repäistä ja tehdä ns. roskaruokaa. lapsille varmaan potut ainakin maistuu, katotaan saanko itse syötyä vai tarviiko tehdä vielä jotain muuta. :)

Lue lisää

"Parasta elämässä taitaa olla juuri se, että se vaikuttaa minuun. Ja minä voin omalta osaltani vaikuttaa johonkin, vaikka pienessä mittakaavassa. Mutta jos yksikin ihminen kokee mun tuoneen jonkunlaista hyvää mieltä tai oloa elämäänsä, olen siitä äärettömän iloinen ja onnellinen. Sitten mä olen onnistunut siinä, mitä olen aina halunnutkin. Luotsata jotain hyvää ja kaunista, jotain mihin mä itsekin uskon. Rakkauteen ja hyväntahtoisuuteen. "

Joo minäkin tavoittelen hyvää ja kaunista. Lisäksi uskon, toivon ja rakastan, kuten nimimerkki kertoo.

On minulla ollut haaveita dekkaristin urasta, mutta sitten ensimmäinen dekkarihaave kaatui juuri siihen, että pystynyt ajattelemaan kuin rikollinen. Olen ollut poliisi- ja oikeustalolla töissä. Ja törmännyt Helsinki-Vantaan lentokenttällä töissä vaikka mihin, mutta jotenkin en pysty kuvittelemaan esimerkiksi crackerin elämää. Minulla oli mielessä sepitelmä hackerista, joka ajautuu Venäjän tiedustelupalveluksen leipiin ja crackeriksi. Kirjassa olisi ollut ihan oikeita Supon agentteja ja tietoa poliisi sekä vakoilujärjestelmistä, mutta se motiivi ja crackerin maailma oli minulle vieras ja se rikos. Sen takia päätin keskittyä mieluummin kirjoittamaan rakkaudesta ja onnesta. Ensimmäinen kirja rakkaudesta lähtee näillä näkymin kahdelle kustantajalle huhtikuun lopussa. Käytännössä katsoen se on valmis, mutta pitää vajaa puoli vuotta viimeistellä. Saapa nähdä hyväksyykö Like tai Tammi sen. Ehkä siitä tulisi sen nobelistin ensimmäinen kirja.

Sinäänsä sinun lukihäiriösi ole niin pahasta, jos tekstin ymmärtää. Minulla itselläni jää monesti lukihäiriön takia niin paljon virheitä ja sanoja pois, että näitä tekstejäni saattaa olla vaikea ymmärtää.

Muuten se Nobelin saaminen on paljon epätodennäköisempää kuin lotossa päävoiton voittaminen, mutta se kirjailijaura on mielestäni aivan mahdollinen. Siihen haaveeseen uskon, toivon ja rakastan.

Mistäs sinä haaveilet? Minä haaveilen kirjailijan urasta, mutta mistä sinä?

Faith.Hope.Love kirjoitti:

"Parasta elämässä taitaa olla juuri se, että se vaikuttaa minuun. Ja minä voin omalta osaltani vaikuttaa johonkin, vaikka pienessä mittakaavassa. Mutta jos yksikin ihminen kokee mun tuoneen jonkunlaista hyvää mieltä tai oloa elämäänsä, olen siitä äärettömän iloinen ja onnellinen. Sitten mä olen onnistunut siinä, mitä olen aina halunnutkin. Luotsata jotain hyvää ja kaunista, jotain mihin mä itsekin uskon. Rakkauteen ja hyväntahtoisuuteen. "

Joo minäkin tavoittelen hyvää ja kaunista. Lisäksi uskon, toivon ja rakastan, kuten nimimerkki kertoo.

On minulla ollut haaveita dekkaristin urasta, mutta sitten ensimmäinen dekkarihaave kaatui juuri siihen, että pystynyt ajattelemaan kuin rikollinen. Olen ollut poliisi- ja oikeustalolla töissä. Ja törmännyt Helsinki-Vantaan lentokenttällä töissä vaikka mihin, mutta jotenkin en pysty kuvittelemaan esimerkiksi crackerin elämää. Minulla oli mielessä sepitelmä hackerista, joka ajautuu Venäjän tiedustelupalveluksen leipiin ja crackeriksi. Kirjassa olisi ollut ihan oikeita Supon agentteja ja tietoa poliisi sekä vakoilujärjestelmistä, mutta se motiivi ja crackerin maailma oli minulle vieras ja se rikos. Sen takia päätin keskittyä mieluummin kirjoittamaan rakkaudesta ja onnesta. Ensimmäinen kirja rakkaudesta lähtee näillä näkymin kahdelle kustantajalle huhtikuun lopussa. Käytännössä katsoen se on valmis, mutta pitää vajaa puoli vuotta viimeistellä. Saapa nähdä hyväksyykö Like tai Tammi sen. Ehkä siitä tulisi sen nobelistin ensimmäinen kirja.

Sinäänsä sinun lukihäiriösi ole niin pahasta, jos tekstin ymmärtää. Minulla itselläni jää monesti lukihäiriön takia niin paljon virheitä ja sanoja pois, että näitä tekstejäni saattaa olla vaikea ymmärtää.

Muuten se Nobelin saaminen on paljon epätodennäköisempää kuin lotossa päävoiton voittaminen, mutta se kirjailijaura on mielestäni aivan mahdollinen. Siihen haaveeseen uskon, toivon ja rakastan.

Mistäs sinä haaveilet? Minä haaveilen kirjailijan urasta, mutta mistä sinä?

Lue lisää

Rakkautta tää maailma kaipaa ja ihmiset, jos mitä. Kiva, että sinäkin pidät asiaa tärkeänä. :)


Ehkäpä kirjaa kirjoittaessaan on etu, jos pystyy eläytymään hahmoihin ja luomaan persoonallisuuden. On kai se mahdollista vetää vähän hatustakin ja sävyttää tarinaa, juuri silläkin että se on hiukan irrationaalinen? Eikä niin toden tottakaan joka sana. Vai?

Sikäli miksipä et voisi kirjoittaa hiukan utopistista dekkaria? ;)

No sitten toivottavasti ilmoitat, jos kirjasi päätyy julkaisuun. Mä meen etsimään sen käsiini ja luen. Se voipi olla mielenkiintoinen, ainakin aihepiiri on jo enteilevä.


Juu, kai näistä kirjoituksista jotenkin selvää saa, ainoa vaan että sekameteli mössä voi olla ikävää lukea. Jos kirjaimia puuttuu ja sanoja tai ne on nurinkurin. Toisaalta, kukaan ei pakota lukemaan liian vaivalloista tekstiä.

Noo, askel askeleelta, oikotietä onneen ei ole vai kuinka se meni? Ensin pitää syntyä jotain luettavaa, sitten voi olla askeleen lähempänä nobelia. :D

Hmm, mä haaveilen suorittavani kouluni läpi toivottavasti mahdollisimman hyvin lopputuloksin. Eli olen oppinut kaiken oleellisen ja pärjään tieto/taidoillani niin hyvin, että työllistyn ja saan tehdä työtä ammattiylpeydellä, mieluusti kivassa työympäristössä ja porukassa. Ja nähdä miten muutkin nauttii työni tuloksista. Siinä nyt lähimmät haaveet. :)

muhkee_muhku kirjoitti:

Rakkautta tää maailma kaipaa ja ihmiset, jos mitä. Kiva, että sinäkin pidät asiaa tärkeänä. :)


Ehkäpä kirjaa kirjoittaessaan on etu, jos pystyy eläytymään hahmoihin ja luomaan persoonallisuuden. On kai se mahdollista vetää vähän hatustakin ja sävyttää tarinaa, juuri silläkin että se on hiukan irrationaalinen? Eikä niin toden tottakaan joka sana. Vai?

Sikäli miksipä et voisi kirjoittaa hiukan utopistista dekkaria? ;)

No sitten toivottavasti ilmoitat, jos kirjasi päätyy julkaisuun. Mä meen etsimään sen käsiini ja luen. Se voipi olla mielenkiintoinen, ainakin aihepiiri on jo enteilevä.


Juu, kai näistä kirjoituksista jotenkin selvää saa, ainoa vaan että sekameteli mössä voi olla ikävää lukea. Jos kirjaimia puuttuu ja sanoja tai ne on nurinkurin. Toisaalta, kukaan ei pakota lukemaan liian vaivalloista tekstiä.

Noo, askel askeleelta, oikotietä onneen ei ole vai kuinka se meni? Ensin pitää syntyä jotain luettavaa, sitten voi olla askeleen lähempänä nobelia. :D

Hmm, mä haaveilen suorittavani kouluni läpi toivottavasti mahdollisimman hyvin lopputuloksin. Eli olen oppinut kaiken oleellisen ja pärjään tieto/taidoillani niin hyvin, että työllistyn ja saan tehdä työtä ammattiylpeydellä, mieluusti kivassa työympäristössä ja porukassa. Ja nähdä miten muutkin nauttii työni tuloksista. Siinä nyt lähimmät haaveet. :)

Lue lisää

"Hmm, mä haaveilen suorittavani kouluni läpi toivottavasti mahdollisimman hyvin lopputuloksin. Eli olen oppinut kaiken oleellisen ja pärjään tieto/taidoillani niin hyvin, että työllistyn ja saan tehdä työtä ammattiylpeydellä, mieluusti kivassa työympäristössä ja porukassa. Ja nähdä miten muutkin nauttii työni tuloksista. Siinä nyt lähimmät haaveet. :) "

Siinä onkin haavetta kerrakseen ja perheestä huolettimessa. Kuinka lapset ovat voineet? Onko flunssia tai muita vaivoja ollut? Onko uhmaikäinen ollut kiltisti?

Oikestaan dekkaristin uraa vähän hillitsee se, että tavan poliisin kanssa olen allekirjoittanut paperin, jossa on lukenut jotain 18 kuukauden vankeusrangaistuksesta asioitten kertomisesta. Lisäksi olen vieraillut monta kertaa Supossa, joku heikäläinen on vähän kieltänyt ettei jotain tietoja ei saa eteenpäin kertoa. Kuvainnollisesti en voi antaa eteenpäin oikeitten ammattilaisten puhelinnumeroita tai opettaa sitä, että tällä tavalla voisi murtautua järjestelmään. Jotain tiedän ja on parempi kirjoittamatta mitään, sillä en halua yllyttää ketään rikoksiin. Utopistista kirjaa en haluaisi kirjoittaa ja toisaalta en tiedä tarpeeksi crackerien maailmasta. Voisiahan heitä haastatella, mutta päätin olla menemättä tiettyyn alamaailman osioon. En myöskään veljeile venäläisten kanssa, sillä siitäkin on huomaututtu mahdollisesti minun "mielikuvitushahmoni" taholta. Oletko sinä koskaan halunnut kirjoittaa kirjan? Tai onko suunnitelmissa juoda joskus alkolia - ja miten sukulaiset siihen suhtautuvat?

Faith.Hope.Love kirjoitti:

"Hmm, mä haaveilen suorittavani kouluni läpi toivottavasti mahdollisimman hyvin lopputuloksin. Eli olen oppinut kaiken oleellisen ja pärjään tieto/taidoillani niin hyvin, että työllistyn ja saan tehdä työtä ammattiylpeydellä, mieluusti kivassa työympäristössä ja porukassa. Ja nähdä miten muutkin nauttii työni tuloksista. Siinä nyt lähimmät haaveet. :) "

Siinä onkin haavetta kerrakseen ja perheestä huolettimessa. Kuinka lapset ovat voineet? Onko flunssia tai muita vaivoja ollut? Onko uhmaikäinen ollut kiltisti?

Oikestaan dekkaristin uraa vähän hillitsee se, että tavan poliisin kanssa olen allekirjoittanut paperin, jossa on lukenut jotain 18 kuukauden vankeusrangaistuksesta asioitten kertomisesta. Lisäksi olen vieraillut monta kertaa Supossa, joku heikäläinen on vähän kieltänyt ettei jotain tietoja ei saa eteenpäin kertoa. Kuvainnollisesti en voi antaa eteenpäin oikeitten ammattilaisten puhelinnumeroita tai opettaa sitä, että tällä tavalla voisi murtautua järjestelmään. Jotain tiedän ja on parempi kirjoittamatta mitään, sillä en halua yllyttää ketään rikoksiin. Utopistista kirjaa en haluaisi kirjoittaa ja toisaalta en tiedä tarpeeksi crackerien maailmasta. Voisiahan heitä haastatella, mutta päätin olla menemättä tiettyyn alamaailman osioon. En myöskään veljeile venäläisten kanssa, sillä siitäkin on huomaututtu mahdollisesti minun "mielikuvitushahmoni" taholta. Oletko sinä koskaan halunnut kirjoittaa kirjan? Tai onko suunnitelmissa juoda joskus alkolia - ja miten sukulaiset siihen suhtautuvat?

Lue lisää

Onhan siinä, työtä, koulua, perhe, koti, uhma, sairastelut...kyllä niistä selvii, vaikka joskus väsyttää, kun on paljon kaikkea. Asenne vaikuttaa. 😛

Eipä täällä ihmeitä ole kränätty. Kilttihän se on, mun mussukkani. Molemmat mussukat.

Vaitiolovelvollisuus kannattaa muistaa. En ole koskaan muistaakseni haaveillut kirjan kirjoittamisesta, enkä kyllä juomisestakaan.

Tuosta kanasta, jonka juuri nostin uunista sen sijaan haaveilen kuola suupielessä!

muhkee_muhku kirjoitti:

Onhan siinä, työtä, koulua, perhe, koti, uhma, sairastelut...kyllä niistä selvii, vaikka joskus väsyttää, kun on paljon kaikkea. Asenne vaikuttaa. 😛

Eipä täällä ihmeitä ole kränätty. Kilttihän se on, mun mussukkani. Molemmat mussukat.

Vaitiolovelvollisuus kannattaa muistaa. En ole koskaan muistaakseni haaveillut kirjan kirjoittamisesta, enkä kyllä juomisestakaan.

Tuosta kanasta, jonka juuri nostin uunista sen sijaan haaveilen kuola suupielessä!

Lue lisää

"Tuosta kanasta, jonka juuri nostin uunista sen sijaan haaveilen kuola suupielessä!"

Mitä on kanan kanssa? Itse suunittelin tässä yhden pariisitarelle grillattua broileria uudellen lämmitettynä, riisiä, salaattia ja valkoviiniä. Hän oli luvannut tarjota aterian Pariisissa niin minä meinasin tarjota hänelle Suomessa. Mitä on tuon kana kanssa?

Ehkä sukulaisten suhtautuminen sallivasti aterioilla esimerkiksi jouluna viineihin on vaikuttanut siihen, että haluaa tarjota jollekin pariisitarelle viiniä aterialla, vaikka ei muuten paljon alkoholia käyttäisiä. Sukulaiset ilmeisesti luovat osittain tapamme?

Joo vaitiolovelvollisuus on. Samoin en halua inspiroida pentuja mihinkään verkkohölmöilyihin. Itsestäni oli hienoa leikkiä 16-vuotiaana verkolla ja tietokoneella. Isompana ei halua aikaansa tuhlata netissä kuin täällä roikkumiseen. Käytätkö sinä nettiä paljon muuhun? Youtubeen?

Faith.Hope.Love kirjoitti:

"Tuosta kanasta, jonka juuri nostin uunista sen sijaan haaveilen kuola suupielessä!"

Mitä on kanan kanssa? Itse suunittelin tässä yhden pariisitarelle grillattua broileria uudellen lämmitettynä, riisiä, salaattia ja valkoviiniä. Hän oli luvannut tarjota aterian Pariisissa niin minä meinasin tarjota hänelle Suomessa. Mitä on tuon kana kanssa?

Ehkä sukulaisten suhtautuminen sallivasti aterioilla esimerkiksi jouluna viineihin on vaikuttanut siihen, että haluaa tarjota jollekin pariisitarelle viiniä aterialla, vaikka ei muuten paljon alkoholia käyttäisiä. Sukulaiset ilmeisesti luovat osittain tapamme?

Joo vaitiolovelvollisuus on. Samoin en halua inspiroida pentuja mihinkään verkkohölmöilyihin. Itsestäni oli hienoa leikkiä 16-vuotiaana verkolla ja tietokoneella. Isompana ei halua aikaansa tuhlata netissä kuin täällä roikkumiseen. Käytätkö sinä nettiä paljon muuhun? Youtubeen?

Lue lisää

Riisiä kanan kaverina ja kasviksia.

Tänäänkö meinaat tarjota vai joskus tulevaisuudessa?

Nojaa tiiä häntä, mitä sukulaisilta tahtoo ammentaa tavoikseen. Temperamentti kai periytyy, jotkut tavat oppii kotona. Mutta jotkut asiat tahtoo jättää omaksumatta.

Mä käytän lähinnä tiedon etsimiseen ja opiskeluun verkkoa ja täällä käkättämiseen. Musiikkia kuuntelen kausiluontoisesti. Joskus on kausia kun hyvin vähän ja joskus joka päivä. Nyt syömään!

Ehkä illalla palaan, jos ehdin.

muhkee_muhku kirjoitti:

Riisiä kanan kaverina ja kasviksia.

Tänäänkö meinaat tarjota vai joskus tulevaisuudessa?

Nojaa tiiä häntä, mitä sukulaisilta tahtoo ammentaa tavoikseen. Temperamentti kai periytyy, jotkut tavat oppii kotona. Mutta jotkut asiat tahtoo jättää omaksumatta.

Mä käytän lähinnä tiedon etsimiseen ja opiskeluun verkkoa ja täällä käkättämiseen. Musiikkia kuuntelen kausiluontoisesti. Joskus on kausia kun hyvin vähän ja joskus joka päivä. Nyt syömään!

Ehkä illalla palaan, jos ehdin.

Lue lisää

"Riisiä kanan kaverina ja kasviksia."

Kuulostaa mielenkiintoiselta. Toivottavasti maistui hyvältä ja pienet pitivät! :)

"Tänäänkö meinaat tarjota vai joskus tulevaisuudessa?"

Se vanha juttu. Ei sillä pariisittarella ole enää minun sähköpostiosoitetta, sillä se poistui käytöstä. Nyt vanhaan osoitteeseen muutama vuosi sitten hän pyysi minua Facebook-kaverikseen. En innostunut, joten se tuttavuus on nyt ohi.

"Nojaa tiiä häntä, mitä sukulaisilta tahtoo ammentaa tavoikseen. Temperamentti kai periytyy, jotkut tavat oppii kotona. Mutta jotkut asiat tahtoo jättää omaksumatta."

No, oikeastaan ne sukulaiset vaikuttavat siihen, että raitistuin täksi vuodeksi kokonaan, vaikka en aikaisemminkaan paljon alkoholia käyttänyt. Jos muistat aiemmasta niin isälläni on alkoholiongelma. Hän juo noin 8 olutta tölkkiä päivässä. Sukulaisten suhtautuminen raittiuteen siis muutti minun tyyliäni. En halunnut olla jonkinasteinen "juoppo" niin kuin faija nyt.

"Mä käytän lähinnä tiedon etsimiseen ja opiskeluun verkkoa ja täällä käkättämiseen. Musiikkia kuuntelen kausiluontoisesti. Joskus on kausia kun hyvin vähän ja joskus joka päivä. Nyt syömään!"

Itse juuri tuossa luin netistä ja Windowsista. Silloin harrastin vähän verkkoja ja tietokoneita - 16 vuotiaana - niin verkot, netti ja Windows-käyttöjärjestelmä olivat alkeellisia. Silloin ei ollut kotona edes mitään nettiä ja verkkoon tuli mentyä lähinnä lukion ja yläasteen yhteisestä tietokoneluokasta. Nyt on kaikki toisin. Ensimmäisen kotinetin hankin vasta vuonna 2007 eli tosissaan ole mikään kotihakkeri ja nörtti. Toki minäkin haen tietoa netistä. Yliopistolla ei tätä nykyä voi opiskella ollenkaan, jos ei käytä nettiä.

"Ehkä illalla palaan, jos ehdin."

Joo minäkin käyn täällä illalla, mutta saattaa kohta olla parempi etsiä joku uusi aihe kuin tämä.

Ja jos vanhemmat kannustaa johonki niin sit kapinoidaan tekemällä toisin.

.. Noh, tuo ei pidä välttis ihan paikkaansa.. Tuo väite on yleensä mutuilua ja/tai tahallista vääristelyä.. Syyt ovat siihen MoniNaiset.. Riippuen hieman mistä roikkuu.. ;P

NuuskaMuikkune kirjoitti:

.. Noh, tuo ei pidä välttis ihan paikkaansa.. Tuo väite on yleensä mutuilua ja/tai tahallista vääristelyä.. Syyt ovat siihen MoniNaiset.. Riippuen hieman mistä roikkuu.. ;P

Lue lisää

Höpsis.

outsider1 kirjoitti:

Höpsis.

.. No sitähän minäkin, että HöpöjäHöpötit.. ;D