En ole viehättävä. Nuorempana en juuri ajatellut asiaa (olen parikymppinen) ja olin ihan tyytyväinen itseeni. En jotenkin tajunnut etten ole kovin kummoinen noin ulkonäöllisesti.
Saattaa jonkun korvaan kuulostaa todella säälittävältä valittaa tällaisesta asiasta mutta tarvitsen vertaistukea. Ja vaikka ulkonäkö on pieni osa ihmistä, en viitsi enää vähätellä itselleni sitä miltä tuntuu, kun tietää olevansa ruma. Ulkonäkö on se ensimmäinen asia, mikä ihmisestä huomataan, joten kyllähän se vaikuttaa jonkin verran .
Miehet eivät ikinä lähesty minua ja nyt siis painotan: EI ikinä. En ole koskaan seurustellut.
Minua luullaan aina ikäistäni vanhemmaksi. Pystyin jo pari vuotta sitten, kun täytin 18 ostaa alkoholia ilman papereita.
Bileet, baarit ja vastaavat ovat itselleni ihan kauheita tilanteita. Olen sen verran nuori, että ystäväpiiri
haluaa niissä käydä ja itse raahaudun mukaan koska en halua jäädä kokonaan ulkopuoliseksi.
Baarissa olen aina se joka seisoo yksin tai joutuu kolmanneksi pyöräksi kaverin ja jonkun hänen löytämänsä miehen keskusteluun. Olen myös se joka lähtee kotiin yksin, koska vaihtoehtoja ei ole.
Yritän ottaa kaikki kommentit, joita joku joskus puolivahingossa pudottaa huumorilla ja nauraa mukana. Jälkeenpäin kuitenkin ajattelen, että kylläpä muuten raapaisi. Samalla hävettää tunnustaa oman ulkonäön olevan itselle niin tärkeä asia, että se onnistuu lannistamaan.
Viimeksi kun olin viihteellä joku kännissä oleva nainen tuli avautumaan, siitä että näytän jonkun sarjan hahmolta. Valitettavasti tämä nainen näytti puhelimestaan myös kuvan tästä hahmosta (jota en siis nyt muista nimeltä). Kyseessä oli kieltämättä näköiseni hahmo, joka ei todellakaan ollut se sarjan kuuma päärooli vaan aivan vastakohta. Näin meidän pöydällisen reaktion kun vähemmän juopunut osa katseli seinille välttääkseen sen ikävän tilanteen, jossa yhtä pöydän naisista on juuri sanottu jenkki-sarjan pahemman luokan "ugly Bettyksi" ja osa taas suoraa myönsi että niin näyttääkin ja nauroi. Se hahmo oli oikeesti ruma, ja vielä sellainen tahallaan rumemmaksi väännetty ruma. Itse tönötin siinä, ja nauroin vaikka halusin itkeä. Tiedän, kuulostaa pieneltä ja tyhmältä asialta mutta jotenkin ne pienet kommentit vaikuttavat. Ärsyttävintä on se että en voi puhua asiasta ystävillleni, koska koen aiheesta avautumisen jotenkin säälittäväksi. Tai siis... onhan ihmisillä nyt oikeitakin ongelmia! Vertaistukea, kiitos! Kai siellä nyt muitakin minunlaisia on?
Saattaa jonkun korvaan kuulostaa todella säälittävältä valittaa tällaisesta asiasta mutta tarvitsen vertaistukea. Ja vaikka ulkonäkö on pieni osa ihmistä, en viitsi enää vähätellä itselleni sitä miltä tuntuu, kun tietää olevansa ruma. Ulkonäkö on se ensimmäinen asia, mikä ihmisestä huomataan, joten kyllähän se vaikuttaa jonkin verran .
Miehet eivät ikinä lähesty minua ja nyt siis painotan: EI ikinä. En ole koskaan seurustellut.
Minua luullaan aina ikäistäni vanhemmaksi. Pystyin jo pari vuotta sitten, kun täytin 18 ostaa alkoholia ilman papereita.
Bileet, baarit ja vastaavat ovat itselleni ihan kauheita tilanteita. Olen sen verran nuori, että ystäväpiiri
haluaa niissä käydä ja itse raahaudun mukaan koska en halua jäädä kokonaan ulkopuoliseksi.
Baarissa olen aina se joka seisoo yksin tai joutuu kolmanneksi pyöräksi kaverin ja jonkun hänen löytämänsä miehen keskusteluun. Olen myös se joka lähtee kotiin yksin, koska vaihtoehtoja ei ole.
Yritän ottaa kaikki kommentit, joita joku joskus puolivahingossa pudottaa huumorilla ja nauraa mukana. Jälkeenpäin kuitenkin ajattelen, että kylläpä muuten raapaisi. Samalla hävettää tunnustaa oman ulkonäön olevan itselle niin tärkeä asia, että se onnistuu lannistamaan.
Viimeksi kun olin viihteellä joku kännissä oleva nainen tuli avautumaan, siitä että näytän jonkun sarjan hahmolta. Valitettavasti tämä nainen näytti puhelimestaan myös kuvan tästä hahmosta (jota en siis nyt muista nimeltä). Kyseessä oli kieltämättä näköiseni hahmo, joka ei todellakaan ollut se sarjan kuuma päärooli vaan aivan vastakohta. Näin meidän pöydällisen reaktion kun vähemmän juopunut osa katseli seinille välttääkseen sen ikävän tilanteen, jossa yhtä pöydän naisista on juuri sanottu jenkki-sarjan pahemman luokan "ugly Bettyksi" ja osa taas suoraa myönsi että niin näyttääkin ja nauroi. Se hahmo oli oikeesti ruma, ja vielä sellainen tahallaan rumemmaksi väännetty ruma. Itse tönötin siinä, ja nauroin vaikka halusin itkeä. Tiedän, kuulostaa pieneltä ja tyhmältä asialta mutta jotenkin ne pienet kommentit vaikuttavat. Ärsyttävintä on se että en voi puhua asiasta ystävillleni, koska koen aiheesta avautumisen jotenkin säälittäväksi. Tai siis... onhan ihmisillä nyt oikeitakin ongelmia! Vertaistukea, kiitos! Kai siellä nyt muitakin minunlaisia on?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voit silti aina saada upean ja kadehdittavan kropan urheilemalla monipuolisesti. Terveellinen elämä ja hyvät tavoitteet elämässä kaunistavat myös. Lemmikkieläimeltä voit saada läheisyyttä ja ainakin se pitäisi sinua erityisenä. Pieni meikki usein kaunistaa myös ja sopiva hiustyyli. Jokaisessa on jotain kaunista.
Moi, ei ole ollenkaan hölmö murheenaihe. Ehkä on parempi hyväksyä tilanne ja miettiä, onko itselle hyväksi edes käydä yökerhoissa (joissa meno on tosi pinnallista), tietty jos haluaa vain pitää hauskaa kavereiden kanssa niin jees. Harrastuksista, opiskeluista, töistä voi löytyä miehiä, joille kasvojen kauneus ei ole niin tärkeää. Mutta pyri kehittämään itseäsi muuten niin, että itsetuntosi rakentuu muille asioille kuin ulkonäölle.
Itse olen nainen, joka kelpaa seksiin muttei suhteeseen. Se sattuu. Minua sanotaan lämpimäksi ja hyväksi tyypiksi, mutta vain kaverina. Ja minulle sitten valitetaan ongelmaisista naisista,joihin rakastutaan. Mutta itsetuntoni on nykyään kunnossa, osaan arvostaa sitä hyvää mitä elämässäni on ja miten olen kasvanut ihmisenä.