Lauri Rauhala esittää teoksessaan ihmiskäsitys ihmistyössä, että ”Emme voi koskaan havaita tai todentaa tajuntaa itseään, vaan aina sen sisältöjä, joissa tajunta on olemassa.”.
(Tajunnan hän määrittelee ”inhimillisen kokemuksen kokonaisuudeksi (johon liittyy myös mielen käsite).”)
Kuinka on buddhalaisuudessa? Emmekö voi koskaan havaita tai todentaa tajuntaa itseään vaan vain sen sisältöjä? Onko tajunnan havaitseminen ( ja tajunnaksi tuleminen) valaistumista?
(Tajunnan hän määrittelee ”inhimillisen kokemuksen kokonaisuudeksi (johon liittyy myös mielen käsite).”)
Kuinka on buddhalaisuudessa? Emmekö voi koskaan havaita tai todentaa tajuntaa itseään vaan vain sen sisältöjä? Onko tajunnan havaitseminen ( ja tajunnaksi tuleminen) valaistumista?
Vastaukset 7
Vanhimmat
>> Lauri Rauhala esittää teoksessaan ihmiskäsitys ihmistyössä, että ”Emme voi koskaan havaita tai todentaa tajuntaa itseään, vaan aina sen sisältöjä, joissa tajunta on olemassa.”. mutta ei palkitsevaa siinä suhteessa että se ei "opasta" eikä auta ketään etenemään niiden prosessien ymmärtämisessä joita yritetään tutkia (valaistuminen j.n.e).
>> Kuinka on buddhalaisuudessa? Emmekö voi koskaan havaita tai todentaa tajuntaa itseään vaan vain sen sisältöjä? Onko tajunnan havaitseminen ( ja tajunnaksi tuleminen)valaistumista? vain se että kaikki se ON vain se merkitsee tai on merkitsemättä.
>>- Indeferminismi on ainut tarkastelu tapa >>mielen-piirissä tapahtuviin ilmiöihin.
1) En oikein usko että voi sanoa jonkun asian olevan ainut tarkastelutapa johonkin ilmiöön. 2) kysymykseni kuului miten buddhalaiset ajattelevat tajunnasta ja siitä onko tajunnan havaitseminen mahdottomuus, en siis sitä mikä on oikea tarkastelutapa mielen ilmiöihin.
>>ihmisen tietoisuuden "pilkkominen" ja >>tutkijoiden tarve siihen >>kokonaisuuden "pilkkominen osiin") on >>ymmärrettävää---> mutta ei palkitsevaa siinä >>suhteessa että se ei "opasta" eikä auta ketään >>etenemään niiden prosessien ymmärtämisessä >>joita yritetään tutkia (valaistuminen j.n.e). "
Näin on myös, mutta tämäkään ei vastaa kysykykseeni. En kysynyt voiko asiaa tieteellisesti todistaa tai kannattako sitä tieteellisesti todistaa tai auttaako se ketään.
Siis edelleen, ollaanko buddhalaisuuden piirissä samaa mieltä tai jotain erityistä mieltä tajunnasta ja sen havaitsemisen mahdottomuudesta?
>>Fenomenalistisesti selitettynä eivät nuo >>kysymykset ole relevantteja, koska ainoastaan >>tapahtuma ja sen piirissä koetut asiat >>merkitsevät, ei se mistä ne ovat lopulta >>koostuneet/saaneet alkunsa/mihin päättyvät.
En etsinyt fenomenalistista selitystä tai sen heikkouksia vaan buddhalaisuuden käsitystä asiaan.
>>Me emme lopultakaan tiedä ja se ei olekkaan >>olennaista--> vain se että kaikki se ON vain se >>merkitsee tai on merkitsemättä.
Olen täysin samaa mieltä, mutta se ei vastaa kysymykseeni.Laitetaan toisin kysymys. Kuinka buddhalaiset sanovat tajunnasta ja sen havaitsemisen mahdollisuudesta tai mohdottomuudesta? Me kaikki voimme saivarella hienoja buddhalaisia sutkautuksia asiaan jos toiseen tai lähteä kiistelemään siitä onko ylipäänsä relevanttia pohtia tämänkaltaisia kysymyksiä, mutta ne kuuluisivat jonkun toisen palstan aiheeseen. Sehän ei ollut kysymykseni pointti.
Kiitos kuitenkin indefermismin puolustuspuheestasi. Outo termi minulle, eikä googlekaan tuntunut löytävän siihen liittyviä linkkejä.
Buddhismissa ollaan sekä samaa mieltä että erityistä mieltä. Tässä tätä mieltä:
http://www.buddhismtoday.com/english/philosophy/maha/033-oneandmany.htm
PS: veikkaanpa että tuo indeferminismi oli kirotusvirhe, eli indeterminismiä tarkoitettiin. Ja rohkenempa väittää minäkin, että buddhalaisuuden mukaan indeterminismi (eli epämääräisyys) on todellakin ainut tarkastelutapa, mitään ei voida määritellä totuudellisesti ja täsmällisesti samaan aikaan...
>>Kuinka buddhalaiset sanovat tajunnasta ja sen havaitsemisen mahdollisuudesta tai mohdottomuudesta?mistään tietoisuuden "havaitseminen?" on sattumanvarainen ja vain muutaman "lain-alaisuuden" hyväksyvä kokonaisuus.
Kun havaitsija supistaa itsensä, siis subjektista tulee "kääpiöitettäessä" objekti ja nämä kaksi yhtyessään ovat enemmän kuin tuo yksi yksi--ei ole kaksi--> siitä alkaa havainnon ja havaitsijan "yhteinen taival" joka ei johda minnekkään koska kaikki olennainen on jo siinä ja matka on jo tehty.
Olevaisen tulviminen itseensä ja yhtyminen olevaiseen ei siis ole selitettävissä millään erillisellä tietoisuudella ja sen havaitsemisella tai havainnoijalla vaan tämän olemassaolon(Itsen/tietoisuuden/syvemmän olemuksen) lain-alaisuudet ovat sellaiset ettei mitään voi tästä yhteydestä erottaa eikä siitä pois ottaa siitä sen häiriintymättä.
Eli on asioita joita ei voida selittää--> niihin voidaan vain huomiota herättävästi viitata, sanaa ei siis saa pitää asiana,, tässäkin asiassa >gramma kokemusta on miljoonaa tonnia tietoa "painavampaa" ymmärrettäväksi tullakseen.
nyt päästiin asiaan. Kiitos gigul216:llekin jatkokommentista. En todellakaan tiennyt että indeterminismi (tuo termi kertookin minulle paaljon enemmän ;))on buddhalaisuuden "tarkastelutapateoria" (huokaus mikä aukko tiedoissani). *Kiitoksia kumartaa filosofi*. Palaan asiaan sitten joskus jos se on tarpeen, nyt tutkiskelemaan linkkiä.
Miksi pohtia havaitsemisen mahdollisuutta tai mahdottomuutta? Havaitse! Eikö se riitä.
>>Miksi pohtia havaitsemisen mahdollisuutta tai mahdottomuutta? Havaitse! Eikö se riitä.