Alkkis vai mielisairas?

Tuttu kuvio. Toki olen toipunut toivottomalta näyttäneestä mielen ja "ruumiin" tilasta. Alkoholismi on kohdallani primääri sairaus. Siihen kuuluu tämä fyysinen puoli, eli epänormaali reaktio aineeseen, jota myös eräänlaiseksi allergiaksi kutsutaa.
Se on neurologien mukaan aivosairaus, joka tietysti näyttää hulluudelta eli siihen kuuluu myös tuo kysymäsi "mentaalinen" puoli.

Henkinen puoli on tuo kolmas alue eli, kun hengen tauti on voitettu, silloin tervehtyvät mieli ja ruumiskin. Eli alkoholismia ei varsinaisesti luokitella mielisairaudeksi, vaikka yritin aktiivisina juomavuosina siihenkin kategoriaan itseni laittaa. Mutta kun alkoholi eristettiin ruumiistani ja taottiin tuo monille niin vaikeasti ymmärrettävä asia, että alkoholistin/alkoholismin hoidossa on tärkeintä olla ottamatta ryyppyä.

Sen jälkeen on elämäni ollut jopa siedettävää...
Mutta taudissa on sellainen erikoisuus, että taudinkantaja joutuu/saa tehdä itse DIAGNOOSINSA.
Sillä jos ei itse halua lopettaa juomista, millään "hoidolla" ei ole merkitystä alkoholismissa.

Noh, kuulostaa perin tylsältä! Istua nyt kotona ja juoda! Itse olin sosiaalinen alkkis, viihdyin AINA kapakoissa, join kotosalla vain pikku pohjat ja baanalle. Kapakit olivat savuisimmista räkälöistä aina laadukkaimpiin yökerhoihin saakka, pääasia oli että ihmisiä oli ja että tällainen selvin päin hiljaa oleva pääsi kännissä lörpöttelemään kaikkien kanssa kaikesta.

toimintaa,viikko tai kaksi tuota rumbaa, sitten sairaalaan ja A-klinikalta mömmöjä, viikko unilääkkeitä ja vielä viikon verran huonoa nukkumista , sitten alkaakin jo muistuttaa ihmistä.
Tosi juoppo ottaa kunnolla, kun on vielä kiintiö avoinna.

Juuri samanlaista ryyppäämistä mullakin. Yleensä viikonloput. Kesällä meni näin viikkokin, kunhan muisti käydä välissä Alkosta ostamassa viiniä, jota lipittelin.

Nyt pitää tämä viikonloppujen elämäntyyli lopettaa. Vierotusoireet alkavat olla alkuviikosta hieman liian kovia, ja niitä on taas puolet viikosta loivenneltava.

Tiedän, että tulen kaipaamaan tätä yksinäistä juomistyyliäni (jota kutsun kalsarikänneiksi) vielä pitkään. Olen tosin aiemmin huomannut, että jos juomis-nukkumisputken katkaisee lähtemällä johonkin, voi se lopulta olla parempaa, vaikkei aluksi millään tekisi mieli lähteä.