Kuinka kesyjä teidän marsut on?

Eli tarkoitatko, että marsujen käytös on aivan ikätasoonsa sopivaa ja normaalia? Ihmislasten ikätasoista kehitystä seurataan neuvolakäynneillä ja koiran- ja kissanpennuistakin on aika paljon tietoa, että missä iässä, mitäkin voi odottaa, jos sosiaalistuminen ja koulutus on onnistunut, mutta marsuista vastaava tieto on kiven alla. Kesytysohjeita ja vinkkejä löytyy kyllä läjäpäin, mutta ei paljonkaan niitä tuloksia, että miten ne on sitten käytännössä toimineet.

Ei hyvää päivää, sinähän jauhat pelkkää papanaa!

Mökin pois ottaminen on äärimmäisen kova tapa koulia marsua ja itse asiassa LAITONTAKIN. Eläinsuojelulaki velvoittaa antamaan marsuille mahdollisuuden piiloutua, joten rikot lakia. Kun viet saaliseläimeltä mahdollisuuden piiloutua ja rauhoittua, niin sen elimistössä on 24/7 stressihormoneita, jotka voivat jopa sairastuttaa marsun vakavastikin. Vähintä, mitä voit tauottomalla stressillä saada aikaiseksi on silsa.

Kyllä me muut olemme osanneet kesyttää marsumme ilman noin kovalla kädellä koulimista. Mökit on aina ollut tarjolla ja silti on jokainen marsu kesyyntynyt siinä määrin kuin kyseinen yksilö kesyyntyy. Sinun vähemmän kesy marsusi ei siis todellakaan ole vähemmän kesy siksi, että annoit sille mökin liian aikaisin vaan siksi, että joko kyseinen yksilö ei sen kummempaan kesyyntymiseen veny tai sitten olet ollut kesyttämisessä laiska.

Toinen uskomaton virhe kommentissasi on se, että naaraat kesyyntyisivät helpomminm, sillä tilanne on oikeasti juuri päinvastoin. Naaraat ovat laumasidonnaisempia ja perustavat enemmän marsuseurasta kun taas urokset saa helpommin nauttimaan ihmisseurasta. Toki yksilöeroja löytyy, mutta pääsääntöisesti se on nimenomaan urokset, jotka kesyyntyvät helpommin.

Että opiskelepas sinäkin nyt enemmän marsuista kun sellaisia kerran omistat äläkä hölmöyttäsi tee marsujesi elämästä stressintäyteistä ja riko samalla lakia. Älä ainakaan neuvo muita ja kehota muitakin tekemään jotain, mitä ei todellakaan pidä marsuille ikinä tehdä.

Totta, mutta tähän vaikuttaa toki sekin, missä kasvattajan marsut pidetään. Erillisessä marsulassa kasvaneet poikaset ovat usein lähes yhtä säpsyjä kuin lemmikkikauppojen marsut tyypillisesti ovat, mutta kotioloissa kasvaneet ovat juuri niin kesyjä ja reippaita kuin pienet poikaset vain voivat olla.

Syy siihen, että kasvattajilla on joka tapauksessa useammin kesympiä ja kiltimpiä poikasia johtunee siitä, että he kiinnittävät huomiota ulkonäön lisäksi myös luonteeseen. Eläinkaupoissa on usein hömppäristeytyksiä, joiden vanhemmat ovat vain olleet lisäännyttäjän mielestä myyvän näköisiä, jolloin se luonne unohtuu ihan tyystin. Kaikki hulluimmat näykkijät ja koko elämänsä säpsyinä pysyvät marsut ovat kokemukseni mukaan ihan poikkeuksetta olleet nimenomaan eläinkauppamarsuja tai muuten vain vastuuttoman lisäännyttäjän tuotoksia. Itse en enää hankkisikaan marsujani mistään muualta kuin vastuulliselta kasvattajalta, jolla poikaset ovat eläneet ihmisasumuksessa hälinän keskellä.

Molemmat ovat ns. epävirallisilta kasvattajilta, koska olin myös kuullut huonoa eläinkauppojen marsuista. Toisella marsulla on sukutaulu, toisella ei. Molemmilla kasvattajilla oli asuintiloista erillinen marsula. Sellaiseenkin väitteeseen törmäsin, että marsunpentujen kesyys on suorassa suhteessa emän kesyyteen, koska matkivat emänsä käytöstä. Puolivuotiaan emää en päässyt näkemään enkä talon muitakaan marsuja ja käytös oli meille tullessaan kuin villieläimellä (siihen nähden kehitys on ollut huimaava). Pikkuisen emä oli superkesy ja herttainen ja poikanen on alusta asti ollut todella reipas varrastuna kaveriinsa samassa iässä, joten ehkä tässä teoriassa on perää.
ap

teddyjasileäkarvaiinen kirjoitti:

Molemmat ovat ns. epävirallisilta kasvattajilta, koska olin myös kuullut huonoa eläinkauppojen marsuista. Toisella marsulla on sukutaulu, toisella ei. Molemmilla kasvattajilla oli asuintiloista erillinen marsula. Sellaiseenkin väitteeseen törmäsin, että marsunpentujen kesyys on suorassa suhteessa emän kesyyteen, koska matkivat emänsä käytöstä. Puolivuotiaan emää en päässyt näkemään enkä talon muitakaan marsuja ja käytös oli meille tullessaan kuin villieläimellä (siihen nähden kehitys on ollut huimaava). Pikkuisen emä oli superkesy ja herttainen ja poikanen on alusta asti ollut todella reipas varrastuna kaveriinsa samassa iässä, joten ehkä tässä teoriassa on perää.
ap

Lue lisää

"Sellaiseenkin väitteeseen törmäsin, että marsunpentujen kesyys on suorassa suhteessa emän kesyyteen..."

Periaatteessa joo, mutta ota nyt ihmeessa huomioon se, mitä sinulle on jo kerrottu, Jos emo on asunut ulkomarsulassa ja on vaikkapa sellaista rotua, joka on tyypillisesti pomppivampi käsittelyssä, niin silloin se poikanenkin on asunut ulkomarsulassa ja on ainakin osittain rotua, joka on tyypillisesti pomppivampi. Jos taas emä on herttaista rotua, niin silloinhan se poikanenkin on sitä vähintään osittain. Lisäksi vaikuttaa se, että jos kasvattaja on ollut laiska emon kesyttämisessä, niin tokkopa silloin on poikastenkaan kesyttämiseen ihan hirveästi aikaa hukattu. Tietysti aikuinen marsu "tartuttaa" käytöstään poikasiin, mutta siihen päästään alempana.

Mursuilija kirjoitti:

"Sellaiseenkin väitteeseen törmäsin, että marsunpentujen kesyys on suorassa suhteessa emän kesyyteen..."

Periaatteessa joo, mutta ota nyt ihmeessa huomioon se, mitä sinulle on jo kerrottu, Jos emo on asunut ulkomarsulassa ja on vaikkapa sellaista rotua, joka on tyypillisesti pomppivampi käsittelyssä, niin silloin se poikanenkin on asunut ulkomarsulassa ja on ainakin osittain rotua, joka on tyypillisesti pomppivampi. Jos taas emä on herttaista rotua, niin silloinhan se poikanenkin on sitä vähintään osittain. Lisäksi vaikuttaa se, että jos kasvattaja on ollut laiska emon kesyttämisessä, niin tokkopa silloin on poikastenkaan kesyttämiseen ihan hirveästi aikaa hukattu. Tietysti aikuinen marsu "tartuttaa" käytöstään poikasiin, mutta siihen päästään alempana.

Lue lisää

Niinpä, ei ole ihmekään jos pentu on emonsa kaltainen, jos se on pidetty samalla tavalla ja samaa rotua jne. Olen tosin nähnyt niitäkin, jotka on ihan erilaisia, koska luonne on vahvasti periytyvää ja se yllätys yllätys periytyy myös isältä. Siksi olen ihan samaa mieltä mitä kerroit ylempänä, että kannattaa olla tarkka kun valitsee kasvattajaa, jotta kasvattaja on ihan oikeasti kiinnittänyt huomiota myös siihen käytökseen, ei vain ulkonäköön. Joka tapauksessa tämän topicin voisi summata siten, että marsujen kesyys on erittäin monen asian summa. Kaikista ei saa millään määrällä kesytystä superkesyjä youtubetähtiä ja ne jotka olisi voineet olla on voitu pilata liian vähäisellä kesytyksellä. Kaikkeen vaikuttaa niin vanhempien ja muiden ympärillä olevien aikuisten marsujen luonne periytyvästi ja matkitusti, kasvattajan käsittelymäärä, uuden kodin käsittelymäärä, marsun rotu ja sukupuoli, poikasiän kokemukset (eli onko ollut kotona kuuntelemassa imurointia jne. vai siellä pihan perällä eri rakennuksessa). Tässä listaa siltä osin kuin minä tästä topicista sain poimittua. Joka tapauksessa monen monta asiaa on otettava huomioon ja onhan superkesyys tosiaan paljon pyydetty pienikokoiselta saaliseläimeltä, jolle on normaalia säikähtää ensin ja miettiä vasta sitten.

Marsun rotu on noussut tässä keskustelussa esiin nyt muutaman kerran, mutta mun on tosi vaikea uskoa, että sillä olisi käytännössä juuri mitään merkitystä, koska marsuja on jalostettu eri rotuihin vasta niin vähän aikaa (100-200 vuotta). Esimerkiksi koiria on jalostettu koko ihmiskunnan kirjoitetun historian ajan ja monet rodut ovat olleet erillään toisista roduista ja useita vuosisatoja, ja silti kaikkiin rotuihin syntyy välillä yksilöitä, jotka eivät ole rotutyypillisiä käytökseltään tai muistuttavat käytökseltään jotain toista rotua. Marsujen jalostus on niin lapsenkengissä, ettei tällaisia suuria eroja ole voinut vielä edes syntyä.

teddyjasilakarvvainen kirjoitti:

Marsun rotu on noussut tässä keskustelussa esiin nyt muutaman kerran, mutta mun on tosi vaikea uskoa, että sillä olisi käytännössä juuri mitään merkitystä, koska marsuja on jalostettu eri rotuihin vasta niin vähän aikaa (100-200 vuotta). Esimerkiksi koiria on jalostettu koko ihmiskunnan kirjoitetun historian ajan ja monet rodut ovat olleet erillään toisista roduista ja useita vuosisatoja, ja silti kaikkiin rotuihin syntyy välillä yksilöitä, jotka eivät ole rotutyypillisiä käytökseltään tai muistuttavat käytökseltään jotain toista rotua. Marsujen jalostus on niin lapsenkengissä, ettei tällaisia suuria eroja ole voinut vielä edes syntyä.

Lue lisää

Sinä voit ihan rauhassa pitää asiaa juuri niin vaikeana uskoa kuin haluat, mutta totta se on. Marsun rotu ja väri vaikuttaa myös luonteeseen, ja tämän tietävät jokainen, joka marsujen kanssa on pelaillut niin paljon, että on jo mihin verrata. Tästä löytyy ainakin englanniksi myös internetin ihmeellisestä maailmasta juttua.

Geenit ovat huomattavasti monimutkaisempia kuin voisi äkkiseltään luulla, joten värejä aiheuttavat geenit eivät muuta pelkästään marsun väriä, vaan myös luonteen. Esim. mustat sileäkarvaiset ovat aivan eri luonteisia kuin lilacit, vaikka sinun mukaasi eroa ei pitäisi olla kuin värissä. Niin vain on kuitenkin ero luonteissakin kuin yöllä ja päivällä. Sama pätee myös isommissa muutoksissa ulkokuoressa, ja esim. abyt ovat luonteeltaan erittäin kaukana monista muista roduista.

teddyjasilakarvvainen kirjoitti:

Marsun rotu on noussut tässä keskustelussa esiin nyt muutaman kerran, mutta mun on tosi vaikea uskoa, että sillä olisi käytännössä juuri mitään merkitystä, koska marsuja on jalostettu eri rotuihin vasta niin vähän aikaa (100-200 vuotta). Esimerkiksi koiria on jalostettu koko ihmiskunnan kirjoitetun historian ajan ja monet rodut ovat olleet erillään toisista roduista ja useita vuosisatoja, ja silti kaikkiin rotuihin syntyy välillä yksilöitä, jotka eivät ole rotutyypillisiä käytökseltään tai muistuttavat käytökseltään jotain toista rotua. Marsujen jalostus on niin lapsenkengissä, ettei tällaisia suuria eroja ole voinut vielä edes syntyä.

Lue lisää

Kuten marsumuikkunen jo ehti vastaamaankin, niin se on ihan täyttä faktaa, että eri rodut omaavat eri luonteen marsuissa siinä missä vaikka kissoissa ja koirissakin. Kun marsujen kanssa on vuosia viettänyt, niin ero tulee kyllä selväksi. Luonne periytyy, joten ei kait se ole ihmekään, että luonne kulkee käsi kädessä ulkonäön kanssa. Kun ulkonäkö vakautuu marsurotua luodessa, niin tietenkin myös käytös ja luonne vakautuu. Näinhän se on missä tahansa eläinlajissa ja itse asiassa ihmisissäkin.

Siitäkin marsumuikkunen jo mainitsi, mutta mainitsenpa vielä uudestaan, että tiettyjä ulkonäöllisiä piirteitä aiheuttavat geenit ovat ensiluuloa monimutkaisempia ja vaikuttavat ulkonäön lisäksi myös luonteeseen. Luin joskus tutkimusta jostain koirarodusta, jossa oli huomattu aivan selvä ero eri väristen koirien luonteissa. En nyt vain kuollaksenikaan muista mikä rotu oli kyseessä, jotta voisin yrittää etsiä artikkelia tähän linkiksi. Joka tapauksessa sama on huomattu muissakin eläinlajeissa, että jopa yhden rodun sisällä pelkkä väri aiheuttaa selviä luonne-eroja.

Vika vinkkisi on ihan älyttömän hyvä, kiitos! Käyhän se ihan tosissaan järkeen, ettei kaksi arkajalkaa yhdessä ole kesyyntymisen kannalta yhtä hyvä ratkaisu kuin arkajalka valmiiksi kesyn ja rohkean marsun oppipoikana.

Muuten erinomainen neuvo, paitsi jos sitä rohkeaa ja viisasta aikuista marsua, joka toimisi esikuvana nuoremmille, ei yksinkertaisesti ole. Niitä kun ei voi mistään vuokrata eikä niitä puun oksillakaan kasva. Lisäksi aikuiset kodinvaihtajamarsut ovat saattaneet kokea jonkinlaisia laiminlyöntejä entisten omistajiensa taholta, mikä sitten näkyy käytöksessä ja fyysisessä terveydessä (näistäkin kokemusta löytyypi), niin ei niistäkään ole ihanteellisiksi esikuviksi poikasille.

teddyjasileäkarvainnen kirjoitti:

Muuten erinomainen neuvo, paitsi jos sitä rohkeaa ja viisasta aikuista marsua, joka toimisi esikuvana nuoremmille, ei yksinkertaisesti ole. Niitä kun ei voi mistään vuokrata eikä niitä puun oksillakaan kasva. Lisäksi aikuiset kodinvaihtajamarsut ovat saattaneet kokea jonkinlaisia laiminlyöntejä entisten omistajiensa taholta, mikä sitten näkyy käytöksessä ja fyysisessä terveydessä (näistäkin kokemusta löytyypi), niin ei niistäkään ole ihanteellisiksi esikuviksi poikasille.

Lue lisää

Minä en näe, että marsumuikkunen olisi juuri sinulle sanonut, että kyllähän sinulla olisi pitänyt olla aikuinen marsu poikasten kanssa, joten miksi vastaat hänelle niinkuin juuri niin olisi tapahtunut? Hän ei myöskään sanonut, että aikuisen marsun kannattaa olla huonosti käyttäytyvä, minkä luulisi olevan sanomattakin selvää, mutta eipä näemmä. Minä ymmärrän hänen sanomansa pikemminkin niin, että yleistettynä aikuinen poikanen on poikasen kesyyntymisen kannalta parempi ratkaisu kuin poikanen poikanen, mutta pitäisi tosiaan olla sinullekin sanomattakin selvää, että aikuisen käytös on oltava sellaista, että haluat poikasen sitä matkivan.

Olen hyvin eri mieltä myös tuosta kodinvaihtajamarsujen hirveydestä. Marsut elävät ihan selkeästi tässä päivässä eivätkä mieti mitään edellisessä kodissa tapahtuneita laiminlyöntejä. Niinpä hirveistäkin oloista pelastettu marsu voi olla aivan ihana eikä siis todellakaan millään tavalla pilattu. Mutta nyt sinun pitäisi TAAS yrittää muistella, mitä sinulle on jo sanottu. Jos edellinen koti on laiminlyönyt marsun kesytyksen, niin on ihan se ja sama millaisista oloista aikuinen marsu on. Myös sinänsä hyvistä oloista tulleet marsut voivat olla käytökseltään pomppijoita, jos kesytystä ja käsittelyä ei ole hoidettu asiallisesti tai jos marsu ei yksilönä olisi kenenkään käsittelyssä oppinut sen kesymmäksi. Jokaista tapausta ei siis pidä laittaa myöskään edellisen kodin syyksi, vaan marsut voivat ihan yksilöinä olla joko huonon kasvatuksen tai rodun tai minkä hyvänsä muun syyn vuoksi sellaisia, ettei kukaan olisi hoitanut hommaa sen paremmin.

Mursuilija kirjoitti:

Minä en näe, että marsumuikkunen olisi juuri sinulle sanonut, että kyllähän sinulla olisi pitänyt olla aikuinen marsu poikasten kanssa, joten miksi vastaat hänelle niinkuin juuri niin olisi tapahtunut? Hän ei myöskään sanonut, että aikuisen marsun kannattaa olla huonosti käyttäytyvä, minkä luulisi olevan sanomattakin selvää, mutta eipä näemmä. Minä ymmärrän hänen sanomansa pikemminkin niin, että yleistettynä aikuinen poikanen on poikasen kesyyntymisen kannalta parempi ratkaisu kuin poikanen poikanen, mutta pitäisi tosiaan olla sinullekin sanomattakin selvää, että aikuisen käytös on oltava sellaista, että haluat poikasen sitä matkivan.

Olen hyvin eri mieltä myös tuosta kodinvaihtajamarsujen hirveydestä. Marsut elävät ihan selkeästi tässä päivässä eivätkä mieti mitään edellisessä kodissa tapahtuneita laiminlyöntejä. Niinpä hirveistäkin oloista pelastettu marsu voi olla aivan ihana eikä siis todellakaan millään tavalla pilattu. Mutta nyt sinun pitäisi TAAS yrittää muistella, mitä sinulle on jo sanottu. Jos edellinen koti on laiminlyönyt marsun kesytyksen, niin on ihan se ja sama millaisista oloista aikuinen marsu on. Myös sinänsä hyvistä oloista tulleet marsut voivat olla käytökseltään pomppijoita, jos kesytystä ja käsittelyä ei ole hoidettu asiallisesti tai jos marsu ei yksilönä olisi kenenkään käsittelyssä oppinut sen kesymmäksi. Jokaista tapausta ei siis pidä laittaa myöskään edellisen kodin syyksi, vaan marsut voivat ihan yksilöinä olla joko huonon kasvatuksen tai rodun tai minkä hyvänsä muun syyn vuoksi sellaisia, ettei kukaan olisi hoitanut hommaa sen paremmin.

Lue lisää

Olet oikeassa, viesti ei ollut kohdistettu juuri minulle, vaikka olen keskustelun aloittaja. Tunteeni otti vallan, koska alunperin ensimmäinen pentu oli otettu seuraksi aikuiselle marsulle, jonka ei pitänyt kuolla vielä pitkään aikaan. Olisin halunnut tuon marsun pitää luonani vielä paljon paljon kauemmin. Marsumuikkusen vinkki tuntui puukon vääntämiseltä haavassa, koska olen vieläkin ihan palasina tuon marsun kuolemasta. Uutta pentua en olisi missään tapauksessa halunnut ottaa tässä vaiheessa, mutta paikko oli toisen marsun takia. Nyt stressaan pikkupennun sosiaalistamisesta ja kasvatuksesta, koska surussani en sitä millään jaksaisi, mutta tiedän, että se täytyy tehdä, jotta tulevaisuudessa minulla olisi taas ihana ja kesy marsu.

Mursuilija kirjoitti:

Minä en näe, että marsumuikkunen olisi juuri sinulle sanonut, että kyllähän sinulla olisi pitänyt olla aikuinen marsu poikasten kanssa, joten miksi vastaat hänelle niinkuin juuri niin olisi tapahtunut? Hän ei myöskään sanonut, että aikuisen marsun kannattaa olla huonosti käyttäytyvä, minkä luulisi olevan sanomattakin selvää, mutta eipä näemmä. Minä ymmärrän hänen sanomansa pikemminkin niin, että yleistettynä aikuinen poikanen on poikasen kesyyntymisen kannalta parempi ratkaisu kuin poikanen poikanen, mutta pitäisi tosiaan olla sinullekin sanomattakin selvää, että aikuisen käytös on oltava sellaista, että haluat poikasen sitä matkivan.

Olen hyvin eri mieltä myös tuosta kodinvaihtajamarsujen hirveydestä. Marsut elävät ihan selkeästi tässä päivässä eivätkä mieti mitään edellisessä kodissa tapahtuneita laiminlyöntejä. Niinpä hirveistäkin oloista pelastettu marsu voi olla aivan ihana eikä siis todellakaan millään tavalla pilattu. Mutta nyt sinun pitäisi TAAS yrittää muistella, mitä sinulle on jo sanottu. Jos edellinen koti on laiminlyönyt marsun kesytyksen, niin on ihan se ja sama millaisista oloista aikuinen marsu on. Myös sinänsä hyvistä oloista tulleet marsut voivat olla käytökseltään pomppijoita, jos kesytystä ja käsittelyä ei ole hoidettu asiallisesti tai jos marsu ei yksilönä olisi kenenkään käsittelyssä oppinut sen kesymmäksi. Jokaista tapausta ei siis pidä laittaa myöskään edellisen kodin syyksi, vaan marsut voivat ihan yksilöinä olla joko huonon kasvatuksen tai rodun tai minkä hyvänsä muun syyn vuoksi sellaisia, ettei kukaan olisi hoitanut hommaa sen paremmin.

Lue lisää

"Marsut elävät ihan selkeästi tässä päivässä eivätkä mieti mitään edellisessä kodissa tapahtuneita laiminlyöntejä. "

Jos marsut eläisivät tässä päivässä eivätkä muistaisi aikaisempia kokemuksiaan, koko kesyttäminen konseptina olisi täysin turha, koska yksikään marsu ei voisi koskaan oppia mitään, sillä oppiminen nojaa aikaisempien kokemuksien muistoihin. Marsuille ei myöskään voisi jäädä traumoja esim. kivuliaasta kynsien leikkaamisesta, koska ne eivät voisi muistaa näitä tilanteita. Käytäntö kuitenkin kertoo toista.

"hirveistäkin oloista pelastettu marsu voi olla aivan ihana eikä siis todellakaan millään tavalla pilattu"

Uskon, että teoriassa noin voi olla, mutta varsin harvinaista. Jos ihminen ei enää huolehdi eläimestään kunnolla, hoidon laatu laskee yleensä joka osa-alueella. Laiminlyönti ei myöskään automaattisesti tarkoita hirveitä oloja. Lieviä laiminlyöntejä tulee, kun tietämättömät ihmiset eivät ota asioita selvää, vaan antavat marsulle vuosikausia vaikka vääränlaista ruokaa (koska pussissa lukee "sopii kaikille jyrsijöille"). Itse katsoisin, että tuollainen marsu on pilattu, koska sen elimistöä on rasitettu ainesosilla, joita sinne ei kuulu ja se on altistanut terveysongelmien syntymiselle, jotka todennäköisesti lyhentävät sen elinikää. Marsu voi olla ihana, mutta myös pilattu.

"marsu ei yksilönä olisi kenenkään käsittelyssä oppinut sen kesymmäksi"

En usko, että yksikään marsu on toivoton tapaus. Tietysti yksittäisellä ihmisellä voi tulla raja vastaan, että töiden, opiskelun ja perheen ohella ei haastavalle marsulle löydy niin paljoa aikaa kuin se tarvitsisi, mutta tämäkin ongelma juontaa juurensa taas ihmiseen eikä marsuun.

teddyjasilakarvaineeen kirjoitti:

"Marsut elävät ihan selkeästi tässä päivässä eivätkä mieti mitään edellisessä kodissa tapahtuneita laiminlyöntejä. "

Jos marsut eläisivät tässä päivässä eivätkä muistaisi aikaisempia kokemuksiaan, koko kesyttäminen konseptina olisi täysin turha, koska yksikään marsu ei voisi koskaan oppia mitään, sillä oppiminen nojaa aikaisempien kokemuksien muistoihin. Marsuille ei myöskään voisi jäädä traumoja esim. kivuliaasta kynsien leikkaamisesta, koska ne eivät voisi muistaa näitä tilanteita. Käytäntö kuitenkin kertoo toista.

"hirveistäkin oloista pelastettu marsu voi olla aivan ihana eikä siis todellakaan millään tavalla pilattu"

Uskon, että teoriassa noin voi olla, mutta varsin harvinaista. Jos ihminen ei enää huolehdi eläimestään kunnolla, hoidon laatu laskee yleensä joka osa-alueella. Laiminlyönti ei myöskään automaattisesti tarkoita hirveitä oloja. Lieviä laiminlyöntejä tulee, kun tietämättömät ihmiset eivät ota asioita selvää, vaan antavat marsulle vuosikausia vaikka vääränlaista ruokaa (koska pussissa lukee "sopii kaikille jyrsijöille"). Itse katsoisin, että tuollainen marsu on pilattu, koska sen elimistöä on rasitettu ainesosilla, joita sinne ei kuulu ja se on altistanut terveysongelmien syntymiselle, jotka todennäköisesti lyhentävät sen elinikää. Marsu voi olla ihana, mutta myös pilattu.

"marsu ei yksilönä olisi kenenkään käsittelyssä oppinut sen kesymmäksi"

En usko, että yksikään marsu on toivoton tapaus. Tietysti yksittäisellä ihmisellä voi tulla raja vastaan, että töiden, opiskelun ja perheen ohella ei haastavalle marsulle löydy niin paljoa aikaa kuin se tarvitsisi, mutta tämäkin ongelma juontaa juurensa taas ihmiseen eikä marsuun.

Lue lisää

Pistänpä nyt lusikkani tähän soppaan minäkin...

Siinä on kyllä perää, että marsut elävät vahvasti tässä päivässä eivätkä muistele menneitä pahalla. Oppiminen on asia täysin erikseen, joten nämä kaksi asiaa on syytä pitää täysin erillään. Vaikka marsua olisi kohdeltu miten pahasti kaltoin, ja vaikka sille olisi aiheutettu kynsiä leikatessa kipua, niin marsu on varsin helppo "ohjelmoida" uudelleen olemaan pelkäämättä kynsien leikkausta. Meillä ihmisillä on tapana muistella kaikkea kökköä vaikka koko loppuelämämme, mutta marsut saa opetettua uusille tavoille helposti. Varsinaista kesyyntymistä sen sijaan ei voi opettaa enää aikuisiällä kun varsinainen sosiaalistumiskausi on ohi. Esim. koirilla ja kissoilla tästä on paljonkin tietoa tarjolla, mutta samanlainen sosiaalistumiskausi on käytännössä ihan jokaisella eliöllä, myös marsuilla. Niinpä kesytyksen laiminlyöminen johtaa väkisinkin siihen, ettei marsua voida enää aikuisiällä varsinaisesti kesyttää, ainoastaan opettaa sietämään uusia asioita vähän paremmin. Leimaantuminen/kesyyntyminen on aina vahvempaa, mutta sietämisen opettelullakin voi saada ihan selviä muutoksia aikaan, vaikkakaan ei koskaan yhtä ehdottomia kuin varsinaisen sosiaalistumiskauden aikana tapahtuneet muutokset. Olen siis Mursuilijan kanssa täysin samaa mieltä; marsut ovat kesyyntymisessäkin yksilöitä, ja yksilölliset vahvuudet perustuvat tässä ketjussa esitettyihin eroihin, mutta kaiken yksilöllisen potentiaalin voi pilata huonolla sosiaalistamisella. Vastaavasti myöskään parhainkaan sosiaalistaminen ei saa joka yksilöstä niitä youtubetähtiä, vaikka kuinka tuudittautuisi siihen, ettei kyseessä ole toivoton tapaus. Ei jokaiselle koirallekaan voi opettaa pallon noutoa erityisen hyvin, vaikka siihen miten aikaa käyttäisi.