Miten suhtaudutte jos kaivatullanne

Tykkään lapsista. Itselläni lapset ovat jo aikuisia ja kotoa pois muuttaneet.
Ei ole este. Tuo mukavan lisän elämään.
Eksäni suhtautui tosi hienosti lapsiini ja lapset tykkäsivät hänestä kovasti. Osalle miehistä se on heti ei kiinnosta jos on naisella lapsia.

Alusta asti on sinun hyväksyttävä "koko paketti". Lapsi kuuluu mahdolliseen yhteiseen elämäänne. Ellei tämä onnistu, unohda koko juttu.

Ei kai se nyt este ole. Onhan noita uusioperheitä pilvinpimein.

Uskon silti että helpompaa se on jos vain toisella lapsia, koska aikuisen on helpompi sopeutua uudenlaiseen "perherankenteeseen" kuin lasten.

Lapsettomalle aikuiselle se on uusi tilanne, mutta aivan niin kuin jokainen uusi äiti tai isä on aikanaan lapsensa syntyessä joutunut opetteleen uuteen rooliinsa niin joutuu myös lapseton aikuinenkin, mutta se alkaa sujua kun sen oppii, Lapseton aikuinen on ehkä alkuun arka koska hänelle aivan uudenlainen tilanne ja se on suurempi vastuu kun kyse on jonkun toisen lapsesta eikä omastaan. Siinä joutuu ottaan aivan erilaisia asioita huomioon eikä voi lähteä toimiin samoin kuin itse kasvatuksellisesti näkisi hyväksi. Itse pysyisin sivulla ja antaisin biologisten vanhempien olla ne jotka määrää siitä kasvatuksesta jne. vaikka oma näkemys voisi olla toisenlainen. Minusta myös sitä biologisten vanhempien välistä suhdetta on tärkeä tukea, eikä uutena ihmisenä alkaa jonkinlaiseen mustasukkaisuus ja haukkumiskampanjointiin. Lapsella on kuitenkin yhdet biologiset vanhemmat ja se suhde on lapselle todella tärkeä, Sitä on tuettava. Itse olen lapsuudessani kärsinyt paljon kun suhde toiseen biologiseen vanhempaani oli niin heikko ja tuntui kurjalta kun toinen haukkui koko ajan toista.

Kahden aikuisen jolla molemmilla omia lapsia suhdekaan ei ole este mutta se on vaikeampi toteuttaa koska siellä on kahden eri hajonneen perheen lapset joiden pitäisi sopeutua uuteen aikuiseen ja uusiin sisaruksiin.

Aikuisten on helpompi hoitaa nämä uudet tilanteet ja hämmennnys siitä, koska ovat jo henkisesti kypsiä ja osaavat ajatella ja toimia aikuisten tavoin, ja oppivat kyllä uuteen rooliinsa, mutta kun lapsia on mukana.. se vie aikaa ja tuo ehkä suurempia ongelmia mukanaan.

Ei olla niin pitkälle vielä päästy.

Naimisissa olen ja onnettomassa sellaisessa. En rakasta enää puolisoani ja olen hakemassa avioeroa. Vaimo ei halua erota. Kirjoittelee vain trolleja vauva palstalle päiväkaudet, eikä käy töissä. Olemme ajautuneet erilleen. Meillä ei ole enää mitään yhteistä. Ainoa yhdistävä tekijä on talovelka ja lapset. Tämä tilanne vaivaa minua todella paljon. Nukun huonosti ja alkoholia kuluu iltaisin. Kirjoitan tänne siksi että se helpottaa omaa ahdistustani ja pahaa oloa. Vaikka ei näitä kirjoituksia taida kukaan käydä lukemassa.

Tarpeeksi kun kolahtaa, niin ei ole este. Tottakai sitä tajuaa, että se on sitten koko paketti tai ei mitään. Itse olen edellisissä suhteissa jäänyt kakkoseksi viinalle ja mustasukkaiselle mammalle. Ei haittaa yhtään jos mies laittaa lapset ykköseksi ja itse tulen vasta kakkosena. Paljon ymmärrettävämpi syy.

On. Käy hermoille sellaset kiljuvat räkänokka kakarat ja teiniangstiset kiroilevat näppylänaamat!

Ei hänellä ole (ellei sitten taitavasti asiaa salannut). Mutta jos olisi niin todellakin olisi este.

Suhtaudun lapsiin rakkautta ja rajoja tarvitsevina yksilöinä riippumatta siitä ovatko ne omiani.

Lapset on lapsia, mutta kenenkään toisen äijän lapsia en ala elättämään. Leijonat tappavat toisen uroksen pennut kun ottavat naaraan omakseen, mutta ihmiset ovat vähän sivistyneempiä.

Ei ole merkitystä jos toinen kolahtaa kovaa.

Kaukaisia ajatuksia ja Karilla on ollut vain mieskumppaneita. Eikä tämä nyt vakavaa ole vaan olen itse vähän pihkassa.

Ei missään nimessä,pidän lapsista ja hyväksyisin täysin omikseni.Hoitaisin,kuljettaisin harrastuksiin,jossa mukava seurata lasten tekemisiä,ja on muutenkin terveellistä.Kyllä sitä kahdenkeskistä aikaakin olisi riittävästi ja se olisi tietysti mukavampaa kun kaikki asiat olisi hyvin.

miestä jolla on pieniä lapsia riesanaan. Ne estävät kuitenki elämästä täysipainoista elämää. Enkä haluaisi omia rahoja laittaa jonku vieraan emakon lapsiin.

Itse en valitettavasti koskaan lapsia saanut, joten toivonkin, että tuolla tietyllä miehellä on lapset jo tehtynä, eikä hän halua niitä enää lisää.

Kyllä muutama on pelästynyt ja lähtenyt karkuun, kun ovat kuulleet sen lukumäärän:-) Se kai vähän riippuu siitäkin mikä elämäntilanne itse kullilakin on..eiku kullakin:-)

On.

En ole kiinnostunut naisesta jolla on lapsia.
Se ei vain valitettavasti toimi koska en tahdo alkaa elämään sen lapsen ehdoilla elämääni kun kyseessä ei ole oma lapseni.

Nähnyt myös sivusta miten noi uusio perheet toimii tai siis ei toimi.
Kauheaa leikkimistä ja lasten edestakaisin kuljettamista.

Tahdoin oikean parisuhteen lapsettoman naisen kanssa ensin.

Jollekkin naiselle olenkin sanonut ei kun on tullut esille että hiellä on lapsia.

ruokoista, ja ne kersat on täysi-ikäisiä.
En ala kenenkään toisen naisen tekemien lasten elättäjäksi, enkä miettimään sitä että jääkö sille miehelle mitään kun ruokot rästissä ja ulosotto roikkuu perässä.
En elätä miestäkään, eikä mies pääse siivelleni elämään.

Kaivatullani on kyllä lapsia, mutta kyllä tässä ihan muut asiat ovat suhteen esteenä. Mm. se, että hän ei kaipaa minua, enkä edes etsi mitään suhdetta, sattuneista syistä.
Hän on varmasti tosi onnellinen lapsistaan, joten olen onnellinen hänen puolestaan, siitä että hänellä on niitä. Jos tilanne olisi toinen ja suhde olisi mahdollinen, en tiedä haluaisinko kuitenkaan välttämättä yhteistä taloutta ainakaan kovin pian.

Saa olla ja lapsenlapsiakin.