Miten SSRI:n uhri saa oikeutta?

Miten joku lääke voi olla aivoja suojaava, jos siitä voi tulla pahojakin vieroitusoireita ja kum.allisia sähköiskutuntemuksia päässä ja voi varastaa ihmiseltä kokonaan seksuaalisen ulottuvuuden elämästä? Se on kumminkin aika olennainen osa ihmisen elämää, seksuaalisuus. Milloin ihmiset tajuavat, että SSRI - lääkkeet eivät korjaa mitään, vaan keinotekoisesti sotkevat kehon ja aivojen luonnollista toimintaa, minkä seuraukset näkyvät usein silloin kun aine puretaan? Tutkimukset joissa parin annoksen perusteella esimerkiksi tai lyhyen käytön perusteella hehkutetaan masennuslääkkeiden tehoa mielialassa tai aivojen toiminnassa ovat äärimmäisen yksinkertaisia eikä niiden pohjalta voida vetää yleistyksiä että lääkkeet ovat hyväksi aivoille.

Kun jossain tutkittiin että annos Mirtazapiinia vei masennusta pois niin niin vie alkoholikin. Yksi annos saa monesti oikein mukavalle tuulelle, ja päänkin toimimaan omasta mielestä paremmin. Tulee rentoutunut olo ja saattaa nukahtaa raukeuden tunteeseen. Mutta pitkäkestoinen runsas käyttö tuhoaa aivoja ja tekee vieroituksen helvetiksi.

Eräs tarina:

Menimme lentokoneeseen, minä ainoana matkustajana ja pilotti. Laskuvarjoja oli koneessa vain yksi. Noustiin ilmaan ja pilotti ohjasi koneen matkalentokorkeuteen. Sen jälkeen pilotti poistui ohjaamosta ja hyppäsi yhtäkkiä koneesta laskuvarjolla. Minun vastuulleni jäi lentotaidottomana hoitaa laskeutuminen turvallisesti maan kamaralle.
Laskeutuessa nopeutta oli liikaa. Kone kärsi vaurioita, samoin minä.

Kuka olikaan pilotti? Hän oli lääkäri (tai oikeastaan joukko lääkäreitä) joka jätti minut pitkäksi aikaa SSRI-lääkitykselle ylläpitohoitoon mainitsematta sanallakaan lääkkeen pitkäaikaiskäytön haittavaikutuksista. Vieroitusta valvonut lääkärikään ei osannut lopulta neuvoa, kuinka lääkkeestä vieroittaudutaan turvallisesti.

Tarinan opetus:
Pillereitä osataan määrätä vailla hajuakaan siitä, miten niistä vieroittaudutaan turvallisesti. Tunnen itseni vahingoitetuksi ja heitteille jätetyksi, monien muiden kaltaisteni tavoin.

Se, joka sanoo, ettei kukaan pakota pillereitä syömään, on toki oikeassa. Tietääkö hän kuitenkaan, että vieroittautuminen on usein helpommin sanottu kuin tehty?

Anonyymi kirjoitti:

Eräs tarina:

Menimme lentokoneeseen, minä ainoana matkustajana ja pilotti. Laskuvarjoja oli koneessa vain yksi. Noustiin ilmaan ja pilotti ohjasi koneen matkalentokorkeuteen. Sen jälkeen pilotti poistui ohjaamosta ja hyppäsi yhtäkkiä koneesta laskuvarjolla. Minun vastuulleni jäi lentotaidottomana hoitaa laskeutuminen turvallisesti maan kamaralle.
Laskeutuessa nopeutta oli liikaa. Kone kärsi vaurioita, samoin minä.

Kuka olikaan pilotti? Hän oli lääkäri (tai oikeastaan joukko lääkäreitä) joka jätti minut pitkäksi aikaa SSRI-lääkitykselle ylläpitohoitoon mainitsematta sanallakaan lääkkeen pitkäaikaiskäytön haittavaikutuksista. Vieroitusta valvonut lääkärikään ei osannut lopulta neuvoa, kuinka lääkkeestä vieroittaudutaan turvallisesti.

Tarinan opetus:
Pillereitä osataan määrätä vailla hajuakaan siitä, miten niistä vieroittaudutaan turvallisesti. Tunnen itseni vahingoitetuksi ja heitteille jätetyksi, monien muiden kaltaisteni tavoin.

Se, joka sanoo, ettei kukaan pakota pillereitä syömään, on toki oikeassa. Tietääkö hän kuitenkaan, että vieroittautuminen on usein helpommin sanottu kuin tehty?

Lue lisää

Omalla tavallaan hauska, ja jopa kuvaava tarina, mutta tarkemmin ajateltuna vähän ahdasmielinen. Kuka valmistaa koneen? Huoltaa lentokentän jne.

Jos minä omaa tarinaani ajattelen, niin kyllä se kone on ollut täyteen lastattu niitä lääkäreitä, jotka yksi toisensa jälkeen on sitten hyppineet pois kyydistä. Eikä se ole heidän vika. Ne viat on olleet siellä kentällä jo lähtiessä, niissä yhteiskunnan asenteissa ja rakenteissa. Siitä on turha enää yhtä lääkäriä syyttää, jos hän ei sitä tilannetta pysty muuttamaan.

"No korkea luottamus ihmisten luomaan suureen tietämyksen ja vastuullisuuden illuusioon, eli länsimaiseen lääketieteeseen ja sitä valvoviin viranoimaisiin, sekä koko yhteiskuntaan ja siinä vaikuttaviin ihmisiin. Ajatellaan, että täytyyhän heidän todella tietää, jos ne kerta voivat tuollasta tehdä. Todellisuudessa ihmisellä ei yksinkertaisesti ole ollenkaan sellaista tietämystä, että se voisi lähteä leikkimään kyseisen kaltaisilla asioilla. Todellisuudessa kyse on uhkapelistä toisten terveydellä, kyse on välinpitämättömyyden huipusta!"

Eihän tuota voikaan uskoa, että ihmisille syötetään tällaisia aineita ja aineet saa olla markkinoilla. Ja niitä käytetään niin laajasti! Ja lehtijuttuja vaan solkenaan tehty niiden hyödyistä unohtaen täysin inhimillisen kärsimyksen määrän mitä lääkkeet voi aiheuttaa ja suoranaisen valheellisuuden niiden turvallisuudesta ja muka siitä että riippuvuutta tai haittoja pitkällä tähtäimellä ei synny enemmän kuin lyhyelläkään! SSRI lääkkeet on kuin uhkapeliä. Osa hehkuttaa niitä masennukseen (vaan kuinka kauan saavat kokea enemmän hyötyä kuin haittaa?), toisten elämä menee niillä pilalle, ja se on kamalaa löytää itsensä jälkimmäisestä kategoriasta. Kun tajuaa mitä leikkiä on omilla aivoillaan leikkinyt napsiessaan pillereitä.. Kun tajuaa mitä kusetusta ssri lääkkeet on, ja kuinka haitallisia ne voi olla, kasvaa ihan uudenlainen ajattelumalli lääketieteen kehittyneisyydestä ja siitä että miten lääkkeitä valvotaan. Usko voi mennä lääkäreihin, lääketieteeseen ja moneen muuhunkin asiaan.

Meidät jotenkin kasvatetaan luottamaan lääkäriin ja lääketieteeseen ja pitämään niitä auktoriteetteina.

kfkfkkkfk kirjoitti:

"No korkea luottamus ihmisten luomaan suureen tietämyksen ja vastuullisuuden illuusioon, eli länsimaiseen lääketieteeseen ja sitä valvoviin viranoimaisiin, sekä koko yhteiskuntaan ja siinä vaikuttaviin ihmisiin. Ajatellaan, että täytyyhän heidän todella tietää, jos ne kerta voivat tuollasta tehdä. Todellisuudessa ihmisellä ei yksinkertaisesti ole ollenkaan sellaista tietämystä, että se voisi lähteä leikkimään kyseisen kaltaisilla asioilla. Todellisuudessa kyse on uhkapelistä toisten terveydellä, kyse on välinpitämättömyyden huipusta!"

Eihän tuota voikaan uskoa, että ihmisille syötetään tällaisia aineita ja aineet saa olla markkinoilla. Ja niitä käytetään niin laajasti! Ja lehtijuttuja vaan solkenaan tehty niiden hyödyistä unohtaen täysin inhimillisen kärsimyksen määrän mitä lääkkeet voi aiheuttaa ja suoranaisen valheellisuuden niiden turvallisuudesta ja muka siitä että riippuvuutta tai haittoja pitkällä tähtäimellä ei synny enemmän kuin lyhyelläkään! SSRI lääkkeet on kuin uhkapeliä. Osa hehkuttaa niitä masennukseen (vaan kuinka kauan saavat kokea enemmän hyötyä kuin haittaa?), toisten elämä menee niillä pilalle, ja se on kamalaa löytää itsensä jälkimmäisestä kategoriasta. Kun tajuaa mitä leikkiä on omilla aivoillaan leikkinyt napsiessaan pillereitä.. Kun tajuaa mitä kusetusta ssri lääkkeet on, ja kuinka haitallisia ne voi olla, kasvaa ihan uudenlainen ajattelumalli lääketieteen kehittyneisyydestä ja siitä että miten lääkkeitä valvotaan. Usko voi mennä lääkäreihin, lääketieteeseen ja moneen muuhunkin asiaan.

Meidät jotenkin kasvatetaan luottamaan lääkäriin ja lääketieteeseen ja pitämään niitä auktoriteetteina.

Lue lisää

"kasvaa ihan uudenlainen ajattelumalli lääketieteen kehittyneisyydestä ja siitä että miten lääkkeitä valvotaan"

Todellakin noin, sitä valaistunut asian suhteen ja aivan häkeltyneenä tästä törkestä mielettömyydestä mitä täysin luvallisesta touhutaan, että en voi ymmärtää. Geenimanipuloitu ruoka on EU:ssa kielletty, mutta ihmisille saa tyrkyttää täysin luonnottomia ja tökeröitä aivohin vaikuttavia aineita, joista ei tiedetä kaikkea, kuten ei käyttökohteestakaan. Ja aivan luonnollisiin mielenongelmiin, joihon useinmiten on jokin syy, eikä mikään itsestään syntynyt aivokemiaillinen häiriö.

On todella katkera olo. En vieläkään voi täysin sisäistää enkä ymmärtää, mitä mulle on juuri tapahtunut... siis mula on hävinnyt seksuaalitunto kokonaan, suoraan niin kuin jostain painajaisunesta, mutta erona on se, että en voi herätä, ja tämä on mun oikeasti mun elämäni ja täyttä totta, enkä voi tehdä asialle mitään muuta kuin koittaa elää mahdollisimman terveellisesti ja toivoa, sekä koluta kaikki epätoivosimmatkin keinot aina akupunktiosta ihmerohtoihin. En voi vitutukseeni edes humaltua, kun en saa sellaista humalaa enään, ja tulee 10x krapula ja aivan toimintakyvyttömäksi vetätä psyykkinen hauraus moneksi päiväksi. Tä on niin absurdia, en voi ryhtyä edes alkoholistiksi.

Pilalla_24 kirjoitti:

"kasvaa ihan uudenlainen ajattelumalli lääketieteen kehittyneisyydestä ja siitä että miten lääkkeitä valvotaan"

Todellakin noin, sitä valaistunut asian suhteen ja aivan häkeltyneenä tästä törkestä mielettömyydestä mitä täysin luvallisesta touhutaan, että en voi ymmärtää. Geenimanipuloitu ruoka on EU:ssa kielletty, mutta ihmisille saa tyrkyttää täysin luonnottomia ja tökeröitä aivohin vaikuttavia aineita, joista ei tiedetä kaikkea, kuten ei käyttökohteestakaan. Ja aivan luonnollisiin mielenongelmiin, joihon useinmiten on jokin syy, eikä mikään itsestään syntynyt aivokemiaillinen häiriö.

On todella katkera olo. En vieläkään voi täysin sisäistää enkä ymmärtää, mitä mulle on juuri tapahtunut... siis mula on hävinnyt seksuaalitunto kokonaan, suoraan niin kuin jostain painajaisunesta, mutta erona on se, että en voi herätä, ja tämä on mun oikeasti mun elämäni ja täyttä totta, enkä voi tehdä asialle mitään muuta kuin koittaa elää mahdollisimman terveellisesti ja toivoa, sekä koluta kaikki epätoivosimmatkin keinot aina akupunktiosta ihmerohtoihin. En voi vitutukseeni edes humaltua, kun en saa sellaista humalaa enään, ja tulee 10x krapula ja aivan toimintakyvyttömäksi vetätä psyykkinen hauraus moneksi päiväksi. Tä on niin absurdia, en voi ryhtyä edes alkoholistiksi.

Lue lisää

Alkoholin vaikuttamattomuus perustuu siihen samaan asiaan, että iatrogeeninen aivovaurio on vienyt kyvyn mielihyvään. Siten vastaamaan mukavaa humalatilaakaan ei voi enää saavuttaa. Käytöstä seurauksena on vain karmea jälkitila, jolloin voi tuntea halua viiltää ranteensa auki tai tappaa itsensä. Mitään mielihyvää loppuelämänsä aikana ei voi enää kokea, ei mistään muustakaan. Kohtalo on elää niin sanottuna tunteettomana kuorena loppuun.

Mitä näistä psykiatrian ja tietämättömien tai piittaamattomien lääkäreiden uhreiksi joutuneista ihmisistä ja heidän kohtaloistaan on hyvä oppia on, että ei kannata tuhota keskushermostoaan siksi, että joku psykiatri tai lääkäri sitä suosittaa. Kama ratkaisuksi elämänongelmiin ei ole ehkä se ratkaisu viisaimmasta päästä. Siinä vaurioittaa aivonsa kärsien loppuikänsä muun muassa dementiasta ja seksuaalituntemusten ja -kykyjen kadosta muutama seuraus mainitakseni. Huumeilla ja terveydellään ei kannata leikkiä vaikka psykiatrit, lääkärit tai" käypä hoito-porukka" niin suosittaisi.

Ajatelkaa ihmeessä aina omin aivoin mihin ryhdyyte. Älkää ulkoistako ajatteluanne "asiantuntijoille." Nämä "asiantuntijat" eivät kärsi syntyvistä aivovaurioista. Sen osan saa käyttäjä ei suosittelija.

Ajatelkaa_omin_aivoin kirjoitti:

Alkoholin vaikuttamattomuus perustuu siihen samaan asiaan, että iatrogeeninen aivovaurio on vienyt kyvyn mielihyvään. Siten vastaamaan mukavaa humalatilaakaan ei voi enää saavuttaa. Käytöstä seurauksena on vain karmea jälkitila, jolloin voi tuntea halua viiltää ranteensa auki tai tappaa itsensä. Mitään mielihyvää loppuelämänsä aikana ei voi enää kokea, ei mistään muustakaan. Kohtalo on elää niin sanottuna tunteettomana kuorena loppuun.

Mitä näistä psykiatrian ja tietämättömien tai piittaamattomien lääkäreiden uhreiksi joutuneista ihmisistä ja heidän kohtaloistaan on hyvä oppia on, että ei kannata tuhota keskushermostoaan siksi, että joku psykiatri tai lääkäri sitä suosittaa. Kama ratkaisuksi elämänongelmiin ei ole ehkä se ratkaisu viisaimmasta päästä. Siinä vaurioittaa aivonsa kärsien loppuikänsä muun muassa dementiasta ja seksuaalituntemusten ja -kykyjen kadosta muutama seuraus mainitakseni. Huumeilla ja terveydellään ei kannata leikkiä vaikka psykiatrit, lääkärit tai" käypä hoito-porukka" niin suosittaisi.

Ajatelkaa ihmeessä aina omin aivoin mihin ryhdyyte. Älkää ulkoistako ajatteluanne "asiantuntijoille." Nämä "asiantuntijat" eivät kärsi syntyvistä aivovaurioista. Sen osan saa käyttäjä ei suosittelija.

Lue lisää

"Mitään mielihyvää loppuelämänsä aikana ei voi enää kokea, ei mistään muustakaan. Kohtalo on elää niin sanottuna tunteettomana kuorena loppuun."

Ei se itseasissa ihan noinkaan ole (ainakaan omalla kohdalla). Vaikka seksuaalitunto on nolla, eikä positiivista humaltumista saavuta, niin silti monet asiat tarjoaa motivoivia ja antavia tuntemuksia. Esim. en koe että nauttiminen kahvista tai ruuasta olisi juurikaan vähentynyt. Sama varmasti koskisi tupakkaakin, jos vielä polttaisin. Nautin myös musiikista, ja vaikka musiiki tarjoaa ovia syvällisiinkin ja suorastaan pyhän tuntuisiin tunnelmamaailmoihin, niin aivan sellaista musiikista humaltumista ja rentouttavaa euforiaa en ole kokenut enään. Mitä tuntemuksiin muutenkin tulee, niin tunnen monenkirjavia syvällisiäkin tunnelmia ja tuntemuksia esim. ympäristön, tai jonkin elokuvan myötä... ja nautin näistä tunteista. Aistin edelleenkin jotkin mystiset omintakeiset tunnelmat mitä esim. jotkin elokuvat tai tv-sarjat synnyttää. Tunnen syvällisiä ja värikäitä tuntemuksia lapsuudesta sen sävyisinä kun ne sillon koin. Jne... fyysisesti uupuneena sänkyyn meneminen tuntuu hyvältä, jonkin asian parissa puuhastelu tuntuu hyvältä ja antavalta...
Toisaalta en tunne surua tai yksinäisyyttä lähellekkään siinä määrin kuin itseni tuntien tilanteen huomioon ottaen kuuluisi tuntea. Ja jostain syystä en pysty itkemään, enkä saa enään sellaisia psykologisesti antavia itkuhetkiä kun ajattelee esim. tilannettaan ja jotain surullista. Nykyään vain tiedostan ja kärsin tilanteen karmeudesta, mutta itku ei tule.

Eli asia ei ole niin yksinkertanen, että jos alapäästä lähtee tunto ja ei humallu mistään, niin sitten mikään ei sitten tuota mielihyvää tai tuntemuksia ylipäätään. Se on ainakin yleisvaikuttava tekijä vauriossa, että on se mielihyvän lähde mikä hyvänsä, niin katto sen tuntemisen suuruuteen on alempana, eikä suureen mielihyvän tunteeseen pääse mistään, on kyse sitten musiikista, liikunnasta tai vaikka meditoinnista. Mutta seksuaalituntemusten kohdalla vauriolla on ollut kohdistuneempi vaikutus, koska alapäässä ei tunnu mitään, eikä orgasmi tunnu miltään...

Noh noh! Muistakaamme kumminkin neuroplastisuus ja se että toivoa on palautua näistä lääkkeistä. Se voi kyllä ottaa pitkän aikaa ja puhutaan jopa vuosista! Tämä voi tietenkin kuulostaa pelottavalta, mutta fakta on, että nämä lääkkeet MUUTTAA ja muokkaa aivoja ja keskushermostoa. Kun lopettaa, vieroitusoireisto - mielestäni pitäisi puhua enemmänkin vieroituksen jälkeen puhkeavista vaurioista jotka ensin aineen käyttö ja sitten lopetus laukaisee, voi kestää kuukausia ja yli vuodenkin. Psykiatrien ammattikunta valehtelee puhuessaan viikkojen vieroitusoireista, joiden pitäisi muka mennä viikoissa ohi pitkänkin vuosien käytön jälkeen - tämä on kertakaikkisesti vastuutonta! Ehkä akuutit viekkarit voi mennä ohi, mutta ne on monesti helpoimmasta päästä, kun aivot ja keskushermosto oikeasti alkaa hakea hiljalleen tasapainotilaa kemiallisen veivauksen jälkeen, mikä voi synnyttää hirveä kärsimystä. Tämä kärsimys voi oikeasti aiheuttaa traumoja ja pää on mullinmallin - mitä minulle on tapahtunut? Mitä nämä lääkket on muuttaneet minussa? Alkaa selvitä aineenkäytön vaikutukset itsessä, kun aine katoaa kehosta. Vieroituksessa psyykenlääkkeistä voi kirjaimellisesti tuntea kärsivänsä tietynlaisesta vauriosta aivoissa. Tietenkään taetta entiselleen palaamisesta ei valitettavasti ole ja ihminen voi kokea muuttuneensa lääkkeillä. Mutta parantumista olossa voi olla!

Hyvä merkki on jos paluu ennalleen tapahtuu nopeampaa. Minulla kävi niin, että käytin vuosia lääkettä, ja aluksi palauduin ekasta käytöstä. Seksuaalisuus palasi ja en kokenut itsessäni kummoisempaa muutosta. Opiskelin tutkinnon jne... Eka käyttökerran myötä koin kumminkin jotain muutosta itsessäni, koska käyttö kesti vuosia ja lopetus aikaansai järkyttävää mielialanvaihtelua ja minulle puhkesi paniikkihäiriö, johon EREHDYIN aloittamaan uudelleen lääkkeen, vaikka lääke ja stressaava lopetus ITSESSÄÄN saattoi olla paniikkihäiriön laukaisija.

Toinen kerta ei mennytkään niin hyvin. Sain mitä hirveimmät vieroitusoireet. Seksuaalisuus ei palautunut, ja erehdyin menemään psykiatrille valittamaan huonosta voinnistani 2 kk lopetuksen jälkeen, mikä johti aivan hallitsemattomaan lääkintäkierteeseen, lääkehaittoihin joita tuli kaikista uusista lääkkeistä, elämäni pilalle menoon ja vakavampiin vaurioihin. Kaksi vuotta myöhemmin mietin - mitä tapahtui? Elämäni ei ole ollut enää ennallaan. En tunne itseäni mikä olin lääkkeiden alla. Tunnen useiden lääkkeiden myötä saaneeni jotain vaurioita. Mutta elättelen vielä toivoa että oloni edes hieman kohentuisi, ja on hiukan kohentunut, kun lopetin lääkekokeilut.

Pilalla_24 kirjoitti:

"Mitään mielihyvää loppuelämänsä aikana ei voi enää kokea, ei mistään muustakaan. Kohtalo on elää niin sanottuna tunteettomana kuorena loppuun."

Ei se itseasissa ihan noinkaan ole (ainakaan omalla kohdalla). Vaikka seksuaalitunto on nolla, eikä positiivista humaltumista saavuta, niin silti monet asiat tarjoaa motivoivia ja antavia tuntemuksia. Esim. en koe että nauttiminen kahvista tai ruuasta olisi juurikaan vähentynyt. Sama varmasti koskisi tupakkaakin, jos vielä polttaisin. Nautin myös musiikista, ja vaikka musiiki tarjoaa ovia syvällisiinkin ja suorastaan pyhän tuntuisiin tunnelmamaailmoihin, niin aivan sellaista musiikista humaltumista ja rentouttavaa euforiaa en ole kokenut enään. Mitä tuntemuksiin muutenkin tulee, niin tunnen monenkirjavia syvällisiäkin tunnelmia ja tuntemuksia esim. ympäristön, tai jonkin elokuvan myötä... ja nautin näistä tunteista. Aistin edelleenkin jotkin mystiset omintakeiset tunnelmat mitä esim. jotkin elokuvat tai tv-sarjat synnyttää. Tunnen syvällisiä ja värikäitä tuntemuksia lapsuudesta sen sävyisinä kun ne sillon koin. Jne... fyysisesti uupuneena sänkyyn meneminen tuntuu hyvältä, jonkin asian parissa puuhastelu tuntuu hyvältä ja antavalta...
Toisaalta en tunne surua tai yksinäisyyttä lähellekkään siinä määrin kuin itseni tuntien tilanteen huomioon ottaen kuuluisi tuntea. Ja jostain syystä en pysty itkemään, enkä saa enään sellaisia psykologisesti antavia itkuhetkiä kun ajattelee esim. tilannettaan ja jotain surullista. Nykyään vain tiedostan ja kärsin tilanteen karmeudesta, mutta itku ei tule.

Eli asia ei ole niin yksinkertanen, että jos alapäästä lähtee tunto ja ei humallu mistään, niin sitten mikään ei sitten tuota mielihyvää tai tuntemuksia ylipäätään. Se on ainakin yleisvaikuttava tekijä vauriossa, että on se mielihyvän lähde mikä hyvänsä, niin katto sen tuntemisen suuruuteen on alempana, eikä suureen mielihyvän tunteeseen pääse mistään, on kyse sitten musiikista, liikunnasta tai vaikka meditoinnista. Mutta seksuaalituntemusten kohdalla vauriolla on ollut kohdistuneempi vaikutus, koska alapäässä ei tunnu mitään, eikä orgasmi tunnu miltään...

Lue lisää

Hyvä, että saat kokea sentään jotain tunteita. Tuo itkemisen katoamine johtuu juuri tunteiden turtumisesta niin kuin kaikki muutkin laimenneet tunnereaktiot.

Psykiatrit, mutta myös lääkärit, virheellisesti tuplailevat annoksia, kun oikea ratkaisu olisi olla ottamatta yhtään alkujaankaan, ja, kun on menty ottamaan niin pitäisi lopettaa tai vähintäänkin vähentää. Psykiatrit eivät joko halua tai osaa tehdä niin, koska heillä ei ole muuta tarjottavaa eikä muuta opetettu. Vanha sanontakin menee niin, että, jos ainoa työkalu on vasara niin kaikki ongelmat näyttävät nauloilta. Psykiatrit ovat niin sanottuja One Hit Wondereita. Toisaalta enpä tiedä onko tuokaan sanonta hyvä, sillä hitti pillereillä läträys on ollut vain psykiatrian alan ja teollisuuden näkökulmasta. Käyttäjät ovat kuitanneet kaikki tappiot, kuolemineen ja aivovaurioineen.

sdgsdgsdgd kirjoitti:

Noh noh! Muistakaamme kumminkin neuroplastisuus ja se että toivoa on palautua näistä lääkkeistä. Se voi kyllä ottaa pitkän aikaa ja puhutaan jopa vuosista! Tämä voi tietenkin kuulostaa pelottavalta, mutta fakta on, että nämä lääkkeet MUUTTAA ja muokkaa aivoja ja keskushermostoa. Kun lopettaa, vieroitusoireisto - mielestäni pitäisi puhua enemmänkin vieroituksen jälkeen puhkeavista vaurioista jotka ensin aineen käyttö ja sitten lopetus laukaisee, voi kestää kuukausia ja yli vuodenkin. Psykiatrien ammattikunta valehtelee puhuessaan viikkojen vieroitusoireista, joiden pitäisi muka mennä viikoissa ohi pitkänkin vuosien käytön jälkeen - tämä on kertakaikkisesti vastuutonta! Ehkä akuutit viekkarit voi mennä ohi, mutta ne on monesti helpoimmasta päästä, kun aivot ja keskushermosto oikeasti alkaa hakea hiljalleen tasapainotilaa kemiallisen veivauksen jälkeen, mikä voi synnyttää hirveä kärsimystä. Tämä kärsimys voi oikeasti aiheuttaa traumoja ja pää on mullinmallin - mitä minulle on tapahtunut? Mitä nämä lääkket on muuttaneet minussa? Alkaa selvitä aineenkäytön vaikutukset itsessä, kun aine katoaa kehosta. Vieroituksessa psyykenlääkkeistä voi kirjaimellisesti tuntea kärsivänsä tietynlaisesta vauriosta aivoissa. Tietenkään taetta entiselleen palaamisesta ei valitettavasti ole ja ihminen voi kokea muuttuneensa lääkkeillä. Mutta parantumista olossa voi olla!

Hyvä merkki on jos paluu ennalleen tapahtuu nopeampaa. Minulla kävi niin, että käytin vuosia lääkettä, ja aluksi palauduin ekasta käytöstä. Seksuaalisuus palasi ja en kokenut itsessäni kummoisempaa muutosta. Opiskelin tutkinnon jne... Eka käyttökerran myötä koin kumminkin jotain muutosta itsessäni, koska käyttö kesti vuosia ja lopetus aikaansai järkyttävää mielialanvaihtelua ja minulle puhkesi paniikkihäiriö, johon EREHDYIN aloittamaan uudelleen lääkkeen, vaikka lääke ja stressaava lopetus ITSESSÄÄN saattoi olla paniikkihäiriön laukaisija.

Toinen kerta ei mennytkään niin hyvin. Sain mitä hirveimmät vieroitusoireet. Seksuaalisuus ei palautunut, ja erehdyin menemään psykiatrille valittamaan huonosta voinnistani 2 kk lopetuksen jälkeen, mikä johti aivan hallitsemattomaan lääkintäkierteeseen, lääkehaittoihin joita tuli kaikista uusista lääkkeistä, elämäni pilalle menoon ja vakavampiin vaurioihin. Kaksi vuotta myöhemmin mietin - mitä tapahtui? Elämäni ei ole ollut enää ennallaan. En tunne itseäni mikä olin lääkkeiden alla. Tunnen useiden lääkkeiden myötä saaneeni jotain vaurioita. Mutta elättelen vielä toivoa että oloni edes hieman kohentuisi, ja on hiukan kohentunut, kun lopetin lääkekokeilut.

Lue lisää

Neuroleptit ja SSRI-aineet aiheuttavat pysyviä aivovaurioita. Tämä on tutkimusfakta, ei mielipide. Se mihin pisteeseen kukin yksilö aivoterveyden osalta palautuu on yksilöllisistä. Todella suurella osalle jää merkittäviä elämänlaatua ja toimintakykyä rampauttavia aivovaurioita. Neuroplastisuudenkin apu on rajallista.

sdgsdgsdgd kirjoitti:

Noh noh! Muistakaamme kumminkin neuroplastisuus ja se että toivoa on palautua näistä lääkkeistä. Se voi kyllä ottaa pitkän aikaa ja puhutaan jopa vuosista! Tämä voi tietenkin kuulostaa pelottavalta, mutta fakta on, että nämä lääkkeet MUUTTAA ja muokkaa aivoja ja keskushermostoa. Kun lopettaa, vieroitusoireisto - mielestäni pitäisi puhua enemmänkin vieroituksen jälkeen puhkeavista vaurioista jotka ensin aineen käyttö ja sitten lopetus laukaisee, voi kestää kuukausia ja yli vuodenkin. Psykiatrien ammattikunta valehtelee puhuessaan viikkojen vieroitusoireista, joiden pitäisi muka mennä viikoissa ohi pitkänkin vuosien käytön jälkeen - tämä on kertakaikkisesti vastuutonta! Ehkä akuutit viekkarit voi mennä ohi, mutta ne on monesti helpoimmasta päästä, kun aivot ja keskushermosto oikeasti alkaa hakea hiljalleen tasapainotilaa kemiallisen veivauksen jälkeen, mikä voi synnyttää hirveä kärsimystä. Tämä kärsimys voi oikeasti aiheuttaa traumoja ja pää on mullinmallin - mitä minulle on tapahtunut? Mitä nämä lääkket on muuttaneet minussa? Alkaa selvitä aineenkäytön vaikutukset itsessä, kun aine katoaa kehosta. Vieroituksessa psyykenlääkkeistä voi kirjaimellisesti tuntea kärsivänsä tietynlaisesta vauriosta aivoissa. Tietenkään taetta entiselleen palaamisesta ei valitettavasti ole ja ihminen voi kokea muuttuneensa lääkkeillä. Mutta parantumista olossa voi olla!

Hyvä merkki on jos paluu ennalleen tapahtuu nopeampaa. Minulla kävi niin, että käytin vuosia lääkettä, ja aluksi palauduin ekasta käytöstä. Seksuaalisuus palasi ja en kokenut itsessäni kummoisempaa muutosta. Opiskelin tutkinnon jne... Eka käyttökerran myötä koin kumminkin jotain muutosta itsessäni, koska käyttö kesti vuosia ja lopetus aikaansai järkyttävää mielialanvaihtelua ja minulle puhkesi paniikkihäiriö, johon EREHDYIN aloittamaan uudelleen lääkkeen, vaikka lääke ja stressaava lopetus ITSESSÄÄN saattoi olla paniikkihäiriön laukaisija.

Toinen kerta ei mennytkään niin hyvin. Sain mitä hirveimmät vieroitusoireet. Seksuaalisuus ei palautunut, ja erehdyin menemään psykiatrille valittamaan huonosta voinnistani 2 kk lopetuksen jälkeen, mikä johti aivan hallitsemattomaan lääkintäkierteeseen, lääkehaittoihin joita tuli kaikista uusista lääkkeistä, elämäni pilalle menoon ja vakavampiin vaurioihin. Kaksi vuotta myöhemmin mietin - mitä tapahtui? Elämäni ei ole ollut enää ennallaan. En tunne itseäni mikä olin lääkkeiden alla. Tunnen useiden lääkkeiden myötä saaneeni jotain vaurioita. Mutta elättelen vielä toivoa että oloni edes hieman kohentuisi, ja on hiukan kohentunut, kun lopetin lääkekokeilut.

Lue lisää

"Psykiatrien ammattikunta valehtelee puhuessaan viikkojen vieroitusoireista, joiden pitäisi muka mennä viikoissa ohi pitkänkin vuosien käytön jälkeen - tämä on kertakaikkisesti vastuutonta!"

Ei koske pelkkiä psykiatreja. Samanlaista valehtelua olen saanut osakseni muiltakin lääkäreiltä.
Miksi siis minäkään enää puhuisin lääkärille joka asiassa totta? Luottamuksenhan pitäisi olla molemminpuolinen.

Ei muuta kuin voimia ja jaksamista!! Muista jos pilkot tablettia pienempiin osiin kuin mitä jako viiva antaa myöden, niin ota aina peräkkäin samasta puoliskosta olevat osat, niin varmistat sen, että saat lääkettä mahdollisimman tasaiesti, vaikka tabletti ei olisikaan pitoisuuksiltaan täysin tasaista massaa (jota se todennäkösesti tosin on), tai jos et saa pilkottua täysin saman kokoisia osia. Apteekkarit nimittäin pelottelee, että ei ole takuita lääkeaineen tasaisuudesta halkomaviivattomassa osassa, joka ei käsittääkseni päde ollenkaan SSRI-lääkkeisiin, sillä tabletin kuoren alla on tasaista lääkeaine massaa.

Siinähän aivopesty hölmö ehdottaa... se ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi olla samaa mieltä lääkärin kanssa. Terveys ja eheys löytyy lääkkeettömyydestä, ja lääkkeillä vain sairaannuttaa itseään sairaammaksi, vaikka varsinaisia neurologisia vauriota ei syntyisikään.

Teoria siittä, että SSRI-lääkitys yhdistettynä terapiaan olisi hyvä hoitava yhdistelmä on täysin väärä ja täyttä puppua. Kuinka voi kuvitella, että alitajunta olisi kovin vastaanottavassa tilassa tai patoutumia ja traumoja pois purkavassa tilassa, jos henkilö ottaa lääkettä, joka nimenomaan kahlitsee koko kehon psykofyysistä tunne- ja aistijärjestelmää.

SSRI-lääkkeen psykofyysistä tunne- ja aistijärjestelmää kahlitsevat vaikutukset on pahasti eheyttä ja terveyttä estävä tekijä, ja vain sairaannuttaa psykologisesti lisää, neurologista terveyttä vaarantavat tekijät. Hyvinvointi ja eheys ei missään nimessä löydy ihmisen kehittämistä tökeröistä mielialalääkkeistä. Ala SSRI-lääkityksen sijaan tekemään päin vastoin, eli hemmotelemaan itseäsi ja tekemään asioita, jotka tekevät mielellesi ja kehollesi hyvää. Hyväksy itsesi ja rakasta itseäsi. Ja koita katsoa todella itseäsi etäältä käsin ja mieti ja keskity mikä on huonosti, ja mitä olisi sulle hyvästä, mitä muutoksia pitäisi tehdä jne... että on parhaat mahdolliset edellytykset luonnolliseen paranemiseen ja eheyteen.

Ja jos SSRI:n jälkeen aivosi on ihan lamassa, niin älä pakene sitä uusiin lääkkeisiin, vaan kestä se, ja koe, että sinulta ei voi vaatia mitään ylimäärästä, vaan nyt keskipisteenä olet sinä ja toipuminen. Älä ota paineita, et ole ansainnut sitä! Vaan röyhkeästi hyväksyt rajoitteesi ja itsesi, ja toimit sen mukaan niin kuin terveytesi vaatii ja sallii. Toki tilanne on vaativampi jos on lapsia tai muita avuttomia huolehdittavia.

Lisäisin myös että SSRI vieroituksen jälkeisessä horjuvassa tilassa, aivot ja keskushermosto kemiallisessa "kaaoksessa", lääkkeiden kokeilu voi johtaa ihan hirveään tilaan. Minä koin sen ja jouduin pahimpaan oloon mitä koskaan eläessäni olen kokenut. Varoitan kokeilemasta uusia lääkkeitä vieroitusoireista kärsivänä!

Vieroitus kannattaa tehdä hyvin huolella ja ajatuksella ja aiheeseen perehtyen! Lääkäriltä ei aina saa kaikkein järkevimpiä neuvoja.

Ja viimeinen varoitus: Miettikää tarkkaan mihin ryhdytte kun lopetatte jos elämänne on hyvin lääkkeitä käyttämällä. Tehkää se oikeassa elämäntilanteessa. Tajutkaa riskit.

"Ja jos SSRI:n jälkeen aivosi on ihan lamassa, niin älä pakene sitä uusiin lääkkeisiin, vaan kestä se, ja koe, että sinulta ei voi vaatia mitään ylimäärästä, vaan nyt keskipisteenä olet sinä ja toipuminen."

Lääkärit tulkitsevat monesti SSRI - lääkkeiden lopetuksessa tulevat ongelmat, jotka hyvinkin voivat olla seurauksia itse lääkkeiden käytöstä ja niiden alasajamisesta ja niiden vieroitusoireita, mielenterveyden häiriöiksi, mikä johtaa usein siihen, että potilas päätyy alta aikayksikön käyttämään vanhoja lääkkeitään uudelleen. Monet potilaat vakuutetaan käyttämään tarpeellisia lääkityksiä. Siitä varmaan johtuu se että monet käyttää lääkkeitään niin pitkiä aikoja. Monet lääkärit ajattelee, että vieroitusoireet kestää n. pari viikkoa ja se on sitten sillä selvä ja jos sen jälkeen tuntuu että aivot ei toimi, tai mielialat on huonot, niin se ei liity lääkkeisiin mitenkään vaan eikun masennus puskee.

Lisäksi yhteiskunta vaatii ihmisiltä asioita, halusivat tai eivät. Voi olla hankala selviytyä velvoitteistaan "aivot lamassa" lääkevieroituksen seurauksena. Pitäisi monesti kokoajan olla iskussa, että selviää. Lääkkeillä satutettuna oravanpyörästä selviäminen voi olla yhtäkkiä hyvin vaikealta tuntuvaa, ja moni haluaa kokeilla keinoja millä selviää taas ja usein päätyvät tutulle pilleripurkille, minkä he ovat oppineet selviytymiskeinokseen. Uusien keinojen opettelu voi olla tuskaisa prosessi. Toki usein pillereillä pillereiden harmien peittely ei johda kuin huonoihin lopputuloksiin ja riippuvuuden tunteeseen ettei pärjää ilman lääkkeitä. Ja miten sitä voisikaan kokea pärjäävänsä jos lääkäri suosittaa aina jatkamaan lääkkeitä.

Yhteiskunnassa ei voi saada tukia sen perusteella, että on satutettu lääkkeillä eikä toimi sen takia. Ihmiset voi joutua hyvin kusisiin tilanteisiin lääkevieroituksessa. Joutuu käymään mahdollisesti samassa psykiatrisessa järjestelmässä, josta on saanut harmia hoitokeinojen muodossa, työkyvyttömyytensä takia ottamassa itselleen mt-diagnooseja, vaikka ongelmien alkusyy olisikin lääkeongelmat.

Jos lääke toimii heti vieroituksen jälkeen uudelleenaloitettuna ja kaikki oireet tuntuu katoavan, niin kyse on todennäköisimmin samasta ilmiöstä kuin krapularyyppy. Kyse on vieroitusoireista mitkä lääkkeen otto peittää. Niitä voi olla myös henkisen tason oireita, kuten mielialan vaihtelut mitkä on dramaattisempia kuin mitä on ikänään kokenut.

Tästä ei ole Suomessa kirjoitettu: Britanniassa psykiatrit aikovat päivittää hoitosuosituksia masennuslääkevieroituksen osalta ja varoittavat masennuslääkevieroituksesta. Nykyistä suositusta Britanniassa ei pidetä oikein välttämättä oikeana. Miettikääpä tätä ja lukekaa samalla Suomen suosituksia masennuslääkevieroituksesta :
https://www.bbc.com/news/health-48457980

Siinä mainitaan, että masennuslääkevieroitus voi olla joillakin vaikea ja pitkäkestoinen ja että potilaille pitäisi olla lisätukea. Lisäksi vieroitusta pitäisi tutkia enemmän.

On hullua, että ensin Britanniassa kylvetään lähes 80 miljoonaa masennuslääkereseptiä ja sitten nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, kun lääkitykset on tulleet markkinoille, niin otetaan tällä tavalla kantaa.

Huh huh sanon minä. Kyllä nuo psykiatrit saavat näemmä mielin määrin hutkia ihmisten aivoilla.

"Olen nyt juuri itse vierottautumassa lääkkeestä,(1,5 vuotta escitalopramia 15mg) ja lääkärini ehdottaa minulle jotain vastaavaa lääkettä tilalle? Uskomatonta."

Kyllä. Niin uskomatonta, ettei sitä todeksi uskoisi, jos ei itsekin olisi kokenut. Saa minun puolestani lääkärit popsia psyykepillerinsä jatkossa ihan itse.

Anonyymi kirjoitti:

"Ja jos SSRI:n jälkeen aivosi on ihan lamassa, niin älä pakene sitä uusiin lääkkeisiin, vaan kestä se, ja koe, että sinulta ei voi vaatia mitään ylimäärästä, vaan nyt keskipisteenä olet sinä ja toipuminen."

Lääkärit tulkitsevat monesti SSRI - lääkkeiden lopetuksessa tulevat ongelmat, jotka hyvinkin voivat olla seurauksia itse lääkkeiden käytöstä ja niiden alasajamisesta ja niiden vieroitusoireita, mielenterveyden häiriöiksi, mikä johtaa usein siihen, että potilas päätyy alta aikayksikön käyttämään vanhoja lääkkeitään uudelleen. Monet potilaat vakuutetaan käyttämään tarpeellisia lääkityksiä. Siitä varmaan johtuu se että monet käyttää lääkkeitään niin pitkiä aikoja. Monet lääkärit ajattelee, että vieroitusoireet kestää n. pari viikkoa ja se on sitten sillä selvä ja jos sen jälkeen tuntuu että aivot ei toimi, tai mielialat on huonot, niin se ei liity lääkkeisiin mitenkään vaan eikun masennus puskee.

Lisäksi yhteiskunta vaatii ihmisiltä asioita, halusivat tai eivät. Voi olla hankala selviytyä velvoitteistaan "aivot lamassa" lääkevieroituksen seurauksena. Pitäisi monesti kokoajan olla iskussa, että selviää. Lääkkeillä satutettuna oravanpyörästä selviäminen voi olla yhtäkkiä hyvin vaikealta tuntuvaa, ja moni haluaa kokeilla keinoja millä selviää taas ja usein päätyvät tutulle pilleripurkille, minkä he ovat oppineet selviytymiskeinokseen. Uusien keinojen opettelu voi olla tuskaisa prosessi. Toki usein pillereillä pillereiden harmien peittely ei johda kuin huonoihin lopputuloksiin ja riippuvuuden tunteeseen ettei pärjää ilman lääkkeitä. Ja miten sitä voisikaan kokea pärjäävänsä jos lääkäri suosittaa aina jatkamaan lääkkeitä.

Yhteiskunnassa ei voi saada tukia sen perusteella, että on satutettu lääkkeillä eikä toimi sen takia. Ihmiset voi joutua hyvin kusisiin tilanteisiin lääkevieroituksessa. Joutuu käymään mahdollisesti samassa psykiatrisessa järjestelmässä, josta on saanut harmia hoitokeinojen muodossa, työkyvyttömyytensä takia ottamassa itselleen mt-diagnooseja, vaikka ongelmien alkusyy olisikin lääkeongelmat.

Jos lääke toimii heti vieroituksen jälkeen uudelleenaloitettuna ja kaikki oireet tuntuu katoavan, niin kyse on todennäköisimmin samasta ilmiöstä kuin krapularyyppy. Kyse on vieroitusoireista mitkä lääkkeen otto peittää. Niitä voi olla myös henkisen tason oireita, kuten mielialan vaihtelut mitkä on dramaattisempia kuin mitä on ikänään kokenut.

Tästä ei ole Suomessa kirjoitettu: Britanniassa psykiatrit aikovat päivittää hoitosuosituksia masennuslääkevieroituksen osalta ja varoittavat masennuslääkevieroituksesta. Nykyistä suositusta Britanniassa ei pidetä oikein välttämättä oikeana. Miettikääpä tätä ja lukekaa samalla Suomen suosituksia masennuslääkevieroituksesta :
https://www.bbc.com/news/health-48457980

Siinä mainitaan, että masennuslääkevieroitus voi olla joillakin vaikea ja pitkäkestoinen ja että potilaille pitäisi olla lisätukea. Lisäksi vieroitusta pitäisi tutkia enemmän.

On hullua, että ensin Britanniassa kylvetään lähes 80 miljoonaa masennuslääkereseptiä ja sitten nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, kun lääkitykset on tulleet markkinoille, niin otetaan tällä tavalla kantaa.

Huh huh sanon minä. Kyllä nuo psykiatrit saavat näemmä mielin määrin hutkia ihmisten aivoilla.

Lue lisää

"Siinä mainitaan, että masennuslääkevieroitus voi olla joillakin vaikea ja pitkäkestoinen ja että potilaille pitäisi olla lisätukea. Lisäksi vieroitusta pitäisi tutkia enemmän."

Meneeköhän vielä monta kymmentä vuotta, kunnes nämä asiat menevät suomalaisten Käypä hoito -suositusten laatijoiden kaaliin?

Anonyymi kirjoitti:

"Siinä mainitaan, että masennuslääkevieroitus voi olla joillakin vaikea ja pitkäkestoinen ja että potilaille pitäisi olla lisätukea. Lisäksi vieroitusta pitäisi tutkia enemmän."

Meneeköhän vielä monta kymmentä vuotta, kunnes nämä asiat menevät suomalaisten Käypä hoito -suositusten laatijoiden kaaliin?

Lue lisää

"...vieroitusta pitäISI tutkia enemmän..."
Luulisi, että ajan myötä olisi jo tullut huomattua, että sitä pitäÄ tutkia enemmän.

Auts, ai niin, sitten olisi pakko myöntää kaikki mahdolliset haitat, joita on tullut lääkkeiden käytön seurauksena....
Ja minkä tappion kokisi lääkeyhtiöt, kun ei mene napit enää niin hyvin kaupaksi.

Käypähoito.... kenelle käy, kenelle ei.

Kiitos, ei nuo argumentoinnit ihan hatusta ole vetästy, vaan näitä asioita on kyllä tullut mietittyä. Sinäkin olet selvästi hyvin perillä asioiden todellisesta laidasta ja SSRI-lääkityksen tervehtymistä estävistä ja sairaannuttavista vaikutusmekanismeista.

Lääketieteellä on pahasti pallo hukassa ja ymmärrys psykologista ongelmista suorastaan surkuhupaisalla tasolla. Aivan käsittämätöntä, että vuonna 2017 mielenterveysongelmia lähestytään niin, että potilaille määrätään lääkettä, joka salpaa emootioita, aistimuksia ja psykofyysisiä kehon tuntemuksia. Täysin ristiriidassa eheyden ja terveyden kanssa. Länsimaisessa lääketieteessä ei taideta hahmottaa edes perusasioita tunteista ja psykofyysisestä kehosta.

Lääke esim. heikentää osittain tai salpaa kokonaan terapeuttisia psykofyysisia tunnekokemuksia, kuten itkeminen, ilon kyyneleet, riemun tunne rinnassa, rakkauden täyteiset värähtelyt kehossa, koskettamisesta aiheutuvat rikkaat hyvän olon tuntemukset mielessä ja ympäri kehoa, huomion osoittamisesta aiheutuva mielihyvä, jne. jne. Jos perehdytään esimerkiksi itkuun. Itku ei ole vain kyyneleitä seurauksena surusta, vaan itku on osa psykofyysistä eheyttävää ja ajatuksia selkeyttävää tunteiden ulos päästämistä. Itku voi tuntua koko kehossa helpottavana kihelmöivänä väreilynä, puhdistavana tunteena siittä, että jotakin päästää pois sisältään. Mutta SSRI-lääke estää mm. tänlaista luonnollista psyykettä eheyttävää ja rikastuttavaa asiaa.

Alitajuntahan suggestoituu ja uudelleen ohjelmoituu pitkälle tunnekokemusten kautta. Mutta SSRI-lääke heikentää tunnekokemuksia.

SSRI-lääkee hillitsee ahdistuksen, pelon ja alakulon tunteiden lisäksi yhtälailla mm. Innostumisen, kiinnostuminen ja nautinnon tunnetta. SSRI-lääke heikentää myös erilaisten monenkirjavien tunnelmien tuntemista, jotka vaihtuu mm. ympäristön ja ympäröivien ihmisten mukaan.

SSRI-lääke hillitsee myös tervettä suuttumuksen tunnetta, jota ihminen oikeissa paikoissa tarvitsee suojellakseen itseään tai toisia ihmisiä. Suuttumuksen tunne voi myös toimia joissakin tilanteissa elämässä eteenpäin ajavana voimana. SSRI-lääkkeitä käyttävillä voi emootiot olla niin lamautuneita, etteivät he kykene edes suuttumaan silloin kuin se olisi oikeutettua ja henkilön etujen mukaista. Voi vain kuvitella kuinka vahingollista tällainen voi kyseiselle henkilölle olla. On myös vaarallista, että SSRI-lääke hillitsee psyykeongelmaan liittyvän oireiluahdistuksen lisäksi myös tarpeellisia elämässä eteenpäin ajavia ja elämää koossa pitäviä suojelevia ahdistusten tunteita.

SSRI-lääkkeen emootioita laimentava vaikutus myös passivoi ihmistä. Toisin sanoen SSRI tekee porkkanasta mauttoman ja kepistä pehmustetun. Vuosia sitten esitetyn YLE-mot-ohjelman nimi: masentavat masennuslääkkeet, onkin hyvin osuva lause.

Eli psykiatria on täysin idioottien valtaama lääketieteen ala.

"Eli psykiatria on täysin idioottien valtaama lääketieteen ala."

Väärin. Psykiatria ei ole lääketiedettä vaan osa lakijärjestelmää. Psykiatria toimii yhteiskunnan sosiaalikontrollin välineenä, kuten poliisi. Klassikkovirhe on ajatella psykiatrian olevan lääketiedettä. Siitä suurin osa väärinkäsityksistä ja ihmetyksestä psykiatrista toimintaa kohtaa kumpuaa.

Ei serotoniinilla ole mitään tekemistä asian kanssa...

(Aloittaja)

Surviving Antidepressants - palstalla jotkut kuvaa yliherkkyyttä lääkkeille tai lisäravinteille vieroitusvaiheessa hermoston ollessa jotenkin herkässä tilassa.
Joillakin ei joskus esimerkiksi onnistu tämän takia takaisin SSRI - lääkkeelle palaaminen ja toiset ei siedä yhtäkkiä lääkkeitä/lisäravinteita mitä ennen sietäneet. Kyseinen yliherkkyys voi olla hyvin moniulotteinen ilmiö, ja voi ulottua myös esimerkiksi valoon tai ääniin tai muihin ärsykkeisiin vieroituksessa.

Kuvaat hyviä keinoja millä pitää itsestään huolta kun vieroittautuu masennuslääkkeestä.

Itse neuvoisin samoja ja ottaisin huomioon, että vieroittautuminen kannattaa tehdä mahdollisimman otollisessa elämäntilanteessa sille eli että stressiä on vähemmän. Valitettavasti monella tällaisia elämäntilanteita on vain hankala löytää ja siksi varmaan monet jääkin roikkumaan lääkkeille.

Kaikessa tekemisessä mitä masennuslääkevieroituksessa tekee, kannattaa kuunnella kehoaan. Moni asia mitä aiemmin on ehkä jaksanut, voi yhtäkkiä ollakin liikaa tuossa herkässä tilassa. Juhliminen, raskas liikunta, stressi mitä on ennen kestänyt, vähät unet - ne voikin olla liikaa. Kannattaa pitää aika rauhallista elämänrytmiä se aika, mikä voi olla hieman vaikea. Semmoinen seesteinen rauhallinen säännöllinen elämänrytmi voi tukea muutosvaihetta, missä päästä lääkkeistä eroon. Esim. jos on ennen ollut kova liikkuja tai työnarkomaani, ottaakin hiukan iisimmin, vähemmän töitä ja vähän iisimpää liikuntaa, rauhoittaa hermostoa joka voi olla aika "shokissa" yhtäkkisestä muutoksesta, kun on mahdollisesti vuosikausia ollut keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden vaikutuksen alla. Keskittyy perusasioihin kuten uneen jotta palautuu. Unta voi tukea monin eri lääkkeettömin keinoin.

Mittareina siitä mikä on hyvä vieroitustahti kannattaa pitää tiettyjä asioita, sitä miten nukkuu, mikä määrä viekkareita on jne... Jos olo on kurja tai elämässä tulee liikaa stressiä ei ole mikään tyhmä idea pistää totaalinen stoppi vähennykselle jossain vaiheessa. SA palsta suosittelee 10 prosenttia väsennystahtia vieroitukselle kuukaudessa edellisestä annoksesta ja se kannattaa mukauttaa omaan oloon olematta ottamatta mitään erityisiä aikatauluja itselleen. Aiheesta on tullut lisätutkimusta, jossa suositellaan loppuakohden pieneneviä annospudotuksia, ihan tieteellisin perustein.
https://www.nytimes.com/2019/03/05/health/depression-withdrawal-drugs.html Tietävätkö lääkärit aiheesta aina? Eivät.

Tuollaiset hyvät keinot kuten liikunta luontaisesti nostavat masennuksen karikosta ja voivat auttaa kehon ja aivojen elpymisessä lääkkeistä. Voivat auttaa jopa seksuaalisuuden palaamisessa. Palautuminen voi olla hitaampi prosessi mitä luullaan, eikä tapahdu naps vaan parissa viikossa. Siinä voi mennä aikaa, kuukausia. Vuosiakin joillakin.

Toipuminen lääkkeistä voi olla joillekin pitkäkestoinen henkinen prosessi, jossa joutuu ehkä käymään läpi menneisyyden juttuja, siihen päälle voi olla hankaluuksia kestää stressiä ja lääkkeen vieroitusoireistoa mihin kuuluu fyysisiä ja henkisiä vieroitusoireita, mitä jotkut kuvaa nätimmin "lopetusoireiksi". Tuo olotila on monelle niin kurja, että luulevat aina että heidän sairaus uusii tai jopa pahenee siitä mitä on ollut.

Yksi asia mihin kannattaa satsata lääkelopetuksessa ja se on rauhoittumisen taito. Lisäksi kyky osata meditoida ja irrottautua omista tiloista niitä neutraalisti tarkastellen on aika hyödyllinen taito vieroituksessa. Masennuslääkevieroitus voi olla samaan aikaan pelottavaa, ahdistavaa ja "pelata" mielellä ihan omia pelejään.

Ei kannata pelotella itseään liikaa kaikella kurjalla. Kyllä masennuslääkkeiden jälkeen voi elää hyvää elämää.

Ja mikä parasta noiden keinojen opettelussa on vieroitusaikana ja siinä että oppii kuuntelemaan kehoaan? Voi oppia olemaan täysin ilman lääkkeitä jatkossa, koska oppii itselleen selviytymiskeinoja selvitä elämästä ja hallita oloaan, eikä tarvi kokoajan olla lääkepurkilla. Masennuslääkevieroitus voi olla epämukavine tuntemuksineen melkoista shokkihoitoa, mutta kun siitä selviää, voi selvitä monesta muustakin asiassa elämässä.

Itsekkin tosiaan aloitin vierottautumisen kun töistä irtisanottiin, mutta silloinkin ajatus oli, että tässä menee korkeintaan puoli vuotta kun töissä taas, enkä ollenkaan ollut varautunut ja omaksunut sellasta, että hetken päästä en olekkaan töissä käyvä ihminen vaan, epämääräisen ajan työkyvytön. Asia tuntu tosi ulkoselta sillon, ja se myös tuotti sosiaalista painettakkin se tilanne, koska en oikeen kellekkään ollut lähtenyt selittämään mitään terveysasioistani ja SSRI:stä.

Siinä oli parin kuukauden jälkeen lopettamisesta sellainenkin epätoivonen vaihe, että ajattelin lopettaneen SSRI:n liian äkkiä (niin kun kaikessa hitaudessaan olinkin), ja kehitin siinä sairaaloisen toimintakyvyttömässä tilanteessa selviytymis suunnitelman, että aloitan 2,5 mg ottamisen, jolla siis oli ollu iso ero 0 mg pisteeseen sillon alasajossa, ja pahimmat vieroitus oireet alko vasta kun oli parin viikon 2,5 mg ottamisesta jatkanut lopettamista, ja suurin muutos myös tilaani siinä samalla, voimakkaasta reaktiivisuudesta ja hauraudesta seksuaalitunnon katoamiseen.
Ja siis suunnitelma toki oli edelleen lopettaa, mutta jos loiventavana ajanjaksona sitä 2,5 mg jonkin aikaa. No tiesin kyllä sisimmissäni että se oli väärin, ja että ei pidä koskea pitkällä kepilläkään siihen myrkkyyn, olin kuitenkin jo kaksi kuukautta ollut nollilla, että eiköhän se loivemman lopettamisen tekeminen ollut jo myöhästä. Ja mielenkiintonen havainto sinänsä, että se 2,5 mg ei todellakaan vienyt minua siihen missä olin ollut lopettamisen välissä 2,5 mg ottaessa, vaan annos vaikutti hyvin vähän millään tavalla, ja monilla osa alueilla ei ollenkaan. Ja esim. jotain paradoksaalista aivojen kieroutumista olisi ollutkin jos esim. olisi seksuaalituntoja olisi tullut, mutta siis mikä itsestäänselvää, niin ei tullut. Se kokeilu kesti vain kuukauden, ja kun lopetin, oli vieroitusoireet aika vähäsiät, paitsi tosi häiritsevä hermoston yliherkistyminen kasvoi selkeästi, ja tärinä oli päällä lähes ei mistään.

Yksi mielenkiintoinen asia on myös se, että kun olin sillon aiemmin lopettanut lääkkeen, niin en ollut tajunnut että mun pallea oli ollut pari vuotta jumissa ja keuhkot muutenkin. Olin vain joskus ihmetellyt, että miksi alas syvään hengittämällä ennen tuntu hyvältä ja rauhottavalta, mut nyt ei tunnu miltään, no en ollut saanut ilmaa palleaan. Myös lihaksisto rentoutu helposti huomattavalla tavalla lääkettä lopettaessa varmastikkin hegitykseen liittyvistä syistä. Tämä kehon vapautuminen ei toki estänyt niitä lamaavia psyykkisiä ja hermostollisia asioita lääkkeen lopettamisesta, vaikka varmasti oman helpotuksen toikin.
Ja tosiaan kun tein sen kuukauden kokeilun, niin se 2,5 mg sai suhteessa annokseen melkein voimakkaamman hengityksen sulkeutumisen. Ja tällä kertaa se ei niin nopeasti poistunutkaan tämän hölmön kokeilun lopettaessa.

Tuohon mainitsemaasi herkistymis asiaan, niin SSRI-lopettamisen jälkeen alkoi Propral tehdä pikkuhiljaa aina vain voimakkaampaa huonoa oloa joskin akuun vaihtelevasti,, kunnes lopulta voimakkaampia reaktioita, missä keuhkot selkeäsi supistu, joka kaverin PEF-mittarillakin näkyi kymmenien m/l pudotuksen, ja sitten ne supistumat viiveellä lähti raukeemaan päivien kuluessa tälläsestä reaktiosta. Oli tosi onelmallista, että tuli selväksi että en voi käyttää Propralia.

"Kaikessa tekemisessä mitä masennuslääkevieroituksessa tekee, kannattaa kuunnella kehoaan. Moni asia mitä aiemmin on ehkä jaksanut, voi yhtäkkiä ollakin liikaa tuossa herkässä tilassa. Juhliminen, raskas liikunta, stressi mitä on ennen kestänyt, vähät unet - ne voikin olla liikaa."

Sitä voi olla siinä lopetuksen jälkeisessä tilassa hyvn moninaisella tavalla hyvin hauras. Ensinnäkin se psyykkinen ja hermostollinen koko kehossa eräänlaisena reaktiivisuutena ja haurautena tuntuva hauraus, jossa ei siedä pieniäkään ärsykkeitä ja paineita, vaan psyyke on aivan lamassa samalla kun hermoston yliherkistynyt. Ja siinä tulee hyvin ilmi se aivokemiallisen psyykkeen ja tietoisuuden ero. Sitä on oikeasti se aivan sama tiedostava ihminen siinäkin tilassa, ja tiedostaa kaiken tilassaan ja mitä kuuluisi tuntea jne.

Psyykkeen hauraus näkyy myös sellaisena isona mielen hajanaisuutena, ja yksinkertasiakin asioita saa pysähtyä miettimään kun normaalista asiat tulee
oikeassa tahdissa automaattisesti päähän niin, että asian vain päästään tekemällä ulos, tai suustaan ulos. Joku halusi viitata dementiaan, mutta vaikka dementiassa on monen muun tähän tilaan liittymättömän oireilun lisäksi myös tuon tyyppistä mielen hajanaisuutta, niin mielestäni ei ole järkevää puhua dementtiasta tässä yhtyessä. Sen enempää kun silloinkaan mainita dementtiaa, kun saman tapaista saadaan nuorella terveellä riittävällä valvomisella aikaiseksi. Ja tosiaan muistissa ei tietyssä mielessä ollut mitään vikaa, ja muisti ja ymmärrys edellisistä päivistä ja kaikkien aika janojen tapahtusmista lapsuuten asti oli yhtä terävää kun aiemminkin, kuten myös tietoisuus itsestään ja ympäristöstään.

Ja se jos lääke altistaa dementialle, onkin aivan toinen keskustelu, altistavuus ei yllätä pelkästään välilisenä asiana SSRI:lääkkeiden psykofyysisten tuntemusten ja tunteiden salpaavan vaikutuksen myötä. Ja SSRI-lääke laskee terävyyttä muutenkin, ja esim. käsittäkkeeni on ihan lääketieteenkin faktaa, että SSRI:lääke vähentää reaktioaikaa.


Sitten se psyykkinen ja hermostollinen hauraus näkyy välittömän elämistä ja olemista pahasti häiritsevän reaktiivisuuden ja haurauden lisäksi, sietokyvyssä jaksamisen suhteen. Ja sitä voi väsyä monellakin eri tavalla. Voi fyysisesti uupua, tai sitten neurologista väsymystä, jossa et periaatteessa ole uni vajeessa, mutta et vain kestä etkä jaksa kuulla ympäristöä enempää, etkä puhua, ja on pakko mennä makuulle silmät kiinni mennä keräämään energiaa.

Sitten on suhteetonta kehollista väsymistä.

Lisäksi vielä neurologinen ylivirittyminen on yksi oire, elikkä kun teet intensiivisemmin jotain, sinulla jääkin vaihde päälle ja olet nopea liikkeinen sohija vielä senkin jälkeen kun puuhastelusi loppu, tämänkin tiedostaa kyllä hyvin itse, ja kuinka sitä pitää oikeen tietosesti rajottaa kun pää ja kaikki haluis liikkua nopeemmin ja on sellanen hosumisenvaihde hirttäny päälle, vaikka tilanne jo ohi.

Sitten on herkkyys ns. ylikunto-oireilulle, eli tänäpäivänä osuvampana terminä hermoston ylirasittumiselle. Ja saatat ensimmäistä kertaa elämässäsi tutustua siihen mitä tarkoittaa kun sympaattisen hermoston sietokyky loppuu olosuhteisiin nähden liian raskaasta liikunnasta, ja syke ei palaudukkaan, vaan vie yö unesikin ja on koholla vielä seuraavana aamunakin. Tästä voi lähteä kokokaan oma kierteensä, ja kamppailetkin pian lisäksi uuden terveysongelman kanssa. Myösin sauna voi tehdä samaa, ja itse en voinut enään saunoa, koska hermosto ei palautunut saunasta ja haittasi yöunia.

Karmivinta on se psyykkeen lamatilan tuoma kyvyttömyys tuntea asioita mistä tiedostaa, että jos olisi itsenä, niin todellakin siinä tilanteessa tuntisi. Esim lamassa oleva psyykkesi ei välttämättä jaksa tuottaa voimaannuttavaa enegistä vihan tunnetta, mitä tiedät että todellakin tässä tilassa tuntisit jos pääsi olisi kunnossa, tai et välttämättä oikeen pysty itkemään, vaikka tietäsit että siinä tilanteessa todellakin itkisit, ja olo voi tuntua ontolta, ja se tuntuu koko kehossa se tyhjä hauraus. Samaan aikaan kuitenkin tietosuudessasi olet surullinen ja vihanen ja ymmärrät asiat, mutta se suru ja viha ei sillä tavalla vain pääse tuntumaan psyykkeessä ja tuomaan voimaa jne. Samalla tavalla en ollut menettänyt kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen ja kiihotuinkin asioista joskin paljon laimeammin, mutta silti keho oli tunnoton, enkä tuntenu orgasmia. Ja olikin paradoksaalsista tuntea himoa, josta pääset kyllä fyysisellä aktilla eroon, mutta et pääse sitä silti purkamaan, tunnet himoa josta ei pääse ikään kuin nauttimaan. Sama kuin hirmuisen nälkäsenä katsoisi pöydässä mitä herkullisempia himottavia ruokia, mutta kun syöt niitä, saat kyllä itsesi kylläiseksi ja nälkä lähtee hetkeksi, mutta et maistanut mitään/päässyt nauttimaan syömisestä. Jäljelle jää turhautunut hölmistynyt olo. Ja samalla muistat ja ymmärrät mitä se maistaminen oli, kuinka ihmeellisestlä se tuntu kun maistoi.

Minä tunsin ihan fyysisestikkin päässä onttouden tunnetta sillä alueella missä hiljalleen hiipuvat sähkökihelmoinnit sellaiseski onttoudeksi vaihtu, ja silloin kun tila lähti voimistumaan ja rikastumaan, niin myös tämä onttous lähti. Asiahan kuulostaa niin sopivalta sepustukselta, että en siitä mielelläni ihmisille puhu, kun tuskin uskovat tälläistä fyysistä onttouden tunnetta päässä, vaikka se vieroitusoireeseen liittyvät sähköset kihelmöinnit ja väreilyt uskookin.

Oon oppinu elämässä kuinka fysiologinen asia psyyke on, ja kuinka oma asiansa on henkinen terveys, vaikka toisiinsa välillisesti vaikuttaakin. Moni ei ymmärrä ollenkaan näiden asioiden irrallisuutta, ja tämänkaltaisten ongelmien kanssa, kuten monien muidenkin se voi olla hyvin raskasta ja turhauttaa, ja eristää toisista ihmisistä, kun muut pitävät sinua "hulluna" ja sitä ja tätä puhutaan henkisyyteen ja erilaiseen suhtuatumiseen ja ajattellun liittvistä asioista. Jotka toki osaltaa vaikuttaa kokonaisuuteen, mutta pointti oli se, että sitä voi olla ajattelultaan ja henkisesti hyvinnkin selväpäinen ja hyvinvoiva, mutta kärsii voimakkaista psyykkisistä ongelmista.

Anonyymi kirjoitti:

Ja se jos lääke altistaa dementialle, onkin aivan toinen keskustelu, altistavuus ei yllätä pelkästään välilisenä asiana SSRI:lääkkeiden psykofyysisten tuntemusten ja tunteiden salpaavan vaikutuksen myötä. Ja SSRI-lääke laskee terävyyttä muutenkin, ja esim. käsittäkkeeni on ihan lääketieteenkin faktaa, että SSRI:lääke vähentää reaktioaikaa.


Sitten se psyykkinen ja hermostollinen hauraus näkyy välittömän elämistä ja olemista pahasti häiritsevän reaktiivisuuden ja haurauden lisäksi, sietokyvyssä jaksamisen suhteen. Ja sitä voi väsyä monellakin eri tavalla. Voi fyysisesti uupua, tai sitten neurologista väsymystä, jossa et periaatteessa ole uni vajeessa, mutta et vain kestä etkä jaksa kuulla ympäristöä enempää, etkä puhua, ja on pakko mennä makuulle silmät kiinni mennä keräämään energiaa.

Sitten on suhteetonta kehollista väsymistä.

Lisäksi vielä neurologinen ylivirittyminen on yksi oire, elikkä kun teet intensiivisemmin jotain, sinulla jääkin vaihde päälle ja olet nopea liikkeinen sohija vielä senkin jälkeen kun puuhastelusi loppu, tämänkin tiedostaa kyllä hyvin itse, ja kuinka sitä pitää oikeen tietosesti rajottaa kun pää ja kaikki haluis liikkua nopeemmin ja on sellanen hosumisenvaihde hirttäny päälle, vaikka tilanne jo ohi.

Sitten on herkkyys ns. ylikunto-oireilulle, eli tänäpäivänä osuvampana terminä hermoston ylirasittumiselle. Ja saatat ensimmäistä kertaa elämässäsi tutustua siihen mitä tarkoittaa kun sympaattisen hermoston sietokyky loppuu olosuhteisiin nähden liian raskaasta liikunnasta, ja syke ei palaudukkaan, vaan vie yö unesikin ja on koholla vielä seuraavana aamunakin. Tästä voi lähteä kokokaan oma kierteensä, ja kamppailetkin pian lisäksi uuden terveysongelman kanssa. Myösin sauna voi tehdä samaa, ja itse en voinut enään saunoa, koska hermosto ei palautunut saunasta ja haittasi yöunia.

Karmivinta on se psyykkeen lamatilan tuoma kyvyttömyys tuntea asioita mistä tiedostaa, että jos olisi itsenä, niin todellakin siinä tilanteessa tuntisi. Esim lamassa oleva psyykkesi ei välttämättä jaksa tuottaa voimaannuttavaa enegistä vihan tunnetta, mitä tiedät että todellakin tässä tilassa tuntisit jos pääsi olisi kunnossa, tai et välttämättä oikeen pysty itkemään, vaikka tietäsit että siinä tilanteessa todellakin itkisit, ja olo voi tuntua ontolta, ja se tuntuu koko kehossa se tyhjä hauraus. Samaan aikaan kuitenkin tietosuudessasi olet surullinen ja vihanen ja ymmärrät asiat, mutta se suru ja viha ei sillä tavalla vain pääse tuntumaan psyykkeessä ja tuomaan voimaa jne. Samalla tavalla en ollut menettänyt kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen ja kiihotuinkin asioista joskin paljon laimeammin, mutta silti keho oli tunnoton, enkä tuntenu orgasmia. Ja olikin paradoksaalsista tuntea himoa, josta pääset kyllä fyysisellä aktilla eroon, mutta et pääse sitä silti purkamaan, tunnet himoa josta ei pääse ikään kuin nauttimaan. Sama kuin hirmuisen nälkäsenä katsoisi pöydässä mitä herkullisempia himottavia ruokia, mutta kun syöt niitä, saat kyllä itsesi kylläiseksi ja nälkä lähtee hetkeksi, mutta et maistanut mitään/päässyt nauttimaan syömisestä. Jäljelle jää turhautunut hölmistynyt olo. Ja samalla muistat ja ymmärrät mitä se maistaminen oli, kuinka ihmeellisestlä se tuntu kun maistoi.

Minä tunsin ihan fyysisestikkin päässä onttouden tunnetta sillä alueella missä hiljalleen hiipuvat sähkökihelmoinnit sellaiseski onttoudeksi vaihtu, ja silloin kun tila lähti voimistumaan ja rikastumaan, niin myös tämä onttous lähti. Asiahan kuulostaa niin sopivalta sepustukselta, että en siitä mielelläni ihmisille puhu, kun tuskin uskovat tälläistä fyysistä onttouden tunnetta päässä, vaikka se vieroitusoireeseen liittyvät sähköset kihelmöinnit ja väreilyt uskookin.

Oon oppinu elämässä kuinka fysiologinen asia psyyke on, ja kuinka oma asiansa on henkinen terveys, vaikka toisiinsa välillisesti vaikuttaakin. Moni ei ymmärrä ollenkaan näiden asioiden irrallisuutta, ja tämänkaltaisten ongelmien kanssa, kuten monien muidenkin se voi olla hyvin raskasta ja turhauttaa, ja eristää toisista ihmisistä, kun muut pitävät sinua "hulluna" ja sitä ja tätä puhutaan henkisyyteen ja erilaiseen suhtuatumiseen ja ajattellun liittvistä asioista. Jotka toki osaltaa vaikuttaa kokonaisuuteen, mutta pointti oli se, että sitä voi olla ajattelultaan ja henkisesti hyvinnkin selväpäinen ja hyvinvoiva, mutta kärsii voimakkaista psyykkisistä ongelmista.

Lue lisää

Tosin tuo hyvinvoiva oli aika hutisana, että ei sitä kyllä henkisesti mikään hyvin voiva ollut :D Tarkoitin sillä tavalla terve henkisesti että positiivisuuten taipuva, rauhallinen, ymmärtävä, tiedostava jne.

Anonyymi kirjoitti:

Itsekkin tosiaan aloitin vierottautumisen kun töistä irtisanottiin, mutta silloinkin ajatus oli, että tässä menee korkeintaan puoli vuotta kun töissä taas, enkä ollenkaan ollut varautunut ja omaksunut sellasta, että hetken päästä en olekkaan töissä käyvä ihminen vaan, epämääräisen ajan työkyvytön. Asia tuntu tosi ulkoselta sillon, ja se myös tuotti sosiaalista painettakkin se tilanne, koska en oikeen kellekkään ollut lähtenyt selittämään mitään terveysasioistani ja SSRI:stä.

Siinä oli parin kuukauden jälkeen lopettamisesta sellainenkin epätoivonen vaihe, että ajattelin lopettaneen SSRI:n liian äkkiä (niin kun kaikessa hitaudessaan olinkin), ja kehitin siinä sairaaloisen toimintakyvyttömässä tilanteessa selviytymis suunnitelman, että aloitan 2,5 mg ottamisen, jolla siis oli ollu iso ero 0 mg pisteeseen sillon alasajossa, ja pahimmat vieroitus oireet alko vasta kun oli parin viikon 2,5 mg ottamisesta jatkanut lopettamista, ja suurin muutos myös tilaani siinä samalla, voimakkaasta reaktiivisuudesta ja hauraudesta seksuaalitunnon katoamiseen.
Ja siis suunnitelma toki oli edelleen lopettaa, mutta jos loiventavana ajanjaksona sitä 2,5 mg jonkin aikaa. No tiesin kyllä sisimmissäni että se oli väärin, ja että ei pidä koskea pitkällä kepilläkään siihen myrkkyyn, olin kuitenkin jo kaksi kuukautta ollut nollilla, että eiköhän se loivemman lopettamisen tekeminen ollut jo myöhästä. Ja mielenkiintonen havainto sinänsä, että se 2,5 mg ei todellakaan vienyt minua siihen missä olin ollut lopettamisen välissä 2,5 mg ottaessa, vaan annos vaikutti hyvin vähän millään tavalla, ja monilla osa alueilla ei ollenkaan. Ja esim. jotain paradoksaalista aivojen kieroutumista olisi ollutkin jos esim. olisi seksuaalituntoja olisi tullut, mutta siis mikä itsestäänselvää, niin ei tullut. Se kokeilu kesti vain kuukauden, ja kun lopetin, oli vieroitusoireet aika vähäsiät, paitsi tosi häiritsevä hermoston yliherkistyminen kasvoi selkeästi, ja tärinä oli päällä lähes ei mistään.

Yksi mielenkiintoinen asia on myös se, että kun olin sillon aiemmin lopettanut lääkkeen, niin en ollut tajunnut että mun pallea oli ollut pari vuotta jumissa ja keuhkot muutenkin. Olin vain joskus ihmetellyt, että miksi alas syvään hengittämällä ennen tuntu hyvältä ja rauhottavalta, mut nyt ei tunnu miltään, no en ollut saanut ilmaa palleaan. Myös lihaksisto rentoutu helposti huomattavalla tavalla lääkettä lopettaessa varmastikkin hegitykseen liittyvistä syistä. Tämä kehon vapautuminen ei toki estänyt niitä lamaavia psyykkisiä ja hermostollisia asioita lääkkeen lopettamisesta, vaikka varmasti oman helpotuksen toikin.
Ja tosiaan kun tein sen kuukauden kokeilun, niin se 2,5 mg sai suhteessa annokseen melkein voimakkaamman hengityksen sulkeutumisen. Ja tällä kertaa se ei niin nopeasti poistunutkaan tämän hölmön kokeilun lopettaessa.

Tuohon mainitsemaasi herkistymis asiaan, niin SSRI-lopettamisen jälkeen alkoi Propral tehdä pikkuhiljaa aina vain voimakkaampaa huonoa oloa joskin akuun vaihtelevasti,, kunnes lopulta voimakkaampia reaktioita, missä keuhkot selkeäsi supistu, joka kaverin PEF-mittarillakin näkyi kymmenien m/l pudotuksen, ja sitten ne supistumat viiveellä lähti raukeemaan päivien kuluessa tälläsestä reaktiosta. Oli tosi onelmallista, että tuli selväksi että en voi käyttää Propralia.

"Kaikessa tekemisessä mitä masennuslääkevieroituksessa tekee, kannattaa kuunnella kehoaan. Moni asia mitä aiemmin on ehkä jaksanut, voi yhtäkkiä ollakin liikaa tuossa herkässä tilassa. Juhliminen, raskas liikunta, stressi mitä on ennen kestänyt, vähät unet - ne voikin olla liikaa."

Sitä voi olla siinä lopetuksen jälkeisessä tilassa hyvn moninaisella tavalla hyvin hauras. Ensinnäkin se psyykkinen ja hermostollinen koko kehossa eräänlaisena reaktiivisuutena ja haurautena tuntuva hauraus, jossa ei siedä pieniäkään ärsykkeitä ja paineita, vaan psyyke on aivan lamassa samalla kun hermoston yliherkistynyt. Ja siinä tulee hyvin ilmi se aivokemiallisen psyykkeen ja tietoisuuden ero. Sitä on oikeasti se aivan sama tiedostava ihminen siinäkin tilassa, ja tiedostaa kaiken tilassaan ja mitä kuuluisi tuntea jne.

Psyykkeen hauraus näkyy myös sellaisena isona mielen hajanaisuutena, ja yksinkertasiakin asioita saa pysähtyä miettimään kun normaalista asiat tulee
oikeassa tahdissa automaattisesti päähän niin, että asian vain päästään tekemällä ulos, tai suustaan ulos. Joku halusi viitata dementiaan, mutta vaikka dementiassa on monen muun tähän tilaan liittymättömän oireilun lisäksi myös tuon tyyppistä mielen hajanaisuutta, niin mielestäni ei ole järkevää puhua dementtiasta tässä yhtyessä. Sen enempää kun silloinkaan mainita dementtiaa, kun saman tapaista saadaan nuorella terveellä riittävällä valvomisella aikaiseksi. Ja tosiaan muistissa ei tietyssä mielessä ollut mitään vikaa, ja muisti ja ymmärrys edellisistä päivistä ja kaikkien aika janojen tapahtusmista lapsuuten asti oli yhtä terävää kun aiemminkin, kuten myös tietoisuus itsestään ja ympäristöstään.

Lue lisää

Mitä tulee tuohon dementiaan, tietenkään en minä eikä kukaan muukaan voi sanoa mikä sinun tilanteesi on, mutta yleistietona on hyvä ymmärtää, että SSRI-aineet aiheuttavat nimen omaan dementiaa. Todistusaineisto on mittava. Toivottavasti sinun oireissasi kyse ei ole dementiasta, mutta käytännössä aikamoinen "lottovoittaja" saa olla, jos vuosien käytön seuraamuksena ei ole jonkinasteista dementiaa käytöstä saanut.

Olen oikeasti todella monia oireita kokenut SSRI-vieroituksen seurauksena mitä kuvaat. Liikunnansietokyvyn ongelmia (voimakkaat sydämentykytykset ja uupuneisuus jatkuu liikunnan seurauksena kuin olisin ylikunnossa ja ongelmana palautuminen),ylivirittyneisyyden tunnetta, lämmönsäätelyongelmia (sauna ja lämpö tekee juuri niin pahan olon etten nuku seuraavana yönä), herkistymistä eri asioille pahimmillaan vieroituksen aikana valoyliherkkyys oli paha, hermosto on käynyt ylikierrostilassa ja olen kokenut voimakasta uupumusta. Olen aikalailla vakuuttunut, että SSRI-lääkkeet laukaisi minulle hermoston ongelmia ja ongelma on juuri sympaattisen hermoston toiminnassa ja jään jotenkin kierroksille. Kuin jotkut kehon herkät mekanismit olisi häiriintyneet.

Itse olen lukenut dysautonomiasta ja oireeni mätsäävät pitkälti tuohon. Myös ihmisten kuvaukset väsymysoireyhtymästä ovat aika lähellä. Mitään lääkärin tukea en ole saanut.

Vieroitusvaiheessa koin sisäistä levottomuutta, univaikeuksia ja kognitiivista sumua mistä en ole meinannut päästä eroon.

Seksuaalisia ongelmia tuntoherkkyyden suhteen on edelleen ja en ole palautunut. Jotain pieniä seksuaalisia tuntemuksia koen, mutta tunto ei tunnu palautuvan enkä ole enää se ihminen, kuka ennen lääkkeitä olin.

Tämä on ollut hyvin raskas kokemus.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tulee tuohon dementiaan, tietenkään en minä eikä kukaan muukaan voi sanoa mikä sinun tilanteesi on, mutta yleistietona on hyvä ymmärtää, että SSRI-aineet aiheuttavat nimen omaan dementiaa. Todistusaineisto on mittava. Toivottavasti sinun oireissasi kyse ei ole dementiasta, mutta käytännössä aikamoinen "lottovoittaja" saa olla, jos vuosien käytön seuraamuksena ei ole jonkinasteista dementiaa käytöstä saanut.

Lue lisää

(Aloittaja)

Jos yrität tarkoittaa jotain pysyvää lievää muistin alentumaa 25 vuotiaalle, niin olisi aika erikoista ottaen huomioon iän ja aivojen plastisuuden, eli muokkautumisen ja uusiutumisen läpi iän. Vertauksena vanhojenkin vuosia putkeen ryypänneiden alkoholistien hermosto palautuu yllättävän tehokkaasti, kun juominen lopetetaan ja vaihdetaan tuntuvasti terveellisiin elämäntapoihin.

Ja ensinnäkin tilani on sen mielenhajainasuus-oireden kohdalla palautunut täysin, ja tunnen itseni ennemmin terävämmäksi kuin mitä ennen olin, ja mitä varsinaiseen muistamiseen tulee, niim etenkin viimeisenä vuotena oon paljon tehny lapsuusmuistoihin sellasia matkoja tunnelmineen, hakukoneen tms. mitä en välttämättä 15 vuoteen ole mielessä käynytkään. Ja sellanen tunnneäly ja kokeminen, abstraktihahmotuskyky ja tietoisuus kokonaisuudesta ei kyllä ollut ainakaan parempi joskus 10v sitten. Ja niistä ajoista sellanen yleinen tietoisuudentaso monen näköisistä asioista kasvanu valtavasti.

Mielenhajainasuus oli osa sitä kokonaisvaltaista pyykkisesti haurasta tilaa ja sen fysiologisella mekanismilla tuskin oli mitään tekemistä dementiamekanismien kanssa. Nuoret ja terveetkin unohtaa arkisia sanoja ja jumittaa välillä, ja terveen terävyyttä saadaan huojutettua paljonkin vaikka pitkällä valvomisella, mutta ei hänellä silloin dementiaa ole. Tai esim. krooninen ventilaatiovajauskin voi aiheuttaa mielen hajainuutta, joka konkretisoituu muistin takkuamisena, ja luonnollisesti oireen takana on aivan muut mekanismit kuin dementiassa.

Aivot on monimutkainen herkkä kokonaisuus, jonka optimaaliseen toimivuuteen voi vaikuttaa monenlainen tekijä eri mekanismien kautta. Kysehän oli aika varmasti serotoniinilamasta mikä lääkkeen lopettamisen jälkeen oli. Eikös serotoniini liity myös muistiin, joten se on siinä se syy. Ja aivojen muokkautuessa kohti suurempaa serotoniinitasoa, sekin oire hälveni hiljalleen pois. Ja silloinkaan lopetuksen jälkeen se mielen hajanaisuus ei tarkoittanut, että en olisi muistanut hyvinkin intensiivisesti vaikka jotain lapsuuden tapahtumia, tai muuten menneitä päiviä, tekemisiäni tms. ennemminkin kyse oli jostain prosessointinopeudesta ja hajanaisesta sekavuudesta päässä, joka tarkoitti myös muistin takkuamista. Ja sekin seikka vielä, että kun hermosto oli hyvin reaktiivinen ja hauras, niin pienetkin ärsykkeet, kuten esim. ympäristön äänet saatto tehdä ajattelemisesta tai tietosuudensa ilmaisusta paljon hankalampaa. Eikä pysty keskittämään sitä ajattelua prosessointiin, joka terveellä tulisi jo automaattisemmin ilman sen suurempaa työtä, niin että senkun vaan puhuu ja asia tippuu selkeästä kirkkaasta mielestä hallitusti oikeassa järjestyksessä tietosuuden haluamin sanoin.


Tuossahan totesin, että on ihan selvää että tunteita ja tuntemuksia salpaava vaikutus jo itsessään edistää dementiaa, että ei siihen tarvita edes mitään fysiologista dementiaruuvin kääntämistä, kun SSRI-lääkkeiden vaikutukset varmasti altistaa välillisesti jo dementialle. Mutta minä en ylipäätään ollut/ole lähelläkään dementiariski-kää, missä tälläset välillisen altistavat tekijät voi päästä konkretisoitumaan.

Ja tupakkakin aiheuttaa kiistatta keuhkosyöpää, mutta jos tupakoi parikymmppisenä neljä vuotta, niin se ei tarkoita, että saisi keuhkosyövän, ja puhdistuva ja uusiutuva keho kuroo umpeen vanhuutta kohti koko ajan enemmän ja enemmän eroa siihen kuin ei olisi koskaan polttanutkaan. Ja vaikka jotain vaikutinta sinne pohjalle jäisikin, niin se on jo niin pientä, että muilla terveellisillä elämäntavoilla entisella tupakoitsijalla voikin 60 vuotiaana olla terveemmät keuhkot, kuin suuremmalla osalla tavan omaiseen tapaan ei niin terveellisesti eläneen/elävän keuhkot on.
Tosin SSRI ei välttämättä ollenkaan sillä tavalla suoraan fysiologisesti käännä jotain dementiamekanismiruuvia, vaan alistaminen liittyy SSRI:n välillisten vaikutustensa kautta, jolloin kontekstin pitäisi olla henkilöt, jotka on dementiriski-iässä, tai lähestymässä sitä.


Vain jotkut osa alueet vielä kummittelee jossain määrin, kuten alentunut hermoston sietokyky ylikunto-oireilun osalta, eli siis jää kierrokset herkästi päälle. Tosin ei ollenkaan niin paljon kun sillon. Mutta menin vuosi sitten vähän rikkomaan hermostoani liian raskaalla fyysisellä työnteolla suhteessa siihen missä tilassa olin, ja se teki sellasen jojoefektin, mutta ylikunto-oireilukynnys on siitä taas noussu kokoajan kun on ollut varovainen ja kuunnellu kehoa.

Anonyymi kirjoitti:

Olen oikeasti todella monia oireita kokenut SSRI-vieroituksen seurauksena mitä kuvaat. Liikunnansietokyvyn ongelmia (voimakkaat sydämentykytykset ja uupuneisuus jatkuu liikunnan seurauksena kuin olisin ylikunnossa ja ongelmana palautuminen),ylivirittyneisyyden tunnetta, lämmönsäätelyongelmia (sauna ja lämpö tekee juuri niin pahan olon etten nuku seuraavana yönä), herkistymistä eri asioille pahimmillaan vieroituksen aikana valoyliherkkyys oli paha, hermosto on käynyt ylikierrostilassa ja olen kokenut voimakasta uupumusta. Olen aikalailla vakuuttunut, että SSRI-lääkkeet laukaisi minulle hermoston ongelmia ja ongelma on juuri sympaattisen hermoston toiminnassa ja jään jotenkin kierroksille. Kuin jotkut kehon herkät mekanismit olisi häiriintyneet.

Itse olen lukenut dysautonomiasta ja oireeni mätsäävät pitkälti tuohon. Myös ihmisten kuvaukset väsymysoireyhtymästä ovat aika lähellä. Mitään lääkärin tukea en ole saanut.

Vieroitusvaiheessa koin sisäistä levottomuutta, univaikeuksia ja kognitiivista sumua mistä en ole meinannut päästä eroon.

Seksuaalisia ongelmia tuntoherkkyyden suhteen on edelleen ja en ole palautunut. Jotain pieniä seksuaalisia tuntemuksia koen, mutta tunto ei tunnu palautuvan enkä ole enää se ihminen, kuka ennen lääkkeitä olin.

Tämä on ollut hyvin raskas kokemus.

Lue lisää

Varmasti on ollut raskasta, ymmärrän tilanteen todella hyvin, ja se on niin viiltävän moninaista se kärsimys, ja sitä on kuin hauras haamu, ja se oma persoona, tempperamentti ja tunteiden rikkaus on poissa, ja voi vaan muistella kuinka vahva ja energinen ennen oli jne. Ja voi tuntua tuskalliselta kuinka elämä ympärillä jatkaa, ja voisit nauttia ja tehdä vaikka mitä sellasena kun olit, ja sitä kokee osittain kuolleen, ja kaiholla vain muistelee sitä itseä ennen.

Ja ne kaikki välillisetkin pahat mitä ne ongelmat aiheuttaa ja se henkinen kärsimys niistä. Ja se henkinen eristäminen toisista, kun on niin absurdien ja moninaisten asioiden uhri, eikä voi vaan tyylin sanoa kaiken selittävästi, että mulla on astma. Vaan tuntuu että jos mitään lähtee kertomaan, niin sitten pitäisi antaa joku kirjan kokonen kertomus siitä mitä on käynyt, mitä oli ennen, mitä nyt kokee, millasia ne oireet on jne. että todella ymmärtäisi asiat ja niiden luonteet.

Itse koin sillon olleeni aivan käsittämättömässä painajaisunessa, mitä en voinu tajuta, ja ajattelin, että en suostu elämään minään sairaan lääketieteen rikkomana puolikkaana, josta osa tapettu, että seuraan sitä tapettua osaa perässä. Ainoo vaan, että samaan aikaan tiesin että en voi tehdä niin läheisille ja vastaavasti tuntu äärettömän karmivalta omastakin puolesta jättää läheiset. Mitä enemmän kuolemaa mietti sitä enemmän sen lopullisuuden ymmärsi ja elämän lyhyyden, ja se tunne mitä koki katsoessa läheisiään ajatellen että on pilalla täysin, ja että menisi tappamaan itsensä, eikä tiedä mitä sitten tapahtuu, niin sitä ei unohda. Toki ajattelin muutenkin katsoa miten tilanne etenee ja halusin uskoa palautumiseen. No, oli aika epätoivosta että kuukausien aikana ei tuntunut juuri mitään palautumista, eikä esim. seksuaalitunnon osalta yhtään. Mutta sitten puolen vuoden kuluttua alko nopea palautuminen, ja olin yhdeksän kuukauden kuluttua aivan muussa tilassa kun puolivuotta lopettamisen jälkeen, ontto ja tyhjä olo alko täyttyä, hauras ja reaktiivinen psykofysiisyys alko tuntua pikku hiljaa voimakkaalta ja vakaalta, jne.

Ei pidä siis luovuttaa, välttämättä niiden sähköjen syttyminen päässä ei tapahdukkaan niin lineaarisesti, vaan isoja asioita voi tapahtua pitkienkin aikojen jälkeen, joissa voi käynnistävinä voimia olla myös ulkoisia syitä. Eli siis mistä ajoista nyt sun kohdalla on kyse?

Ja muista, niin kun tossa aiemmin oon kertonut, niin voit tukea kehosi palautumista monin eri keinoin. Ja ne keinot voi olla hyvinkin keskeisiä osassa siinä palautumissa. Toki tilan mukaan se voi elää mitä voi ja jaksaa tehdä ja missä määrin. Ja ikään kuin koko ajan niitä työkaluja aukee lisää kun tila paranee, asiat kun on sellasia moniteräsiä miekkoja ja toistensa päälle kasautuvia niin huonoissa asioissa kun hyvissäkin.

Koita tehdä olosuhtiestasi mahdollisimman stressittömät, johon kuuluu myös se että et vaadi itseltäsi mitään, ja koitat miettiä että pitäisikö jostain kuormaa tuottavista asioista ja odotuksista luopua, ja annat kaiken terveydellesi ja hyvinvoinnillesi ja vapautat itsesi henkisesti siihen hetkeeni jossa rauhallisesti toteat että nyt kävi mitä kävi, ja tästä eteen päin kaiken tekee mahdollisimman hyvin terveytensä kannalta, ja rauhassa katsoo mitä eheytyminen tie tuo tulessaan, ja ne merkit palautumisesta tuo suuresti lisää iloa ja toivoa, ja siitä vaan eteen päin.
Toki hankalampi tilanne jos on huolehdittavia ihmisiä vastuulla.

Ja ymmärrä aina se, että ulkopuoliset ei tiedä asioistasi yhtään mitään ilmaan laaja alasta selittämistä, joten koita löytää vähän sellanen voimaa tuova omahyväinen moodi, että tietäsittepä mitä olen kokenu ja mitä sitä maailmassa on. Eri asia toki ihmisten kohdalla jotka todella osottaa ymmärtävänsä jotain asiasta.

Ja tosiaan erilaisella liikunnalla mitä voi olla hyvin monenlaista on merkittävää aivojen plastisuutta aktivoivaa merkitystä.
Jooga ja erilaiset meditointiharjoitukset on tosi hyvästä. Siinä tilassa missä olin, niin se psyykkeen hauraus ja pinnallisuus ei kyllä minun yrityksillä kovinkaan intensiivisiä meditointikokemuksia saanu aikaan, mutta varmasti selkeytti ja tuki kuitenkin.

Iloa tuottavat virikkeet on tosi tärkeitä, jos jostain vaan saat mielihyvää itselles, on se sitten vaikka esim. joku keräilyharrastus tai vaikka konsolipelit.

Uni on hyvin tärkeää, mitä aiemmin tarkemmin käsittelinkin.

Terve kehoa ja aivoja tuleva ruokavalio on hyvin tärkeää.

Koita löytää jotain uusia tapoja ja asioita millä tukisit tilaasi. Esim. vaikka musiikilla on iso terveyttä edistävä vaikutus, musiikki edistää aivojen plastisuuttakkin toisenlainen toki enemmän kuin joku toinen. Voisiko olla hyvä idea nukkumaan mennessä kokeilla YouTubesta jotain klassista tai muuta instrumentaalista musiikkia, sillä voi olla yllättäväkin aivojen eri aluieita aktivoiva vaikutus, vaikka ei siinä onton tuntusessa tilassa tuntuisi oikeen herättävänkään mitään tunnetasolla.

Anonyymi kirjoitti:

Varmasti on ollut raskasta, ymmärrän tilanteen todella hyvin, ja se on niin viiltävän moninaista se kärsimys, ja sitä on kuin hauras haamu, ja se oma persoona, tempperamentti ja tunteiden rikkaus on poissa, ja voi vaan muistella kuinka vahva ja energinen ennen oli jne. Ja voi tuntua tuskalliselta kuinka elämä ympärillä jatkaa, ja voisit nauttia ja tehdä vaikka mitä sellasena kun olit, ja sitä kokee osittain kuolleen, ja kaiholla vain muistelee sitä itseä ennen.

Ja ne kaikki välillisetkin pahat mitä ne ongelmat aiheuttaa ja se henkinen kärsimys niistä. Ja se henkinen eristäminen toisista, kun on niin absurdien ja moninaisten asioiden uhri, eikä voi vaan tyylin sanoa kaiken selittävästi, että mulla on astma. Vaan tuntuu että jos mitään lähtee kertomaan, niin sitten pitäisi antaa joku kirjan kokonen kertomus siitä mitä on käynyt, mitä oli ennen, mitä nyt kokee, millasia ne oireet on jne. että todella ymmärtäisi asiat ja niiden luonteet.

Itse koin sillon olleeni aivan käsittämättömässä painajaisunessa, mitä en voinu tajuta, ja ajattelin, että en suostu elämään minään sairaan lääketieteen rikkomana puolikkaana, josta osa tapettu, että seuraan sitä tapettua osaa perässä. Ainoo vaan, että samaan aikaan tiesin että en voi tehdä niin läheisille ja vastaavasti tuntu äärettömän karmivalta omastakin puolesta jättää läheiset. Mitä enemmän kuolemaa mietti sitä enemmän sen lopullisuuden ymmärsi ja elämän lyhyyden, ja se tunne mitä koki katsoessa läheisiään ajatellen että on pilalla täysin, ja että menisi tappamaan itsensä, eikä tiedä mitä sitten tapahtuu, niin sitä ei unohda. Toki ajattelin muutenkin katsoa miten tilanne etenee ja halusin uskoa palautumiseen. No, oli aika epätoivosta että kuukausien aikana ei tuntunut juuri mitään palautumista, eikä esim. seksuaalitunnon osalta yhtään. Mutta sitten puolen vuoden kuluttua alko nopea palautuminen, ja olin yhdeksän kuukauden kuluttua aivan muussa tilassa kun puolivuotta lopettamisen jälkeen, ontto ja tyhjä olo alko täyttyä, hauras ja reaktiivinen psykofysiisyys alko tuntua pikku hiljaa voimakkaalta ja vakaalta, jne.

Ei pidä siis luovuttaa, välttämättä niiden sähköjen syttyminen päässä ei tapahdukkaan niin lineaarisesti, vaan isoja asioita voi tapahtua pitkienkin aikojen jälkeen, joissa voi käynnistävinä voimia olla myös ulkoisia syitä. Eli siis mistä ajoista nyt sun kohdalla on kyse?

Ja muista, niin kun tossa aiemmin oon kertonut, niin voit tukea kehosi palautumista monin eri keinoin. Ja ne keinot voi olla hyvinkin keskeisiä osassa siinä palautumissa. Toki tilan mukaan se voi elää mitä voi ja jaksaa tehdä ja missä määrin. Ja ikään kuin koko ajan niitä työkaluja aukee lisää kun tila paranee, asiat kun on sellasia moniteräsiä miekkoja ja toistensa päälle kasautuvia niin huonoissa asioissa kun hyvissäkin.

Koita tehdä olosuhtiestasi mahdollisimman stressittömät, johon kuuluu myös se että et vaadi itseltäsi mitään, ja koitat miettiä että pitäisikö jostain kuormaa tuottavista asioista ja odotuksista luopua, ja annat kaiken terveydellesi ja hyvinvoinnillesi ja vapautat itsesi henkisesti siihen hetkeeni jossa rauhallisesti toteat että nyt kävi mitä kävi, ja tästä eteen päin kaiken tekee mahdollisimman hyvin terveytensä kannalta, ja rauhassa katsoo mitä eheytyminen tie tuo tulessaan, ja ne merkit palautumisesta tuo suuresti lisää iloa ja toivoa, ja siitä vaan eteen päin.
Toki hankalampi tilanne jos on huolehdittavia ihmisiä vastuulla.

Ja ymmärrä aina se, että ulkopuoliset ei tiedä asioistasi yhtään mitään ilmaan laaja alasta selittämistä, joten koita löytää vähän sellanen voimaa tuova omahyväinen moodi, että tietäsittepä mitä olen kokenu ja mitä sitä maailmassa on. Eri asia toki ihmisten kohdalla jotka todella osottaa ymmärtävänsä jotain asiasta.

Ja tosiaan erilaisella liikunnalla mitä voi olla hyvin monenlaista on merkittävää aivojen plastisuutta aktivoivaa merkitystä.
Jooga ja erilaiset meditointiharjoitukset on tosi hyvästä. Siinä tilassa missä olin, niin se psyykkeen hauraus ja pinnallisuus ei kyllä minun yrityksillä kovinkaan intensiivisiä meditointikokemuksia saanu aikaan, mutta varmasti selkeytti ja tuki kuitenkin.

Iloa tuottavat virikkeet on tosi tärkeitä, jos jostain vaan saat mielihyvää itselles, on se sitten vaikka esim. joku keräilyharrastus tai vaikka konsolipelit.

Uni on hyvin tärkeää, mitä aiemmin tarkemmin käsittelinkin.

Terve kehoa ja aivoja tuleva ruokavalio on hyvin tärkeää.

Koita löytää jotain uusia tapoja ja asioita millä tukisit tilaasi. Esim. vaikka musiikilla on iso terveyttä edistävä vaikutus, musiikki edistää aivojen plastisuuttakkin toisenlainen toki enemmän kuin joku toinen. Voisiko olla hyvä idea nukkumaan mennessä kokeilla YouTubesta jotain klassista tai muuta instrumentaalista musiikkia, sillä voi olla yllättäväkin aivojen eri aluieita aktivoiva vaikutus, vaikka ei siinä onton tuntusessa tilassa tuntuisi oikeen herättävänkään mitään tunnetasolla.

Lue lisää

Ja suosittelen kokeilemaan tuntuuko missään, jos alat ottamaan C-vitamiinia 500 - 1000 mg ja karnosiinia 800 - 1200 mg, sekä kalaöljyä/e-epaa.

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/c-vitamiini-piristaa-mielta-sairaalahoidossa/

http://www.tritolonen.fi/artikkelit/215-karnosiini-suojaa-aivoja

http://www.tritolonen.fi/artikkelit/160-kalaoljyn-vaikutus-aivoissa

En minä ehkä tuota AP:n kokemaa dementiaksi sanoisi. En siis yhtään kiellä, etteivätkö kyseiset aineet voisi olla yhteydessä dementiaan. Tuosta on kirjoittanut mm. Grace Jackson kirjassaan "Drug-Induced dementia: a Perfect Crime" . https://www.adlibris.com/fi/kirja/drug-induced-dementia-9781438972312

Samaten vanhemman polven masennuslääkkeillä on todistetusti todettu yhteyksiä dementiariskiin. Masennuksen "hoitokeinot" monesti tuppaa olevaan sellaisia, että niissä seurauksena on muistitoimintojen häiriöt, mitä on todettu olevan seurauksena esimerkiksi "sähköhoidoissa". On sangen kummallista "hoitaa" tällä tavoin ihmisiä, riskeeraten ihmiset uusille ongelmille hoitojen myötä, mitkä voi aiheuttaa suurta inhmillistä kärsimystä, kuten esimerkiksi masennuslääkkeisiin liittyvät ongelmat voi tehdä (ekana tulee mieleen seksuaalihaitat ja vieroitusoireet). Usein lääkehoitokeinojen (biologiaan painottuvien hoitokeinojen) hyödyllisyyttä toitotetaan esimerkiksi kuinka ne vaikuttavat neuroplastisuuteen tai suotuisasti aivotoimintaan ja kuinka masennus on huonoksi aivoille, mutta koskaan ei oteta esiin näkökulmaa, että mitäpä, jos masennuslääkkeet erityisesti pitkään käytettynä tai vieroitusoireet itsessään ovat haitaksi keholle ja aivoille. Neuroplastisuuteen on paljon paljon turvallisempia keinoja lisätä sitä kuin lääkitys. Liikunta nyt etunenässä. Neurogeneesin lisääntyminen lääkityksen seurauksena ei todellakaan välttämättä ole mikään yksioikoisesti hyvä asia, sillä esimerkiksi aivovauriotkin voi lisätä neurogeneesiä.

Masennuslääkkeiden vieroitusoireina voi olla mm. unettomuutta, mikä totisesti huonontaa varmaan itse kenenkin kognitiivista ja varmasti fyysistäkin suorituskykyä. Joillekin lääkitys itsessään aiheuttaa unettomuutta haittavaikutuksena.

SSRI - lääkkeiden aikaansaamat ongelmat ja pitkittyneet vieroitusoireet voivat olla tosiasiassa ongelmia hermoston toiminnassa, joka on herkkä systeemi. Vaikutukset ei todellakaan näissä lääkkeissä ulotu vain aivokemioihin, vaan oireisto tuntuu koko kehossa, koska lääke vaikuttaa niin laajasti kehossa, hermostossa. Välittäjäaineilla on lukuisia tehtäviä kehossa. Seurauksena voi olla dysautonomian kaltainen tila, jossa hermoston toiminta häiriintyy.

Yhteiskunta näkee, että yhteiskunta hyötyy siitä, kun masennus hoidetaan nopeasti kiireenvilkkaa pikakeinoilla pois. Siitä varmaan tämä massiivinen määrä rahaa mitä masennuslääkkeisiin menee, kun niitä maksetaan ihmisille hoitona.

Toki hyötyy lääkebisnes ja löytyy psykiatreille omia työvälineitä.

Hyötyykö potilas vai onko seuraukset kuitenkin pitemmällä tähtäimellä kehnommat kun lääkettä aletaan pikapikaa syömään kuin että jos ei olisi heti alettu pikareitille lääkepolulle elämässä josta rimpuilu voikin olla vähän tuskan takana pois?

Onko seurauksena nykyisestä lääkepolitiikasta paljon lääkkeillä satutettuja ihmisiä?

Anonyymi kirjoitti:

Yhteiskunta näkee, että yhteiskunta hyötyy siitä, kun masennus hoidetaan nopeasti kiireenvilkkaa pikakeinoilla pois. Siitä varmaan tämä massiivinen määrä rahaa mitä masennuslääkkeisiin menee, kun niitä maksetaan ihmisille hoitona.

Toki hyötyy lääkebisnes ja löytyy psykiatreille omia työvälineitä.

Hyötyykö potilas vai onko seuraukset kuitenkin pitemmällä tähtäimellä kehnommat kun lääkettä aletaan pikapikaa syömään kuin että jos ei olisi heti alettu pikareitille lääkepolulle elämässä josta rimpuilu voikin olla vähän tuskan takana pois?

Onko seurauksena nykyisestä lääkepolitiikasta paljon lääkkeillä satutettuja ihmisiä?

Lue lisää

Lääketeollisuus ja lääkärit korjaavat tuotot, potilas kärsii haitat. Voi olla, että siinä sivussa potilas leimataan myös psykoottiseksi (kuvittelee oireensa jne.) kun vakavia lääkehaittoja alkaa tulla. Sitten huokaillaan ja ihmetellään tällaisen kohtelun jälkeen, kun potilas onkin yhtäkkiä itsetuhoinen.

Ihminen on peto.

Milloinkohan tuo varoitus tulee lääkepaketteihin?
Ei näemmä ole luottaminen niihin mutta ei ole lääkärin sanaan varsinkaan.

"..kun luullaan, että noissa lääkkeissä ei ole mitään suurempia ongelmia"

Lääkärit ja hoitajat eivät luule. He tietävät kyllä. Sitä, miksi tieto ei kulje potilaalle saakka, voi jokainen arvailla.

Anonyymi kirjoitti:

Milloinkohan tuo varoitus tulee lääkepaketteihin?
Ei näemmä ole luottaminen niihin mutta ei ole lääkärin sanaan varsinkaan.

Tuo varoitus on nykyään lääkepaketissa. Katsokaapa vaikka.