Kirjoitan aiheesta näkemyksen, joku toinen voi kirjoittaa aiheesta: miesmagneetti.
Naismagneetilla tarkoitan sitä, kun joku mies kerää ihastuneita naisia itseensä. Yritän käsitellä aihetta mahdollisimman loogisesti jättämättä tunnetason asioita kuitenkaan huomioimatta.
Yleensä hyvännäköinen mies on se, joka saa monet naiset ihastumaan. Hän on myös älykäs, tunteitakin osaa käsitellä. Mies on kohtelias ja jopa osoittaa kiinnostustaan naiselle. Tulee uusi nainen, ja taas osoittaa kiinnostusta. Näin tapahtuu kymmenien, ellei satojen naisien suhteen. Mies saa ikään kuin "pönkkää" siitä itsetunnolleen ja pääsee näin köllöttelemään haaleaan veteen tekemättä yhtään kenenkään naisen suhteen sen enempää. "Laulu tulipunaisesta kukasta" kertoo myöskin tuonkaltaisesta miehestä. Johannes Linnankosken kirjassa Olavi löytää aina uusia ja uusia naisia itselleen, mutta eipä heistä ole Olaville naista. Mutta sitten tuleekin yksi toisenlainen. Miehen pitääkin tehdä hänen eteensä töitä.
Tunteet ovat kuitenkin tunteita. Niitä tulee ja niitä menee. Naisparoille on tärkeää tunnistaa naismagneetit, ettei sortumista tapahdu. Kun sortuminen tapahtuu, niin on myöhäistä Olavin kaltaisen miehen suhteen lähteä sortumaa korjaamaan. Enin mitä enää siinä tilanteessa voi tehdä, on jättää hänet mielestä kokonaan. Jos aikoo tekstiviestein pommittaa Olavia, niin olisi kuitenkin viisaampaa pommittaa kävyillä puita - ja jättää se Olavi rauhaan. (En tarkoita ketään Olavia, otin sen vain tuosta kirjan miesesimerkistä tähän.)
Olavi ehkä kerää säilöön naisia, josta sitten poimii naisia tunnustellakseen, olisiko heistä hänelle naiseksi. Ei! Sinun pitäisi tietää, ettei tulella saa leikkiä. Ehkä joku tulee ja kopauttaa sinut maanpinnalle, Olavi! (En hae ketään, kirjoitan kirjoittamisen lystistä ja havainnoistani ja lukemisten perusteella vaan.)
Sortunut naisparka soittelee Olaville, pistää yhtä jos toistakin viestiä perän jälkeen saamatta heti vastausta. Noh, vastaahan Olavi sitten ajallaan, ettei jää tuokaan kukkanen hänen valikoimastaan pois, ja että hän saa vielä lisäaikaa miettiäkseen, ken naisista olis hän. Mutta se nainen, hän suuttuu ja vaipuu kaivoon. Itkee ja huutaa Olaville! Sä petit, sä olit törkeä. Miten niin? Eihän Olavi muuta kuin oli vain ystävä ja osoitti kiinnostusta, mutta toisessa heräsi ne tunteet. Voi, voi Olavia. Olisit nyt jättänyt itkuiset naiset rauhaan! Mutta mistäpä mies arvasi, kuka noista naisista olisi mielenvikainen, hän saattaa ajatella. Mitä nyt tuon tuosta sellaisiin törmäsi.
Naisen on siis oleellista tunnistaa oma tilansa ja myös pitää silmänsä auki. Ehkä tämä kirjoitus ei kuuluisi tälle palstalle, mutta kuitenkin Olavin kaltaisten miesten hylkäämät naiset jäävät kaipaamaan ja ikävöimään pitkäksikin aikaa. Ja aina se nousee uudestaan: niin kuin tuntuisi, että hän on juuri minulle tarkoitettu. Se ikävöivän naisen ajatus omasta erityisyydestään sen miehen silmissä - hänen tunteensa, että mies olisi hänelle tarkoitettu. Myös kymmenien muiden naisten tunne, se tunne, joka on tarttunut. Olavi hei, jos luit tämän, niin otahan kantaa!
Naismagneetilla tarkoitan sitä, kun joku mies kerää ihastuneita naisia itseensä. Yritän käsitellä aihetta mahdollisimman loogisesti jättämättä tunnetason asioita kuitenkaan huomioimatta.
Yleensä hyvännäköinen mies on se, joka saa monet naiset ihastumaan. Hän on myös älykäs, tunteitakin osaa käsitellä. Mies on kohtelias ja jopa osoittaa kiinnostustaan naiselle. Tulee uusi nainen, ja taas osoittaa kiinnostusta. Näin tapahtuu kymmenien, ellei satojen naisien suhteen. Mies saa ikään kuin "pönkkää" siitä itsetunnolleen ja pääsee näin köllöttelemään haaleaan veteen tekemättä yhtään kenenkään naisen suhteen sen enempää. "Laulu tulipunaisesta kukasta" kertoo myöskin tuonkaltaisesta miehestä. Johannes Linnankosken kirjassa Olavi löytää aina uusia ja uusia naisia itselleen, mutta eipä heistä ole Olaville naista. Mutta sitten tuleekin yksi toisenlainen. Miehen pitääkin tehdä hänen eteensä töitä.
Tunteet ovat kuitenkin tunteita. Niitä tulee ja niitä menee. Naisparoille on tärkeää tunnistaa naismagneetit, ettei sortumista tapahdu. Kun sortuminen tapahtuu, niin on myöhäistä Olavin kaltaisen miehen suhteen lähteä sortumaa korjaamaan. Enin mitä enää siinä tilanteessa voi tehdä, on jättää hänet mielestä kokonaan. Jos aikoo tekstiviestein pommittaa Olavia, niin olisi kuitenkin viisaampaa pommittaa kävyillä puita - ja jättää se Olavi rauhaan. (En tarkoita ketään Olavia, otin sen vain tuosta kirjan miesesimerkistä tähän.)
Olavi ehkä kerää säilöön naisia, josta sitten poimii naisia tunnustellakseen, olisiko heistä hänelle naiseksi. Ei! Sinun pitäisi tietää, ettei tulella saa leikkiä. Ehkä joku tulee ja kopauttaa sinut maanpinnalle, Olavi! (En hae ketään, kirjoitan kirjoittamisen lystistä ja havainnoistani ja lukemisten perusteella vaan.)
Sortunut naisparka soittelee Olaville, pistää yhtä jos toistakin viestiä perän jälkeen saamatta heti vastausta. Noh, vastaahan Olavi sitten ajallaan, ettei jää tuokaan kukkanen hänen valikoimastaan pois, ja että hän saa vielä lisäaikaa miettiäkseen, ken naisista olis hän. Mutta se nainen, hän suuttuu ja vaipuu kaivoon. Itkee ja huutaa Olaville! Sä petit, sä olit törkeä. Miten niin? Eihän Olavi muuta kuin oli vain ystävä ja osoitti kiinnostusta, mutta toisessa heräsi ne tunteet. Voi, voi Olavia. Olisit nyt jättänyt itkuiset naiset rauhaan! Mutta mistäpä mies arvasi, kuka noista naisista olisi mielenvikainen, hän saattaa ajatella. Mitä nyt tuon tuosta sellaisiin törmäsi.
Naisen on siis oleellista tunnistaa oma tilansa ja myös pitää silmänsä auki. Ehkä tämä kirjoitus ei kuuluisi tälle palstalle, mutta kuitenkin Olavin kaltaisten miesten hylkäämät naiset jäävät kaipaamaan ja ikävöimään pitkäksikin aikaa. Ja aina se nousee uudestaan: niin kuin tuntuisi, että hän on juuri minulle tarkoitettu. Se ikävöivän naisen ajatus omasta erityisyydestään sen miehen silmissä - hänen tunteensa, että mies olisi hänelle tarkoitettu. Myös kymmenien muiden naisten tunne, se tunne, joka on tarttunut. Olavi hei, jos luit tämän, niin otahan kantaa!
Vastaukset 38
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus.
Itse olen ollut koko ikäni jonkinlainen miesmagneetti, jokin ominaisuuteni saa miehet aina ihastumaan.
Ja todella oikeasti ihastumaan, ei vain haluamaan seksiä.
Välillä tuntuu kurjalta kun joudun jättämään taakseni miehiä joiden tiedän jäävän ikävöimään kun lähdin heidän elämästään.
Itseasiassa juuri siksi olen nyt tällä palstalla, tiedän erään miehen ikävöivän minua täällä ja tuntuu huonolta hänen puolestaan.
Olisi kiva jos hänet tavoittaisi tätä kautta ja saisi puhuttua asiat kuntoon, kun haluan hänelle vain hyvää.
Minulleko?
Ei valitettavasti, A:lla alkaa tämän miehen nimi.
Antti siis.
Osuit oikeaan, Antti on tämän miehen nimi.
Kiitos palautteesta ja hyvä, kun tykkäsit kirjoituksestani. Erilainen kommentti näyttää tulleen juuri samaan aikaan kuin sinäkin kirjoitit, tuossa alempana. Hän näyttäisi kokeneen kirjoitukseni toisella tavalla.
Hyvä näkökulma asiaan on tuo, että jokin ominaisuus vetää puoleensa vastakkaista sukupuolta. Aivan varmasti asia on myös samoin naisten puolella kuin miestenkin, tosin se ominaisuus on toisenlainen. Erinomainen asia mielestäni sinussa on se, että koet kurjaksi sen, että joudut jättämään niitä miehiä ilmeisesti siitä syystä, etteivät tunnu oikealta. Tutustumisessa piilee se vaara, että toinen tuntee toisella tavalla. Toinen tuntee, että tässä se nyt on ja toinen, että ei tämä ole minulle. Mutta tämä on tätä elämää. Ei täällä kukaan ole varmaankaan selvinnyt pettymättä, ja varmaan useimmilla on myöskin niitä rukkasia ollut muodossa jos toisessakin annettavanaan. Itse ole puolestani sen verran suoraviivainen, etteivät miehet ole pitkään minulle ruikuttaneet perään, kun olen kerralla sen kylmän veden kaatanut päälle. Yleensä kuitenkin, niin että olen vain häipynyt hiljaa pois, jos mies on ollut näköpiirissä. Eli omasta mielestäni ei loukkaava ja ei sekään pitäisi olla loukkaava, jos kertoo suoraan, ettei nyt vaan mulle ole tullut tunteita. En tarkoita tässä mitään suhteita, joissa olisi ollut lähikontakteja.
Niin voipi olla eikä siinä ole itsessään mitään pahaa. Moni avuton yksinäinen vanhapiika tarvitsee sellaista apua, jota löytyy mieheltä. Muuttoapu on yksi merkittävä apu, minkä vanhapiika tai nuorempikin tarvitsee. Ei varmasti aina jaksaisi kalliita muuttoja tehdä, se muutto kun itsessäänkin vie rahaa. Minun yhdessä Olavi-kertomuksessa itse olin kylläkin 20 vuoden kieppeillä ja mies vanhempi, jotenka tämä ei mitään vanhusta tullut auttamaan. Okei, siitä on jo aikaa reilut 20 vuotta. Jos satut sinä Olavi tätä lukemaan, et luultavasti osaa yhdistää kuka täällä kirjoittaa, eikä ole tarkoituskaan, että osaisit. Sinä kuitenkin otit naisia ihastuksiksi kauneuden mukaan. Se kävi kuules aika hyvin selväksi. Ei olisi pitänyt sitä vähääkään tälläytyvä, vaan antaa mennä pyrynharakkana hiukset takulla. Sitten hoksasit kauniimman, jonka poimit. Minä tiesin sinusta enemmän kuin sinä minusta. Okei, antaa olla. Mutta vaikka olen selvittänyt omat tunteeni jopa siihen pisteeseen, että niin hyvin on anteeksiannettu tuokin asia, että jos vanhuus tulisi leskenä ja sinulla myös, niin kaikki olisi puhdasta pöytää. Ei, ehkä kuitenkaan niin, että antaisin sinun enää tulla elämääni. Muistaisin kyllä millainen olit, ellen olisi dementoitunut. Emme kuitenkaan elä samalla paikkakunnalla, sentään Suomessa. Sinulle tuli erilainen elämänkokemus kuin minulle, mutta aika vahvan vastustuskyvyn ja opetuksen annoit minulle. Ainakin luulen, että melkoisen vastustuskykyinen saatan olla sinunlaisillesi. Olkoon tämä nyt tässä.
No tuota, entäs jos Olavi ei ole mikään naisten mies eikä tietoisesti pidä mitään haaremia vaan on yksinkertaisesti luonteeltaan ja olemukseltaan sellainen että naiset lankeavat.
Entäs jos Olavi on oikeasti yksinäinen ja koska naiset aina olettavat Olavin olevan itsevarma ja tekevän kaiken työn naisten puolesta sekä olettavan että Olavi "valkkaa".
Mitäs jos Olavi on vain normaalisti sellainen kuin on ja lopputuloksena on täysin väärä käsitys ihmisillä hänestä?
Entäs jos Olavi toivoisi että joku näkisi sen Olavin olemuksen taakse ihan oikeasti sekä nainen itse olisi rohkea?
Entäs jos Olavi ei pidä itseään hyvännäköisenä, ei hienona, ei hyvänä, eikä naisten suosikkina vaan vain on? Entäs jos Olavi ei nauti suosiosta vaan jättäisi sen mieluummin jollekulle muulle.
Sinun ongelmasi aloittaja kuten naisten on se että olet luonut kuvan jostain "Olavista" joka kattaa kaikki maailman Olavit. Sinun oletuksesi on että Olavit ovat samanlaisia sekä nauttivat huomiosta sekä toimiavat aina tietyllä tavalla.
Voin myös kertoa ihan faktana että kateelliset ja katkerat ihmiset vihaavat kaikki jotka muistuttavat "Olavia".
Enkä nyt puhu siitä että itse olisin Olavi, koska jos olisin niin en tunnistaisi itseäni sellaiseksi. Mutta olen kyllä tuntenut Olaveita.
Otit kirjoitukseni aivan toisella tavalla kuin aikaisempi tässä yllä sinun kanssasi samaan aikaan kirjoituksen lähettänyt. Kirjoituksestasi päätellen jahkailet ensin, oletko Olavi vai et, ja sen jälkeen päädyt siihen, ettet ole. Kirjoitukseni pohjautuu tuohon jo useita vuosikymmeniä sitten lukemaani teokseen "Laulu tulipunaisesta kukasta", omiin kokemuksiini, viereltä nähtyihin ja jonkun toisenkin antamaan tunnelmaan jostakin epätoivoisesta rakkaudesta. Tuo käpyjen heittely -kokemus on taas omani. Kun petyin erääseen, joka oli joko aloittanut toisen kanssa seurustelun tai sitten hän oli jo mennyt kihloihin, itse menin purkamaan tuskaani metsään. En tässä sen enempi aukaise tuota kokemustani, mutta kyllä se varmaankin jätti jonkinlaisen epävarmuuden itseeni suhteessa miehiin tai sitten ei. Olen kuitenkin löytänyt jo miehen. Toisaalta tunteeni olen käsitellyt ja tuo on jäänyt ehkä muistoihini siten, ettei kenenkään elämä kuitenkaan mene ihan niin kuin itse haluaa ja että tuo tyyppi ei ollut minulle tarkoitettu eikä edes sopivakaan.
Aihe oli sen verran arka ja herkkä, että tosiasiallisesti sitä ei näköjään pysty käsittelemään ilman tunteiden purkautumista. En kuitenkaan ole sitä mieltä, ettei tässä saisi käyttää myös kevennyksiä välillä. Ei ne rakkausasiat saa olla niin raakoja, ettei kukaan koskaan uskalla sellaiseen kelkkaan hypätä. Mutta mieleen tulee sellainen ajatus, että jos kerran joutuu vetämään yksin kelkkaa, niin päästää sen ylämäessä irti ja taakan vetäjä lähtee juoksulla pakoon.
Kirja muistaakseni sisälsi Olavin itsensä traumojen käsittelyä sillä tavalla, että nuo naiset nousivat "kummittelemaan" mieleen. Ei se ole helppoa Olaville, jos joutuu tuonkaltaiseen tilanteeseen, että naisia vain tulee eikä heistä kukaan tartu häneen tai hän heihin siinä mielessä, tain oikeastaan nainen niin kuin tarrautuu liikaa komeaan Olaviin. Liika tunteilla hukuttaminen ja miehen pään selvittäminen ei kuulu naisen tehtäviin. Nainen voi kyllä yrittää rakastaa oikein urakalla, jolloin toinen on niin kuin lapsi. Monilla miehillä varmaan onkin sellainen tarve, että päästää sisäinen "lapsi" valloilleen epämukavissa tilanteissa ja myös mukavissa, ja se on ihan luontaista. En tiedä muista, mutta kyllä tuo kirja on saattanut nostaa naisissa sen näkemyksen Olaveista sekä positiivisessa että myös pelottavassa mielessä. Ehkä se saattaa pistää naisia niin sanotusti pakenemaan hurmureita. Ei se ole minun vikani enkä sanoisi edes, että Linnankoskenkaan vika.
Minä haluaisin ajatella, että "minun olavini" oli tämän tulkinnan kaltainen. Saattoi luullakin, että ihastuin pintaan. Eipä tiennyt...
Näytitkö ja osoititko sen hänelle?
Mikä siinä on että onpa mies komea tai ruma, hyväkäytöksinen tai paha poika jne. niin se on aina mies jolta odotetaan sitä hirvittävää työtä että saavuttaa naisen.
Sitten kun nainen lankeaa niin sekin on miehen vika vaikka mies ei olisi mitään varsinaisesti yrittänyt, mutta silti nainen ei tee mm. aloitetta.
Mutta sitten kohtapuoliin huudetaan lisää vaatimuksia miehelle sekä puhutaan kovati tasa-arvosta.
Tahtoisin joskus naisen joka olisi voimakas ja vakaa, sekä valmis siihen mihin minäkin.
En nyt koe itseäni Olaviksi, mutta ymmärrän ongelman. Ei se paljoa auta vaikka ympärillä pyörisi mehiläisiä kuinka sen hunajan ympärillä jos mehiläiset odottavat että se hunaja hyppää heidän syliinsä.
Tietysti naistenkin tulisi varoa onko kyse vain hurmurista joka pyrkii sänkyyn, mutta entäs jos kyse on suht viattomasta jopa tosirakkautta etsivästä miehestä joka ei tiedä mitä tehdä erilaisten valintojen edessä eikä naiset tule häntä vastaan yhtään?
Entäpä sellainen vaihtoehtoinen Olavi, että kilttinä ja avuliaana miehenä tämä Olavi haluaa auttaa naisia, joita pitää heikompinaan. Ehkä Olavin ajatuksen taustalla on ajatus, että vanhempaa naista on aina autettava, autettava monenlaisissa asioissa, olipa kyse yksinäisyydestä seksin puutteesta, pikku remontista, autokyydistä jne. Tätä Olavia oikeastaan ärsyttää, että useimmat naiset eivät ymmärrä hänen pyyteetöntä apuaan, vaan ryhtyvät pommittamaan tektiviesteillä tai houkuttelevat luokseen auttamaan kaikenlaisissa keksityissä pikku pulmissa. Olavi ei halua ripustautua, vain auttaa, mutta tietynlaiset naiset näkevät Olavissa potentiaalisen työmyyrän ja ryhtyvät hamuamaan Olavia itselleen ihan ikiomaksi.
"entäs jos kyse on suht viattomasta jopa tosirakkautta etsivästä miehestä joka ei tiedä mitä tehdä erilaisten valintojen edessä eikä naiset tule häntä vastaan yhtään"
Osa naisista ehkä arvioi heidät epäluotettaviksi tuuliviireiksi, jotka voisivat taas joku viikko tai vuosi ollakin eri mieltä. Eikö se Olaviin/Olavittareen ihastuminen aina ole vähän tavallista suurempi riski sydänsuruista. Tietysti joskus joku voidaan arvioida väärin sellaiseksi, mitä hän ei ole.
Heikot ihmiset menee massan mukana ja on suosituja. Tai tekee ninkuin muut haluaa. Vieressä on inttipoikia. Tulevia manipuloitabia maailman tuuliin.
"Olavi, tule takaisin!"-klassikon aineksia. Onko Olavi bongattu treffipalstoilla? Vonkaako Ola myöskin pimppiä? Oletko varma asiasta? xD
Nykyään toi olavi voi olla nainenkin..lesbot on muotia ja transut laillisia.
Millainen on tarinasi toinenlainen nainen? Jos kaikki muut ovat hänelle massaa mikä sieltä sitten erottuu? Kenen eteen on tehtävä töitä?
Joo.samaa kysyn...?
Minkälainen on nainen minkä eteen täytyy tehdä töitä.....
En muista kokonaa elokuvaa...
Kenen eteen. Olavin täytyy tehdä töitä..
Vai johtuiko Olavin käytös siitä erilaisesta tytöstä.Muistaakseni..mitä Olavi ei saanut...
Mielestäni miehet kipunoivat kun eivät ole saaneet..sitä Rakkautta..mikä jäi saavutomaksi..
Miehet miehet...
Jos haluaa siihen saada vastauksen, niin täytyy lukea tuo kirja. Siitä on itselläni jo vuosikymmeniä, kun sen olen lukenut. Mutta päällimmäisenä muistiini nousee se, että Kyllikki (jos hänen nimen oikein muistan) oli saavuttamattomampi eikä heti ihastunut tai osoittanut sitä Olaville, vaan hän joutui tekemään töitä Kyllikkinsä eteen. Olkoon miten vaan, niin jään siihen mielipiteeseen, että nainen saa odottaa ilman aktiivisuuden osoittamisia. Itseni eteen kyllä eräs "Olavi" teki töitä, vaikkei hän nyt oikeastaan mitenkään "Olavilta" vaikuttanutkaan silloin, en ihastunut... Kunnes repsahdin, ei olisi pitänyt. Petyin. En kuitenkaan enää ole pettynyt, vaan se on tavallaan unhon lumeen peittynyt. En kaivannut mitenkään pitkään häntä, vaan käsittelin mielessäni suhteellisen nopeasti. Käsittelyn tulos tänä päivänä: ei olisi ollut minulle sopiva.
Jos joku Olavi vetää herneet nenään, niin pistetään myös se toinen puoli: en ymmärrä, miksi naisten pitäisi heti rakkaudentunnustuksia osoittaa miehille. Naisten ei tarvitse myöskään kilpailla ikään kuin toisten naisten kanssa miehistä.
Jos kovasti täytyy kilpailla jonkun huomiosta, sukupuoleen katsomatta, niin voihan joillekin tulla se olo, ettei ole mitenkään ainutlaatuinen toiselle ihmiselle ja jättää hänet sitten pörhistelemään keskenänsä.
Tämä riippuu luonteesta paljon, joillekin näissä asioissa kilpailuviettisille kai voi mies- tai naismagneetit sopiakin haasteina. Heillä on luontainen käsitys itsestään parhaina tai ainakin varsin kilpailukykyisinä vaihtoehtoina (toivottavasti realistinen).
Olavi on hot mies. ;)
Monet luuserinaisetkin (siis henkisesti) heikko-itsetuntoiset harjoittavat tuota.
Epäilen että kaipaamani mies saattaisi olla tuollainen. :/ kovasti toivon kyllä ettei olisi. Jotkut jutut vaan täsmää niin hyvin tuollaiseen.
Ja myönnetään, sopiihan tuo minuunkin, paitsi että olen nainen.
Minkäs teet, kun tykkään kaikista naisista. On Naisia myös isolla N:llä, jotka saisivat Olavinkin jalat alta ja maanpinnalle, jos ottaisivat yhteyttä, mutta eihän ne ota. Koska kaikki pelkäävät Olavin kohteliaisuuksia.
Aloittajalla on ilmeisesti mennyt kaksi asiaa sekaisin. On kahdenlaisia ihmisiä tuossa kategoriassa.
1. Ihmisiä joihin ihastuu monet
2. ihmisiä jotka haluaa että heihin ihastuu monet.
ykköskategoriaan kuuluvat ei itse laita tikkuakaan ristiin saadakseen muita ihastumaan. Hän vaan on ja elää omaa elämäänsä- Ei harrastele iskuyrityksiä ei aloitteita. tms
kakkoskategoriaan kuuluvat taasen eivät liiemmin ehkä näytä oikein miltään erikoiselta, mutta he haluavat olla suosittuja iskunaisia tai miehiä. Heihin ei kiinnitteittäis mitään erityisempää huomioo jolleivat he itse olisi niitä jotka menevät silmäänsä vinkkaillen eteenpäin ja tekevät aloitteita, flirttailevat joka puolella.
ykköskategoriaan kuuluvat eivät pyri saamaan ihailijoita ja kun niitä joka puolella saavat he kokevat sen joskus jopa ahdistavana ja kiusallisena
kakkoskategoriassa olevat taasen hakevat juurikin sitä itsetunnon kohotusta ja kokevat suurta nautintoa saamastaan ihailusta jonka ovat kovalla työllä aikaan saaneet.
Te ette ehkä ymmärrä miten monimutkaiseksi ihmissuhteet menee kun minne tahansa kävelee joutuu ihastuksen/ihailun kohteeksi. Siinä on monta ongelmaa. Suurin se että kun ihastunut vaatii yleensä että tunteet olisivat molemminpuolisia ja jos ne eivät ole saa päälleen vihaa, raivoa taikka hillitympiä tunteenpurkauksia. Mustasukkaisia yhteenottoja tulee tyhjästä niin sairaalla paineella ettei itse ole edes tilanteen tasalla kun ei ole edes tajunnut että toinen tuntee "sellaisia" tunteita. itse on saattanut pitää ihmistä kaverina, työ/opiskelukaverina, tuttavana tms eli ei ole itse ollenkaan kokenut ihmistä niin läheiseksi tai huomannut edes että se on ihastunut.
Niitä sitten saattaa sataa samalla viikolla monelta suunnalta tai mikä pahinta samalla sekunnilla kahdesta tai kolmesta eri suunnasta. Pyydetään valitseen puolia taikka joutuu jopa itse pitään tyyppejä irti toisistaan kun alkaa käymään tunteet liian kuumina ja nyrkit nouseen.
Monimutkaiseksi tilanteen tekee ehkä myös jos itse sattuu seurustelemaan. Jos ilman omaa syytään saa ihailijoita siinä helposti sattuu väärinkäsityksiä. Turhaa mustasukkaisuutta omalta kumppanilta ja ehkä syytöksiä/luuloja että on ollut tuon kakkoskategorian tyyppinen ihminen eli itse ollut se aloitteellinen osapuoli joka itse ihailijoita lähtenyt kerjäämään. Kun ei kaikki ymmärrä sitä että niitä voi saada useita laittamatta itse tikkuakaan ristiin sen asian suhteen että niitä tulisi. Sitten sataa kumppanilta syytöksiä ja raivoa syyttömälle ja parisuhdeongelmia syntyy..
Pettyneet ihailijat taasen.. aijaijai.. mikä onkaan pahempaa kuin katkera, pettynyt, mustasukkainen pakit saanut ihminen? Kosto on todellakin suloista ja se kirvelee kauan ja niitä saa niskaan vaikka on täysin syytön. Katkera torjuttu syyttää siitä että toinen oli siinä ja oma itsensä ja teki mitä nyt piti velvollisuudesta siinä tehdä ja sai sillä omalla olemisellaan itseensä ihastuun.Siitä sitten haukutaan ja vihaa puretaan..
Ei se rooli ole helpoimmasta päästä. Helpompaa se on olla katkera torjuttu, purkaa vihaa ja jota kohtaa kaikki tuntee myötätuntoa ja haukkuu sen toisen maanrakoon ajatellen että se on tuon kakkoskategorian tyyppinen ollut.
Toisen rooli on vaikeampi ja vaatii paksua nahkaa kantaa roolinsa kunnialla.
vaikeutta lisää se jos sattuu olemaan ujo ja kiusaantuu liiasta huomiosta ja huomionosoituksista. Tuntee olonsa huonoksi katseiden alla ja nolostuu kun ei osaa vastata luontevasti flirttiin vaan jäätyilee, menee sanattomaksi tai vastaa jotain ihan tosi noloa...
kakkoskategorin ihmiset taasen kaipaavat juuri sitä ihailua ja huomioo ja ottavat sen sulavasti vastaan, koska sitä ovat hakeneetkin
Todella hyvä kommentti tähän keskusteluun, kiitos!
Lisäänpä tähän soppaan erään näkemyksen.
Nähtävästi kuulun tuohon ykköskategoriaan..
En hae huomiota, mutta jostain syystä sitä saan varsinkin tietyissä ympäristöissä. Ongelmaksi muodostuu se etten sitä huomiota kaipaa ja vaikka joku ehkä ajattelee että tuntuu hyvältä kun naiset huomioi niin se tuntemus on vain väliaikainen.
Alunperin kun aloin saamaan huomiota niin olin siitä pyörällä päästäni johtuen siitä että nuorempana en saanut sitä oikeastaan lainkaan.
Kolmekymppisenä miehenä sitten olin tilanteessa jossa tuntui että siellä sun täällä, ei kuitenkaan kaikki pitivät minua jotenkin hyvännäköisenä ja symppiksenä.
Vaikeita puolia asiassa on se että ihmiset juoruavat kaikenlaista ja myös arvioivat hyvin pinnallisin kriteerein minua.
Naisten kiinnostus tällöin perustuu siihen pintaan tai siinä ympäristössä tehtyihin asioihin tai kuultuihin juttuihin eikä siihen että oikeasti tuntisivat minut tai olisivat luoneet minuun luontevan yhteyden.
Yritäppä sitten siitä joukosta "valita" joku. En tahtoisi sitä vaan törmätä johonkin erityiseen naiseen jossain ihan muualla ja hän näkisi minussa muuten jotain spesiaalia sekä olisimme samalla aaltopituudella.
Olavin kohtaloa voi olla myös siis surullinen varsinkaan jos hän ei halua olla mikään panomies.
Voi morjens mitä paskaa. Joku voi olla nätti ja suosittu nuorena, joku vanhempana ja joku aina elämänsä aikana. Mutta kandeeko miettiä, että onko se ihminen sellainen jolle ulkonäkö ja suosittuus on se tärkein juttu. Ylpeyskin joillain voi olla ujoutta. Mulla on muuten itellä ainakin tapana heittää aina vettä kiukaalle lisää, kun huomaan jonkun tekevän typeriä, ennakkoluuloisia ym.päätöksiä. Tottakai olen kaunis, vahva ja älykäs. Oliko muuta?
Mitäs sitten kun on sysi ruma eikä kukaan koskaan kiinnostu? :((( Halauaisin että joku haluaisi ja pitäisi hyvänä, mutta tämä on mahdotonta. Meitäkin on paljon.
Kukaan ei ole niin ruma, etteikö löytäisi samantasoistaan poikkeuksia lukuun ottamatta. Jos haukkuja on itse kaunis, niin siinä tapauksessa antaa mennä vaan, kyllä elämänkoulu opettaa. Opetti se minun Olavillekin. Hoh hoijaa, ei siis oikeasti minun, vaan tässä ketjussa hieman tarkemman selvityksen kohteena olleen Olavin tapauksessa. Hän on minulle oikeastaan vieras tapaus. En ole jäänyt sittemmin kaipaamaan, mutta toisaalta en toivo tietenkään pahaakaan hänelle. Elämä jo opetti häntä.
Itsekin olen huomannut omalta kohdaltani, että ulkonäkö vaihtelee jopa päivittäin. Toisena päivänä näyttää kauniimmalta, mutta kohti vanhuutta mennään vauhdilla, rypistytään jne.
Gabriel, tule takaisin!
samako kuin alfanaikkone kirjoittaja. pissi hatussa?
Tässä kai puhuttiin jonkinlaisesta alfaukosta enemmänkin kuin naikkosesta.
Olavi on mies.
Kiitoksia,tässä oli paljon asiaa.
Ole hyvä vaan. Tästä taisi tulla terapiaketju monipuolisesti.
Herran jumala!
Olenkohan mä tollainen Olavi...just tajusin että niin voisi ollakin.
Tosin en mä kyllä hakemalla hae huomiota ja ei mulla tyttöystäviä ole ollut, mutta kuulemma jonkin mussa vetää naisia puoleensa siten että pitävät.
Olen vain surkea ihmissuhteissa varsinkin aikaisempien pettymysten takia (läheiset suhtet, ystävät yms.yms.) että en saa oikein mitään aikaiseksi naisten osalta.
Tyttöystäviä ei mulla siis ole montaa ollut, joku kuitenkin.
Nytkin kärvistelen sinkkuna kun en mä tajua onko naiset musta oikeasti kiinnostuneita vai ei ja mua huolestuttaa että joudun taas pettymään (älkää laulako sitä samaa virttä että pettymykset kuuluvat elämään ja niitä pitää kestää, mä en vain enää jaksa koska ne syö tunteet pois vähitellen)
https://youtu.be/VKWOv0Yna4U Jeb