Aamun avaus

Olen joutunut miettimään, miten tästä eteenpäin. On taas kursittava itsensä jotenkin kasaan. Paljon olen miettinyt, meidän välisiä asioita.
Minuun sattuu, kun en tiedä mitä oikeasti minusta haluat. Eikä ole oikeutta tavallaan odottaa tai vaatia mitään. Jotkin rajat oman itseni suhteen olisi vedettävä jokatapauksessa.
Liian paljon puhumattomia asioita. Asioita joista olen saanut kokemuksen, ettei niitä saisi ottaa esille. Lisäksi sinun valtava syyllisyyden taakka. Minun häpeäidentiteetti.
Mutta toivoa haluasin kuitenkin ylläpitää, olen motivoitunut tekemään töitä asioiden eteen. Ja sitten toisaalta taas en, kun en tiedä, en voi olla varma mistään.
Onkohan mitään odotettavissa, vai tulisiko keskittyä pelkästään muuhun ja koittaa niellä karvas pettymys?
14577
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

En osaa vastata sinulle, mutta minulla on ollut selvä kuva siitä mitä odotan tulevaisuudelta ja mahdolliselta kumppanilta. En ole kokenut yksin olemisessa ongelmaa ja siksi minulle on riittänyt ihastuminen silloin tällöin vailla minkäänlaista yhdessä olemista. Kaveruus ja yhteinen harrastaminen on se mitä minä haluan, silloin tunnen elämäni hyväksi.

Äänestä
  • Kun ei tämäkään ollut sinulle tarkoitettu.

    Äänestä

  • Turha edes yrittää kuvitella mikä höpötys on kenellekin tarkoitettu, turha edes miettiä kun ikinä ei tule selviämään.

    Kuten joku erikoistukku-firma luulee että olen jälleen käynyt niillä ostoksilla, pyytää tulemaan uudestaan. Kun ottaa dynaamisen IP-osoitteen perusteella virheellisiä tunnistamisia.

    Äänestä

  • Ei sen väliä. Kunhan puran tuntojani.

    Äänestä

Avaa suusi ja kysy siltä toiselta tuota niin ei tarvitse miettiä yksin.

Äänestä

Niin olen miettinyt minäkin. Pallo on sinulla, mitä vihjeitä ja mihin suuntaan menet. Kuulopuheet viimeaikaisesta toiminnastasi ei anna yhtään positiivista kuvaa minulle.
Luulen että haluat vaan leikkiä kanssani ja siihen en minä ala. Osaan olla tosi vittumainen jos alat ihan heittopussina pitämään, vaikka ei olla julkisesti meidän "tarinaa" kuulutettu niin en silti hyväksy sitä että makaat muiden kanssa.
Se on joko ota tai jätä. Niin on isot panokset pelissä.

Äänestä
  • Sinähän se olet, joka horjui meidän suhteen.

    Äänestä

  • Tässä on ihan omat ketjut jo. Mitenkään ei liity minuun. Menen nyt nukkumaan, kun yö meni fyysisissä kivuissa. Jatkakaa.

    Äänestä

  • Aapeeltä kirjoitti:

    Tässä on ihan omat ketjut jo. Mitenkään ei liity minuun. Menen nyt nukkumaan, kun yö meni fyysisissä kivuissa. Jatkakaa.

    Onko selkä kipeä?

    Äänestä

Joillain kirjoittajilla on todellakin tyyli kirjoittaa "lähes" raamatun kokoista tarinaa pötköön.

Niin, mutta eräät huolestuttavat kirjoittelemalla omia kuvitelmiaan jne, vaihkeahko on auttaa sellaisia ihmisiä ongelmineen vaikka kuinka yrittäisi ja haluaisi.

Pitäisi olla ystävällinen ja yrittää auttaa, koska voi olla kysymyksessä joku sairaus tai sellainen.
Eli missään nimessä ei pitäisi pilkata tai trollata heitä koska ovat etsimässä ystävällistä apua.

Äänestä

Oma tarinamme, joka voi olla romantiikan kaipuuta
Tai toisaalta tragedioista selviämistä.
Tunnen sympatiaa ja kphtalonyhteyttä.

Äänestä

.... Minkälaisia nuo kivut sitten ovat? Päänalueellako? Mietinnässä vain.
Oma kipuni rinta-alassa jo vähän hellittänyt. Ratkaisua en kyllä ole keksinyt.

Äänestä
  • Vanha kolarivamma vaivaa välillä. Kannattaisiko tutkituttaa nuo rintakivut? Ettei vaan olisi mitään vakavampaa... Voi olla tietty vaan närästys tai sappikivet, mutta hoitaa niitäkin kannattaa. Ei kannata niin kauheasti yrittää itse keksiä, mitä ovat, kun vielä pääsee lääkärille.

    Äänestä

Jos koet, että sinulla on mahdollisuus puhua, kysyä ja vastata kysymyksiin hänen kanssaan. Tee se, kertoen mitä oikeasti koet, tunnet ja ajattelet. Jos koet, ettei mahdollisuuksia tule, ajattele itseäsi, ansaitset vastarakkautta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tavallavaitoisella kirjoitti:

Olen joutunut miettimään, miten tästä eteenpäin. On taas kursittava itsensä jotenkin kasaan. Paljon olen miettinyt, meidän välisiä asioita.
Minuun sattuu, kun en tiedä mitä oikeasti minusta haluat. Eikä ole oikeutta tavallaan odottaa tai vaatia mitään. Jotkin rajat oman itseni suhteen olisi vedettävä jokatapauksessa.
Liian paljon puhumattomia asioita. Asioita joista olen saanut kokemuksen, ettei niitä saisi ottaa esille. Lisäksi sinun valtava syyllisyyden taakka. Minun häpeäidentiteetti.
Mutta toivoa haluasin kuitenkin ylläpitää, olen motivoitunut tekemään töitä asioiden eteen. Ja sitten toisaalta taas en, kun en tiedä, en voi olla varma mistään.
Onkohan mitään odotettavissa, vai tulisiko keskittyä pelkästään muuhun ja koittaa niellä karvas pettymys?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu