Olin silloin aivan kiinni sinussa. Liian takertuneena sinun elämääsi ja unohtaen omaani taka-alalle. Tunsin vaan niin voimakkaasti sinua kohtaan, mutta ei tuollainen ole järkevää. Ei liian kiinni kannata olla. Molemmilla pitää olla tilaa. No nyt sitä tilaa molemmilla sitten on. En pelkää tunteita, enkä niitä väkisin yritä saada loppumaan. Molempien tunteistahan tämä on kiinni. Jos ei enää tule meitä niin emme ole tietenkään ne oikeat toisillemme. Jos vielä tulee me niin sitten tulee ja otan sen vastaan erittäin hyvillä mielin ja jatkamme vahvempina.
Tämä ei ole kaikki mitä haluan sanoa sinulle. Enkä tänne aio kirjoittaakaan joitain asioita. Henkilökohtaisesti sitten joskus ehkä jutellaan. Mieheltä naiselle, muita tunnisteita minulta ei tule koko ketjuun.
Tämä ei ole kaikki mitä haluan sanoa sinulle. Enkä tänne aio kirjoittaakaan joitain asioita. Henkilökohtaisesti sitten joskus ehkä jutellaan. Mieheltä naiselle, muita tunnisteita minulta ei tule koko ketjuun.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En aio alkaa kanssasi enää mihinkään, joten siinäkin mielessä voit kääntää uuden sivun elämässäsi. Oli elämäni ainut virhe kun suhun tutustuin, onnekseni sen itse pian tajusinkin.
Nyt sitten olet kasvattanut väimatkan niihin mittoihin että lienee mahdotonta kuroa sitä enää kiinni.
Et halua minua lähellesi ja hyväksyn sen. En yritä lähestyä koska olen saanut pettyä joka kerta. Ymmärrän silti... Jos kumminkin haluat olla yhteyksissä "heitän pallon sinulle". Välimatka ei ole pitkä kuin päässä ja se on typerää. Välitän sinusta...
Niin ei todella kannata unohtaa sitä omaakaan elämää suhteessa ollessa, mutta ei myöskään täysin sitä toista osapuolta omien menojensa vuoksi. Se on niitä kompromisseja puolintoisin toinen toisensa huomioiden, eikä sitä, että vain toinen joustaa aina joka asiassa ja elää vain toisen ehdoilla. Suhteen voi alkaa kokemaan todella ahdistavaksi, jos ollaan jatkuvasti toisissaan kiinni ja jokaisella ihmisellä on myös yksilöllinen tilantarve. Yksinäisyyttä suhteessa voi myös kokea, jos on liian takertuva eikä osaa elää sitä omaa elämäänsä suhteen rinnalla tai jos sitä ei ole ollenkaan. Jos omassa elämässä on ystäviä, harrastuksia ja menoja runsain mitoin, niin sekin voi olla ongelma ja valintoja pitää alkaa tekemään sieltä karsimalla, jotta saisi parisuhteen sovitettua omaan arkeensa. Tärkeintä suhteessa on se keskinäinen vuoropuhelu eikä puhumattomuus ja päätökset omin päin menemisistä toisesta piittaamatta asuttiinpa sitten yhdessä saman katon alla tai eri kämpissä. Varsinkin etänä kompromisseja menojen ja harrastusten suhteen tarvitseekin tehdä ehkä enemmän, että yhteisiä näkyilyjä edes olisi, niin arkisten askareiden pyörityksessä sitä toista ei taas tarvitse ottaa huomioon, voi ihan rauhassa siivota, pyykätä, käydä kaupassa ja laittaa ruokaa silloin, kun haluaa. Kun sitoutuminen ymmärretään suhteessa puolitoisin samoin, niin luottamusta ja tilaa on eikä suhteessa tule mieleenkään olla mustasukkainen, omistava tai kontrolloiva, mikä taas vie suhdetta ikävämpään suuntaan.
Ihan fiksuja ajatuksia sinulla tuossa. Oikein käyttäytyminenhän on kyllä helppo pukea sanoiksi, mutta oikeissa tilanteissa on sitten monesti laput silmillä ja ei osaa aina ehkä käyttäytyä kuin tuollaista esseetä kirjoittaessa on ajatellut.
Yleensä täällä on näistä tapauksista vain toinen osapuoli.
Samoin.