Miksipä nainen

En halua parisuhdetta sen takia, että olisi parisuhde ja joku ihan kiva mies. En ajattele suhteesta niin, että mennään kauppaan ja valitaan vaihtoehdoista paras mahdollinen saatavilla oleva. Jos päädyn suhteeseen, se johtuu siitä, että olen rakastunut suhteen toiseen osapuoleen. Olen siinä suhteessa sen ihmisen takia, en siksi, että minulla olisi parisuhde ja poikaystävä.

olen samanlainen kuin tuo "minunvastaukseni" . Olen kyllä tutustunut muutamiin ilman suurta paloa alussa, mutta emme ole sitten sopineet toisillemme ja kahden kohdalla on jopa tuntunut että haluavat taloudellisesti hyötyä, kun rahat pitäis heti laittaa yhteiseen asuntoon?? (tunnettu 3 kk) Ei kiitos.
Yksi vei jalat alta, otin yhteyttä ja kerroin ihastuneeni. Olisin halunnut tutustua, mutta tunnetta ei ollut lopulta molemmin puolin. Eli helpooa ei ole ja ehdotuksia tulee kyllä,mutta sitten en itse ole kiinnostunut tai toinen asuu tosi kaukana (700 km).

Ei ole helppoa, parikin joilla on oma naisystävä, niin osoittavat minua kohtaan huomioita ja halauavat tavata!! En pidä sellaisesta, enkä ymmärrä?? Siis maailma mennyt ihan hulluksi, en enää viitsi edes innostua, enkä ainakaan olla nettideitti tai tinder kuvioissa.

Viihdyn ja pärjään itsekseni.. Odottelen kai sitä miestä, joka veisi jalat alta kunnolla, jonka kanssa olisi mukava ja luonteva olla. Myös nykyinen tilanteen vaikuttaa, etten kovin innokkaasti ole miestä edes etsinyt.

Jos se on vaan niin, että eteeni ei ole vielä tullut sellaista miestä, joka tosissaan haluaisi olla kumppanini.

Mulla myös samanlainen homma kuin tuolla ensimmäisellä vastaajalla. Lisäyksenä siihen että todella harvoin tutustun mieheen, joka saa minut tosissaan ihastumaan.

Sekä että. Oman tien kulkija ja lisäksi ronkeli.

Tulee kun/jos on tullakseen.

Mä aattelin kanssa, että kumppani olis mukava löytää. Mutta ehkä se, että tunteet on murskattu suhteessa ja toisaalta ihminen johon vahvasti ihadtuin ja rakastuin myös kohteli kaltoin tunteitani. Ehkä ne lihalliset himot on ne mihin kelpaan ja helpompaakin varmaan ilman tunteita. Huomaan nykyn jo meneväni ihan paniikkiin, kun joku yrittää enemmän lähestyä.

Tiedäthän, että olen vähän "erilainen", joten ei niitä sukulaissieluja ole joka oksalla. Miehen pitäisi tuntua kumppanilta ja olla oikeasti "hengenheimolainen", sellainen jolle haluaa kertoa syvimmistä ajatuksistaan, jakaa nolotkin jutut ja jonka lähellä haluaa olla.

Miehet hakee kumppania niin eri kriteereillä että on helpompaa, vähän kun autoa ostais ja kuka vaan mahd hiljainen ja nöyrä neitsyt kelpaa.

Ittelläs tilanne?

Jos vastaani tulisi sellainen,tietäisin välittömästi.Ihailla voi vaikka kaukaa ja jättää mieluummin siihen kuin että edes haluaisi pilata omaa illuusiota tunteesta.
Tässä iässä ei hypätä minkäänlaiseen suhteeseen hetken huumassa,tunnekeskus on jäätynyt ikuiseen syväjäähän miehiä kohtaan. Valitettavasti.

Toivon, että kumppanin tunteet, tarkoitan rakkautta sekä intohimoa, kohtaavat omani ja hän on minulle sopiva noin muutenkin. Eli ihan kuka vaan ei kelpaa. Etsivä löytäisi ehkä.
Pitäiskö alkaa etsimällä etsimään?

On hienoa että naisten ei pääosin nykyään tarvitse etsiä parisuhdetta turvattomuuden tai elättäjyyden vuoksi. Tai toiset enemmän ja toiset vähemmän. Uskon että aito ja terve sukupuolirakkaus voi kehittyä vain silloin kun molemmat on niin vahvoilla (sosiaalisesti, psyykkisesti, taloudellisesti) ,ettei toinen pysty valtaansa ihan helposti väärinkäyttämään.

olipa todella asiallinen ja fiksu ketju, ihan aitoja ajateltuja ajatuksia. Osa tosi valitettavia, mutta tällaiseksi on maailma mennyt. Ei voi mitään.

Olen omaehtoinen tietyissä asioissa. En halua muuta kuin miehen kaveriksi, koska seksi ei kiinnosta ollenkaan. Yhdessä harrastaminen ja arjessa eläminen ovat minun toiveita. Ja vielä näiden lisäksi se, että miehen pitää olla minulle entuudestaan tuttu vuosien takaa. Jos näillä kriteereillä en yhtä tiettyä miestä saa, niin on täysin selvää se että elän loppuelämäni yksin.

Minulla on johtajavaimo vaikka kukaan ei ole häntä nähnyt. Ei edes oma äiti

Rakastun vääriin ihmisiin. Niin se vain on. En ole nirso, mutta tietty yhteys olisi löydyttävä, muuallakin kuin sängyssä.

Olen tyytyväinen elämääni, se estää pariutumisen.

sen vuoksi, että minut on opetettu olemaan uskomatta siihen, että joku kunnollinen mies saattaisi olla minusta oikeasti kiinnostunut. liikaa torjutuksi tulemista, liikaa kokemaa siitä että ylitseni voi kävellä, minua voi käyttää, minua voi kohdella miten sattuu mutu-tuntemusten pohjalta. kesti kauan, ennen kuin opin. nykyään olen täysin oppinut. ja myös tyytyväinen yksinäisyyteeni kumppaninani. luonto ja musiikki ovat rakkaitani, samoin kuin sanat. kirjallisuudella saatan ruokkia itseäni. seksuaalisia tarpeita varten on ihmisiä, joita voi käyttää. sekin on minulle opetettu.

mies on niin kallis ja
vaivalloinen ylläpidettävä

vie aikaa, rahat ja hermot

se on aina ruinaamassa jotain ja riehuu kännissä
ei kestä

ei miestä oteta ku sisustuselementtiä - vaa, että olis joku pönöttämässä

ja onko ihminen vasta sitten jotain kun se saa sanoa, että sillä on kolme lasta ja 7 lastenlasta
(elämän sisältö lisääntymisessä)

Luulet...taas 😄 Yritä nyt unohtaa ja elää vaan omaa laatuaikaasi.
Oletko ollut jalkaa pitämässä?
En vaan levittele asioitani somessa. Olen sen oppinut kun on kaiken näköistä huijaria osunut kohdalle että matalaa profiilia aluksi. Ehkä sit kihlat ihan julkisesti kerrotaan tai kun muutetaan yhteen. Mun mieheni ei tarvitse mitään egomsa pönkitystä että häntä kommentoin joka kuvaan yms. Enkä minä. Ei tarvitse "omistaa" toista somessakaan.
Meidän yhteys toimii muutenkin hyvin vaikkei joka päivä olla yhdessä.