Mistä Kiilopäälle Itäkairasta?

Jos haluat nähdä UKK-puistoa ja tuntureita, hyvä lähtöpaikka on Kemihaaran Loma. Aluksi vaikka Härkävaaran tuvalle ja edelleen Tahvolle. Hienoja kirveenkoskemattomia metsiä ja komeita soita. Molemmissa voi saunoa etelän pölyt pois. Sitten voi jatkaa rankempaa ja pitempää reittiä tuntureiden yli Muorravaarakan kautta. Tai helpompaa reittiä Kärppäojan varsia Luiron ruuhkaisiin tupiin. Sieltä sitten jatkuu tallatut urat kohti luodetta ja Kiilopäätä. Tämä edellyttäen että kyseessä on talviurheilu ahkion kanssa. Jos on kesäkeli, voi tietysti valita rankempia reittejä ja jyrkempiä nousuja. Valinnanvaraa on loputtomiin. Viikko riittää normaalikuntoiselle, ellei kelit käy hankaliksi. Olen kulkenut välin kesällä ja talvella ja viikon verran siinä taisi kulua. Hyvää reissua sinulle!

Mistä pääsisi helpoimmin soiden sekä Liittohaaran/Peskihaaran yli Härkävaaraan ja sieltä pois kohti Tahvontupaa?

Sanovat, että Härkävaaraan ei johda polkuja.

Talvikelillä varmin reitti Härkävaaraan on Kemihaaran itäpuolen polkua seuraillen poroaidalle. Reilu km aidan jälkeen, ennen Keskirovan nousua suunta länteen jokivarteen.. Liittohaarasta kyllä pääsee talvikelillä yli ja sitten Peskihaaran pohjoispuolta seuraillen kämpälle. Siitä luoteeseen on usein hiihdetty jälki jokea ja suojuotteja seuraillen ja poroaidan yli (tai ali) Auhtiselän yläjängälle, josta lasku Jaurun varteen ja Tahvolle.

Kesällä lienee helpointa ja varminta mennä samaa polkua Keskipakkojen laavulle. Siitä aidanvarren polkua luoteeseen Peuraselän kämpälle ja Jaurun vartta Tahvolle.
Härkävaara on kesällä hankalasti soiden takana, mutta talvella suot ovat parhaita kulkureittejä. Opettelehan lukemaan karttaa ja suunnistusta, ihan vain varmuuden vuoksi.

Tarkoitus olisi lähteä kesällä, siis kun lumia ei enää ole. Oletko sitä mieltä, ettei Härkävaaraan kannata yrittää menää kesäaikaan? Olen ymmärtänyt, että Peskihaarasta olisi "helpohko" reitti (Liittohaaran ylitys). Mutta jos Kemihaarasta lähtee, niin ei viitsisi kiertää sitä kautta vaan ylittää ensin Liittohaara joskus Keminmukan tulipaikan jälkeen ja sitten mennä Peskihaaran eteläpuolta aikansa kunnes Peskihaaran ylittäisi ennen Härkävaaran tupaa.

Härkävaaran tupa on saanut paljon julkisuutta viime aikoina. Sen vuoksi sinne ei kesäkelillä mielestäni kannata rämpiä. Kämppä on alavalla paikalla jokivarressa, eikä siinä muutenkaan mitään erityistä ole. Lämmin ja tilava talvitupa se on ja talviset suot ovat kauniita ja näkemisen arvoisia. Sieltä Tahvolle ei myöskään ole selkeää reittiä. Ehkä kannattaa valita Jaurulle kesällä helpompi reitti ja säästää paukkuja tuntureille.

Kyllä Härkävaaraan kannattaa mennä myös kesäaikaan ja syksyllä. Kämppä on tilava ja siellä on myös sauna. Jos ei soita pelkää, niin helposti pääsee.

Härkävaaraan menehtyi yksi vaeltaja tammikuussa vuonna 2016. Asiaa on käsitelty tällä foorumilla varsin perusteellisesti. Opetus lienee se, että tammikuussa on pimeää ja lumi pehmeää. Hyväsä (siis huonossa) lykyssä etenemisvauhti on 500 m/h.
Härkävaaraan pääsee helposti Gumben mainitsemaa reittiä pitkin eli ensin kilometrin verran Korvatunturin reittiä ja sitten vasemmalle haarautuvaa kelkkauraa kohti Peskihaaran ja Liittohaaran yhtymäkohtaa. Reitti on ns. tikkatie eli se on merkitty maastoon. Liittohaaran yli kohti Härkävaaraa mennee jälkiä tai sitten ei,
Härkävaaralta Tahvontuvalle reitti on alkuun varsin helppo. Poroaitojen risteyksen jälkeen reitin valinta voi olla hankalaa mitä lähemmäksi Jaurujokea tullaan. Jaurun yli pääsee siltaa pitkin tai sitten jää kestää, niin kuin se usein tekee.

Kesällä on menty Peskihaaran tuvan kautta Härkävaaraan ja sieltä Tahvolle. Ihan vaelluskengillä mentiin ja sukat säilyi kuivina. Peskihaarasta suoraan joelle ja siitä yli kaatunutta puuta pitkin helppo homma. Polkuja ei ole seurattavaksi asti eli tuvat on oltava GPS-laiteen muistissa että löytää ne varmasti.
Härkävaarasta lähdettäessä joutuu kiertelemään soita jonkin verran matkalla Jaurun suuntaan. Jaurusta pääsin hyvin yli suunnilleen sen kymmeniä kilometrejä pitkän avolinjan kohdalta. Tätä linjaa voi muutenkin seurata koska siinä on jonkunlainen polku.
On siellä Jaurun yli siltakin mutta aivan sinne asti ei ole pakko mennä. Jaurun kun ylittää onkin selvä polku tuvalle.

Ei minusta Härkävaara niin kovin hankalassa paikssa ollut. Me tosin kuljettiin toiseen suuntaa eli vaellus päättyi Kemihaaran lomaan. Peuraselästä aluksi vanhan poroaidan vartta jonnekin sinne jossa aikoinaan oli puhelinkoppi ia sielta kompassisuunnalla Härkävaaraan pahimmat suot kiertäen. Ja sitten jatkettiinHärkävaarasta Peskihaaran autiotuvan kautta Manto-ojalle. Tällä välilla oli soita enemmän mutta eivät kovin hankalia mutta jokien ylitykset olivat helppoja. Housut kyllä otatti pois mutta hiekkapohjaisia olivat joet soiden keskelläkin. Raskainta melkiein oli soiden kulkeminen ylämäkeen vaikkaivat olleet edes kovin veteliä. ja minä pidin Harkävaarasta. Asiaan kyllä taisi vaikuttaa sekin etta sää oli silloin aivan upea.