Miten vastata hokevalle dementikolle?

Laitospaikkaa hänelle on tarjottu, kun on ollut hoiva- ja sairaalajaksoja. Olen vain nähnyt "hoiva"paikkojen läpileikkauksen, enkä haluaisi antaa vielä häntä sellaiseen. Edessä se kuitenkin on tod.näk., ja olen ajatellut laitospaikkaa vasta sitten, kun hän enää vain makaa eikä tarvitse mitään eikä tiedä muusta kuin makuusijasta.

Käy meillä myös kotisairaanhoito, ja on ollut apuna.

Saan kolme vapaapäivää kuukaudessa, joita saa kerryttää. Toisinaan pidän niitä ja lähden matkoille, mutta aina niiden jälkeen omaiseni on kaikin tavoin huonommassa kunnossa.

Ei sitä tilannetta kovin helpolla rauhoiteta, eikä paljon vaikuta se vaikka kuinka rauhallisesti yrittäisit käyttäytyä. Enkä todellakaan rupea halailemaan häntä, kun hänellä on inttämisvaihe päällä, voipi nimittäin lyödä, jos on muutenkin rauhaton. Mun hoidettava on monesti rauhaton vuorohoitojakson jälkeen, viihtyy hyvin siellä hoitopaikassa ja kotona ei ole muita kuin minä ja hän ja eikä ole jatkuvasti jotain ohjelmaa kuten vuorohoitopaikassa, joten olis koko ajan menossa sinne, ei millään ymmärrä ettei sinne voi heti uudestaan mennä. Suuttuu, kun sanon ettei voi mennä sinne, joskus sanonut mulle, ett kyllä hän voi mennä, on kuulema huone varattu pelkästään hänen käyttöön. Selitä siinä sitten nätisti, ettei se niin ole...hohhoijaa. Tuntuu oikeasti monesti siltä, ett tarvitsisi itsekin jonkun rauhoittavan lääkkeen, ett jaksais muistisairaan kanssa pärjätä. Kohta neljättä vuotta on takana ja aina vaan hän jaksaa jankuttaa asioista ja välillä saattaa touhuta jotain aivan älytöntäkin, yölläkin pitää olla valppaana, kun ei voi luottaa siihen, ett hän nukkuis yönsä. Olen toista kertaa omaishoitajana ja tämä toinen hoidettava on ollut käytökseltään rankempi hoidettava kuin ensimmäinen.

Minun vanhukseni myös lyö, voimattomalla pikku kädellään. Kerran aloin voivotella suureen ääneen: aiaiai ja hieroin lyötyä käsivartta. Silloin ainakin tilanne suli molempien nauruun. Mutta huumorikaan ei auta joka tilanteessa. Tilanne kerrallaan se menee.

Enhalaa kirjoitti:

Ei sitä tilannetta kovin helpolla rauhoiteta, eikä paljon vaikuta se vaikka kuinka rauhallisesti yrittäisit käyttäytyä. Enkä todellakaan rupea halailemaan häntä, kun hänellä on inttämisvaihe päällä, voipi nimittäin lyödä, jos on muutenkin rauhaton. Mun hoidettava on monesti rauhaton vuorohoitojakson jälkeen, viihtyy hyvin siellä hoitopaikassa ja kotona ei ole muita kuin minä ja hän ja eikä ole jatkuvasti jotain ohjelmaa kuten vuorohoitopaikassa, joten olis koko ajan menossa sinne, ei millään ymmärrä ettei sinne voi heti uudestaan mennä. Suuttuu, kun sanon ettei voi mennä sinne, joskus sanonut mulle, ett kyllä hän voi mennä, on kuulema huone varattu pelkästään hänen käyttöön. Selitä siinä sitten nätisti, ettei se niin ole...hohhoijaa. Tuntuu oikeasti monesti siltä, ett tarvitsisi itsekin jonkun rauhoittavan lääkkeen, ett jaksais muistisairaan kanssa pärjätä. Kohta neljättä vuotta on takana ja aina vaan hän jaksaa jankuttaa asioista ja välillä saattaa touhuta jotain aivan älytöntäkin, yölläkin pitää olla valppaana, kun ei voi luottaa siihen, ett hän nukkuis yönsä. Olen toista kertaa omaishoitajana ja tämä toinen hoidettava on ollut käytökseltään rankempi hoidettava kuin ensimmäinen.

Lue lisää

Jossain vaiheessa sinun on "päästettävä irti". Hemostumisesi ja huutamisesi (!) kertovat uupumuksesta. Onko omaisellesi tarjottu hoitopaikkaa? Ihmettelen, miten hän olisi lähdössä vuorohoitokotiin! Yleensä eivät lähtisi kotoaan kulumallakaan.

Dementikolle on tyypillistä asioiden toistelu, harhainen käytös (poissuljettava vti), mielialan vaihtelut, myös aggressiivisuus. Dementikon kanssa asuvalta tai hänen hoitajaltaan kysytään pitkää pinnaa, rauhallisuutta, hyväksyntää, empaattisuutta. Mutta mistään asiasta ei kannata demen kanssa aloittaa inttämistä. Se ei johda mihinkään. Molemmille jää vain paha mieli.

damdamf kirjoitti:

Jossain vaiheessa sinun on "päästettävä irti". Hemostumisesi ja huutamisesi (!) kertovat uupumuksesta. Onko omaisellesi tarjottu hoitopaikkaa? Ihmettelen, miten hän olisi lähdössä vuorohoitokotiin! Yleensä eivät lähtisi kotoaan kulumallakaan.

Dementikolle on tyypillistä asioiden toistelu, harhainen käytös (poissuljettava vti), mielialan vaihtelut, myös aggressiivisuus. Dementikon kanssa asuvalta tai hänen hoitajaltaan kysytään pitkää pinnaa, rauhallisuutta, hyväksyntää, empaattisuutta. Mutta mistään asiasta ei kannata demen kanssa aloittaa inttämistä. Se ei johda mihinkään. Molemmille jää vain paha mieli.

Lue lisää

Ei mun hoidettava alkuunsa halunnutkaan mihinkään vuorohoitoon mennä, raivostui asiasta, meni vuoden ennen kuin suostui kokeeksi menemään ja tykkäsi siellä olosta, kun näki muita ihmisiä ja oli toimintaa. Ei hänelle ole mitään hoitopaikkaa tarjottu, ei ole vielä tarpeeksi huonossa kunnossa palveluohjauspuolen mielestä. Eikä nykyään kovin helposti ehdoteta hoitopaikkaan laittamista, enempi yrittävät hoidattaa muistisairaat kotona omaishoitajilla. Hoidettavani on käytökseltään ollut jo alkuvaiheessa aggressiivinen ja hankalaluontoinen ja olen yrittänytkin pariin otteeseen saada hänelle hoitopaikkaa, mutt palveluohjauksen mielestä se ei ole ollut tarpeellista vielä. Muka kysyivät arviointikäynnin aikana hoidettavalta haluaako olla kotona hoidettavana, kysyivät useasti asiasta niin kauan, ett hoidettava vastasi joo.
En mä hänen kanssaan tarkoituksella intä asioista, hän vaan jatkaa saman asian uudelleen kertaamista vaikka yritän puhua jostain muusta. Ei hän muista enää, jos satunkin hermostumaan hänelle, hän mököttää vähän aikaa ja saattaa kohta taas puhua samasta asiasta. En mä jaksa tuntea empatiaa häntä kohtaan, hän ei terveenä ollut mikään mukava omaa perhettään kohtaan ja voin sanoa sen, ett hän joi siihen asti kun sairaus todettiin. Just se vuosikymmenien ajan kestänyt juominen saattaa olla syy miks hän sairastui muistisairauteen, sillä ei hänen sukulaisilla ole ollut muistisairauksia.

Miksi sinä et nuku yöllä? Elämä näyttäisi valoisammalta.

Halieihaavoita kirjoitti:

Miksi sinä et nuku yöllä? Elämä näyttäisi valoisammalta.

Koska muistisairas hoidettavani on muutaman kerran kaatunut yöllä liikkuessaan. Muistisairaat eivät välttämättä nuku öisin, heillä ajantaju on hävinnyt. Mun hoidettava liikkuu rollaattorin kanssa ja öisin käy useita kertoja vessassa ja kolistelee välillä paljonkin. Hänellä on öisin ollut tapana myös koputella mun huoneen ovea, kun omasta mielestään tarvitsee särkylääkettä tai luulee, ett ollaan menossa jonnekin. Välillä on ollut päiviä, ett saattaa yöaikaan ruveta pukemaan ja on ollut lähdössä, hän ei ymmärrä ett yöllä pitäis nukkua. Joten siks olen öisinkin valveilla. Aiempi hoidettava kans oli öisin menossa omaan kotiin, ei enää ymmärtänyt, ett oli omassa kodissaan. Hänelle piti silloin aloittaa rauhoittava lääkitys, joka oikeasti helpotti myös hänen oloaan. Hän pystyi nukkumaan öisin, ei enää valvonut koko päivää ja hänen harhaisuutensakin väheni ja hän oli hyvällä tuulella. Voi olla ett nykyiselle hoidettavalle joudutaan aloittamaan myös rauhoittava lääkitys, hän on rauhaton melkein päivittäin ja kokee harhansa todeksi, ei millään usko, kun yritän sanoa ettei ne totta ole. Valoisuus on kaukana mun elämästä tällä hetkellä, mulla ei ole edes muuta seuraa kuin tuo muistisairas hoidettava ja elämä on jatkuvaa sairaanhoitoa ja työtä melkein vuorokauden ympäri. Mun toinen omaisista nukkui pois muutama kuukausi sitten kärsittyään viimeisinä päivinään kivuliaasta keuhkokuumeesta. Mä en varmaan ikinä voi unohtaa miten kovista kivuista hän kärsi silloin. Kipulääkkeet ei auttanut, hoitajat joutuivat jatkuvasti vaihtamaan hänen makuuasentoaan, ett edes hetken hänen olis ollut helpompi olla. Enkä mä voinut millään tavalla auttaa häntä, helpottaa hänen oloaan. Enkä mä voinut olla hänen luonaan loppuun asti, mun piti kotona huolehtia toisesta hoidettavastani.
Jos tästä kaikesta jotain iloa ja riemua tuntisi, niin mun pitäis olla aika sekaisin päästäni. Mulla on koko ajan stressiä kaikesta, mun pitää yksin kaikki asiat hoitaa ja vielä sen lisäks olla sairaanhoitaja muistisairaalle.

Ts. se olet sinä jonka pitää käydä lääkärillä kertomassa tilanteesi. Tai olisi pitänyt käydä jo piiitkän aikaa sitten ...

Hopi-hopi-heti kirjoitti:

Ts. se olet sinä jonka pitää käydä lääkärillä kertomassa tilanteesi. Tai olisi pitänyt käydä jo piiitkän aikaa sitten ...

Miten luulet lääkärin voivan auttaa mua...no, ehkä antamalla mulle lääkitystä masennukseen, tuskin mitään muuta pystyy tekemään. Ei ne lääkärit pysty vaikuttamaan mun tämänhetkiseen tilanteeseen muistisairaan kans. Ei hän tule hoitopaikkaa saamaan sen takia, ett mun jaksaminen on vähissä. Mä olen jokaiselle palveluohjaajalle,jonka kans olen hoidettavani asioita hoitanu, kertonut millanen hoidettavani on, kuinka vaikealuontoinen hän on, yksikään ei ole välittänyt pätkän vertaa. Yks palveluohjaaja ohjeisti mua kerran, ett jos hoidettavan kans ei pärjää, niin yritä saada hänet muutamaksi päiväksi sairaalaan. Ja olen kerran mennyt hoidettavani kans päivystykseen ja sanonut siellä etten pärjää hänen kanssaan ja kysynyt mahdollisuutta saada hänet pariks päiväks sairaalaan. Onneks sain hänet sinne, kesti vaan 10 tuntia odottaa lääkäriä, mutt en olis jaksanut enää useampaa päivää hoidettavan äkäsyyttä ja rauhattomuutta. En mä jaksa edes mihinkään lääkäriin mennä silloin, kun hoidettava on vuorohoidossa, olen liian väsynyt välittämään itsestäni. Välillä huomaan etten ole viikkoon suihkussa käynyt, kyllä mä huolehdin, ett hoidettava käy pesulla, mutt itsestäni en jaksa huolehtia. Tässä on miettinyt välillä tulevaisuutta, aikaa jolloin en enää ole omaishoitaja ja täytyy sanoa ettei tulevaisuus hääppöseltä näytä. Mä en enää kelpaa mihinkään oikeisiin töihin, kun ikää on yli 50v. ja en edes tiedä mistä löytää katon päälle. Vaikka mistä sen tietää selviänkö tästä hoitajaurakasta hengissä, sen verran paljon on stressiä tuon hoidettavan kanssa.

Loppuunpalanu kirjoitti:

Miten luulet lääkärin voivan auttaa mua...no, ehkä antamalla mulle lääkitystä masennukseen, tuskin mitään muuta pystyy tekemään. Ei ne lääkärit pysty vaikuttamaan mun tämänhetkiseen tilanteeseen muistisairaan kans. Ei hän tule hoitopaikkaa saamaan sen takia, ett mun jaksaminen on vähissä. Mä olen jokaiselle palveluohjaajalle,jonka kans olen hoidettavani asioita hoitanu, kertonut millanen hoidettavani on, kuinka vaikealuontoinen hän on, yksikään ei ole välittänyt pätkän vertaa. Yks palveluohjaaja ohjeisti mua kerran, ett jos hoidettavan kans ei pärjää, niin yritä saada hänet muutamaksi päiväksi sairaalaan. Ja olen kerran mennyt hoidettavani kans päivystykseen ja sanonut siellä etten pärjää hänen kanssaan ja kysynyt mahdollisuutta saada hänet pariks päiväks sairaalaan. Onneks sain hänet sinne, kesti vaan 10 tuntia odottaa lääkäriä, mutt en olis jaksanut enää useampaa päivää hoidettavan äkäsyyttä ja rauhattomuutta. En mä jaksa edes mihinkään lääkäriin mennä silloin, kun hoidettava on vuorohoidossa, olen liian väsynyt välittämään itsestäni. Välillä huomaan etten ole viikkoon suihkussa käynyt, kyllä mä huolehdin, ett hoidettava käy pesulla, mutt itsestäni en jaksa huolehtia. Tässä on miettinyt välillä tulevaisuutta, aikaa jolloin en enää ole omaishoitaja ja täytyy sanoa ettei tulevaisuus hääppöseltä näytä. Mä en enää kelpaa mihinkään oikeisiin töihin, kun ikää on yli 50v. ja en edes tiedä mistä löytää katon päälle. Vaikka mistä sen tietää selviänkö tästä hoitajaurakasta hengissä, sen verran paljon on stressiä tuon hoidettavan kanssa.

Lue lisää

Ota ihmeessä uudestaan yhteyttä palveluohjaajaan. Kerro omasta jaksamisestasi, siis jaksamattomuudestasi. Voisiko kotisairaanhoitaja käydä kotona ja tehdä tarvittavia kokeita, arvioita yms.? Hänen näkemys muistisairaan kotona pärjäämisestä ja siitä viestiminen eteenpäin edesauttaa hoitopaikan järjestymisessä. Saisikohan hoidettavalle jonkin hoitojakson, jossa voivat seurata vrkn ympäri?

Kotikuntoisuus voi romahtaa nopsaankin. Olethan poissulkenut pissitulehduksen? Sekin saa vanhuksen sekavaksi ja levottomaksi.

Kuulostat niin uupuneelta että ihmettelen, ellet saa apua. Voimia Sinulle.

Hän kuulostaa niiin "uupuneelta" että ymmärrys on jo mennyt menojaan. Hoidettava otetaan satavarmasti hoitoon ennen kuin on kaksi, jotka tarvitsevat hoitopaikan. Juttu hoituu juuri niiin kuin "loppuunpalanut" sen tahtoo ja haluaa hoitaa. Jotta repäisepä siitä ja lakkaa valittamasta koska kuulostat siltä että et halua luopua hoidettavastasi että saat jatkaa jankutustasi ja valitustasi.

eräshoitsu kirjoitti:

Ota ihmeessä uudestaan yhteyttä palveluohjaajaan. Kerro omasta jaksamisestasi, siis jaksamattomuudestasi. Voisiko kotisairaanhoitaja käydä kotona ja tehdä tarvittavia kokeita, arvioita yms.? Hänen näkemys muistisairaan kotona pärjäämisestä ja siitä viestiminen eteenpäin edesauttaa hoitopaikan järjestymisessä. Saisikohan hoidettavalle jonkin hoitojakson, jossa voivat seurata vrkn ympäri?

Kotikuntoisuus voi romahtaa nopsaankin. Olethan poissulkenut pissitulehduksen? Sekin saa vanhuksen sekavaksi ja levottomaksi.

Kuulostat niin uupuneelta että ihmettelen, ellet saa apua. Voimia Sinulle.

Lue lisää

Ei palveluohjaajia kiinnosta omaishoitajan jaksaminen. Ei taida kaupungilta löytyä resursseja siihen, kotisairaanhoitajia lähetettäisiin arvioimaan muistisairaan vointia kotioloissa. Hoidettava pystyy vielä omatoimisesti syömään, vaihtamaan vaippansa ja pesulla käymään,kun pistetään kaikki tarvittavat pesuaineet,pesuvälineet ja pyyhkeet valmiiksi. Kun mielletään kaikenlaisten käytöshäiriöiden kuuluvan osana sairauteen, niin ne ei kiinnosta palveluohjauspuolta. Ehkä pärjäisinkin hoidettavan kans, jos hän ei olis niin vaikea luonteeltaan, terveenäkin osas olla kärtty omaa perhettä kohtaan. Vuorohoidossa ollessaan on hoitajille niin hyväntuulinen, ei valita, ei kiukuttele, mutt kotona ollessaan valittaa ja kiukuttelee mulle. Hänellä ei ole pissatulehdusta, joten se on poissuljettu oireiden aiheuttajana. Olen käynyt hoidettavan kans lääkärissä jonkun aikaa sitten, oli vähän puhetta siitä, ett hän jossain vaiheessa pääsis johonkin paikkaan jossa arvioitaisiin hänen kuntoaan. Saa sitten nähdä auttaako asiaa, mutt kun meillä ei ole edes kotihoitoa,niin ainakin olis virallisen tahon arvio hoidettavan kunnosta. Vuorohoitojaksolla eivät pysty pelkästään yhden vointia jatkuvasti seuraamaan ja onhan sielläkin sattunut pari kertaa hoidettavalle kaatumisia ja on ollut sekavakin käytökseltään. Olen vähän jo väsynyt, alzheimer on ollut jo yli kuusi vuotta osa elämääni ja toista kertaa toimin omaishoitajana ja vähän aikaa sitten menetin omaiseni.
Olisin jo luopunut omaishoitajuudesta, mutt kun en oikeasti ole saanut vastausta palveluohjaajalta siihen, ett saako hoidettava kotihoitoa avuksi, jos lopetan. Yksityiseltä puolelta apua ei ole vara ostaa, jos rahaa oliskin ollut, niin en mä omaishoitajaksi olis ruvennut. Mulle annettiin alussa se kuva palveluohjauspuolelta, ett saisin tarvittaessa apua kotiin, mutt se oli harhakuvitelmaa. Yks lääkäri muuten luuli etten ole ollut vielä halukas kotihoidon saamiseen, mutt mä sanoin hänelle, ett palveluohjauspuolen mielestä hoidettavani ei ole vielä tarpeeks huonokuntoinen saadakseen kotihoitoa. Ei mun hoidettava pärjäis ollenkaan yksin, ei hän pysty itsenäisesti lääkkeitä ottamaan, ei kykene ruokaa lämmittämään jne.. Sori kun purin mieltäni tänne, ehkä kun ei ole muuta seuraa kuin muistisairas hoidettava, niin tuli tänne valitettua. En mä kovin usein edes jaksa tännekään kirjoitella, nyt vaan tuli pahimpia purettua. Kyllä mä varmaan olisin jo valmis johonkin akkulataamoon muutamaksi vuodeksi tai loppuiäksi, siellä sais luvan kans huilata ja nukkua. Välillä on käynyt sekin mielessä, ett onkohan munkin pääkoppa ruvennut prakaamaan, kun muisti pätkii välillä, mutt ehkä johtuu vaan stressistä. Ei ole helppoa toimia toiselle ilman koulutusta sairaanhoitajana, kun pitäis tietää milloin toisella on oikeasti huono olo, onko hyvä vai huono verenpaine ja aiheuttaako määrätyt lääkkeet hoidettavalle jotain sivuoireita jne...

Samanarisijataas kirjoitti:

Ei palveluohjaajia kiinnosta omaishoitajan jaksaminen. Ei taida kaupungilta löytyä resursseja siihen, kotisairaanhoitajia lähetettäisiin arvioimaan muistisairaan vointia kotioloissa. Hoidettava pystyy vielä omatoimisesti syömään, vaihtamaan vaippansa ja pesulla käymään,kun pistetään kaikki tarvittavat pesuaineet,pesuvälineet ja pyyhkeet valmiiksi. Kun mielletään kaikenlaisten käytöshäiriöiden kuuluvan osana sairauteen, niin ne ei kiinnosta palveluohjauspuolta. Ehkä pärjäisinkin hoidettavan kans, jos hän ei olis niin vaikea luonteeltaan, terveenäkin osas olla kärtty omaa perhettä kohtaan. Vuorohoidossa ollessaan on hoitajille niin hyväntuulinen, ei valita, ei kiukuttele, mutt kotona ollessaan valittaa ja kiukuttelee mulle. Hänellä ei ole pissatulehdusta, joten se on poissuljettu oireiden aiheuttajana. Olen käynyt hoidettavan kans lääkärissä jonkun aikaa sitten, oli vähän puhetta siitä, ett hän jossain vaiheessa pääsis johonkin paikkaan jossa arvioitaisiin hänen kuntoaan. Saa sitten nähdä auttaako asiaa, mutt kun meillä ei ole edes kotihoitoa,niin ainakin olis virallisen tahon arvio hoidettavan kunnosta. Vuorohoitojaksolla eivät pysty pelkästään yhden vointia jatkuvasti seuraamaan ja onhan sielläkin sattunut pari kertaa hoidettavalle kaatumisia ja on ollut sekavakin käytökseltään. Olen vähän jo väsynyt, alzheimer on ollut jo yli kuusi vuotta osa elämääni ja toista kertaa toimin omaishoitajana ja vähän aikaa sitten menetin omaiseni.
Olisin jo luopunut omaishoitajuudesta, mutt kun en oikeasti ole saanut vastausta palveluohjaajalta siihen, ett saako hoidettava kotihoitoa avuksi, jos lopetan. Yksityiseltä puolelta apua ei ole vara ostaa, jos rahaa oliskin ollut, niin en mä omaishoitajaksi olis ruvennut. Mulle annettiin alussa se kuva palveluohjauspuolelta, ett saisin tarvittaessa apua kotiin, mutt se oli harhakuvitelmaa. Yks lääkäri muuten luuli etten ole ollut vielä halukas kotihoidon saamiseen, mutt mä sanoin hänelle, ett palveluohjauspuolen mielestä hoidettavani ei ole vielä tarpeeks huonokuntoinen saadakseen kotihoitoa. Ei mun hoidettava pärjäis ollenkaan yksin, ei hän pysty itsenäisesti lääkkeitä ottamaan, ei kykene ruokaa lämmittämään jne.. Sori kun purin mieltäni tänne, ehkä kun ei ole muuta seuraa kuin muistisairas hoidettava, niin tuli tänne valitettua. En mä kovin usein edes jaksa tännekään kirjoitella, nyt vaan tuli pahimpia purettua. Kyllä mä varmaan olisin jo valmis johonkin akkulataamoon muutamaksi vuodeksi tai loppuiäksi, siellä sais luvan kans huilata ja nukkua. Välillä on käynyt sekin mielessä, ett onkohan munkin pääkoppa ruvennut prakaamaan, kun muisti pätkii välillä, mutt ehkä johtuu vaan stressistä. Ei ole helppoa toimia toiselle ilman koulutusta sairaanhoitajana, kun pitäis tietää milloin toisella on oikeasti huono olo, onko hyvä vai huono verenpaine ja aiheuttaako määrätyt lääkkeet hoidettavalle jotain sivuoireita jne...

Lue lisää

Onko omaishoidettavasi puolisosi tai joku muu sukulainen, koska yhdessä asutte? Pitäisi olla oikeutettu kotihoidon palvelun piiriin jos lääkkeet ja ruoka valvottava. Ota yhteys palveluohjaajaan jos aiot oman terveytesi vuoksi luopua omaishoitajuudesta. Voihan kotihoidon käyntien tarve olla myös tilapäistä. Käynnit voi olla 1- 2x viikko ,1x päivä jopa 4x päivä, ihan miten tarve on. Voi muuttaa suuntaan tai toiseen tarpeen mukaan.

Vuorohoitojaksolla ei tietenkään minuutti minuutilta selän takana seurantaa, vaan selvitys avuntarpeesta. Onko ruokailu itsenäisesti/ avustettuna / muistutettava, entä pukeutuminen, peseytyminen, lääkkeenotto ym päivittäisistä toiminnoista suoriutuminen. Ajan ja paikan hahmottaminen, päivä/ yö, levottomuus ja vaeltelu, hoitomyönteisyys ja jopa karkailu ja aggressiivisuus. Noi kertoo jo paljon.

Kotona pärjäämisen tueksi liesi katkaisimella, turvaranneke. ovihälytin. Ja paljon muuta. Kela maksaa hoitotukea, kunnat järjestää viriketoimintaa ikäihmisille.

eräshoitsu kirjoitti:

Onko omaishoidettavasi puolisosi tai joku muu sukulainen, koska yhdessä asutte? Pitäisi olla oikeutettu kotihoidon palvelun piiriin jos lääkkeet ja ruoka valvottava. Ota yhteys palveluohjaajaan jos aiot oman terveytesi vuoksi luopua omaishoitajuudesta. Voihan kotihoidon käyntien tarve olla myös tilapäistä. Käynnit voi olla 1- 2x viikko ,1x päivä jopa 4x päivä, ihan miten tarve on. Voi muuttaa suuntaan tai toiseen tarpeen mukaan.

Vuorohoitojaksolla ei tietenkään minuutti minuutilta selän takana seurantaa, vaan selvitys avuntarpeesta. Onko ruokailu itsenäisesti/ avustettuna / muistutettava, entä pukeutuminen, peseytyminen, lääkkeenotto ym päivittäisistä toiminnoista suoriutuminen. Ajan ja paikan hahmottaminen, päivä/ yö, levottomuus ja vaeltelu, hoitomyönteisyys ja jopa karkailu ja aggressiivisuus. Noi kertoo jo paljon.

Kotona pärjäämisen tueksi liesi katkaisimella, turvaranneke. ovihälytin. Ja paljon muuta. Kela maksaa hoitotukea, kunnat järjestää viriketoimintaa ikäihmisille.

Lue lisää

Hän on toinen mun vanhemmista. Olen muutaman kerran ollut palveluohjauspuolen kans yhteyksissä hoidettavan hankalan käytöksen takia. Kerran soitin jopa suoraan SAS-henkilölle, ett olis saanut hänet hoitopaikkajonoon, mutt ei ruvenneet millekään. Kun hoidettava oli onnistunut kaatumaan, niin ett oli käsi kipsattuna ja oli ollut tosi vaikea käytökseltään jne..soitin palveluohjaajalle. Kävi hoitajan kans arvioimassa hoidettavan tilanteen, mutt katsoivat ettei ollut kotihoitoon oikeutettu. Hoidettava itse ei ole ollut halukas lähtemään mihinkään päivätoimintaan, sitä ovat häneltä itseltään kysyneet. Hän on sanonut ettei kiinnosta ja on liian huono olokin sellaseen. Mun hoidettavalle turvaranneke olis turha, koska olen jatkuvasti kotosalla ja hän painelis sitä jatkuvasti turhan takia. Ovihälytin olis tietenkin hyvä, mutt vois stressata mua entisestään, kun pelkäisin koko ajan milloin se pärähtäis hälyttämään. Hoidettavalla on joskus tapana käydä ulko-ovella haukkaamassa ilmaa, hänellä on usein tunne, ett ilma loppuu, tuuletusikkunatkin saattaa olla talvella sepposen selällään vaikka olis pakkastakin ulkona. Hänellä on korotettu eläkkeensaajan hoitotuki, jonkin verran kattaa kuluja. Hänelle joutuu ostamaan lisävaippoja paljon, kun kaupunki antaa vain kaks vaippaa päivää kohden. Hänellä on muistisairauden lisäks muitakin sairauksia, joten lääkkeisiinkin kuluu rahaa jonkin verran. Huomannut hoidettavasta sen, ett vuorohoidossa osaa peitellä oireitaan, mulle soitellessaan kyllä puhuu monestikin sekavia. Joskus saattaa puhua siihen malliin, ett luulee mun asuvan toisella paikkakunnalla vaikka vuorohoitopaikka on muutaman kilometrin päässä kotoa. Hän ei erota milloin on yö, soitellut joskus yölläkin sisaruksilleen ja tuttavalleen. Öisin liikkuu kotosalla paljonkin, käy useita kertoja vessassa ja katsoo telkkariakin, päivällä sitten nukkuu. Kuten olen kertonut, hän on oikeasti aika vaikea luonteeltaan ja saattaa pahana päivänä olla hyvinkin aggressiivinen, mutt tuskin ainoa tapaus, joka sillä tavalla käyttäytyy. Kun nykysysteemi on mennyt siihen suuntaan, ett petikuntoisetkin hoidetaan kotioloissa, niin vähän jo hirvittää miten mä siitä selviän, jos hänelle ei hoivapaikkaa anneta. Mutt ei kai sentään odoteta ett mun pitää silloinkin yksin olla vastuussa hänen hoidosta, kai kaupunki silloin kotihoitoa antaa avuksi tai mistäpä tuota tietää, kun meidän kotikaupunki ei oikein mielellään huolehdi vanhuksistaan kunnolla.

Mankumaijasetaas kirjoitti:

Hän on toinen mun vanhemmista. Olen muutaman kerran ollut palveluohjauspuolen kans yhteyksissä hoidettavan hankalan käytöksen takia. Kerran soitin jopa suoraan SAS-henkilölle, ett olis saanut hänet hoitopaikkajonoon, mutt ei ruvenneet millekään. Kun hoidettava oli onnistunut kaatumaan, niin ett oli käsi kipsattuna ja oli ollut tosi vaikea käytökseltään jne..soitin palveluohjaajalle. Kävi hoitajan kans arvioimassa hoidettavan tilanteen, mutt katsoivat ettei ollut kotihoitoon oikeutettu. Hoidettava itse ei ole ollut halukas lähtemään mihinkään päivätoimintaan, sitä ovat häneltä itseltään kysyneet. Hän on sanonut ettei kiinnosta ja on liian huono olokin sellaseen. Mun hoidettavalle turvaranneke olis turha, koska olen jatkuvasti kotosalla ja hän painelis sitä jatkuvasti turhan takia. Ovihälytin olis tietenkin hyvä, mutt vois stressata mua entisestään, kun pelkäisin koko ajan milloin se pärähtäis hälyttämään. Hoidettavalla on joskus tapana käydä ulko-ovella haukkaamassa ilmaa, hänellä on usein tunne, ett ilma loppuu, tuuletusikkunatkin saattaa olla talvella sepposen selällään vaikka olis pakkastakin ulkona. Hänellä on korotettu eläkkeensaajan hoitotuki, jonkin verran kattaa kuluja. Hänelle joutuu ostamaan lisävaippoja paljon, kun kaupunki antaa vain kaks vaippaa päivää kohden. Hänellä on muistisairauden lisäks muitakin sairauksia, joten lääkkeisiinkin kuluu rahaa jonkin verran. Huomannut hoidettavasta sen, ett vuorohoidossa osaa peitellä oireitaan, mulle soitellessaan kyllä puhuu monestikin sekavia. Joskus saattaa puhua siihen malliin, ett luulee mun asuvan toisella paikkakunnalla vaikka vuorohoitopaikka on muutaman kilometrin päässä kotoa. Hän ei erota milloin on yö, soitellut joskus yölläkin sisaruksilleen ja tuttavalleen. Öisin liikkuu kotosalla paljonkin, käy useita kertoja vessassa ja katsoo telkkariakin, päivällä sitten nukkuu. Kuten olen kertonut, hän on oikeasti aika vaikea luonteeltaan ja saattaa pahana päivänä olla hyvinkin aggressiivinen, mutt tuskin ainoa tapaus, joka sillä tavalla käyttäytyy. Kun nykysysteemi on mennyt siihen suuntaan, ett petikuntoisetkin hoidetaan kotioloissa, niin vähän jo hirvittää miten mä siitä selviän, jos hänelle ei hoivapaikkaa anneta. Mutt ei kai sentään odoteta ett mun pitää silloinkin yksin olla vastuussa hänen hoidosta, kai kaupunki silloin kotihoitoa antaa avuksi tai mistäpä tuota tietää, kun meidän kotikaupunki ei oikein mielellään huolehdi vanhuksistaan kunnolla.

Lue lisää

Mä sain muuten hoidettavan lääkäriin, kun otin yhteyttä muistihoitajaan, aattelin ettei hyödytä palveluohjauspuolelle soitella, kun eivät ennenkään ole mua kuunnelleet. Lääkäri oli ihana ihminen otti mutkin huomioon ja näki varmaan ett olen väsynyt ja näki senkin ettei mun hoidettava enää edes oikein ymmärtänyt mistään mitään mistä hän puhui. Saattaa olla, ett joku arviointihomma jossain tulee kohdalle, mikä on ihan hyvä juttu. Kun ei ole sitä kotihoitoakaan, niin ei ole sellasta virallista, ammatillista tahoa, joka näkis missä mennään. Ei palveluohjauspuoli oikein ota tosissaan omaishoitajien sanomisia hoidettavan kunnosta ja muutenkin kohtelevat välillä kuin vähä-älyistä älykääpiötä, joka ei mistään mitään ymmärrä tai tiedä. Tuon olen huomannut hoitaessani molempia vanhempiani. Teki aikoinaan tiukkaa saada ensimmäinen hoidettavani palvelukotipaikkajonoon, piti monet kerrat soitella SAS-henkilölle ennenkuin arviointikäynti järjestyi. Sen käynnin perusteella pääsi heti jonoon,mutt jonotus kesti yli 5 kkta ja silloisen hoidettavan kunto meni huonommaksi, ei pysynyt omin voimin pystyssä vaan piti pitää kiinni kainaloiden alta ja hän tarvitsi silloin jo kaikessa toisen apua. Ei auttanut vaikka kerroin hänen voinnista SAS-henkilölle, kyseinen henkilö vähän ärähtäen totes, ett jos tuntuu ettei jaksa/halua hoidettavaa hoitaa, niin hänet voi yrittää saada sairaalaan odottamaan sijoituspaikkaa. Vasta vuorohoidon kautta hän sai hoivapaikan, kun siellä todettiin, ett hän tarvitsee kahden hoitajan avun liikkumiseen. Mä hoidin ja nostelin ja perinkin häntä ihan yksikseni, ei puhettakaan ett olis kotihoito saanut. Vuorohoidossa yks hoitaja sanoi mulle, kun hoidettavaa vein yhteen väliaikaiseen hoitopaikkaan ennen vakituisen hoivapaikan saantia, ett ihmeen kauan olin jaksanut häntä hoitaa. Iso kiitos vuorohoidonhoitajille, kun huolehtivat ett läheiseni sai hoivapaikan, mua ei kuunneltu palveluohjauspuolella vasta ammattihoitajien mielipide merkitsi tuossa asiassa enemmän kuin tämmösen mitättömän omaishoitajan mielipide. Toivottavasti vuorohoito olis avuksi samanlailla tämän toisen hoidettavan kanssa, kun näyttää siltä ettei omaishoitajan sanomiset merkitse yhtään mitään. Pitkä tie on tullut kuljettua alzheimer ja kuolema vierelläni. Yhden on jo sairaus vienyt pois tästä maailmasta ja joku päivä tulee tuon toisenkin vuoro. Ehkä tanssin itsekin alzheimerin kanssa loppumatkani, mutt sillekään ei oikeastaan voi mitään, jos se valssi kohdalle sattuu.

Enhalaa kirjoitti:

Ei mun hoidettava alkuunsa halunnutkaan mihinkään vuorohoitoon mennä, raivostui asiasta, meni vuoden ennen kuin suostui kokeeksi menemään ja tykkäsi siellä olosta, kun näki muita ihmisiä ja oli toimintaa. Ei hänelle ole mitään hoitopaikkaa tarjottu, ei ole vielä tarpeeksi huonossa kunnossa palveluohjauspuolen mielestä. Eikä nykyään kovin helposti ehdoteta hoitopaikkaan laittamista, enempi yrittävät hoidattaa muistisairaat kotona omaishoitajilla. Hoidettavani on käytökseltään ollut jo alkuvaiheessa aggressiivinen ja hankalaluontoinen ja olen yrittänytkin pariin otteeseen saada hänelle hoitopaikkaa, mutt palveluohjauksen mielestä se ei ole ollut tarpeellista vielä. Muka kysyivät arviointikäynnin aikana hoidettavalta haluaako olla kotona hoidettavana, kysyivät useasti asiasta niin kauan, ett hoidettava vastasi joo.
En mä hänen kanssaan tarkoituksella intä asioista, hän vaan jatkaa saman asian uudelleen kertaamista vaikka yritän puhua jostain muusta. Ei hän muista enää, jos satunkin hermostumaan hänelle, hän mököttää vähän aikaa ja saattaa kohta taas puhua samasta asiasta. En mä jaksa tuntea empatiaa häntä kohtaan, hän ei terveenä ollut mikään mukava omaa perhettään kohtaan ja voin sanoa sen, ett hän joi siihen asti kun sairaus todettiin. Just se vuosikymmenien ajan kestänyt juominen saattaa olla syy miks hän sairastui muistisairauteen, sillä ei hänen sukulaisilla ole ollut muistisairauksia.

Lue lisää

Omaisen väsyminen on myös yksi syy saada laitospaikka. Jos hoitaja väsyy niin, ettei yksinkertaisesti jaksa enää, on palveluvastaavien tms. ihmisten pakko tehdä asialle jotain. Kannattaa varmaan puhua myös lääkärille omasta väsymyksestäsi ja pahasta olostasi kuin myös siitä, ettet jaksa enää. Siten asiat lähtevät (ainakin toivottavasti) rullaamaan eteen päin. Omaiset usein venyvät ihan äärirajoille asti, kuten ilmeisesti sinullekin on käynyt, mutta jossain vaiheessa tulee raja vastaan, vaikkei haluaisikaan.

Juuri noin. Ja kun hoitaja väsyy eikä jaksa enää oikeasti hoitaa ja välittää, niin myös hoidettavan terveys ja kunto rapisee liian huonoon jamaan ennen kuin hoito- tai hoivapaikan ovi aukeaa ja ammattimainen apu alkaa. Sitten voi olla hoidettavalle jo liian myöhäistä - ja nopeasta kuoleentumisesta syytetään hoitohenkilökuntaa.