Olen 26-vuotias työtön nainen ja minua vaivaa yksinäisyys. Asun maaseudulla ja tuntuu että täältä on aivan mahdotonta hankkia ystäviä. Täällä ei ensinnäkään asu kuin jotain 50-100 vuotiaita suurin osa. Siis entisistä luokkatovereista lähes kaikki asuvat muualla Suomessa. Suurinpiirtein kaikki nuoret aikuiset ovat häippässeet muualle. Itse jäin opiskelujen loputtua noin 2-vuotta sitten työttömäksi koitiseudulleni. Ystäviä ei ole ollenkaan eikä varmaan tule olemaankaan.
Olen aika erakoitunut mutta minkäs teet. Elämä on ehkä jalostanut minut tälläiseksi. Tiedän muitakin samassa tilanteessa olevia ihmisiä myös paljon vanhempia yksineläviä vanhojapoikia/piikoja jotka ovat yksikseen päivät pitkät. He ovatkin yleensä todella hiljaisia ja arkoja. Itsellänikin taitaa olla pitkä ja yksinäinen elämä edessäni. Hoh hoijaa.
Olen aika erakoitunut mutta minkäs teet. Elämä on ehkä jalostanut minut tälläiseksi. Tiedän muitakin samassa tilanteessa olevia ihmisiä myös paljon vanhempia yksineläviä vanhojapoikia/piikoja jotka ovat yksikseen päivät pitkät. He ovatkin yleensä todella hiljaisia ja arkoja. Itsellänikin taitaa olla pitkä ja yksinäinen elämä edessäni. Hoh hoijaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
aikuisena ei enään ,suurta riippuvuutta ,"kavereista, ystävistä " olekkaan kuin nuorena. lähde itsekkin sieltä maalta ,kaupunkiin näkee ainakin toisia vielä kuin uskaltaisi puhumaan. meillä asuu yleensä opiskelijoita, jotain 20 ppisiä nekin on, niissä huomaa sen eron mikä on nuorena yhteen kuuluvuudella ,kämppä suunnilleen joka ilta kakaroita täynnä tonne, aamupuolelle yötä ääntä kuuluu. sanominen on vähän auttanu, itse vaan nyt vanhempana ihmettelee miten sitä jaksaa nuoret joka iltaa venyttää tonne aamupulelle yötä, itse on jo ihan kuitti n.22 aikaan. nyt kuin ajattelen omaa nuoruuttani silloin oli minulla ihan samanlaista, nyt olen jo hyvin mielelläni yksinkin ,en tosin päiviä olen aktiivinen asun isommassa kaupungissa. Tule käymään asun itsekkin yksin, en ole siitä sen kummempia paineita ottanu jos ei kerta sitä omaa löydy.
jos sinulle kelpaa ystäväksi tavallinen ihminen,ja jos suinkin käyt ihmisten ilmoilla..miksikäs ei ystävyyssuhteitakin vielä syntyisi.Ei niitä ystäviä minulla itsellänikään ole liikaa,eikä yksikään ole syntynyt enää aikuisiällä,mutta ei kai se silti mahdotonta ole.
Ite asun myös maalla, ja yksinäinenkin kieltämättä olen. Mutta jos haluat mailata, niin voit oheiseen osoitteeseen kirjoitella, ihan kaverina. Vaikka tämä varmasti vaikuttaa epätoivoiselta yritykseltä löytää seuraa. [email protected]
Olen siis 25v, ja asun myös pohjanmaalla.
Kiitos vaan mutta musta ei tule emäntää tekemälläkään. Tiedän kyllä navettahommat joten ei kiitos.
Johan oli, ei tässä nyt navettapiikaa olla hakemassa, eipä kyllä edes lypsäviä ole.
Miksiköhän heti oletetaan, jotta automaattisesti maanviljelijän puolison pitäisi käydä navetassa? Kyllä nykyisin on hyvin yleistä, jotta puoliso käy tilan ulkopuolella töissä.
Mikset muuta jonnekkin isompaan paikkaan työnhakuun, tosiasia on että a)töitä et taida maaseudulta saada b)sinulla ei oikeastaan ole mitään menetettävää
Jos tyydyt tuohon nykytilanteeseen niin menee se aika niinkin mutta mietippäs jos olet vaikka 30v ja edelleen siellä maaseudulla yksinäisenä ihmisenä, ei tunnu kovin mukavalta ajatukselta?
Oletko ajatellut että hakisit jälleen opiskelemaan ja muuttaisit kaupunkiin asumaan. Kavereiden saamiselta ei yksinkertaisesti voi välttyä jos lähtee esim. ammattikorkeakouluun opiskelemaan.