Tein virheen ja otin vastaan korkeakoulupaikan (talotekniikka) sillä ajatuksella, että käyn kokeilemassa olisiko insinööriopinnot minun juttu. Jo kuukauden päästä tulin siihen tulokseen, että ei ollut. Viihdyin matematiikan, fysiikan ja ruotsin tunneilla, mutta ammatilliset aineet eivät kiinnostaneet pätkääkään, joten lopetin koulutuksen kesken. Opiskelupaikka minulla edelleen on, mutta en ole osallistunut kursseille sitten syyskuun lopun.
En paikkaa hyväksyessäni ajatellut tarkemmin ensikertalaiskiintiötä ja kuinka tärkeässä asemassa se tulevaisuudessa on. Ajattelin, että minulla olisi edelleen kaikki mahdollisuudet hakea toisiin opintoihin, mutta nyt näyttää tuskaiselta.
Pidän itseäni keskivertoälykkäänä ja olen kirjoittanut lukematta aiemmat yo-arvosanat töiden ohessa eli mahdollisesti saisin tarkalla lukemisella ihan hyvätkin arvosanat tutkintoa täydentämällä. Uskontoa ja englantia en pysty enää korottamaan, koska olen käyttänyt yhdet suorituskerrat, vaikka kokeisiin en mennytkään.
Yksi haaveammattini on ollut puheterapeutin ammatti. Katsoin hyväksymispisterajoja ja vertasin niitä omiin yo-arvosanoihin, jotka ovat äidinkieli E, englanti M, uskonto ja lyhyt matematiikka C. Näillä arvosanoilla minun pitäisi saada pääsykokeista viisi pistettä yli maksimipistemäärän, että pääsisin sisälle. Vaikka kirjoittaisin kahdesta uudesta reaalista E:n, nousisi pistemääräni yo-arvosanojen osalta määrään 35, jolloin tämän vuoden hyväksymispisterajoihin olisi pitänyt saada pääsykokeesta 36,5/40 pistettä. Koska kuitenkin en ole ensikertalainen, vaadittaisiin minulta varmaankin täysiä valintakoepistemääriä. Sama olisi kahden L:n arvosanalla, joilla saisin pistemäärän 37:ään, mutta ei se paljoa auttaisi edelleenkään pääsykokeissa vaan sieltä pistemäärän pitäisi olla liki täydellinen.
Olen tässä yrittänyt miettiä vaihtoehtoisia koulutuksia. Opiskelupaikka rajautuu Ouluun, koska olen perheellinen ja mieheni on täällä töissä. Olen katsonut mm. terveydenhoitajan, röntgenhoitajan valintojen alimpia pistemääriä ja tuntuu, että en tämän "korkeakoulutukseni" kanssa pääse enää minnekään. Haluaisin opiskella terveyteen tai lääketieteeseen liittyvän korkeakoulututkinnon. Olenko siis täysin epäonnistunut ja onko minun mahdollista päästä enää minnekään? Vinkkejä mikä tutkinto kannattaisi valita tai mihin keskittyä? Ehkä on jotain mitä en vain ole huomannut.
En paikkaa hyväksyessäni ajatellut tarkemmin ensikertalaiskiintiötä ja kuinka tärkeässä asemassa se tulevaisuudessa on. Ajattelin, että minulla olisi edelleen kaikki mahdollisuudet hakea toisiin opintoihin, mutta nyt näyttää tuskaiselta.
Pidän itseäni keskivertoälykkäänä ja olen kirjoittanut lukematta aiemmat yo-arvosanat töiden ohessa eli mahdollisesti saisin tarkalla lukemisella ihan hyvätkin arvosanat tutkintoa täydentämällä. Uskontoa ja englantia en pysty enää korottamaan, koska olen käyttänyt yhdet suorituskerrat, vaikka kokeisiin en mennytkään.
Yksi haaveammattini on ollut puheterapeutin ammatti. Katsoin hyväksymispisterajoja ja vertasin niitä omiin yo-arvosanoihin, jotka ovat äidinkieli E, englanti M, uskonto ja lyhyt matematiikka C. Näillä arvosanoilla minun pitäisi saada pääsykokeista viisi pistettä yli maksimipistemäärän, että pääsisin sisälle. Vaikka kirjoittaisin kahdesta uudesta reaalista E:n, nousisi pistemääräni yo-arvosanojen osalta määrään 35, jolloin tämän vuoden hyväksymispisterajoihin olisi pitänyt saada pääsykokeesta 36,5/40 pistettä. Koska kuitenkin en ole ensikertalainen, vaadittaisiin minulta varmaankin täysiä valintakoepistemääriä. Sama olisi kahden L:n arvosanalla, joilla saisin pistemäärän 37:ään, mutta ei se paljoa auttaisi edelleenkään pääsykokeissa vaan sieltä pistemäärän pitäisi olla liki täydellinen.
Olen tässä yrittänyt miettiä vaihtoehtoisia koulutuksia. Opiskelupaikka rajautuu Ouluun, koska olen perheellinen ja mieheni on täällä töissä. Olen katsonut mm. terveydenhoitajan, röntgenhoitajan valintojen alimpia pistemääriä ja tuntuu, että en tämän "korkeakoulutukseni" kanssa pääse enää minnekään. Haluaisin opiskella terveyteen tai lääketieteeseen liittyvän korkeakoulututkinnon. Olenko siis täysin epäonnistunut ja onko minun mahdollista päästä enää minnekään? Vinkkejä mikä tutkinto kannattaisi valita tai mihin keskittyä? Ehkä on jotain mitä en vain ole huomannut.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eikö AMK ssa ole mitään tutkintoa joka kiinnostaisi? Jos pääsisi sisään helpommin. Ja aina sieltäkin voi jatkaa.
Melkoiselta haahuilijalta vaikutat. Mutta äläpä huoli, ensikertalaisuudella ja sen menettämisellä ei todellisuudessa ole mitään merkitystä, vaikka pitäisi olla.
Saat vielä varmasti opiskelupaikan, mutta käytä se oikein ja valmistu tutkintoon!
Se fiilis on itsellänikin, että melkoista haahuilua. Olisi ollut kaikein helpoin mennä suoraan lukioon, sieltä yliopistoon/ammattikorkeaan, löytää työ, löytää mies, tehdä lapset, jatkaa töitä, eläköityä jne. Meinaan nyt kuitenkin kasvattaa lapsiani vähän isommaksi, keskittyä opiskeluun ja valmistua vaikka sitten 50-vuotiaana. Onneksi on kiva työpaikka mistä hankkia elanto ja jossa koulutuksella ei ole merkitystä.
Lyhyellä matikalla kannattaa kolistella muita kuin teknisiä portteja.
Ajattelin kyllä kirjoittaa pitkän matematiikan esimerkiksi lääketieteen opintoja miettiessä. Aika moni amk-opiskelija teknisellä alalla tulee ammattikoulupohjalta ja aika heikolla matematiikan taidolla, mutta kyllä hekin valmistuvat. Tekniikan ala ei kuitenkaan ollut minun juttu, koska ammattiaineet ei kiinnostaneet vaan matemaattiset aineet. Koin erittäin tylsäksi opiskella mitä ovat sekoittaja, takaiskuventtiili jne.
Ensikertalaiskiintiö on vain sana, jolla ei tähän mennessä ole ollut juurikaan mitään vaikutusta mihinkään. Saat siis turvallisin mielin luottaa siihen, että voit saada ja kokeilla vielä vuosien mittaan vaikka kymmentä eri alaa, jos joku nappaisi.
Neuvoksi kuitenkin, että elämässä ja opinnoissa tarvitaan tiettyä päättäväisyyttä ja sitkeyttä. Vain sinä itse voit tietää ja päättää, mikä on sinun alasi. Kun olet päättänyt oman alasi, pysy päätöksessäsi ja tee alasta omasi. Hyvin harvalle opiskelu on pelkkää juhlaa alusta loppuun, vaikeita hetkiä tulee jokaiselle. Mutta kun tuuli kääntyy, tuntuu taas paremmalta.
Kiitos asiallisesta kommentistasi. Selvä asia on kuitenkin se (lääkärinkin sanomana), että puheterapeutiksi opiskelemaan pääsy on nykyään hankalampaa kuin lääketieteelliseen. Harmi sinänsä, että aikoinaan keskityin hammastekniikan koulutukseen pääsemiseen kolmen vuoden ajan ja viimeisellä kerralla olin aika lähellä sisäänpääsyä. Sitten tuli tieto, että koulutus lopetetaan kokonaan Suomessa, joten piti miettiä toinen ammatti. Olen tässä välillä ollut äitiyslomallakin, koska lapsia ei vanhana voi saada toisin kuin opiskella voi, ja logopedian pääsykokeet juuri muuttuivat sekä tuli ensikertalaiskiintiö.
Minulla on onneksi tässä nyt vielä 2-3 vuotta aikaa järjestellä asioitani kuntoon korkeakoulua varten, joten kerkeän aivan hyvin kirjoittaa muutaman reaalin lisää, opiskella pitkää matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa. Tiedä vaikka pääsyvaatimuksetkin taas muuttuvat järkevämpään suuntaan.
No mutta ihan hyvinhän sä voit hakea vaikka jo ensi keväänä vaikka hammaslääkikseen jos mieli tekee. Jos luonnontieteet sujuvat niin anna mennä vaan. Lyhyt matikka riittää täysin siihen hommaan, mutta fyssa, kemia ja biologia täytyy hioda huippuunsa. Joskus käy sellainen munkki että tulee vielä itselle sopiva koe omilla vahvuuksilla. Ensi keväänä on vielä normaali pääsykoe 2003 opetussuunnitelman mukaan.
Hammastekniikan koulutus lopetettu kokonaan Suomesta? Ei nyt sentään. Koulutus vain siirtyi Helsingistä Turkuun.
Sinne ei kuitenkaan ollut hakua 2017 eikä seuraavasta ole tietoa.