Hei. Minulla on ongelma.. ystäväni on todella sydemestään asti kristitty.. En uskalla edes kertoa hänelle että olen vaihtanut koulussa elämänkatsomustietoon, pelkään miten hän reagoisi. Miten kerron hänelle että olen kiinnostunut wiccalaisuudesta, tai ihan yksinkertaisesti en ole mukana tässä kirkko-jutussa. Hän varmaan luulee, että uskon myös jumalaan.. TAvallaan olen agnostikko, joten en ole viitsinyt alkaa hänelle puhumaankaan enempää.
Pitäisikö kertoa vai olla kertomatta? Ahdistaa vaan vähän tällainen salailu, ja omien puheiden vahtiminen. mutta pelkään.
Pitäisikö kertoa vai olla kertomatta? Ahdistaa vaan vähän tällainen salailu, ja omien puheiden vahtiminen. mutta pelkään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
YSTÄVÄT pyrkivät ymmärtämään toisiaan -kaikessa.
(Vaikka eivät aina toistensa näkökantoja allekirjoittaisikaan)
ei hän ole ystäväsi jollei hän hyväksy sinua sellaisena kuin olet. Se on hänen ongelmansa jos on suvaitsematon. Ei sinun tarvitse valehdella ja esittää jotain muuta kuin mitä olet. Etsi ystäviä jotka pitävät sinusta sellaisena kuin olet.
Mutta luulen että pelkosi on liioiteltua, tuskimpa ystävyytenne pahasti kärsii vaikka asiasta kertoisitkin.
Jos salailu ahdistaa, kannattaa ehdottomasti kertoa. Reaktio riippuu paljon siitä, miten asian kerrot. Korosta hänelle sitä, ettet tuomitse hänen uskontoaan, jos hän ei tuomitse sinua kiinnostuksen kohteittesi perusteella. Ja nimenomaan siellä raamatussahan kielletään tuomitsemasta...
Kristittyjäkin löytyy niin laidasta laitaan.. Hän saattaa ottaa asian ihan hyvinkin..?
Minulla oli joskus aikanaan samankaltainen tilanne, kun kerroin wiccalaisuudestani muslimi-ystävälleni. Jännitin kertomista, mutta hän otti sen paremmin kuin hyvin, kiinnostui jopa lainaamaan multa wiccaa käsittelevän kirjan ihan mielenkiinnosta.
Muista kuitenkin se, ettet sorru ''tuputtamaan'' näkemyksiäsi, kuten kristityillä (yleistämättä tietenkin!) on välillä tapana tehdä. Wiccat ovat sellaisen yläpuolella.
Kiitos teille avustanne. Yritän jotenkin jossain vaiheessa ottaa asian esille ystäväni kanssa. Toivon että hän ymmärtäisi eikä alkaisi vauhkoamaan saatanasta. En jaksaisi kuunnella sellaista. Ehkä kaikki selviää, toivon niin.
Todelliset ja aidot ystävät ymmärtävät ja hyväksyvät aina vaikkei ajatukset ja maailmankatsomus täysin täsmäisikään yhteen... eli jos ystäväsi ei arvosta maailmankatsomustasi niin hän ei silloin todella ole ollutkaan ystäväsi. Ja vielä kerro vain rohkeasti hänellle jos salailu kerran sinua ahdistaa...