En jaksa mitään, istun tai makaan. Nyt nousin tähän kirjoittamaan meilin tuttavalle, jonka luo piti pistäytyä. En vain jaksa lähteä. Yleensä olen aika touhukas, mutta sitten pöllähtää täysi toppi. Tiedän ennestään, että tämä tila kestää noin vuorokauden, huomenna alkaa voimat palautua ja maanantaina olen lähes entiselläni.
Onko teillä muilla näin? Mitä keinoja käytätte, että pääsette yli? Niitä nyt tarttisi. Ennen aina luulin, että jään tällaiseksi rohjoksi. Toista jalkaakin kolottaa.
Onko teillä muilla näin? Mitä keinoja käytätte, että pääsette yli? Niitä nyt tarttisi. Ennen aina luulin, että jään tällaiseksi rohjoksi. Toista jalkaakin kolottaa.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kai sitä jokainen voi välillä huilata päivän ilman että syyllistää siitä itseään. Puhut ristiin., ennestään tiesit että menee pivässä ohi ja ennen luulit että jäät rohjoksi. Kumpi pitää paikkansa ? Tai eipä tuo minua kiinnosta.
"Onko teillä muilla näin?"
No ainakin minulla on, sillä olen jo melkein 10-vuotta laistanut kaikki koti askareet "viimeiseen tippaan" ja viimeiset 6-vuotta en tee senkään vertaa. Roskat kerään isoon jätesäkkiin, kuten maitopurkit ja muut roinat, siis erikseen.
Sitten kun jaksan auton hakea tuohon oven eteen, niin lastaan ne siihen ja vien autolla tuohon parin talon päätyyn missä on roskis ja samalla käyn kaupassa, joka on myös parin talon takana, mutta autolla joudun tietenkin kiertämään, koska en aja pyöräteitä, muuta kuin joskus!D.,
Mitä siitäkään, jos joku tavara tippuu kädestäni, niin en viitsi sitä nostaa, koska muistanhan minä mihin se tippui, kun tarvitsen sitä seuraavaksi.
Miksi tehdä elämästään sellaista "suorituspaineista", josta itse kärsii? Minä nautin nyt minun boheemielämästäni, koska joskus oli aika, kun näin ei voinut menetellä ja se aiheutti jatkuvaa stressiä. Ihmeellistä, että kaikki kivutkin on hävineet ja se saaperinmoinen ahdistuksen tunne, joka oli jokapäiväistä ja sitä en halua takaisin.
Voi kun kaikki murheelliset ja ahdistuneet ihmiset oppisivat tämän elämän asenteen, siis tuntematta siitä syyllisyyttä, mutta sitten on vastakkain toinen syyllisyys tekijä, kun olen muka yksin ja siitä saa myös ahdistuksen?
Miksi edes nämä vanhainkodeissa elävät ei voi ystävystyä naapuri asukkaan kanssa, vaan vaaditaan sukulaisia paikalle, että ei olisi yksinäinen? Olisiko sittenkin se juorun halu, että mitä sinullekkin nyt kuuluu ja sitä on sitten mukava miettiä, kuin tutustua naapuri huoneen asukkiin?
ps. koska olet tuntematon nikki, niin olen minäkin, mutta vastaa minulle mielipiteesi.
Pimeää aikaa ei enää ole kuin pari kuukautta. Sitä piristyy jo tiedosta että huomenaamulla (sitten) aurinko nousee hiukan aikasemmin.
Ihan parhaintaan sää ei lupaa - ja tämä ekonominen tilannekaan meikällä ei anna lupaa tilata matkaa tsääreborilta palmujen maille rötköttämään.
Taidan yrittää ottaa mallia edes vähän "voimat-itsessäsi". Kupa osaisinkin hyväksyä itseni tekemättä mitään. Voi helkutti just sitä potemaani syyllisyyttä. Saan paremman olon sillä että teen jotakin hyvää, siis suoritan. Tänään pakotin itseni pienelle lenkille, noukin muutaman roskan tienvarsilta (yksi hyvä työ päivässä) ja kylmässä vedessä pulahdin. Se vaati ihan törkeesti energiaa, mutta raskas olo helpotti jopa niin, että lähdin sittenkin ystäväni luo. Täällä nyt olen väsyneenä, apeana ja huonotuulisena. Joskus yöllä tulee kovin paha olo, niinpä yövyn. Hän ihanasti ehdotti että mentäisiin huomenna yhdessä huomenna jonnekin. Tämä tila putkahtaa eteeni 5-6 kertaa vuodessa.
Se vaiva on meikälläki, mutta jatkuvana,
ei mene enään ohi,
ei jaksa tehdä yhdikäs mitään, vessaan menoki on liian raskasta, pelottaa mihin se kakka vääkyläki kohta menee, meneekö edes pönttöön,
se on loppu ny, siis elämän loppu,
aina ikäni vihasin ajatusta sänyyn kuolla liikkumattomana,
nyt se näyttää tulevan jokatapauksessa kohtalokseni,
hartain toiveeni on eutanasia laki,
otan lääkkeet heti kun se on laillista,
en ikinä ole pitäny tämmösestä elämästä
ettei jaksa ei pysty enään tekemään mitään,
ei yhtikäs mitään,
olen jotenki halvaantunu,
voimat ei palaa vaikka kuinka haukutaan että liiku, nouse,
nousen nousen
liikun liikun
mutta aina vaan h i t a a m m i n
vaikka mitä tekis ja vaikka kuinka kuntoilis, ei vaan jaksa nyt annan periksi,
mätänen kotiin sänkyyn paskan keskelle,
kun ei ole edes kotiapua,
hartain toiveeni on kuolis pois ettei tarvis kitua,
On tyhmää hokea loppuun eläneelle vanhukselle
liiku liiku liiku
kun yksinketasesti ei enään jaksa, ei pysty vaikka mitä tekis, ei kuntoilukaan enään auta,
liikkuminen on kivuliasta,
joka niveleen ja lihakseen koskee käy kipeetä,
kyll` se ny on vaan niin kuin entinen lääkäriki sanoi mummolle
kun hän meni valittamaan väsymystä,
niih lääkär siitä sanomaan " lepoa lepoa lepoa haudan lepoa, "
kyllähän sitä mielellään vielä eläisi jos
terveyskeskus ei priorisoisi vanhuksia tarpeettomana ,
eikä jättäisi vanhuksia asiallisen hoidon puutteeseen,
terveyskeskuksessa uusitaan vaan reseptit eikä tarkisteta onko lääkitys ajantasalla,
anetaan vaan jotain rasvaa, ja siinä on hoito,
hartain toiveeni että saiasi asiallisen hyvän hoidon ja tarvittavan huolenpidon
eikä jätettäisi vanhuksia oman onnensa nojaan,
Itsesi kanssa keskustelet. Hyppää Aurajokeen saatanan tonttu
Niin niin, hartain toiveeni on, että saisi hyvän hoidon,...mitähän olet itse tehnyt sen hyväksi?
Näitä naukumamman poikia, tai tyttöjä kun vanhustyypeistä löytyy paljon , joskus nuoremmistakin!
Rypevät itsesäälissä ja paskoissaan, syyttäen valehdellen yhteiskuntaa, "kun ne ei tuo edes kotiapua"! Kunhan saavat valittaa surkeuttaan.
/////// Ei ne paistetut linnut valmiiksi lennä suuhun kenellekään! //////
Opettele ja ennenkaikkea VIITSI terveyskeskuksessa asiallisesti keskustella, tai sitten jäät ilman.
Tuolla asenteella et saa missään kuin kiusaantuneita kuulijoita !!!
Viisainta olis nyt tehdä parhaansa oman asiansa eteen, eikä laatia tänne moisia paskapuheita!
Joo terveyskeskuksessa kannattaa jutella asiallisesti. Miehelleni määrättiin tukku sydän- ja verisuonilääkeitä ja niitä uusittiin. Kysyin tutulta proviisorilta lääkkeiden yhteisvaikutusta. Hän katsoi läpi. Sen jälkeen menin tk:een mukaan ja kyselin lääkäriltä, niin että miehen OmaKantaan tuli maininta: vaimo kyselee paljon. Mutta auttoi se. Lääkkeitä vähennettiin. En tietenkään puhunut proviisorista mitään. Mutta ihan niin kuin lääkäri olisi ollut iloinen, että saatiin lääkeasia kuntoon. Onko vaan niin että lääkärit ovat kiireisiä, turhautuneita ruuhkista, eivätkä jaksa paneutua yksityiskohtiin? Kuitenkin haluaisivat todella hoitaa potilasta. Ei mies tietenkään enää terveeksi tule, mutta voi nyt paremmin, mm. huimaus väheni.
Meidät on manipuloitu uskomaan, että pitää kaiken aikaa olla tarmokas ja aktiivinen. Moni on sen niin sisäistänyt, ettei pysy lepäämään lainkaan. Aina pitää olla jokin askar meneillään, vaikka on liikuntakyky vähentynytkin. '<nyt on aika opetella luovuttamaan, otettava se tyhjä päivä ihan mielisuosiolla vastaan. Heittäydy bojatuoliin, avaa telkkari, ota päiväunet, kuitta ateria kahvilla ja hyvällä voileivällä. älä tee mitään vastentahtoista.
On ihan samanlaisia päiviä. Olen ratkaissut asian siten, että kun en jaksa, tyydyn siihen. Kuuntelen kroppaa, lepään, katselen mieliohjelmiani, luen kivaa kirjaa, olen kotiasussa. Meillähän on eläkeikä menossa ja ikää jo sen verran, että jouten saa olla, kun siltä tuntuu.
Yritän olla ajattelematta ikäviä asioita ja jos teen jotakin, teen mukavia juttuja, kuten vaikka leivon hieman (koska tykkään leipomisesta). Pelkästä sohvalla makaamisesta väsyy enemmän, joten pientä liikuntaa kotonakin on hyvä harrastaa. Tuuletan usein ja soittelen ystäville.
Voisi kuvitella,että sisäpäivinä ei saa yöllä unta, mutta ainakin minä nukun hyvin, kun annan myöden väsymiselle, oli se fyysistä tai henkistä tai molempia. Ajattelen, että pitää käyttää hyväksi tämä itsemääräämisoikeus ennenkuin tulee aika, jolloin joku muu kertoo, mitä saa tehdä. Hyvä, että otit asian esille,. Ei aina tarvitse olla pirteä tai sairas voidakseen levätä ja löysätä.
Hirvittää, joulu tulossa, olen niin väsyny etten jaksa enään sänkyä petata päiväksi,
kaikki tavalliset päivittäiset hommat jää nyt pois,
kuten siivoukset, leipomiset,
ainoastaan jaksan nousta sängystä laittamaan jotain aamupalaksi,
jotain syötävää päivän aikana
ja jotain iltapalaa,
muistan vielä ottaa määrätyt lääkkeet,
--- suihkussa käyn joka toinen päivä,
koitan voimistella , mutta lihasheikkous on ilmeinen, voimistelu on vaikeutunu,
eikä tunnu kohenevan vaikka kuinka jumppais,
aina ei onnistu kipujen vuoksi,
ulkona käynti on vähentyny,
nyt muutamana päivänä viikossa kierran tämän taloyhtiön kipeillä lyijynraskailla jaloilla,
sauvat antaa tukea tasapainoon , ettei kaadu eikä kompastu niin helposti,
--- ei olisi ikinä uskonu että elämä voi mennä näin vaikeeksi lyhyessä ajassa
yhdessä kuukaudessa,
sen jälkeen kun tehtiin polvileikkaus,
--- joulu on tulossa, hirvittää jos joku tulee käymään
kun pölykoirat hyppii silmille ,
huoneistossa on tunkkanen haju
kun ei piiiiiiiiiiitkiiiiiin aikoihin ole jaksanu siivota,
eikä mitään ole tarjottavana kun ei jaksa leipoa,
vihaan vanhuutta,
on vaikea hyväksyä omaa avuttomuuttaan, uupumusta, kokovaltaista kiputilaa,
voi kuin rajusti olen toivonu kuolemaa tämän kipeän kuukauden aikana,
jos olisi ollu jokin keino olisin jo tuonpuoleisessa, niin vaikeeta on ollu kärdiä tätä fyysistä kipua ja tuskaa
Jaksat kyllä petata sängyn jos jaksat noin pitkiä vuodatuksia kirjoittaa . Hanki siivooja, osta valmista ruokaa ja leivonnaisia, pyydä ostokset kotiin tuotuina. Vaadi kipulääkkeitä terveyskeskuksesta tai mene yksityiselle lääkärille. Varmaan niitä määrättykkin leikkauksen jälkeen. Älä jumppaa jos tekee kipeää. Olet vasta toipilas polvileikkauksen jälkeen, et saisikaan rehkiä etkä paljon liikkua. On minullakin särkyjä ja kipuja , otan panadolia ja liikun minkä hyvältä tuntuu. Ei tule mieleenkään toivoa kuolemaa sen takia, että leikkauksen jälkeen kolottaa jostain. Se leikkaus on varmaan tehty toimintakyvyn parantamiseksi, yhteiskunta sen kustantanut.
En tiedä miten paljon yhteiskunta on maksanu polvileikkauksesta
mutta minulle tuli
hieman alle 700 eur euron lasku,
soitin kauhuissani onko laku oikein
kun oli joiltaki vasta leikatuilta ihmisiltä kuullu että ne oli maksaneet vain jotan
140 eur, ?????? ( uskomatonta )
nooh se laskuttajata tarkisti ja lähetti uuden korjatun laskun
joka kuitenki on hiukan alle 500 eur,
ikäväkyllä ei eläkeläinen voi hoidattaa itseään kun laskut on tommosia,
jotenki tunsin olevani heitteillä polvileikkauksen jälkeen,
kun olin hyvin hyvin hyvin heikossa kunnossa ja veri arvo 100 pinnassa,
niin
kävin yksityisellä lääkärillä otti verikokeen se maksoi käynnteineen hiukan alle 400 euroo,
jotenki tuntuu että minut on päätetty kyniä putipuhtaaksi, jos hoidatan itseäni,
onko niin että terveyskeskus priorisoi vanhukset, toiset hoidetaan ja toiset jätetään ilman hoitoa tai huonommalle hoidolle,
se on kyllä vääri , multa loppuu rahat, jos tommosta vahutia kaikki hoidot maksaa, ei pienet työeläkkeet riitä mihinkää,
vihaan olla vanha, avuton, vihaan niin etti sanat riitä,
elämä oli hyvää niin kauan kun itse jaksoi pitää huolta itsestä,
jaksoi pitää jopa muistaki huolta,
mutta nyt kun itse tervin huolenpitoa, kaikki maksaa älyttömyyksiä raha EI riitä,
onko tämä sitä ihmisten eriarvoistamista,
siis maksakoon köyhä vanhus eläkeläinen vaan enemmän jopa terveyskeskus maksuistaki,
Paljonko menee euroja kaljaan ja tupakkaan?
Ei tupakkaa, ei kaljaa ikinä kumpaankaa,
ikinä en ole tupakoinu, eikä kajotellu,
lisäys,
enkä ole edes liian lihavakaa,
koko ikäni eläny tervettä liikunnallista elämää,
siitä huolimatta vanhan sairastuu,
Se ylpeys ja viha, se se sinua väsyttää ja sairastuttaa. Vanhuus on luopumista, ei itsekkäät haluais nuoruudesta ja terveydestä luopua millään. Sen kun sitten vihaat tyhmä, jos et muuta ole oppinut.
Jokin on pielessä.
Joku kertoi päässeensä leikkauksesta 140 €, mitäs kaikkia vertailet, sinun leikkauksesi saattoi olla vaikeampi ja monimutkaisempi.
Älyttömyys kukoistaa, mutta yhteikuntaa jaksetaan syyttää, vaikka ei oma ajattelukyky toimi.
Korko niissä sairaalamaksuissakin laskuissakin kasvaa, jos viivästyy pitkiä aikoja turhan selvittelyn tähden !
Mikä sinun polvessasi vaivasi?
"Utelias.uuno"
Polveen vaihdettiin uusi nivel, oli kulumaa,
tuo kyllä ihmetyttää kun samassa kaupungissa sama leikkaus maksaa toiselle terveyskeskuksessa 140, eur
ja toiselle lähes 700, eur, jokin mättää,
ei tunnu oikeudenmukaiselta,
Mitä maksanee yksityisellä puolella lonkka -tai polviproteesin asentaminen? Onneksi kuntavastuun puolella näitä tehdään isoissa sairaaloissa liukuhihnaoperaatioina.
Kun stoppi tulee niin sehän on silloin tarpeen. Miksi ei voisi levätä puhtaalla omallatunnolla?
Minulle nuo stopit ovat tuttuja. Useimmiten ne pystyy ennakoimaan ja niiden mukaan ennalta muuttamaan kuormitustaan. Rääkin päälle aina hedelmä ja sopivaa. liukenevaa protskua. Lepoa!
Kun polvi asettaa rajoituksia niin vaihdetaan kuormitustyyppiä.
Ikääntyessä kuormituksen ja levon keskinäisen suhteen tarve muuttuu.
Jos sinulla on vain yksi "lamapäivä" niin asiasi ovat erinomaisessa kunnossa! Nauti siitä!
Minulla pahimmista takaiskuista toipumiset ovat kestäneet pari viikkoa.
Jouluviikko on paha ja varsinkin rentoutumisjaksot kovan veron vaativia.
Sitä varten niitä veroja maksetaan että sitten kun ollaan jo puolivalmista kauraa, sais kuntavastuun tiloissa viimeiset ajat viettää.
Joku nainen Kansanradiossa paasasi että menkää ihmiset yksityisiin hoitokoteihin elämäniltaanne viettämään.
Joopa joo. Erääseen hoitokotiin pääsi mokomalla 4500 euron kuukausimaksulla. Voisin olla 11 vrk kuukaudesta minun eläkkeelläni niissä tiloissa.
Yksityiset hoitokodit ovat hintavia. Kunnan/kaupungin lähete korvaa erotuksen. Tietty summa pitää jäädä ns käyttörahaa asukkaalle. Olisiko n.400 euroa/kk. Sähkö,vesimaksut, hoitomaksut jne maksettava erikseen. Tarvittaessa voi anoa toimeentulotukea kelalta. Hoitokodit tulevat muuttumaan vaikeasti dementoituneiden ihmisten kodeiksi. Avohoitoon passitetaan, lue: jätetään heitteille, lievästi? dementoituneet.
Ja edelleen. Kaupungin/kunnan omat palvelutalot näillä näkymin vähenevät. On myös esim parkinsonintautia sairastavia ihmisiä, jotka tarvitsevat tehostettua hoitoa n.2-5 vuoden ajan. Ikähaarukka n.85-90 vuotta. Tulee ehkä pidentymään, koska väestö ikääntyy. Tosin on muistettava, että jos kotihoitoon panostetaan, voi selviytyä kotonakin. Itse ainakin toivon, että voin elää ja kuolla omassa kodissani. Että toivoa on vielä! Jatketaan vaan elämistä turhia murehtimatta. Hyvää joulun odotusaikoja!
Haetaan turvapaikkaa Suomesta, niin kaikki tarvittava ja enemmänkin tulee ihan ilmatteeksi.
Saanko antaa pikkusen neuvon --kun ME ollaan niin neroja että osataan käyttää tätä Tieksikkaakin --niin, " vaihtakaa kanavvaa " ja löytäkää kivaa luettavaa täältä Te olette minua paljon nuorempiakin --olen ihan ymmälläni .
Terveyskeskuksesta saa apua .
Ja ystävän saa jopa kun lukee näitä Lehtiilmoituksia Punasenristikin Tarjoo oikeen ,
Minä Löysin piristyksen kun menen Faceboogin sivulle Minutkin hyväksyttiin sinne vaikka sanoin ikäni ,että olen jo reilusti yli 80.
Sinne kun kirjautuu saa uhteyden sukulaisiin , Omalla sivulla . Ja Tämä vanhusten sivu on hyvää luettavaa -- ei me olla yksin .. Paitsi jos haluaa olla -- niinkun minä esm tykkään omasta seurastani .
U,M
Tympii ylipirteät vanhukset,
liikkuminen ei vaan enään onnistu,
Mikä sinun liikuntakyvyn vei?
Ei ole tietoa, kai vanhuus, geenit,
tai jokin jota ei tiedä,
Liikuntakyvyn vei se3 "huippu", joka on sairasta, ei liikunnan perimmäinen tarkoitus.
Tahtoisin todella kuolla pois,
ei millää voi hyväksyä tämmöstä avuttomuutta, väsymystä, heikkoutta,
kuin nyt olen yllättäin tullu,
tai ei aivan yllättäin,
pikkuhiljaa alkoi päivän askareet käydä liian raskaaksi,
enteet oli ilmassa,
kammottava vanhuus,
"entinen-huippu-urheilija " ja kaikille avuttomille valittajille, koska en tiedä, onko kyseessä yksi, vai onko teitä jo kymmeniä?
Kuten olen huomannut, täällä on jo useampi valittaja voimiensa hiipumisesta, mutta olisi mielenkiintoista saada tietää, minkä ikäisiä olette ja etenkin sinulta, "entinen-huippu-urheilija", mikä oli lajisi?
Yksi valittaa yhden päivän väsymyksestä, toinen ei saa terveyskeskuksesta apua, vai onko edes mennyt sinne, koska tietää jo etukäteen, että sieltä ei apua saa, mutta on tehnyt itse diagnoosin vaivoistaan, kuten alhaisesta veriarvoistaan, siis anemiasta ja ei vain ala syömään maksaa, tai hakea apteekista pillereitä. Ai, niin, hän ei hän jaksa mennä edes vessaan!
Joku kaipasi lapsiaan apuun, kun taas toinen valitti, että lapsi lähti ovet paukkuen heti täysi-ikäiseksi tultuaan, joten siitä tuli ikuinen suru, mutta ei muista enää, mitä tuli sitä ennen tehtyä lapselle?
Kaikille tekisi mieli kirjoittaa lohdutuksen sana, mutta kun mielestäni se vain pahentaa heidän vaivojaan, kun käy suremaan siinä ohella. Pian voi huomata, että niinhän minuakin kolottaa.
Uskoisin, että jokaisen "kärsivän" käytössä on puhelin, jolla voi kysellä Terkkarista apua ja varata ajan sinne, jutella asiansa vaikka ensin terveydenhoitajan kanssa, joka ohjaa sitten lääkärille. Ainakin täällä se on ollut aina ilmainen käynti ja sinne on tunnin ajat, joten aikaa on jutella.
Itse nuorena sain hyvän ohjeen mieheltäni, joka oli usein matkatöissä ja kyselin hänen hotelli numeroitaan, että ja jos ja kun kotona sattuu jotain lapsille, niin mihin minä soitan? Johon hän vastasi, että apu on varmasti lähempänä, kuin hän, joten soita apua lähempää, siis lääkäri. Näin olen aina toiminut.
Aikamoista avuttomuutta, jos miehen pitää neuvoa viemään lääkärille tai soittamaan päivystykseen eikä hänelle jonnekkin kaukaiseen hotelliin. Miten yksinhuoltajat osaavat tehdä päätöksen, miten sairaan lapsen kanssa toimitaan ? Tarvitaanko siihen kenties miehen lupa ?