Koirani pelkää minua

Muokkaus aloitukseen, siis pelkäävä koira on puoliTOISTAvuotias, eikä puolivuotias.

Kyse on luonnevikaisesta pelkurikoirasta, joka tulee puremaan jotakuta.

yritä kehittää kommunikaatiota niin ettei pelkuri ahdistu, vaikkapa käskyt, ohjeet käsimerkkeinä ja mahdollisimman pehmeällä äänellä, eikä mitään ylimääräisiä komentoja, kuten tokossa tiukkoja määräyksiä istumiseen , makuullaoloon yms, Pehmeän koiran ohjaus on paljon hankalampaa kuin kovan, mutta kun antaa kaverin olla mahdollisimman paljon rauhassa, ja puhuttelee kuin ohimennen, niin kyllä sen kanssa pärjää. Pentu tuskin ottaa mallia, päinvastoin, arja saattaa rohkaistua kun näkee nuoremman toimivan ja saavan herkkuja

Suoraan sanottuna, minusta tuo kuulostaa todella pahalta. En ole varmaan koskaan edes kuullut että koira omistajaansa pelkäisi varsinkaan ilman suoranaista syytä...
Kuten aiempi jo sanoi, teidän täytyy alkaa kehittää kommunikaatiota, mutta en lähtisi suoranaisen kouluttamisen kautta tekemän tätä.

Ja itselleni ei vain sopisi tuo rauhaan jättämis-taktiikka. Mitä itse koen, se on niin kuin palkitsisit sitä, kun se välttelee sinua, saa se olla rauhassakin. Tottakai, jos ihmisten kesken ajatellaan, niin voi ollakin oikein antaa olla suhteellisen rauhassa, mutta koira on kuitenkin mielestäni hieman eri asia. Sinuna, illalla kun koira on rauhoittunut omalle paikalleen maaten, menisin jonnekin suhteellisen lähelle sitä, ensin kauemmas, sitten lähemmäs, ja joko ihan juttelemaan suoraan sille, tai katsomaan esimerkiksi elokuvaa, ottaen myös herkut mukaan paikalle. Sitten se kummassakin tapauksessa saisi ns. siedätyshoitoa sinusta. Jos sinulla sattuu olemaan pitempi pinna, ja rauhallinen tapa kävellä tai olla aloillaan, voisit pitää hihnassa kotonakin, ja pitää herkkuja esillä houkutuksena. Silmiin katsomista kannattaisi myös harjoitella erityisesti, se on kuitenkin helpoimpia tapoja saada suora yhteys koiraan.

Ihan vähän siis vain huudan lemmikilleni ja se pelkää minua, miksi ihmeessä

Minulla oli aikanaan useampi koira, joiden kanssa harrastin/kilpailin. Yhdessä nuorista koiristani aloin huomata mainitsemiasi piirteitä ja olin ihmeissäni. Mitään selitystä en käytökselle keksinyt. Koirien kanssa olin tässä vaiheessa harrastanut jo yli 10 vuotta. Myöhemmin selvisi, että koira sairasti puremalihastulehdusta (myosiitti), joka varmaankin alkoi koirasi iässä (alle 2v). Olin ainoa, joka leikki koiran kanssa veto- ja palloleikkejä, palkkana. Nämä aktiviteetit ovat tietysti sattuneet koiraan, vaikka se kanssani leikkikin. Ymmärrän siis mitä tarkoitat, koirasi tuntuu varovan sinua.

Kun sairaus viimein selvisi, koirallani aloitettiin kortisonilääkitys, joka onneksi pysäytti sairauden etenemisen. Kisakoiraa siitä ei tullut, mutta onnekseni se toipui täysin ja eli yli 13-vuotiaaksi. Tsemppiä!

Sää oot lisauttanu sitä ei se muuten pelkäisi.

Suosittelen luoksetuloharjoituksia palkkaamalla. Namipussi kainaloon ja teet itsestäsi pienemmän, eli kyykkyyn kontalleen tai istut lattialle. Kutsu koiraa ja aina kun edes astuu lähemmäs, niin palkkaat saman tien. Tietty myös leikit mistä koira tykkää lisää luottamusta. Itsehillintää ja kokeilet kevyemmin kieltää ja palkkaat heti, jos tottelee. Mulla kans eka pehmee koira, joten vaatii ihan toisenlaisen kasvatustyylin, että pitää mua pomonaan. Tän roduistakaan ei täyttä varmuutta, niin voi vielä tulla yllätyksiä.

Ap:a tuskin lohduttaa tämä kommentti, mutta tiedoksi vaan kaikille, että niitä ohjaajaherkkiä koiria tosiaan on. Itselleni se tapaus oli kolmas koirani, joka käyttäytyi kuten avaaja kertoi; hirveä herkkyys minua kohtaan, mutta muiden suhteen se ikään kuin vapautui. Syyttelin itseäni ja ihmettelin, että mitä hittoa minä olen tehnyt, kun koira tuntuu pelkäävän minua ihan tärinään asti... 12 koirasta ja niiden kouluttamisesta on kokemus, mutta tuo Taavi poika minua vieläkin vuosien takaa vaivaa. Mitä tein tai jätin tekemättä? Kovin oli rakas koira tuo pelkääjäni. Ehkä jopa se rakkain, mutta ei se rakastaminen kuitenkaan riittänyt vaan koira tosiaankin inhosi/ pelkäsi minua. Mysteeri, joka vaivaa ja harmittelen hautaan asti.

Koira tarvitsee omaakin rauhaa, vaikka onkin laumaeläin. Ja kaikki ovat yksiloitä. Minulla on Rafeiro Alentejano, joka pelkää. Nyt jo vähemmään, mutta ennen yritti aina mennä piiloon. Vaikka sitä on aina kohdeltu hyvin. Kun piti viedä pentuna rokotuksiin, viimeisenä keinona näytti hampaita, sovittelulla saatiin asia hoidettua.

Sitten on toinen koira, kulkukoira, jota ruokimme. Vaikka tunnemme jo neljä vuotta, se ei anna koskea. Pitää etäisyyttä ainakin metrin.

Kärsivällisyyttä. Koirilla taitaa olla noita mielenterveyden ongelmia siinä, kuin ihmisillä.

Koiran pitääkin pelätä niin se tottelee. Sama juttu ihmisten kanssa.