tunne, että unohdan kaverinkin pikku hiljaa. Olen tullut kokemani perusteella siihen tulokseen ettei hän halua olla kaverini. Ainoa haave enää on kiva työpaikka, eikä ensi lauantainakaan ole tarvetta mennä minnekään iltaa viettämään. Jos hän ottaa yhteyttä viestillä niin sitten mietin tilannetta uudelleen. Viime vuodet ovat olleet tosi vaikeita ja nyt alkaa olla mitta täysi kaikkea sitä ns. auttamista, kun se ei koskaan ole sitä. Työrauha on ehdoton. Minkäänikäiset tuntemattomat eivät kiinnosta.
Alkaa olla sellainen
miinuksetmerkitäänyhä
052
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.