Ihastuminen iskee täydellä voimalla yllättäen, samalla tavalla näin iäkkäämpänäkin. Aivan kun 30 vuotta sitten. En saa mielestäni totisia tummansinisiä silmiä. Hulluinta on, että en tunne koko miestä . Nähnyt olen useinkin, mutta en tiedä hänestä mitään. Tämä fiilis yllätti minut täysin. Tekisi mieleni mennä juttusille ja ehkä sen teenkin. Niitä näitä - tikusta asiaa -tyyliin. Oletan todellisuuden murskaavan mielikuvani. Koskaan ei silti voi tietää. Uskon kohtaloon ja tiedän, että joku tarkoitus tälläkin asialla on. Jollei muuta niin kehittää ihmistuntemusta ja osoittaa itselleni, että olen vielä elossa ja kykenevä tuntemaan.
Mielenkiintoinen havainto
SynkkäYksinpuhelu
2477
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itselläkin saattaa niin käydä, mutta sitten jossain vaiheessa tunne lopahtaa. Ehkä olen sellainen että mulle riittää ihastumsien tunne ja ei tarvitse konkreettisesti tapahtua mitään.
Saman kokenut. Ihastuin naiseen, jota en edes vielä tunne, vaan näen hänet muutaman kerran viikossa.
En edes hänen nimeään tiedä saatikka puhelin numeroa.
Ihastuminen tapahtui vaan yht'äkkiä, kun katsoin hänen tummiin silmiin ja hymyyn, jotka lumosivat minut täysin.
Aivan järjettömän mukavalta tuntuva tunne, mutta toisaalta aiheuttaa kaipuuta ja sydänsuruja jokainen hetki erossa hänestä.
Sama mulla, tekisi mieli mennä juttusille, edes muutaman sanan sanoa.
Ihastuminen on saanut minut totaalisesti sekaisin, mikään muu asia on menettänyt kiinnostuksen.
Ihastus pyörii vaan jatkuvasti mielessä. Nytkin ajattelen, että onkohan hän nukkumassa, varmaankin, koska päivällä hän oli työssä.
Tuntuu, että hulluksi tässä tulee ja kaipuu on aivan järjettömän kova.
Mietin, ajatteleeko hän minua, kun muutaman kerran ollaan nähty ja olen viestittänyt hänelle ihastukseni merkit, kuten pitkään silmiin katsominen, hymyily ja jotakin pientä juteltu.
Toivon tietenkin, että hänelläkin olisi samanlaiset oireetm jos on myöskin ihastunut.
Yöllä herään ja häntä ajattelen, päivät on hän mielessäni, tämä on aivan kauheaa, jos ei tähän mitään lääkettäkään saa, varsinkaan sitten, jos hän ei olekaan minuun ihastunut, kuten minä häneen.
Päädynkö sen jälkeen viimeiseen tekoon itseni kanssa. Enpä usko, että ihastukseni haluaa niin tapahtuvan kuitenkaan.
On se vakavaa tämä ihastuminen.