Eronneet ja eroavat...

Mistä sä ton repäsit? Kyllä kaikki tutkimukset, mitä oon lukenu, viittaa siihen, että parhaat mahdollisuudet kasvaa tasapainoiseksi ja onnelliseksi lapsi saa ydinperheessä (tietty on ääritapauksia, joissa kenenkään ei ole hyvä olla, avioero on usein paras ratkaisu). Ero ei välttämättä lapsen elämää pilaa, mutta tuo usein ongelmia, jotka voivat olla vakaviakin. Samoin on uusien äiti ja isäpuolien laita.

todista kirjoitti:

Mistä sä ton repäsit? Kyllä kaikki tutkimukset, mitä oon lukenu, viittaa siihen, että parhaat mahdollisuudet kasvaa tasapainoiseksi ja onnelliseksi lapsi saa ydinperheessä (tietty on ääritapauksia, joissa kenenkään ei ole hyvä olla, avioero on usein paras ratkaisu). Ero ei välttämättä lapsen elämää pilaa, mutta tuo usein ongelmia, jotka voivat olla vakaviakin. Samoin on uusien äiti ja isäpuolien laita.

Eikös silloin olisi kätevä ratkaisu, että uudelleen avioituminen kiellettäisiin? Näin vanhemmat saisivat haluamansa eron, mutta isä- ja äitipuolien ilmestyminen kuvioihin mukaan estettäisiin.

Katolisissa maissa asiat ovat juuri näin: eron saa erittäin painavista syistä, mutta uudelleen avioon ei pääse. Ja koska katolisissa maissa paheksutaan yhdessä asumista ilman avioitumista, on isäpuolten ja äitipuolten ilmestyminen lähes mahdotonta.

Eikö tämä olisi hyvä juttu? Mielestäni kaikkien, jotka tekevät lapsia, pitäisi sitoutua siihen, etteivät eron jälkeen mene enää uudelleen naimisiin tai seurustele, vaan keskittyvät elämään yksin ainakin siihen asti, kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä.

Hanttapuli kirjoitti:

Eikös silloin olisi kätevä ratkaisu, että uudelleen avioituminen kiellettäisiin? Näin vanhemmat saisivat haluamansa eron, mutta isä- ja äitipuolien ilmestyminen kuvioihin mukaan estettäisiin.

Katolisissa maissa asiat ovat juuri näin: eron saa erittäin painavista syistä, mutta uudelleen avioon ei pääse. Ja koska katolisissa maissa paheksutaan yhdessä asumista ilman avioitumista, on isäpuolten ja äitipuolten ilmestyminen lähes mahdotonta.

Eikö tämä olisi hyvä juttu? Mielestäni kaikkien, jotka tekevät lapsia, pitäisi sitoutua siihen, etteivät eron jälkeen mene enää uudelleen naimisiin tai seurustele, vaan keskittyvät elämään yksin ainakin siihen asti, kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä.

Jospa lapsen vanhemmat ei ole ikinä olleetkaan naimisissa, tai edes yhdessä ennen lapsen syntymää?

On tapahtunut ikään kuin vahinko yhden yön keikalla, eikä perheonnea ole syntynyt, kun ei siihen ole ollut edellytyksiä missään vaiheessa?

Mitä jos sillä lapsella on hyvä koti äidin ja äidin miehen (joka on ollut lapsen "isä" kaksi vuotiaasta asti) kanssa ja toinen koti missä on hyvä olla isän ja isän vaimon kanssa?


Joillakin lapsilla kun ei sitä biologista ydinperhettä ole ollut koskaan...

Hanttapuli kirjoitti:

Eikös silloin olisi kätevä ratkaisu, että uudelleen avioituminen kiellettäisiin? Näin vanhemmat saisivat haluamansa eron, mutta isä- ja äitipuolien ilmestyminen kuvioihin mukaan estettäisiin.

Katolisissa maissa asiat ovat juuri näin: eron saa erittäin painavista syistä, mutta uudelleen avioon ei pääse. Ja koska katolisissa maissa paheksutaan yhdessä asumista ilman avioitumista, on isäpuolten ja äitipuolten ilmestyminen lähes mahdotonta.

Eikö tämä olisi hyvä juttu? Mielestäni kaikkien, jotka tekevät lapsia, pitäisi sitoutua siihen, etteivät eron jälkeen mene enää uudelleen naimisiin tai seurustele, vaan keskittyvät elämään yksin ainakin siihen asti, kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä.

Tuo kuulostaa järkevältä. Jos tiedossa olisi, ettei ketään muuta saisi, voisi avioliiton eteen tehdä tosi paljon enemmän töitä. Nykyisin tuntuu, ettei kukaan enää edes yritä pitää suhdetta koossa, otetaan vain uusi kumppani heti kun edellisestä on päästy eroon.. tai jopa ennen sitä..

Mites siinä tapauksessa, että avioliitosta ei olisi lapsia, saisiko sitten avioitua uudestaan?

nekku27 kirjoitti:

Jospa lapsen vanhemmat ei ole ikinä olleetkaan naimisissa, tai edes yhdessä ennen lapsen syntymää?

On tapahtunut ikään kuin vahinko yhden yön keikalla, eikä perheonnea ole syntynyt, kun ei siihen ole ollut edellytyksiä missään vaiheessa?

Mitä jos sillä lapsella on hyvä koti äidin ja äidin miehen (joka on ollut lapsen "isä" kaksi vuotiaasta asti) kanssa ja toinen koti missä on hyvä olla isän ja isän vaimon kanssa?


Joillakin lapsilla kun ei sitä biologista ydinperhettä ole ollut koskaan...

Ei voi olla. Äiti- ja isäpuolet ovat aina vain tuholaisia, jotka hämmentävät lasten elämän piloille.

Jokuhan se lapsen synnyttää, olipa mies silloin kuvioissa tai ei. Olkoon lapsen kanssa kahdestaan siihen asti, kunnes lapsi on aikuinen.

Selvästi orpolapset ovat eri asia. Heidät adoptoidaan perheeseen, jossa kumpikaan ei ole biologinen vanhempi. Mutta jos adoptiovanhemmat eroavat, niin sitten pätee sama kuin muihinkin pariskuntiin: ei uusiin naimisiin.

Ei tässä ole mitään ongelmaa.

minni kirjoitti:

Tuo kuulostaa järkevältä. Jos tiedossa olisi, ettei ketään muuta saisi, voisi avioliiton eteen tehdä tosi paljon enemmän töitä. Nykyisin tuntuu, ettei kukaan enää edes yritä pitää suhdetta koossa, otetaan vain uusi kumppani heti kun edellisestä on päästy eroon.. tai jopa ennen sitä..

Mites siinä tapauksessa, että avioliitosta ei olisi lapsia, saisiko sitten avioitua uudestaan?

Tietysti saisi. Itse asiassa monissa maissahan juuri lapsettomuus voi olla hyväksyttävä syy eroon.

Ja toisaalta jos lapseton pariskunta eroaa, niin kysymyksessähän ovat vain aikuiset. Eipä ole ketään lapsia kärsimässä vanhempien uusista kumppaneista.

Hanttapuli kirjoitti:

Tietysti saisi. Itse asiassa monissa maissahan juuri lapsettomuus voi olla hyväksyttävä syy eroon.

Ja toisaalta jos lapseton pariskunta eroaa, niin kysymyksessähän ovat vain aikuiset. Eipä ole ketään lapsia kärsimässä vanhempien uusista kumppaneista.

jäänyt leskeksi?