Jotenkin ymmärrän sen, että minun täytyy nyt hoitaa itseni ja oma tonttini. Silti epätietoisuus vaivaa. Pitäisikö minun alkaa prosessi, jonka lopputulema olisi sinusta täysin irti pääseminen?
Pelkään, että joudun kokemaan suurta tuskaa. Pelkään myös sitä, että irrottaudun sinusta kokonaan, jolloin ei ole paluuta mihinkään entiseen. Näen tässä nyt vain ne kaksi vaihtoehtoa. Välimuotoa ei taida olla, koska en oikeasti tiedä, mitä ajattelet ja tunnet. Näen vain sen, että on pelastettava itseni.
Olen monimutkainen persoona, useimmille täysi mysteeri, mutta minulla on ollut vaivan takana saada edes jotenkin "normaali" elämä itselleni. Ei minulla ole mitään takaportteja ja auttajia, olen aivan omillani.
Pelkään, että joudun kokemaan suurta tuskaa. Pelkään myös sitä, että irrottaudun sinusta kokonaan, jolloin ei ole paluuta mihinkään entiseen. Näen tässä nyt vain ne kaksi vaihtoehtoa. Välimuotoa ei taida olla, koska en oikeasti tiedä, mitä ajattelet ja tunnet. Näen vain sen, että on pelastettava itseni.
Olen monimutkainen persoona, useimmille täysi mysteeri, mutta minulla on ollut vaivan takana saada edes jotenkin "normaali" elämä itselleni. Ei minulla ole mitään takaportteja ja auttajia, olen aivan omillani.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ehdottomasti tärkeintä on itsensäpelastaminen. Sitten muut asiat. Jokaisella omat vaikeudet, itse tietää, kun on rehellinen. Jos yksin ei kykene, täytyy ymmärtää pyytää apua. Olen tukenasi henkisesti. Itse olen toipilas, pitkä aika ehkä edessä.. Olen valmis, jos vain saan elää nk terveenä.
Sydämeni kuuluu sulle. Onhan niitä onnellisiakin loppuja.
Minäkin yrittäisin auttaa mutta, mitä voisin sanoa: jotenkin vain olisi sitten terästäydyttävä itse.
Ja rohkaistua yrittämään mennä "kylmään maailmaan". Voit löytää vaikka mitä hauskaakin maailmasta kun rohkaistut menemään katsomaan.
Tämä minun suunnitelmani, ei varmastikaan paljon rohkaise, mutta voi antaa kuvaa maailman kylmyydestä; kanuunankuula-kerholaisten luona pitäisi käydä katsomassa jotain harrasterevolveria.
Eihän ase tapa ihmisiä, ihminen se on, eikä ajokortilla ajeta, vaan taidolla.
Ymmärrän että varmastikaan et yksin uskalla minnekään yökerhoihin lähteä.
Voisit ehkä aloittaa kirjoittamalla asioita jakamalla niitä kappaleisiin, jotta koko kirjoitus ei olisi "yhtäpötköävain".
Eilen yöllä oli joku palstalla "miksi kukaan ei vastaa minulle", tuli sille sitten vastauksia, mutta kun ei pystynyt kertomaan asiaansa, että mihin pitäisi oikein sitten vastata?
Ja luulen niin että kukaan palstalla, edes trollaajat eivät sinua kiusaa, koska on niin vaikea tuo ongelmasi, minä olen varmaan huono sitä ratkaisemaan, ehkä vihjeenikin voivat olla huonoja.
Pelastaa itsesi? Whatahell? Jos on tunteita, ei niiden kieltäminen ainakaan onnellisemmaksi tee. En tiedä sinusta, mutta itse olen valmis näyttämään tunteeni, heti kun löytyy vain yhteistä vapaa-aikaa siihen.
Huomaatkohan itse kirjoituksesi ja nimimerkin välistä ristiriitaa? ;) Ja voihan hänelläkin olla noin, mutta en vaan voi tietää, pitääkö odottaa, vaiko ei. Enkä enää kysele, kun kysymyksistä ja tunteista puhumisesta kiusaantuu.
Tottakait sinun pitää ajatella myös tseäsi!! Oletko ilmaissut tunteesi hänelle?
Mutta hyvä asia varmaankin aloittajalle että toiset ihmisetkin miettivät hänen asioitaan ja yrittävät auttaa.
Aloittajalle tulee ainakin hyvä mieli sitten.