Silmäni avautuivat ja nyt ymmärrän miten huonnosti annoin sinun kohdella itseäni. Sillä ei ole väliä halusitko satuttaa vai et. Satutit enemmän kuin kukaan koskaan on kyennyt minua satuttamaan. En oikeasti haluaisi enää koskaan nähdä sinua, enkä kuulla sinusta mitään. Satutit niin pahasti, etten auttaisi sinua vaikka makaisit jonkun kolarin jäljiltä tien varresssa puolikuolleena. Tahallasi sait minut tuntemaan itseni huonoksi. Sinusta varoiteltiin minua, mutten uskonut. Täysin tunnekylmä nainen olet.
Ei koskaan enää
sisältäkuolleelle
27777
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Joo onhan noita psykobiatcheja epävakaita Highmansenaisia ja muuten vaan damagee ottaneita tähän ikään mennessä nähty ;(
Kenelle kirjoitat?
Yhdelle Jennille
Ei ole Jennille. Ei ollut aloittajalta tuo vastaus.
No kenelle tämä sitten menee?
Yhdelle Inalle Porvooseen
Minä en ajattele kenestäkään niin, että olisi kohdellut huonosti. "Palstarakkaus" tuntemattoman ihmisen kanssa oli mitä oli, se oli erillään oikeasta elämästä. Tämä on ollut ajatusten purkupaikka ja ajatuksien vaihtamista tuntemattomien kanssa. Mitä niitä miettimään.
Olen palonainen. Autankyjyjenimukaankaikkia. En valikoi.
Kykyjeni mukaan siis .....
Aina kannattaa käydä läpi omaakin käytöstä suhteessa, koska suhteessa on aina kaksi osapuolta, jotka peilaavat toisiinsa. Omalla käytökselläsikin on saattanut olla osasyynsä siihen miksi toinen osapuoli ei ole osannut luottaa ja ei ole uskaltanut tuoda esiin sitä lämpöstä itseään. Jokaisessa ihmisessä on sekä hyvät että huonot puolensa, niin myös sinussa ap ja sen huonouden tuntemus tulee siitä, jos ei tunne itseään tarpeeksi ihmisenä. Hänen kanssaan olet luultavasti nähnytkin ne oman huonot puolesi ja ne sinun on rohkeasti kohdattava itsesi kanssa, jotta voisit hyväksyä itsesi ja itsetuntosi menisi siihen terveempään ja parempaan suuntaan.
Kunpa menisikin niin että kaikkeen on aina kaksi ihmistä samalla tavalla tasapuolisesti syyllisiä, mutta ei se niin mene. Esim pettäminen. Ei se ole petetyn syy ollenkaan.
Voi sinua, itsekin olen tullut petetyksi parissakin suhteessani ja siltikin ajattelen näin. Itsestä se muutos lähtee ettei anna kohdella väärin, ja kyllä sellaiset kaltoinkohtelut opettaa sitä omasta itsestä välittämistä ja oman itsensä rakastamista myös. Omassa itsessä on se kehittymisen ja kasvunvara, toista ihmistä kun et voi muuttaa, ainoastaan herätellä häntä huomaamaan ja tajuamaan omaan käytöstään, missä on mennyt metsään. Hän itse kasvaa ja muuttuu, jos haluaa tai edes tajuaa.
Tuota kutsutaan katkeruudeksi ap, koita päästä yli noin myrkyllisestä tilasta.
Miten täällä voidaan ketään noin neuvoa. Eihän me tiedetä millainen apn tilanne on ja mitä sille on tapahtunut.
No onko katkeruudessa rypeminen sitten hyvä asia?
Ei se hyvää ihmiselle tee, vaan kasvattaa van tuon tyyppistä epätervettä vihaa mitä aloittajalla on; sanoi ettei auttaisi naista vaikka tämä makaisi tienvarressa puolikuolleena jonkun kolarin jäljiltä.
En usko että kyseinen nainen ihan niin paha kuitenkaan on että tuollaista ansaitsisi.
En vihaa, mutta olen pettynyt. Miehessä oli kaksi vastakkaista puolta ; alussa huolehtiva, kiinnostunut ja kaikkiaan mukava. Ja toinen oli valehteleva, itsekäs, omahyväinen. Mietin sitä, mikä elämässäsi on ollut niin pahaa, että sinusta on tullut tuollainen.
Et ole hän siis, enkä minä ole se keneksi minua luulet. Minä en valehdellut hänelle kertaakaan, ei ollut tarvetta siihen. Luotin häneen sataprosenttisesti.
Minulla samanlainen olo erään miehen kanssa.
Jotenkin halusin nähdä hänestä vain sen hyvän puolen, vaikka kyyneleet tulivat monta kertaa silmiin hänen käytöksensä takia. Menin kaikesta aina vaan enemmän lukkoon, kunnes lopulta tuntui, että olin aivan turtunut, lukossa, enkä enää kyennyt tuntemaan mitään.
En pidä kirjoituksestasi en usko että, sitä monikaan ymmärtää.
Loukkauksilta kukaan ihminen, ei voi välttyä täällä elämänsä aikana.
Miehet ja naiset yhtä taitavia siinä ovat. Ihminen joka tahallaan teoillaan tai sanoillaan viittaa toisen huonouteen, hänen täytyy tällöin olla hyvin tuttu kanssasi tai tuntea sinut todella hyvin.
Miten tämä olisi mahdollista, ellei ole viettänyt aikaa kanssasi runsaasti?
Toivot itse pahaa toiselle, avoimesti kerrot että, et auttaisi häntä jos lojuisi tien poskessa loukkaantuneena. Tälläinen on mielestäni tunnekylmä, typerä ihminen.
Henkilökohtaiset loukkaukset voi useimmiten saada ja antaa anteeksi jos on haluja sopia.
Mutta myös kaksi täysin sopimatonta ihmistä voi ajautua tilanteeseen,
joka ei selviä koskaan ilman sovittelijaa.
Ennenkuin syyllistät muita, niin kerrottakoon, että yleensä suhde on jo paska tuossa vaiheessa kun petetään. Jos ei toista kiinnosta tulla puolitiehen vastaan suhde ei voi voida hyvin. Pettäminen on pääsy pois huonosta suhteesta.
Mutta pettäminen ei silti ole petetyn syy. Olisihan pettäjä voinut vaikka jutella asioista mielummin kuin tehdä noin syvästi loukkaavaa. Pettäjän vika se pettäminen on.
Ei ole pettämisestä kysymys. En tiedä miten se on noussut täällä ketjussa esille. Aloituksessa en sanonut edes mitään pettämisestä.
Sinä olit se joka lähdit. Osoitit niin monin tavoin ettet halua, ei kiinnosta, ei mitään. Suo anteeksi jos en juokse perääsi läähättäen kuin hellyydenkipeä koira jota on juuri potkittu.
Ei, olitkin räksyttävä koira...:(
”Satutit niin pahasti, etten auttaisi sinua vaikka makaisit jonkun kolarin jäljiltä tien varresssa puolikuolleena.”
Kuuntele uudelleen itseäsi
On sellaisiakin miehiä, jotka eivät huomaa omien tekojensa aiheuttamaa surua, vaan vian aina toisessa.