Jos raskaaksi tulo ei onnistu luonnollisesti, niin miksi pitää ryhtyä kalliisiin ja vaivalloisiin hoitoihin? Eikö asiaa voi vain ottaa luonnon merkkinä siitä, että ko. geeniyhdistelmän ei ole tarkoitus siirtyä eteen päin? Maailmassa on niin paljon kodittomia ja rakastavaa perhettä vailla olevia lapsia, että heidän adoptoimisensa olisi paljon viisaampi teko, kuin pakonomainen järjesteleminen oman, biologisen lapsen saamiseksi.
Miksi lapsettomuutta hoidetaan väkisin?
Ihmettelijä
574420
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
hyvä kysymys!!! Eihän kenenkään oo pakko mennäkkään mihinkään hoitoihin, ne on ihan vapaehtoisia. Jos itse tyydyt siihen niin ok! Et taida tietää miltä lapsettomuus todella tuntuu!! Se häiritsee koko elämää välillä! Ainakin meillä.. Toisinaan voi aatella että ok tilanne , mutta kyllä se on kuule vaikeaakin!!
...mutta onko se adoptio sitten niin huono vaihtoehto, jos biologisen lapsen saanti on syystä tai toisesta estynyt?
Todellakin, miksi ihmiselle tehdään elinsiirto, jos oma munuainen, maksa tai sydän ei syystä tai toisesta jaksa. Maailma on jo muutenkin ihmisiä pullollaan, miksi keinotekoisesti jatkaa ihmisen elämää. Heikot karsiutukoot pois!
Tai miksi ihmeessä alkoholisteja tai narkkareita autetaan eteenpäin katkaisuhoidossa! Itsepähän he ovat liemensä valinneet! Miksi minun pitää maksaa korkeaa veroprosenttia näiden höyrypäiden hoitojen takaamiseksi! Niin paljon vääryyttä tässä maailmassa.
Olen samaa mieltä kaikesta hyysäämisestä. Ihmiskunnan evoluutio pysähtyi mielestäni silloin, kun lääketiede otti harppauksia eteenpäin. Nykyään tuntuu siltä, että idiootit lisääntyvät vaan kiihtyvää tahtia.
Oletko sama henkilö, joka jankutti asiasta Vauva-palstalla ja nelosen deitissä? Vai onko tästä asiasta tullut jonkinlainen buumi?
Ajattelin, että tästä voisi keskustella ihan asiallisesti, mutta osa porukasta tuntuu olevan jo ihan raivona...mielenkiintoista.
On varmaan hauskaa nauttia provosoinnista ja sitten naama vakavana ihmetellä, miksi ei asiallista keskustelua tule? Voisit esittää asiasi kiltimminkin. Ehkä ihmiset eivät ärsyyntyisi niin paljon. Luulenpa vain, että todella nautit siitä kun me täällä posket ärtymyksestä punaisena yritämme saada sinua ymmärtämään oman puolemme asiasta.
Tuskinpa todella ihmettelet. Haluat vain kiusata ihmisiä.
Sanon sinulle ehkä yllättävästikin, että kyllä voisin adoptoida. Ei minun ole pakko saada biologista lasta. Ja adoptointi vastaa varmasti monen ihmisen vanhemmuudenkaipuuseen.
Tarkoitus ei ollut provosoida. Tiedän kyllä, että aihe on niin arka, että en tällaisia keskusteluja viitsisi laittaa pystyyn ilkeilyn vuoksi. Minusta on vain hirveän surullista se, että ihmiset stressaavat ja usein pettyvät toistuvasti vuosikausia saadakseen biologisen lapsen. Elämä on niin lyhyt, että voisi ennemmin nauttia siitä, mikä on hyvin, kuin antaa sen puuttuvan - vaikkakin tärkeän asian - muodostua hallitsevaksi.
Onko sinusta todellakin hirveän surullista se, että ihmiset stressaavat tästä aiheesta?
Tiesitkös, että ihminen pystyy tekemään kahtakin asiaa samaan aikaan. Varmasti löytyy sellaisiakin lapsettomia ihmisiä, jotka pystyvät nauttimaan elämästä samaan aikaan kuin käyvät läpi lapsettomuushoitoja! Luultavasti et tiedä lainkaan mistä olet nyt keskustelemassa.
Mikäköhän sinun elämässäsi on niin hallitseva, että olet noin huolissasi muiden ihmisten tekemisistä?
Hei ihmettelijä,
Olemme mieheni kanssa ensimmäisessä ja viimeisessä ivf-hoidossa. Hoitoon siirryimme 1,5 vuoden yrityksen jälkeen. Teimme päätöksen ennen hoidon alkamista, että yksi hoito käydään loppuun ja sen jälkeen adotiojonoon. Itse asiassa meinasimme mennä suorilta adoptiojonoon, mutta jotta emme jälkeen päin jossittelisi, päätimme antaa sukusoluillemme mahdollisuuden.
Hoidot eivät ole olleet minulle rankkoja, ei henkisesti eikä fyysisesti. Jos hoito nyt ei onnistu, se ei ole maailman loppu, koska siirrymme sitten adotiojonoon. Olemme tutustuneet adotioprosessiin ja tuleehan se olemaan pitkä prosessi, mutta todennäköisyys siihen, että meistä tulee vanhempia on suurempi kun vertaa lapsettomuushoitoihin.
Olen ihmettelijä samaa mieltä kanssasi; miksi kiusata itseään vuosia ja vuosia kestävillä yrityksillä?
Adoptiossa toki mietityttää se, että onko oikein repäistä adoptiolapsi juuriltaan. Mutta toisaalta taas itsekkäitähän me kaikki olemme.
Miten maailmassa sitten on niin paljon kodittomia lapsia...eikö luonto ole huomioinut heitä silloin kun heitä on maailmaan luotu? Maailmaan mahtuu paljon pahaa. Mielestäni jokaisella lapsettomalla on oikeus saada omia biologisia lapsia, jos se heille ei muuten ole mahdollista, niin lääketieteellisesti. Tämä ei ole ainut asia, jossa "luontoa" hiukan avitetaan tehtävässään. Moni jää lapsettomaksi näistä hoidoista huolimatta.
"Moni jää lapsettomaksi näistä hoidoista huolimatta." Eli mitä pointtia on piinata itseään vuosikaudet, jos hoidot eivät edes tehoa..?Ja puheesi maailman kodittomista lapsista oli melko kylmää, siinä on sentään kyse jo olemassaolevista, rakkautta ja hoitoa tarvitsevista ihmisistä.
"Eli mitä pointtia on piinata itseään vuosikaudet, jos hoidot eivät edes tehoa..?"
Mistäpä sitä kuule hommaan ryhtyessään tietää tehoaako hoidot omalla kohdalla, ei mistään. Yleensä sitä lähtee mukaan sillä mielellä, että minulle käy hyvin. Eivätkä kaikki piinaa itseään vuosikausia. Minä ja ex-mieheni olimme yhdessä koeputkihoidossa ja hoidot jäi siihen, koska en pystynyt jatkamaan. Silti, en halua adoptoida lasta. En halua kenenkään toisen lasta, jos en voi saada omaa, olen ilman. No tosin nyt se miehenikin on ex-mies!
Mielestäni sinun puheesi on aika kylmää. Tuomitset ihmiset siksi, että he haluavat saada oman biologisen lapsen ja ovat valmiita uhraamaan siihen rahaa ja voimia. Hoidot ei kuule ole helppoja ja niihin ei lähdetä huvin vuoksi. Minä en ollut valmis uhraamaan kaikkea ja jätin kesken, silti yksikään koditon ei saa minusta äitiä.
Tiesitkö lisäksi, että vain avioliitossa oleva pari voi adoptoida!
Tarkoitus ei todellakaan ollut olla kylmä, mutta jos asiat niin käsitit, niin voi voi. Sehän olisikin hienoa, jos kaikille maailman kodittomille löytyisi rakastava perhe, jossa viettää onnellinen elämä. Oletko kenties itse ajatellut adoptoida kodittoman? Kommentistasi sai käsityksen, että olet lapsettomuushoitoja vastaan. Etkö halua, että ihmiset saavat omia lapsia ennen kun kaikki maailman kodittomat on adoptoitu? Aika outoa! Elämässä joutuu tekemään monenlaisia valintoja, ja jos oman biologisen lapsen saaminen vaatii hoitoja, niin eikö se ole jokaisen oma valinta, jos hoitoihin haluaa mukaan lähteä?
siis mähän olen sun kanssa samoilla linjoilla...
Juurihan kirjoitin, että olen ollut hoidoissa ja ne eivät sopineet minulle, mutta silti en halua adoptoida koska se lapsi ei olisi biologisesti oma.
kiva sekaannus : )
...sattuuhan noita. :)
Miten on ihmettelijä, otatko itse vastaan lääketieteen suomia apuja koskaan? Toivottavasti et, niin et paljastu taas yhdeksi kaksinaismoralistiksi (ja niitähän riittää). Sillä faktahan on, että jos sinä tai joku lähipiiristäsi saa pahan bakteeritulehduksen, syövän tai lähes minkä vaan pahemman sairauden, ilman lääketieteen apua suurin osa menehtyisi. Ajattelisitko myös näissä tapauksissa, että huonot geenit joutikin mennä. Lisäksi puheesi sopivista geeniyhdistelmistä oli täysin puppua. Ihminen ja apina ei pysty tuottamaan jälkeläisiä, koska ovat eri lajeja. Mutta kuten ehkä olet huomannutkin, että monet vanhemmiksi henkisesti täysin kyvyttömät ihmiset toisinaan lisääntyvät jäniksen tahtia. Toki on olemassa kromosomimuutoksia, jotka haittaavat perintöaineksen täydellisessä kahdentumisessa (mitoosissa) ja tällöin lisääntyminen geneettististä syistä saattaa olla hankalaa. Mutta lapsettomuutta aiheuttaa lukuisa joukko myös muita tekijöitä. Muistathan myös sen, että adoptio ei suinkaan ole mikään helppo saati halpa vaihtoehto. Luonnossa on olemassa vain harvoja eläinlajeja ihmisen lisäksi, jotka ovat valmiita kasvattamaan muiden jälkeläisiä. Eli saattaako kuitenkin olla niin, että myös meillä ihmisillä, vaikka kaiken luonnon yläpuolelle itsemme niin mieluusti toisinaan asetammekin, on myös suuri tarve saada jälkeläisiä ja lisääntyä. Sehän on vain ja ainoastaan pohjimmiltaan luonnon eliökunnan tarkoitus.
Toivottavasti sinä tai lähipiirisi ette KOSKAAN tulevaisuudessakaan tarvitse lääketieteen apua. Ja muistathan sen, että ns. luonnonlait (vahvimmat voittaa) on kauan sitten muuttanut muotoaan ihmiskunnassa. Se onko se hyvä tai ei onkin sitten jo melko pitkän pohdiskelun arvoinen asia. Toivottavasti sinäkin keräät hieman lisää taustatietoa ennen kuin niin vaativiin ja haasteellisiin keskusteluihin antaudut. Hyvää jatkoa ja toivottavasti minäkin sain edes hiukan provosoitua sinua.
Minä ja mieheni saimme hoitojen yhteydessä 17 täydellistä alkiota. Kyse ei siis ole geenien sopimattomuudesta.
Ne eivät vain tartu minuun. Onko sitten kyse siitä, että olisin huono äiti??? Onko luonto niin viisas, että tämmöisenkin asian osaisi ennustaa...
..edelliseen puhujan. Emmekö me lapsettomuudesta kärsivät kärsi muutenkin tarpeeksi masennuksesta, ilman että joku meitä tulee syyttämään sopimattomiksi vanhemmiksi.
Olen itsekkin useita kertoja pyöritellyt mielessäni, että johtuuko lapsettomuuteni todellakin siitä etten olisihy vä äiti tai vanhemmasi sopiva.. Onko geeneissäni todella jotain sellaista vikaa, ettei ylempi taho tahdo minun niitä seuraavalle sukupolvelle jatkavan.
Ehkä sitten niin..
Onko adoptio sitten meille "ei vanhemmiksi sopiville" yhtään sen suotavampi vaihtoehto.
Olisihan se kaunis ajatus oman lääketieteen avulla hankitun lapsen sijasta ottaakkin koditon orpo, mutta kun olisi maksanut prosessista pienen omaisuuden ja taistellut vuosia saadakseen itselleen lapsen, olisiko sitä enää sen jälkeen sama ihminen ja samanlainen äiti.. nii-in..
Toisin kuin eräät vastaajat ovat käsittäneet, niin en alkuperäisessä viestissäni kirjoittanut, että lapsettomuushoidot pitäisi KIELTÄÄ. En myöskään kirjoittanut, että ihmiset, jotka eivät voi saada biologista lasta, olisivat huonoja vanhempia. En kai siinä tapauksessa olisi tuonut esiin adoption mahdollisuutta? Onkohan se ihmisen loputonta, eläimellistä itsekkyyttä, että omat geenit on saatava eteen päin, hinnalla millä hyvänsä? Tunne-elämältään kypsä, aikuinen ihminen pystyy rakastamaan sellaistakin lasta, jota ei ole itse synnyttänyt tai siittänyt.
miksi ihmeessä jokaisella ihmisellä ei voisi olla mahdollisuus yrittää siirtää omia geenejään eteenpäin.
Oma lapsi (no adoptoitukin on oma, mutta..) on jotain minkä sinä aivan itse olet saanut aikaan. Vaikka se olisi kuinka lääketieteen avulla aikaan saatu ihme, on se kuitenkin osa sinua, sinusta aikaan saatu pieni kaunis ihminen jolle sinun on mahdollista antaa kaikki rakkautesi, hellyytesi ja elämän viisautesi..
Olen edelleen sitä mieltä että adoptio kyllä on kaunis ja varteenotettava vaihtoehto, mutta myös valtavan kuluttava ja kallis prosessi..
No, valitettavasti kaikki eivät vain voi saada lapsia. En sanonut, että se olisi jotenkin hyvä asia.
"Oma lapsi (no adoptoitukin on oma, mutta..) on jotain minkä sinä aivan itse olet saanut aikaan."
Mielestäni ihmisellä on paljon muita mahdollisuuksia toteuttaa itseään, joten sen ei pitäisi olla lapsen hankinnan motiivi.
"...Vaikka se olisi kuinka lääketieteen avulla aikaan saatu ihme, on se kuitenkin osa sinua, sinusta aikaan saatu pieni kaunis ihminen..."
Lapsi on oma, itsenäinen ihmisensä, eikä osa vanhempiaan. Häntä tulisi kunnioittaa sellaisenaan, eikä vanhempansa jatkeena tai tuotteena.
Mitä ihmettä oikein yrität sanoa? Etkö hyväksy lapsettomuushoitoja vai mikä oikein on jutun pointti? Oletko vain huolissasi siitä, että ihmiset ovat hoidoissa, vaikka olisi adoptionkin mahdollisuus?
Etkö ymmärrä, että jotkut haluavat saada OMAN BIOLOGISEN lapsen, jos se vain on mahdollista. Tietysti näistä asioista puhuttaessa on otettava huomioon myös adoption mahdollisuus, mutta eikö se ole jokaisen oma valinta, mitä kautta lähtee omaa lasta "hankkimaan"? Toiset lähtevät adoptioprosessiin mukaan suoraan, mutta toiset voivat valita adoption tuloksettomien lapsettomuushoitojen jälkeen tai sitten päättävät jäädä lapsettomiksi. Elämä on valintoja! Voivathan ihmiset, joilla on jo omiakin lapsia, adoptoida lapsen. Haloo!
.. minä nyt tarkoittanutkaan että lapsi olisi vanhemmilleen jonkinlainen näytön paikka.
Yritin vain korostaa sitä, että oma lapsi on aina Oma..
En todellakaan tarkoita että lapsi mikään "tuote" olisikaan, saatikka keino toteuttaa itseään. Ei tietenkään, en minä sentään mikään tunteeton hirviö ole..
Monet sitäpaitsi kokevat heillä olevan täysin erilainen side lapseen silloin kun se on itsestään lähtöisin.
En taas tarkoittanut sitä etteiköadoptoitukin lapsi tuntuisi omalta ja rakkaalta ja läheiseltä.
Minulla on tytärpuoli ja hän tuntuu kyllä valtavan rakkaalta ja kaikkea muuta, mutta silti jotain puutuu. Minä en voi löytää tästä lapsesta omia piirteitäni. En kykene tuntemeen järkkymätöntä yhteen kuulumisen tunnetta.
En minä taida enää itsekkään tietää mitä kirjoitan.. =)
En ole mihinkään viestiini kirjoittanut, että en hyväksyisi lapsettomuushoitoja. Halusin vain saada aikaan keskustelua niiden mielekkyydestä. Juttuni POINTTI on se, että miksi hakata päätään seinään? Toki niin saa ja voi tehdä, jos haluaa...
Onko adoptioprosessi sitten mielekkäämpää kuin lapsettomuushoidot?
Olisiko Ihmettelijän mielestä sitten parempi lyödä päätä seinään ja olla kokonaan lapseton? Niinkin voi olla, jos mahdollisuutta oman lapsen hankkimiseen ei anneta.
Pystyisitkö ajattelemaan asiaa vihdoin siltä kannalta, että lapsettomuushoidot ovat vapaaehtoisia. Niihin hakeutuvat ne, jotka haluavat oman biologisen lapsen.
Minkäköhän kissan ajattelit pöydälle nostaa? Lapsettomuushoitojen vapaaehtoisuuden vai vapaaehtoisen lapsettomuuden vai kenties adoption mahdollisuuden? Itsekin lapsettomuushoitoja läpikäyneenä vaihtoehdot tässä asiassa ovat kyllä tulleet esille, joten niitä ei erikseen tarvitse nostaa "pöydälle". Jokainen tekee valintansa itse!
Miksi ei saisi ryhtyä kalliisiin ja vaivalloisiin hoitoihin? Eihän se ole sinun kukkarostasi pois ja sinun elämään pitäisi vaikuttaa jos joku näin haluaa!
Minä mieheni kanssa olemme niitä, jotka eivät osanneet ottaa sitä luonnon merkkinä, että meidän geeniyhdistelmän ei ollut tarkoitus jatkua. Ja hyvä niin!! Saimme koeputkihedelmöityksellä aivan ihanan pojan:)
Ja vielä kaiken kukkuraksi saimme tytönkin, mutta yllätys yllätys, hän sai alkunsa aivan luonnollisesti. Siis ilman lääkitystä ja hoitoja.
Kukaan ei ole vielä kertonut mitään rationaalisia syitä oman, biologisen lapsen saamisen välttämättömyyteen. Moni on vain sanonut haluavansa biologisen lapsen, mutta miksi se on niin järjettömän tärkeää? Voisiko tähän keskusteluun saada enemmän perusteluja ja pohdintaa ja vähemmän tunteenomaisia purkauksia?
Ymmärrän sinun ihmettelysi hyvin, muistutat aivan itseäni 8 vuotta sitten, silloin kun vauvojen teko ei tosiaankaan kuulunut lähisuunnitelmiin. Sitä nuorena ajattelee, että niitä vauvoja vain tehdään sitten kun opiskelut on ohi ja talo ostettu ja ihan vakituinen työpaikka. Siinä vaiheessa kun ajattelet, että nyt se vauva on tervetullut, vauvakuume alkaa poltella ja "kello" tikitellä, huomaat että helvetti, enhän mä tuukkaan raskaaksi heti.
Silloin asiasta tulee jo pakkomielle, seurailet kaupassa pikkulasten hommia, raskaana olevat naiset kiinnittyy silmiin, ennen ei koskaan huomannut raskaana olevia naisia katukuvassa. Kuvittelet miltä oma raskaus tuntuu, kuinka vauva potkii, millaista on synnyttää, nähdä oma vauva ensimmäistä kertaa. Periytyyköhän matikkapää isältä, onkohan vauvalla isoäitini silmät
Abortti on vaihtoehto, mutta mielestäni sille, että haluaa biologisen lapsen, ei tarvitse olla selitystä.
Ihan mielenkiinnosta, ihmettelijä, onko sinulla omia lapsia? Entä minkä ikäinen olet? Vastauksesi saattaisi tuoda lisäselvyyttä ajatuksiisi. Miten olet ylipäätään joutunut lapsettomuus- sivuille?
Olen ohittanut jo sen aivan kaikkein hedelmällisimmän iän, mutta olen edelleen ns. tavallisessa lapsenteko-iässä. Minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta. En ole koskaan yrittänyt saada lasta, joten en tiedä, että onnistuuko se minulta. Olen miettinyt, että onko tämä vauvakuumeettomuus luonnon tapa sanoa minulle, että minun ei kannata yrittääkään lapsia. Ehkä on, ehkä ei. Olen miettinyt paljon tätä lapsiasiaa, ja siksi ehkä päädyin tälle palstalle keskustelemaan. Toivoisin, että asioitten rationaalinen pohtiminen voisi auttaa niitäkin, joille sitä lasta ei ole yrityksestä huolimatta kuulunut.
Lapsettomuus on ilmeisesti hyvin tuskallista. Pieni lisäkysymys: Entäpä jos lapsensaantivaikeudet periytyvät lapsellenne, jonka saamiseksi on tehty vuosikaudet hoitoja. Oletteko ajatelleet, että rakas lapsenne joutuu ehkä käymään läpi saman ikävän ja kipeän prosessin kuin te, eikä häntä välttämättä onnistakaan enää?
"Entäpä jos lapsensaantivaikeudet periytyvät lapsellenne,"
Niin ehkä jos munasolu ja siittiöt ovat omia. Entäs, jos naisen munasolut ovat huonoja ja käytetään luovutettuja, silloinhan siittiöt ovat oman miehen, kenties loistavia ja munasolu jonkun toisen naisen? Tai jos koko alkio on luovutettu, silloin sinä huonoilla geeneilläsi saat lapsen jolla on jonkun toisen geenit mistä et tiedä mitään. Silloihan hänellä voi olla vaikka mihin perinnöllisiin sairauksiin riskit...
Ja toiseksi, lapsettomuus voi johtua niin monesta asiasta, välttämättä siihen ei ole edes syytä, niinkuin minulla. Mitä silloin antaisin lapselleni perinnöksi, huonon tuurin kun lapsensaanti kesti niin kauan??
Täytyykö oman lapsen hankkimiselle olla syy?? Anteeksi oman biologisen lapsen hankkimiselle. Eikö siihen riitä halu saada oma lapsi, jota rakastaa. Tietysti adoptiolastakin rakastaa kuin omaansa, mutta mitä väärää on ensin yrittää biologista lasta? Mikä siinä on niin väärin, jos se itsestä tuntuu tärkeältä? Jos itse ei halua lapsia, niin ei ehkä pysty ymmärtämään asiaa, vaikka sen rautalangasta vääntäisi. Asia vain on niin!
Ei kenenkään tarvitse perustella, miksi haluaa lapsen. Toisilta lasten hankkiminen käy tuosta vaan, mutta toisten kohdalla tarvitaan hieman enemmän vaivaa oman lapsen saamiseksi.
Yrität siis saada täältä vastauksia ja tukea siihen, että olet päättänyt olla hankkimatta lasta, vaikka et lopullista päätöstä vielä ole tehnytkään. Hei, se on jokaisen oma päätös! Kenties sinua pelottaa tulevaisuus lapsettomana tai "lapsellisena". Tai sitten olet vain katkera.
Mitäpä mieltä olet ehkäisystä? Eikö sekin sodi luonnollisuutta vastaan?
Olen täällä vain ja ainoastaan keskustelemassa asioista. Ei kaikkeen tarvitse suhtautua niin tunteenomaisesti.
Periaatteessa ehkäisykin on luonnonvastaista. Ensimmäisessä viestissäni en esittänyt mitään väitteitä tyyliin "lapsettomuushoidot ovat luonnottomia ja siksi ne pitäisi kieltää", vaan esitin ainoastaan pari näkökulmaa, joista kukin voi asiaa tarkastella.
Tuntuu, että itse jauhat vaan samoja asioita. Miksi et ole ottanut mitään kantaa muutamiin viestiketjussa sinulle esitettyihin hyvinkin asiallisiin ja olennaisiin kysymyksiin? Jos kaipaat kunnon keskustelua niin vastaa itse myös sinulle esitettyihin kysymyksiin, kuten hedelmällisessä keskustelussa on tapana.
Uskoisin, että meillä kaikilla olisi helpompi elää, jos ihmiset yrittäisivät IHMETTELYN sijaan ymmärtää ja tukea toisiaan näissä elämän välillä niinkin vaikeissa kysymyksissä. Toki ymmärrän jos olet vielä nuori tai sitten vaan elämässä yleensäkin naivi, että kulutat aikaasi ihmettelemällä muiden valintoja (joilla ei ole mitään haittaa kenellekään muulle), tällöinhän sitä usein näkee kaiken vain kaksivärisenä. Toivotaan, että sinunkin skaalasi ajanmyötä vähän rikastuu.
Tuntuu, että on pakko jauhaa samaa asiaa, kun koko ajan joku käsittää väärin ja vetää outoja johtopäätöksiä. Olen melko moniin kysymyksiin vastannutkin (joihinkin kokavissa viesteissä enkä suoraan kysyjälle). Esittäkää kaikin mokomin uudestaan niitä kysymyksiä, joihin ette löydä vastausta viesteistäni.
"Entäs, jos naisen munasolut ovat huonoja ja käytetään luovutettuja, silloinhan siittiöt ovat oman miehen, kenties loistavia ja munasolu jonkun toisen naisen?"
Silloin ei ole enää kyse sinun biologisesta lapsestasi.
"Tai jos koko alkio on luovutettu, silloin sinä huonoilla geeneilläsi saat lapsen jolla on jonkun toisen geenit mistä et tiedä mitään. Silloihan hänellä voi olla vaikka mihin perinnöllisiin sairauksiin riskit..."
No, perinnöllisten sairauksien riski on tietysti jokaisen ihmisen kohdalla olemassa. Jotain - ei tietenkään paljoa - alkion elinkelpoisuudesta kertoo jo sen onnistuminen. Tässäkään ei ole kyse biologisesta lapsesta, vaan ennemminkin "adoptoidusta" alkiosta.
Ja toiseksi, lapsettomuus voi johtua niin monesta asiasta, välttämättä siihen ei ole edes syytä, niinkuin minulla. Mitä silloin antaisin lapselleni perinnöksi, huonon tuurin kun lapsensaanti kesti niin kauan??
Tuohon on vaikea sanoa mitään, kun en ole lääkäri.
Tässä muutamasta viestistä poimittuja pohdintoja ja kysymyksiä, joihin en löytänyt vastauksissasi mitään kommentteja. Aika olennaisia pohdintoja molemmissa viesteissä, jos ryhdytään miettimään mitkä geeniyhdistelmät saavat/sopivat jatkua ja mitkä ei.
Todellakin, miksi ihmiselle tehdään elinsiirto, jos oma munuainen, maksa tai sydän ei syystä tai toisesta jaksa. Maailma on jo muutenkin ihmisiä pullollaan, miksi keinotekoisesti jatkaa ihmisen elämää. Heikot karsiutukoot pois!
Tai miksi ihmeessä alkoholisteja tai narkkareita autetaan eteenpäin katkaisuhoidossa! Itsepähän he ovat liemensä valinneet! Miksi minun pitää maksaa korkeaa veroprosenttia näiden höyrypäiden hoitojen takaamiseksi! Niin paljon vääryyttä tässä maailmassa.
Miten on ihmettelijä, otatko itse vastaan lääketieteen suomia apuja koskaan? Toivottavasti et, niin et paljastu taas yhdeksi kaksinaismoralistiksi (ja niitähän riittää). Sillä faktahan on, että jos sinä tai joku lähipiiristäsi saa pahan bakteeritulehduksen, syövän tai lähes minkä vaan pahemman sairauden, ilman lääketieteen apua suurin osa menehtyisi. Ajattelisitko myös näissä tapauksissa, että huonot geenit joutikin mennä. Lisäksi puheesi sopivista geeniyhdistelmistä oli täysin puppua. Ihminen ja apina ei pysty tuottamaan jälkeläisiä, koska ovat eri lajeja. Mutta kuten ehkä olet huomannutkin, että monet vanhemmiksi henkisesti täysin kyvyttömät ihmiset toisinaan lisääntyvät jäniksen tahtia. Toki on olemassa kromosomimuutoksia, jotka haittaavat perintöaineksen täydellisessä kahdentumisessa (mitoosissa) ja tällöin lisääntyminen geneettististä syistä saattaa olla hankalaa. Mutta lapsettomuutta aiheuttaa lukuisa joukko myös muita tekijöitä. Luonnossa on olemassa vain harvoja eläinlajeja ihmisen lisäksi, jotka ovat valmiita kasvattamaan muiden jälkeläisiä. Eli saattaako kuitenkin olla niin, että myös meillä ihmisillä, vaikka kaiken luonnon yläpuolelle itsemme niin mieluusti toisinaan asetammekin, on myös suuri tarve saada jälkeläisiä ja lisääntyä. Sehän on vain ja ainoastaan pohjimmiltaan luonnon eliökunnan tarkoitus.
En ole paheksunut lapsettomuushoitoja. Olen vain halunnut kysyä, että miksi se biologinen lapsi on niin tärkeä? Vähänpä on tullut perusteltuja vastauksia tähän kysymykseen. Lääketiede onkin melko vaikea aihe. Evoluution se titysti on pysäyttänyt. Tietty vivahde-ero on kuitenkin jo olemassa olevan ihmisen auttamisessa ja monimutkaisilla hoidoilla jonkun maailmaansaattamisessa. Mitä päihderiippuvaisiin tulee, niin totta onkin, että itsepä ovat liemensä keittäneet. Valitettavaa on sekin, että monet vanhemmiksi kelpaamattomat ihmiset saavat lapsia.
Ainakin kotieläimet kasvattavat välillä toistensa pentuja. Myös näitä "susilapsi"-legendoja liikkuu, osa niistäkin käsittääkseni faktaa.
Ihmisiä on nykyään niin paljon, että kaikkien ei ole mikään pakko lisääntyä. ihminen on arvokas silti, vaikka ei pystyisikään biologista jälkeläistä saamaan.
Miksi elämä ylipäätään on tärkeää? Mitä ihmeen perusteluja kaipaat sille, miksi biologinen lapsi on niin tärkeä asia? Toisille se on tärkeä ja toisille, kuten Ihmettelijälle, taas se ei ole tärkeä. Etkö ymmärrä, että jotkut asiat vaan voivat olla ilman mitään ihmeellisiä selityksiä.
Kun nyt olet sitä mieltä, mitä olet, niin perusteleppa nyt sitten "rationaalisesti" ja kunnolla, miksi biologinen lapsi ei saisi olla niin tärkeä??
No eipä ole sinullakaan kovin perusteltuja vastauksia. Lääketiede onkin melko vaikea aihe kuten itse vastasit, mutta silti tivaat ihmisiltä rationaalisesti perusteltuja vastauksia lapsettomuushoitoihin. Viestiketjuhan on täynnä vastauksia miksi ihmiset haluavat oman biologisen lapsen, mutta minkälaisia mahtavat sitten olla ne kaipaamasi rationaaliset vastaukset. Oletko muuten itse koskaan rakastanut ketään esim. äitiäsi, jos olet, niin saanko RATIONAALISEN vastauksen, että MIKSI Ja MITÄ se rakkaus oikein on? Kuten ehkä huomasitkin niin tiettyihin asioihin on lähes mahdotonta antaa rationaalisia vastauksia. Ja hyvä niin, että ihmisetkin vielä pystyvät ainakin toisinaan toimimaan ja ajattelemaan tunnetasolla.
Lisäksi mainitsemasi kotieläin esimerkit ovat naurettavia, kun alkuperäinen kirjoitti koko eläinkunnasta. Menehän takaisin kouluun tai ota ihan itse asioista ensin selvää ja tule vasta sitten täältä kyselemään rationaalisia vastauksia.
...tunnut käyvän aika kuumana tästä viattomasta nettikeskustelusta tuntemattomien kanssa.
Mitä tulee eläinkuntaan, niin mainitsin kyllä susilapsetkin. Sitä paitsi, kun nyt eläimistä puhutaan, niin jos eläin ei pysty lisääntymään, niin se tyytyy tilanteeseen, eikä ryhdy monimutkaisiin toimenpiteisiin. Tämä esimerkki ehkä osoittaa, miten hassua on yleensä vetää eläimet tähän keskusteluun.
Rakkaus...No, rationaalisesti määritellen se on kiintymystä, jonka takia yksilö on usein valmis tekemään uhrauksia ja jopa kärsimään. Näitten ominaisuuksiensa vuoksi se on luultavasti ollut ja on tärkeä elossapysymistä edistävä voima. Ilman minkäänlaista rakkauttahan ihminen toimisi täysin itsekkäästi, mikä vaikeuttaisi yhteisöjen koossapysymistä.
Kaikki ovat kirjoitelleet jotain tyyliin "koska haluan oman lapsen". Tässä muutamia syitä, joita kuvittelisin olevan halun takana:
- Yksilö pitää itseään huonona, jos ei pysty lisääntymään, koska on aina sitä suunnitellut
- Yksilö haluaa siirtää omat geeninsä eteen päin
- Kuvitelma lapsesta jonkinlaisena itsen jatkona
- Kuvitelma siitä, että oman lihan ja veren kanssa olisi paremmin "samalla aaltopituudella" kuin adoptiolapsen
- Ajatus siitä, että biologinen lapsi ei ehkä hylkää vanhempiaan kovin helposti näiden vanhetessa
- Halu nähdä omia piirteitä toisessa yksilössä
- Mahdollinen halu kokea raskaus ja synnytys
Eli melko itsekkäitä syitä. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, tiettyyn rajaan asti itsekkyys on ihan tervettä. Ihmetyttää vain se, että miksei kukaan vaivautunut myöntämään sitä.
Hyvä Säde, kertoisitko, että minkä koulun penkillä näitä asioita opetetaan, kun kerran olit sinne minua passittamassa?
Olemme itsekkäitä ja sillä siisti. :)))
En koe myöskään itseäni eläimeksi, vaikka lapsen haluaminen vaistonvaraista onkin. Lisään vielä, että olen erittäin lahjakas ihminen ja geenini ovat todella hyvät, joten lapseni tulee pärjäämään hyvin maailmassa minun ja mieheni geeneillä. Ja kuten sanoit, jos meidänkään ei tarvitse lisääntyä, ei varmaan lapsenikaan tarvitse, jos sattuu lapsettomuusongelmasta kärsimään. Ongelmaa ei siis ole :)
En ole kirjoittanut, että biologinen lapsi ei saisi olla tärkeä. Tässä muutamia syitä, miksi sen ei kuitenkaan pitäisi olla myöskään pakkomielle:
- Ihmisiä on niin paljon, että kaikkien ei ole välttämätöntä lisääntyä
- Maailmassa on paljon hyvää kotia vailla olevia lapsia (on valitettavaa, että adoptioprosessi on niin kallis ja hankala)
- Yksilöllä on paljon muitakin mahdollisuuksia tuntea itsensä tärkeäksi ja kykeneväksi kuin lisääntyminen
- Yksilöllä on mahdollisuus osoittaa rakkautta ja hoivaa muillekin, kuin biologisille lapsilleen
Hyvä, että myönsit :)))! Teillähän on sitten asiat tosi hyvin :)! Pystytte varmasti elämään täysipainoista ja onnellista elämää, vaikka ette koskaan saisikaan biologista lasta. By the way, niistä eläimistä: minä en tuonut niitä tähän keskusteluun...
Ihan ensiksi haluaisin kiittää myötätunnostasi, jota ilmeisesti otsikollasi halusit minulle suoda.
...tunnut käyvän aika kuumana tästä viattomasta nettikeskustelusta tuntemattomien kanssa.
- totta, kärähti ns. hihat lukiessani sinun tekstejäsi. Lapsettomuus on jo itsessään hyvin kipeä asia, saati sitten, kun täytyy vielä selitellä valintojaan kaltaisillesi ihmiskunnan parantajille.
...Sitä paitsi, kun nyt eläimistä puhutaan, niin jos eläin ei pysty lisääntymään, niin se tyytyy tilanteeseen, eikä ryhdy monimutkaisiin toimenpiteisiin.
- aivan, siksi sinultakin on jo useaan otteeseen kysytty mielipidettä lääketieteen tarjoamiin apuihin muissa sairauksissa/vajavaisuuksissa. Sillä jos eläin sairastuu, ei se myöskään mene lääkäriin. Mutta vastausta täytynee vielä odottaa.
Siis onko nyt niin, että koska me lapsettomuudesta kärsivät emme suoraan vastanneet sinulle jotain ehdottamaasi vastausta tai
emme tunnustaneet olevamme itsekkäitä henkilöitä, eivät vastaukset olleet sinulle kelvollisia?
Hyvinpä jaksat myös sinä täällä vastailla ilman,että olisi kuumentumisesta tietoakaan. Jatka samaan tahtiin, sillä kuulostat todella mielyttävältä, ymmärtäväiseltä, älykkäältä ja ennenkaikkea epäitsekkäältä ihmiseltä. Käy välillä vaikka narkomaanien ja alkoholistien lähimmäisille tarkoitetuilla palstoilla kertomassa kuinka tulisi toimia. Onnea valitsemallasi tiellä!
Taidat olla jokin psykiatrian guru, kun tuolla lailla lähdit luonnettani tämän keskustelun pohjalta analysoimaan. Se, että en ole pistänyt tunteita kauheasti tähän keskusteluun, ei tarkoita sitä, että minulla ei niitä olisi.
Lääketieteestä vastasin aiemmin näin: "Tietty vivahde-ero on kuitenkin jo olemassa olevan ihmisen auttamisessa ja monimutkaisilla hoidoilla jonkun maailmaansaattamisessa." En ole missään vaiheessa sanonut, että lapsettomuushoitoja ei saisi tehdä, olen vain kysynyt, että miksi.
Luepa otsikolla MOI:)! oleva vastaukseni Pöllölle, en ole liikenteessä niin ilkeällä mielellä, kuin ehkä kuvittelet.
Yksilö pitää itseään huonona, jos ei pysty lisääntymään, koska on aina sitä suunnitellut
- Yksilö haluaa siirtää omat geeninsä eteen päin
* kyllä, mutta onko se myös itsekästä, että minulla on pakkasessa alkioita, joita itse en käytä ja ajattelin luovuttaa ne jollekin tarvitsevalle parille? Haluan siirtää geenejäni eteenpäin vaikka itse en pysty tätä lasta saamaan?
- Kuvitelma lapsesta jonkinlaisena itsen jatkona
* ei
- Kuvitelma siitä, että oman lihan ja veren kanssa olisi paremmin "samalla aaltopituudella" kuin adoptiolapsen
*ei
- Ajatus siitä, että biologinen lapsi ei ehkä hylkää vanhempiaan kovin helposti näiden vanhetessa
*ei
- Halu nähdä omia piirteitä toisessa yksilössä
* kyllä, mutta edelleen, jollakin ne ehkä tulee olemaan mutta itse niitä en näe
- Mahdollinen halu kokea raskaus ja synnytys
* kyllä
En silti koe olevani vähemmän nainen jos en pysty raskaaksi tulemaan. En kuitenkaan halua adoptoidakaan lasta.
Minusta, lapsettomuudestä kärsivänä, itsekästä on korkeintaan se, että äiti lähentelee 45 ja haaveilee vielä vauvasta. Siinä vaiheessa pitäisi ennenkaikkea miettiä lapsen tulevaisuutta ja sitä minkä ikäinen itse on kun lapsi pääsee ylioppilaaksi, menee kihloihin, saa omia lapsia... Jokainen lapsi ansaitsee nuoret vanhemmat, eikä mitään eläkeläisiä.
Anteeksi jos suututin jonkun iältään vanhan pikkulapsen vanhemman. Tämä oli vain minun mielipiteeni ja juuri siksi itse, 34 vuotiaana en enää halua väen vängällä lasta yrittää saada alulle.
Eikö ole ihan luonnollista haluta omia lapsia. Eihän meitä täällä muuten olisi, jollei joku haluasi lapsiakin tehdä/saada. OMAN LAPSEN haluaminen kuuluu ihmisen perusluonteeseen.
- Yksilö haluaa siirtää omat geeninsä eteen päin
* kyllä, mutta onko se myös itsekästä, että minulla on pakkasessa alkioita, joita itse en käytä ja ajattelin luovuttaa ne jollekin tarvitsevalle parille? Haluan siirtää geenejäni eteenpäin vaikka itse en pysty tätä lasta saamaan?
Tavallaan se on itsekästä - missä ei ole mitään pahaa - ja samalla pystyt auttamaan muita. Win-win -tilanne siis.
En edes tiedä miten aloittaisin.
Olen ajatellut paljon samaa asiaa, jo ennen lapsettomuus ongelmaa. Itse elän vahvasti uskoen evoluutioon ja sen väistämättömään kehitykseen. Ja alusta alken siinä on ollut "toimintaperiaatteena" -vahvat selviää- Eli luonto itse karsii heikoimmat yksilöt pois antaen vahvimpien jatkaa elämän kiertokulussa.
Sen takia tämä onkin niin ristiriitaista... Nykyinen lääketiede pystyy auttamaan niin monissa asioissa ja pitää vakavasti sairaitakin ihmisiä elossa vaikka luonto olisikin korjannut asian. Se sotii ajatuksiani vastaan, MUTTA kuitenkin olen kiitollinen että nykyinen tietämys pystyy pitämään isäni vielä täällä =)
Toinen etappi tälle asialle tuli kun selvisi ettemme mieheni kanssa pysty saamaan lapsia luonnollisesti(miehestä johtuen.) Vaihtoehtoja mietittiin, PALJON! Mutta hoitoihin päädyttiin, vaikka kuinka mietin että äijän geenit ei vain ole tarkoitettu tähän, haluan ensin yrittää saada hänen kanssaan yhteisen lapsen. Olen myös miettinyt näin:
Jos ihminen on evoluutiossaan päässyt näinkin pitkälle (olkoot se sitten hyvä tai huono asia) niin miksi tätä "viisautta" ei sitten voisi käyttää hyvään? Tuskin kukaan meistä lapsettomista pareista on niin surkeassa suhteessa että kauan toivottu lapsi tulisi kärsimään perheväkivallasta yms... Hoidot tosiaan on kalliita ja vaivalloisia , mutta toive siitä omasta "geenimöykystä" saa jaksamaan eteenpäin.
Adoptiota pidän itsekin varsin järkevänä ratkaisuna, mutta siihenkin on oma ikärajansa. Ja ennen kuin ikää on tarpeeksi, niin miksemme kokeilisi sitä keinoa mikä voisi ehkä onnistua. Mielelläni adoptoisin muussa tapauksessa rakkautta vailla olevan lapsen omakseni. Jos vain sitä pätäkkääkin vielä löytyisi, on kuitenkin noita hoitojakin kalliimpi prosessi!
Väsyttääkin niin kovasti... huomenna virkeänä sitten luetaan kuinka sekavaa teksti loppujen lopuksi oli... =)
Otsikkoosi viitaten. Ei lapsettomuutta hoideta väkisin! Se on ihan vapaaehtoista.
"miksi pitää ryhtyä kalliisiin ja vaivalloisiin hoitoihin?" Miksipä ei? Mitä ei oman lapsen saamisen eteen tekisi?
"Maailmassa on niin paljon kodittomia ja rakastavaa perhettä vailla olevia lapsia, että heidän adoptoimisensa olisi paljon viisaampi teko."
Tiedätkö kuinka kallista ja vaivalloista tuo adoptoiminen sitten on? Mielummin sitä lähtee liikkeelle sieltä helpoimmasta päästä eli jos ei luonnollisella tavalla lapsia tule, niin lapsettomuushoidot aloitetaan sellaisilla hoidoilla, mitkä kenellekin on tarpeellisia ja aluksi miedoimmista hoidoista. Mitään ei tehdä väkisin ja lapsen hankkinen on jokaisen oma valinta!!!
"Pakonomainen järjesteleminen oman, biologisen lapsen saamiseksi."??
Mistä keksitkään moisen sanan? Ihmettelijälle taitaa pakonomaista olla vain se, että mahdollisimman moni olisi asioista kanssasi samaa mieltä. Tuntuu, että et kunnioita toisten mielipiteitä lainkaan, mikä keskustelun kannalta on hyvin ikävää. Jos et hyväksy muiden mielipiteitä asioita, niin kannattaisiko sinun katsoa peiliin ja miettiä asioita uudemman kerran.
Siis miksi haluta oma biologinen lapsi???? No, SIKSI!!! Ei sitä pysty selittämään, se vaan tuntuu luonnolliselta saada oma lapsi.
Meillä on siis kaksi omaa lasta (toinen koeputkilapsi ja toinen tavallisesti tullut, kuten jo aiemminkin kerroin), en osaisi kuvitellakaan elämääni ilman heitä. He täyttävät koko sydämeni niin, että välillä tuntuu kuin pakahtuisin onnesta.
Näyttää pahasti siltä, että sulla on aikaa puuttua toisten henkilöhohtaisiin asioihin ja istua yötä päivää netissä rämppäämässä jotain älytärkeää asiaa..? Mielenkiintoista!! Toisilla sitä ei oo tarpeeksi vaikeuksia omissa asioissa niin pitää ryhtyä sitte ympärllä olevien asioita paneen "jäjrestykseen".. Miten voi kiinnostaa näin paljon just tämä aihe? Mahtaa olla jotain tiettyjä kokoemuksia jotka ohjaavat tätä asiaa näin voimakkaasti?? Taitaa vaan henkilökohtaisesti pelottaa toisetn rohkeus ja sinnikkyys tai joku muu mikä kovin ällistyttää "pientä kulkijaa"!! Hupsista rallaa!