Kouvolan tapa toimia

Kouvolaan ei varmaankaan ole saatu palkattua neuropsykologia, mutta voitaisiinhan antaa lapsen hoitoon maksusitoumus. Tämähän ei Kouvolalle käy. Ostetaan mielummin silläkin rahalla kiviä Kiinasta.

Tässäkin kohtaa säästäminen voi johtaa siihen että kustannukset vain moninkertaistuvat kaupungille kun apua ei anneta ajoissa.. Minäkin mielumin katsoisin Kouvolan keskustassa hyvinvoivaa nuorisoa kuin tietyn värisiä kiviä.

Itse mietin usein, että näillä jatkuvilla teiden kaivamisilla ja kaikki kaupungin rahat vievillä monumenteillako saadaan kaupunkiin uusia lapsiperheitä asumaan. On niitäkin jotka haluavat asua muualla kuin keskustassa. Voisiko kaupunki vihdoin panostaa jotain laitamilekin vai onko tarkoitus viedä täältä loputkin.

Olisipa tosiaan hyvä verrata kuinka paljon on käytetty rahaa lasten neuropsykologiseen kuntoutukseen verrattuna siihen mitä on samaan aikaan kipattu kuusankosken keskustan katuihin.

se on tämä nykyisten sossujen aikakausi. ei paljoa muuta tehdä kun istutaan persus penkissä ja suolletaan mitä sattuu.

samaan kykenee niin koulut kuin selityslaitokset eli perhetukukeskukset, sossun tilauksesta kirjoitellaan , aina sopivaa lausuntoa,jos tarvitaan, ja eihän sossut osaa edes eikä saa kirjoittaa vastausta ilman esimiehen lupaa, vaan he kirjoittavat itse jos haloota syntyy. pää-asia kuhan palkka juoksee.

tässä kohtaa olen samaa mieltä sossuasioista,saatikka perhetukikeskuksesta. onhan se kiva olla jossa myös sinne sijoitetut lapsoset saavat rahaa sieltä ,ns viikkorahan muodossa.

ja sossujen mielen mukaan kirjoitellaan sopivia lausuntoja tyylillä musta tuntuu , eivätkä lapsoset huomaa kuinka heitä johdatellaan sanomisilla. niin sossujen kuin perhetukikeskuksenkin johdosta.

ja vaihtuuhan sossujen titteli aina tarvittaessa,mihin milloinkin tarvitaan sopivaa lausuntoa. ja jopa ns.asiakkaastakin vedetään lausuntoa sekaan.

ei niille pidä puhua mitään asioita,koska kirjaavat oma selitteisesti työ vihkoonsa asioita joita olette kertoneet.

faktaa asiaa.

Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roos ohjeistaa lastensuojelun asiakkaita seuraavasti: ”Itse asiassa se neuvo jonka haluan antaa kaikille suomalaisten sosiaaliviranomaisten kanssa tekemisiin joutuville perheille: älkää kertoko (viranomaiselle) itsestänne koskaan mitään kielteistä tai edes sellaiseksi tulkittavaa! Ei lapsuuden vaikeuksista, ei nuoruuden kolttosista, ei suhteestanne alkoholiin, ei mielenterveysongelmia jne. Ja koettakaa saada myös lähipiirinne tässä suhteessa varovaisiksi. Missä vain voitte, kieltäkää tietojenne luovutus muille viranomaisille. Kysykää lastensuojeluviranomaisilta ovatko he pyytäneet tietoja teistä ja ilmoittakaa, että haluatte aina tietää kun he keskustelevat teidän asioistanne jonkun viranomaisen kanssa (lain mukaan näin pitäisi tapahtua automaattisesti). Pyytäkää saada nähdä kaikki teitä koskevat tiedot ja vaatikaa (kirjallisesti) korjattavaksi niissä olevat virheet (joita niissä tavallisesti on runsaasti!). Vain tällöin teillä on jonkinlaisia mahdollisuuksia puolustautua tilanteessa, jossa lapsenne halutaan ottaa teiltä pois. On alueita joissa tietosuoja on Suomessa olematon. Lastensuojelu on yksi tällainen."
Ylös