Kyllä ihastus haihtuu kun huomaa olevansa lähes ilmaa hänelle. Ainoastaan positiivista tilanteessa, etten ehtinyt tehdä mitään radikaalia liikettä hänen suuntaansa.
Ihastus haihtuu
SavunaIlmaan
211434
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jarrusi ovat esteenä.
Niin se voi haihtua, otettava reaaliteetit huomioon.
Minulla sama juttu. Hymyili, mutta se taisi johtua jostain muusta eikä edes katsonut silmiin.
Mietin vielä että jos myöhemmin näen niin ehkä silti lähestyn, mutta häntä ei edes näkynyt uudestaan.
Jäipä sitten aloite silloin tekemättä.
Ei mahda mitään...ei mies yksin voi mennä loppuun saakka.
Harmi, koska hän vaikutti tosi kivalta ja oltaisiin varmaan tultu toimeenkin. Mut tällaista tämä on...
Huvittavaa vain miten pienistä hetkistä ihmiselämä koostuukaan.
Ihastuksia tulee ja menee, eikä niiden olekaan tarkoitus toteutua. Yhä kaipaan miestä menneisyydestä, mutta koska haluamme eri asioita suhteelta meistä ei koskaan tule paria. En näe mitään ongelmaa siinä että elän loppuelämäni yksin. En ole kiinnostunut minkään ikäisistä tuntemattomista.
Kiitos Sinulle!
Ja juurikin näin kaikki menee. Onnellista suhdetta ei voi saavuttaa tuntemattoman kanssa, suhde ei voi alkaa liioin varatun ihmisen kanssa.
Samoin täällä. En näe mitään ongelmaa siinä että elän loppuelämäni yksin.
Ei se mitään ohi mene! Itse pääsen hetkittäin ohi lämpimästä, kuplivasta ja sähköisestä olosta sisälläni ja taas PAM! Siinä hän seisoo miehekkäänä ja prkl! Taas vaivun samaan unelmointiin. Surullista, ollaan molemmat tahoillamme varattuja. Joten täytyy unohtaa! Tätä on jo vaan jatkunut pari vuotta eri sykleissä. Ei unohdu, EI!!!!
Kuulostaa tosi positiiviselta asialta..
Haihtuisikin :(
Ei haihdu. :(
Älä nyt yhden hetken perusteella tee mitään lopullisia päätöksiä. Mulla ainakin saattaa alkaa ujostuttaa välillä ja silloin silmiin katsominen jää lyhyeen hetkeen. Aina ei oo yhtä itsevarmaolo ja ihastuksen seurassa saattaa jännittää. Anna ihastuksellesi uusi mahdollisuus.
Jotkut ihmiset vaan jää mieleen. Viime kesästä jäi mieleen yhden lomapaikan omistaja. Aivan ihana juttukaveri ja sellainen katse jota voi loputtomiin katsella. Sitte jäi mieleen yks tanssituttavuus jonka tunsin vuosia sitten ja törmäsin häneen uudestaan. Tunteet tuli esiin kuin vuosia ei ois ollutkaan välissä viime näkemisestä.
Mut sitten on yks mies, jota nään silloin tällöin vapaa-ajan kuvioissa. Hänen katse, puhetapa, kosketus tuntuu uskomattoman hyvältä. Häneen olen ihastunut. Nuo aiemmin kuvailemani ovat olleet koskettavia kohtaamisia. mutta sellaisiksi ne jääkin. Tuskin heihin koskaan enää törmään. Tämä vapaa-ajan tuttavuus taas on sellainen joka saa perhosia lepattelemaan vatsassa. Jos hän lähestyisi, vastaisin kyllä aloitteeseen.
Olen mies ja täysin osaamaton näissä naisen lähestymis jutuissa.
Lähestyminen ja aloitteen teko on siis kaks eri asiaa???
Jos on vaikka ihastunut naiseen, joka on usein hymylllyt, katsonut pitkään silmiin ja on itsekin samoin toiminut naista kohtaan, niin onko se lähestymistä, että aina naisen nähdessään puhuu hänelle jotakin?
Onko aloitteen tekeminen, että pyyttää vaikka naisen puhelin numeroa tai antaa omansa vai pyytää naista treffeille.
Tai kuuluuko puhelin numeron/sähköpostin tai muun antaminen naisen lähestymiseen.
En ole vielä avanut antaa puhelin numeroani tai edes kertoa nimeäni tälle naiselle, koska en ole varma onko hän minusta kiinnostunut, vaikka hymyilee, katsoo silmiin ja on aina iloisen oloinen minut nähdesään, mutta kun ei voi olla varma.
Jotain ollaan keskenään juteltu lyhyen aikaa, kun ei ole oikein mahdollisuutta jutella pidempään olosuhteista johtuen.
En halua loukata häntä antamalla puhelin numeroni, koska jos hän ei olekaan kiinnostunut, niin se voisi vain satuttaa ja ahdistaa naista, kuin velvottaisin häntä soittamaan minulle.
Haluan olla täysin varma, että hän on ihastunut, enkä pelkästään voi luottaa, että hymyily ja silmiin katsominen kertoisivat, että hän on minuun ihastunut, vaikka minä kyllä olen.
Kunnioitan häntä senverran, etten halua että hän kokee tilanteen ahdistavaksi, enkä ole uskaltanut pyytää häntä kahville, koska minulla on voimakas tunne, ettei hän kuitenkaan lähtisi kanssni kahville.
Olen minä aikasemmin muutaman naisen tavanut, mutta aina nainen on antanut pakit, joten olen hyvin epävarma jokaisen naisen suhteen ja oletan jokaisen naisen myös minulle pakit antavan, joten tässä suuri syy, että olen arka pyytämään enää yhtäkään naista vaikka kahville, koska oletan, että pakit kuitenkin aina saan.
Kyllä mä juttelisin nähdessä ja sopivassa tilanteessa kysyisin kahvilaan juttelua jatkamaan. Jos torjuu, sanoisin vaikutat niin kivalta, että olis ollut kiva jutella enemmän. Ei pidä heti lannistua. Pitää pyytää uudestaan. Moni seurustelemaan päätynyt on ensialkuun jutellut ja tapaillut ilman tunteiden ilmaisua. Siinä tutustuessa näkee onko toinen lainkaan sellainen kuin mitä on kuvitellut. Minä ainakin arvostan aloitteen tekijää. Pystyn myös näkemään henkilöä jatkossa vaikken olisikaan romanttisessa mielessä kiinnostunut.
Olen minä joka kerta yrittänyt jotain jutella, mutta kun ihastuksen lähellä alkaa jännittämään tosi paljon.
Oon miettinyt mitä sanon, mut sit vaan pää on yht'äkkiä tyhjä, kun olis mahdollisuus jotain sanoa.
En mä oo uskaltanut antaa edes puhelin numeroani saatikka pyytää hänen numeroaan,, kun aattelen, että jos hän siitä pahastuu.
Tosi vaikee juttu, kun haluaisin antaa numeron, mut sit mietin, et jos hän ei olekaan ihastunut, ettei se vaan tunnu hänestä painostukselta.
Tarjosin jo yhden kerran autokyytiä, että jos on huono ilma, niin voin heittää hänet kotiin ja töihin, mut hän sanoi, ettei tarvitse, kun hän asuu niin lähellä, mutta kiitti tarjouksesta.
En mä tiiä oliko se torjunta vai sitten hän ei tarvitse kyytiä kun työmatka on niin lyhyt.
Tänään näin ihastukseni, mut olin jotenki sekaisin, etten älynyt toivottaa hänelle edes hyvää viikonloppua, minkä möhläyksen teinkään, kun en hyvää viikonloppua toivottanut ihastukselleni, kyllä harmittaa tosi paljon.
Täytyy huomenna mennä, jos satun ihastuksen näkemään ja toivottaa sit hyvää viikonloppua.
Kysy sitä ihastusta kahville, syömään, jäätelölle tms julkiseen paikkaan missä on muita. En mä lähtisi melkein tuntemattoman kyytiin. Jollei häntä kiinnosta sopia tapaamista, niin ei hän ole silloin susta kiinnostunut. Silloin täytyy ottaa etäisyyttä. Tunteet laantuu aikanaan.
Jos jostain pitää kovasti,ei se noin vain haihdu.En tiedä kyllä noista äkki ihastumisista.
Kyllä haihtuu. Vaikka tunteita on paljonkin mutta kun on pelkkää ilmaa hänelle. Ei mitään vastauksia vieateihin, ei soittoihin.
Pelkkää ilmaa. Typerää olisi yrittää jatkaa mitään.
Samaa mieltä kyllä haihtuu ja kun kohtelu ei mene sanojen kanssa käsikkäin niin se on loppu. Kukaan järki ihminen ei katso mitään venkoilua ja pelaamista.
Samaa mieltä minäkin. Tosin olen vielä jonkinverran ihastunut, eikä ihastuksesta voi oikeen päätellä onko hän ihastunut, vaikka merkkejä näyttää.
Arvaan jo, miten tässä käy, että olen jo alkanut suhtautumaan asiaan, että hän ei ole tosissaan ihastunut, koska on täysin järhetöntä energian tuhlausta yrittää pelata ihastusta puolleen.
Perskuta, kun treenit on kärsinyt ihastuksen takia tosi pahoin.
Järki tässä on otettava käyttöön ja unohtaa koko ihastus ja keskittyä ankaraan treenaamiseen.
Kyllä siinä ihastukset haihtuu ja unoshtuu, kun rääkkää itseään tosisaan.
Eikä sen jälkeen pitä enää hairahtua ihastumaan kehenkään, pysyy järki kunnossa.
Miten ne treenit kärsii ihastumisen takia? Et pysty ihastumisen tunteeltasi treenaamaan vai mitä ihmettä?