Olen ollut lähiaikoina hyvin ahdistunut ja surullinen. Minua on melkein päivittäin ollut ahdistusta ja olen ollut ikuinen. Oireina ovat olleet esim. vatsakivut, sydämmen kova tykytys, itku, hengittäminen on hieman vaikeaa yms. Olen n. 2kk nyt ollut hyvin väsynyt ja en ole kyennyt nousemaan sängystä kun haluaisin vain olla. Koulussa kuitenkin käyn, mutta sekin ottaa voimille ja koulun jälkeen aina nukun. Kokeisiin luku ja muu kiinnostus kouluun on laskenut kokonaan enkä enää lue kokeisiin ollenkaan. On ollut halua aloittaa tupakointi ja alkoholin juonti, mutta siihen en ole vielä lähtenyt (olen alaikäinen). Mikä minulla on? :/
Mikä minulla on?
Hibeautiful
1199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moi! :)
Kuulostaa siltä että sua ahdistaa. Ahdistus oireilee juurikin vatsakipuna ja tykytyksinä ja se harvoin tulee ilman masennusta, josta kertoisi se, että sanot että olet ollut tosi väsynyt. Onko sulla kotioloissa stressiä? Perheen kanssa? Entä harrastuksissa? Kavereiden kanssa? Koulussa?
Alkoholiin ja tupakkaan ei kannata lähteä. Mä olen nyt 27 ja mennyt sen reitin. Viimeisten vuosien aikana olen vasta huomannut kuinka paljon pahaa se onkaan tehnyt. Nytkin juon tässä kaljaa kirjoittaessani, koska mielestäni "lääkitsen" sillä itseäni. Se on kuitenkin vale. Opittu käyttäytymismalli. Älä aloita sitä, koska harjoittelemalla siihen vasta pääsee sisälle. Se tuo sulle niin paljon tuskaa enemmän kuin vie pois. Ole kiltti ja älä tee niin. Toinen mikä saattaa tuntua hyvältä idealta mut ei ole: ÄLÄ VIILTELE. Nämä jäljet ei lähde ikinä.
Onko teillä koulussa koulupsykologi tai kuraattori? Jos ei, niin mene terkkarille ja kerro oireistasi. Suosittelen että olet myös rehellinen siitä että alkoholi ja tupakka kiinnostaisi muttet ole siihen lähtenyt.
On tosi hienoa että oot ajatellut omaa oloasi ja ettei se oo ihan ok nyt. Se mitä kirjoitat ei ole ihan okei todellakaan. Mutta suosittelen kuitenkin varomaan lääkkeiden aloittamista varsinkin ikäsi huomioon ottaen. Sun kohdalla parasta olisi saada keskusteluapua ja tukea siihen mitä nyt ikinä koetkin tällä hetkellä.
Parhaassa mahdollisessa tilanteessa sun oireesi ovat ihan vain teininä tulevien hormonimuutosten aiheuttamia ja menevät pois parissa kuukaudessa tai viimestään vuoden parin päästä.
Pysy vahvana, paljon virtuaalisia halauksia
t. yks joka voi teininä tosi huonosti