Uusi hallintokaupunki keskelle Kymmenlaaksoa

Totta se on että maakuntakohtaisten palvelupisteiden paikka olisi Leikarin tuntumassa siis pelastuslaitos, poliisi, kansainväliset mitata täyttävä urheilukeskus ja miksei jokin kulttuurikeskuskin. Tulevaisuudessa fyysisiä palvelupisteitä tarvitaan ainoastaan toiminnoissa joita ei pystytä virtualisoimaan. Nyt paikasta kiistellyn sotepalveluidenkin osalta ei mitään fyysistä toimipistettä edes tarvita kun virtualisointi otetaan käyttöön. Tähän päästään heti kun 5G verkko on rakennettu. Homma pelaa aivan samalla tavalla kuin nykyisin tietokoneen korjaus, skannaus appsi hoitaa kuvantamisen ja suorittaa automaattisesti korjaukset.

Täsmennyksenä tuohon Juhani Leinosen hahmottelemaan ideaan täytyy todeta, että hän haarukoi alueen Keltakankaan-Leikarin tienoolle eli uuden Kymenlaakson keskuspaikkakunnan. Karttaa tarkastelemalla on helppoa havaita, että Leikarikaan ei ole paras mahdollinen varsinaisen keskuksen yksilöity paikka, vaikka se tuon uuden kunnallaisyksikön rajojen sisällä sitten sijaitsisikin.

Kymenlaaksossa on ilmeisenä laiminlyöntinä jo olemassaolevien rautatieyhteyksien jättäminen hyödyntämättä henkilöliikenteessä. Oppia kannattaisi ottaa Helsingin seudulta, jossa uuden rakentaminen on varsin onnistuneella tavalla tukeutunut kiskoliikenteen yhteyksien äärelle. Kymenlaakossa "karttaharjoituksen" tuloksena uuden keskuksen sijainti sopisi kiskoliikenteen perspektiivistä katsoen parhaiten Juurikorven pohjoispuolelle, sillä pohjoisesta nähtynä rautatie haarautuu Kotkan ja Haminan suuntiin niiltä paikkeilta. Leikari on jo liian etelässä.

Jonkin matkaa Inkeroisten eteläpuolella rautatie ja valtatie 15 ovat linjauksiltaan kohtalaisen lähellä toisiaan. Juuri sille alueelle Kymenlaakson uuden keskuksen tekeminen osuisi kaikkein luontevimmin. Sinne pitäisi sijoittaa nimen omaan maakunnallisen päätöksenteon keskus. Silloin saataisiin puretuksi Kouvolan ja Kotkan välinen iänikuinen valtataistelu. Jos Kotka ei tämmöistä asetelmaa itsekkyyssyistä hyväksyisi, niin silloin Kotka ampuisi omaan jalkaansa. Varmaankin Kotkassa kuvitellaan, että koko Kymenlaakson maakunnallinen napa olisi vakiinnutettava Kotkaan, mutta se sinänsä harras päämäärä tuhoaa Kymenlaakson maakunnallisen yhtenäisyydeen. Tällä hetkellä näyttää kyllä siltä, että Kotka olisi kovaa vauhtiaa saavuttamassa tuon hegemoniaalisen tavoitetteensa. Eipä se kuitenkaan tule onnistumaan. Ei Kouvolaa ole mahdollista alistaa ja nujertaa. Tätä nykyä Kotkan pyrkyryys lähinnä myrkyttää Kymenlaakson henkisen ilmapiirin.

Erikoisterveydenhoidon järjestelyn kohdalla Kymenlaakossa tarvitaan sekä eteläisen rannikkoseudun että pohjoisen, Kouvolan, molempien tarpeitten huomioimista. Pitkälle tähdäten on täyttä harhakuvitelmallista huuhaata, että kaikki erikoisterveydenhoito keskitettäisiin Kotkaan. Kymenlaakson rannikon satamat ja teollisuus muodostavat realiteetin, jonka perusteella erikoissairaanhoidon palveluja tarjoava sairaala tarvitaan alueella. Samoin erikoissairaanhoidon palveluja tarjoava toinen sairaala tarvitaan välttämättä Kouvolassa, sillä tarvitsee vain mainita Suomen suurin rautateitten risteysasema, Utin ja Vekaranjärven varuskunnat, kaupungissa sijaitseva suurteollisuus sekä esim. Meri-Lappia tai Keski-Pohjanmaata isompi väestöpohja. Kotkan olisi viisasta todeta, että Kymenlaakson molemmat suuralueet tarvitsevat tasokkaan oman erikoissairaanhoidon palvelun sairaalansa.

Yle-uutiset kertoi eilen 23.1.18, että selvityshenkilöt Maija Rask ja Hannes Manninen ovat saaneet valmiiksi raporttinsa Lapin sote-palvelujen järjestämisestä. Näin Kymenlaakson vinkkelistä nähtynä olennaista on heidän laatimassaan selvityksessä, että synnytyksiä ja anestesiaa vaativia leikkauksia varten Kemiin tarvitaan oma sairaalayksikkönsä. Rask ja Manninen nojautuvat asiassa kansalaisten perustuslaillisten yhdenmukaisten oikeuksien turvaamiseen. Edelleen he mainitsevat Kemin-Tornion alueen suurteollisuuden ja vilkkaan liikenteen. Tässä asetelmassa pääministeri Juha Sipilän kiukkuiset porsaanreikä-julmistelut joutuvat outoon valoon. Taitaapa eduskunnan perustuslakivaliokunnalla olla jälleen kerran aihetta kriittisyyteen.