Tosikertomus. Muutin äitini luota kolmikymppisenä. Pääsin asumaan remontoitavaan kerrostaloon, joka oli täynnä sokeritoukkia, joita löytyi sängystäni asti. Sen jälkeen pääsin asumaan uuteen kerrostaloon. Kaksi vuotta meni hyvin. Sitten pääsin luottamustehtävään taloyhtiössä ja huuteli ovien takaa alkoi. Kuulin, että "muuta pois" ynnä muuta. Muutaman kuukauden kuluttua rauhoittaakseni välejä naapureihin, erosin luottamustehtävästäni. Sitten alkoi ruoat hävitä jääkaapista ja marjat pakkasesta. Vaatteita ja tavaroita katosi yksittäiskappaleita jatkuvasti. Kävin välillä äitini luona yötä olemassa, takaisin tullessani vessa oli ok sennettu kansia myöten täyteen kaljaoksennusta. Minun asuntooni laitettiin turvalukko. Tuon jälkeen asuntooni murtauduttiin yöllä. . Mitään ei viety, kaikki tutkittiin. Tämän jälkeen nuori mies kuoli väkivaltaisesti. Minä päätin muuttaa pois ja koska en saanut asuntoa, irtisanouduin asunnostani ilman asuntoa. Ennen lähtöä tuli kirje ja sain asunnon vanhusten talosta. Koirani aiheuttivat meteliä, tuli valituksia ja häätö. Ennen muuttoa jouduin sairaalaan ja sen jälkeen kun asuntoa ei ollut, pääsin koirieni kanssa hoitokotiin asumaan. Hain jatkuvasti asuntoa. Aiemman yhtiön isännöitsijä sanoi, että koirat pitää hävittää, muuten asuntoa ei tule. Psykiatrini sanoi, että "älä missään tapauksessa hävitä koiria". Kun asuntoa ei tullut, enkä saanut koirille uutta kotia, annoin periksi ja selitin tilanteen eläinlääkärille, joka hyväksyi asian ja koirat lopetettiin. Kahden viikon kuluttua tuli kirje ja sain asunnon entisestä yhtiöstä. Jo aiemmin vaatteisiini oli leikattu pyöreitä reikiä haaroihin, saumoja oli ratkottu. Kengän pohjat oli revitty irti ja jätetty näkyville uusista kengistäni. Sama jatkui neljän vuoden kuluttua uudessa asunnossa. Kymmenen aikaan parina iltana kolmekymppinen nutturapäinen blondi tiirikoi oveani omalla avaimellaan ja kiinni jäädessään sanoi olevansa väärän oven takana, sisävaatteissa ilman kenkiä. Taas rupesi ruoka lähtemään, vaatteet leikeltiin saumoista. Nyt viimeksi ostin talletuskaapin ja laitoin sen huoneeseeni lattialle. Meni hyvin tanakasti kiinni. Seuraavana päivänä kun tulin kotiin, avattuani ja sulkiessani kaappia se jäi lonksumaan. Katsoin sisään tappien reikiin. Siellä oli jotain metallia joko vedetty tai vääntynyt irti ja törrötti reiästä estäen täyden kiinni menon. Kaappi painaa 53,00 kg ja on terästä. Mietin, kenelle kertoa, kuka kuuntelisi, kuka auttaisi. Yksin en jaksa. Lopulta kun tunnustin, sain rauhan. Päätin kertoa lääkärille tästä henkilöstä ja pyytää apua. Poliisi ei mielenterveyspotilasta auta eikä usko. Ei ole auttanut eikä uskonut 1997 jälkeen kertaakaan. Kun on oma lääkäri ja oma poliisi, saa harrastaa mitä vain, totesin, kun mietin tätä elämän menoa. Mitäs mietitte.
mielihyvin
mitäsmietit
265
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ota 10 m vauhti ja juokse pää edellä seinää päin
Huomasin, että talletuskaappini piti kuin pitikin varkaat loitolla. Kaikki hyvin.