Pystyykö kukaan näkemään kuolleista mitään?

En minä toisten ihmisten kuolleista osaa mitään sanoa, mutta kaikki kuollet läheiseni vierailevat luonani poismenonsa jälkeen.
Viimeisenä vaimoni kun menin häntä katsomaan. Oli kuollut n. 1 tunti sitten. Ajoin sinne polupyörällä. Hän liiteli siinä rinnalla iloisena nuorena naisena useita kilometrejä.
Kun käännyin risteyksestä, hän häipyi js minulöle tuli hyvin raskas olo moneksi päiväksi. Unissa hän on vieraillut useinkin.
Olen näitä kokenut murrosiästä lähtien. Uskon että kaikki muutkin näitä kokevat mutta eivät puhu.

Jos isäsi on hyvä henki, ota hänet vastaan ja ole onnellinen, että sinulla on kyky aistia tuonpuoleisista ilmiöistä.

Sun faijas on delannu ja käynny heittämäs hyvästit sulle ja samalla ilmassu, et kaikki on ok. Jatka elämääsi äläkä rupee touhuu mitää henkimailman juttuja, koska ne ei oo hyväks sun psyykeelle.
Jos sulle on annettu lahja saada kontakti tuonpuolleiseen niin se tulee sit aikaanaan ilmi, jolloin voit ruveta jakamaan viestejä niitä kysyville.
Jatka nyt vaa normaalia elämääsi äläkä kelaa tota juttua.
Kaikki selviää aikanaan.

Olen sataprosenttisesti samaa mieltä Kristalliboltsin kanssa.
On luonnollista että ikävöi ja suree syvästi kuolleita rakkaitaan, mutta kuolleiden henkien asioiden kelaaminen ja vetäminen takaisin tuonpuoleisesta voi sekoittaa pään eikä se ole edes mielenterveydelle hyväksi.
Meediot on erikseen ja monet heistäkin ihan selkeästi kukkuu-porukkaa.

Ymmärrän kyllä ettei ole terveydelle hyväksi pohtia näitä asioita loputtomiin. Kuitenkin nykyään näen niin usein kaikenlaista, että pistäähän se miettimään onko siellä jollain isokin tarve tulla kertomaan minulle jotain?

Pelkään etten saa mielenrauhaa asian kanssa, ennen kuin saan jotain vastauksia. Kuolema tuli niin varoittamatta että jäi paljon kysymyksiä.

Elämä on sitä aikaa jolloin kerrotaan asioita, kuollessa on myöhäistä.
Kommunikoikaa enemmän elävien kanssa ja jättäkää kuolleet rauhaan. Älkää häiritkö heitä.
Mitä voitte rakkaiden kuolleidenne hyväksi tehdä, on se että kunnioitatte heidän elettyä elämäänsä ja muistoa ajattelemalla heitä rakkaudella ja puhumalla heistä kauniisti.
Kaunein lahja on rukoilla poismenneen rakkaan sielun puolesta, että hänen on hyvä olla siellä missä hänen henkensä lepää.