Olen hyvin yksinäinen.
Facebook kavereiden määrä määrittää nykyaikana ihmisarvon. Kaikkia, joilla on alle 100 kaveria pidetään epäilyttävinä. Minä saisin Facebookkiin tasan 0 kaveria.
Olen ruma ja luotaantyöntävä persoona. En tiedä mistään mitään, koska en omista mitään harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita, siispä en keksi mitään sanottavaa kenellekään ja pysyn ikuisesti yksin.
Facebook kavereiden määrä määrittää nykyaikana ihmisarvon. Kaikkia, joilla on alle 100 kaveria pidetään epäilyttävinä. Minä saisin Facebookkiin tasan 0 kaveria.
Olen ruma ja luotaantyöntävä persoona. En tiedä mistään mitään, koska en omista mitään harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita, siispä en keksi mitään sanottavaa kenellekään ja pysyn ikuisesti yksin.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olen kutakuin samanlainen ei toivottu henkilö. fasebookissa 10 kaveria ja kukaan ei tykkää tai kommentoi minun julkaisuja.
Meet ulos ja otat kuvan jostain puusta. Kirjoitat kuvatekstiin, että puu on sinun mielestä kaunis. Varmasti joku tykkää. Olipa kuvattu puu miten ruma hyvänsä.
Yksinäinen minäkin olen. Facebook kavereita toki on monta sataa, mutta heistä kaikkia en edes tunne kovin hyvin, saati ole tekemisissä heidän kanssaan. Pidän kuitenkin kovasti kavereiden päivitysten seuraamisesta. Monet matkustelevat ja päivittävät kuvia matkoiltaan faceen. Se on mun mielestä kivaa. Ihan kun melkein olisi mukana. Ymmärrän kyllä, ettei kukaan minulle kuvia laita, mutta kivaa silti.
Liity Savenvalaja Facebook-ryhmään. Katso myös samalla nimellä ilmestyviä Youtube-videoita.
Kokeile sitten ottaa MySpace profiili, sen pitäisi nykyään sopia yksinäisille.
Joku sano, että kuulemma nää tyypit joil vähä kavereita ovat kuulemma narsisteja.
Mun mielestä typerä kommentti häneltä.
Narsisteja on yhtälailla niissäki, joill apaljon kavereita tai niissä, joilla ei kavereita.
Narsismi ei katso sitä, onko sosiaalinen vai epäsosiaalunen.
Narsismi ei katso myöskään ammattistatusta.
Narskuja on niin köyhissä kuin rikkaissa.
Ei kannata uskoa ton yhden tyypin kirjoitusta, kun hän väittää meitä yksinäisiä narsisteiksi.
Elkää uskoko. Pahanluokan kiusaaja voi olla.
Kellepä muulle sitä juttelee ja pitää yhteyttä kuin naamakirjalle, jos muita ei ole.
Mikä se naamakirja on?Enpä oli ikinä naamakirjaa käyttänyt.
Mulla on Facebookissa yli 150 kaveria, mutta silti en ole vuosikausiin tavannut heistä juuri ketään kuin ohimennen kadulla. Jos postaisin jotain, niin ehkä siihen jokunen kymmenen tykkäystä saattaisi tulla Silti ei ole ketään kelle soittaa ja vaihtaa kuulumisia tai kenen kanssa käydä vaikka kahvilla. Muut tätä näyttävät tekevän, mutta itse putosin porukoista jo kauan sitten. Osa myös vähitellen poistaa kavereistaan, kun vietän hiljaiseloa enkä jaksa päivittää. Ketään ei oikeastaan edes kiinnosta olenko yhä elossa, sairas vai kuollut. Ei somekavereilla ja tykkäyksillä tee oikeastaan mitään, jos tosielämässä joutuu kuitenkin olemaan koko ajan yksin.
Samaamieltä olen ja tunne on sama mutta ei kiinnosta silti ryyppyporukoissakaan olla.
Minäkin tunnen olevani yksinäinen.Facessa näkyy usein kuvia hauskoista illanistujaisista ja juhlista naisporukalla. Minua ei pyydetä mukaan ei nyt ole tietysti läheisiä kavereitakaan ne enkä halua tuppautua. Mutta silti haaveilen että joskus olen hilpeässä seurassa juhlimassa ja pitämässä hauskaa ja voisin ikuistaa siitä hetkestä kuvan.
En ole koskaan ollut Facebookissa. Jos tekisin sinne tunnuksen niin varmaan saisin kavereiksi joitain sukulaisia ja muita tuttuja esim. töistä. Heillä kaikilla vaan on jo kumppanit ja/tai perheet.
En myöskään saisi mitään irti pelkistä virtuaalitykkäyksistä jos vaikka kuviani siellä julkaisisin (harrastan valokuvausta).
Ainoa syy liittyä Faceen on liittyä johonkin yksinäisten ryhmään jonka kautta voisi tavata ihmisiä.
Toiveissa olisi tutustua yksinäiseen naiseen jolle olisin läheinen ja luotettava ystävä, ehkä enemmänkin.
Kaikki yksinäiset vaan on piilossa kodeissaan, niin minäkin, mutta jos olisi paikka jossa voisi tavata niin olisin siellä jo.
Mikä se FaceBook on?
Enpä ole vielä ikinä naamakirjassa ollut.
Wikipedia tietää, tuossa linkki. https://fi.wikipedia.org/wiki/Facebook
Yksinäisyys on musertava tunne ja yhdistyy monesti masentuneisuuteen. Silloin tapaa nähdä asiat mustavalkoisesti, eikä osaa miettiä ulospääsyä umpikujalta näyttävästä tilanteesta. Ratkaisuja kuitenkin on.
Läheskään kaikilla ei ole Facebookia, eikä se määritä ihmisarvoa. Minulla on facessa viitisen ystävää, kaikki lähisukulaisia. Asia on ok.
Yksinäisyydestä kehittyy helposti identiteetti. Ihminen alkaa määritellä itsensä sen mukaan. Se ei kuitenkaan ole mikään kiveen kirjoitettu asia. Jos asenne ihmisten parissa liikkuessa on aloittajan kuvaamanlainen ("olen luotaantyöntävä ja ikuisesti yksin"), sitä lähettää itsestään sanattomia viestejä ympäristöönsä, jotka sanovat: "Älkää huomioiko minua, en ole sen arvoinen". Itsetunnon vahvistaminen olisi hyvä lähtökohta ihmissuhteiden luomiseen. Ymmärrän, ettei asia ole yksinkertainen, koska ihminen rakentaa itseluottamustaan ja identiteettiään suhteessa muihin ihmisiin ja jos hyviä ihmissuhdekokemuksia ei ole, ihminen ei saa peilattua itseään positiivisella tavalla. Asiaan voi kuitenkin vaikuttaa.
Sanot, ettet tiedä mistään mitään, eikä sinulla ole mielenkiinnon kohteita. On kuitenkin mahdollista sivistää itseään ja oppia uutta. Kirjastosta löytyy paljon mielenkiintoisia kirjoja ja lehtiä sekä elokuvia eri aiheista. Harrastaa voi ilmaiseksikin. Pohdi, mikä sinua kiinnostaisi, mikä tuottaa sinulle iloa. Lue uutisia ja katso ajankohtaisohjelmia. Näin pysyt ajan tasalla siinä, mitä maailmassa tapahtuu.
Ihmisistä on mukavaa tulla huomioiduksi henkilökohtaisella tasolla. Jos olet kiinnostunut tutustumaan toiseen ja kysyt hänen elämästään, tunteistaan ja kokemuksistaan, voit yllättyä, kuinka mielellään monet puhuvat tuntiessaan tulevansa kuulluksi.
Kaikennäköisillä ihmisillä on ihmissuhteita. Jos et itse ole tyytyväinen ulkonäköösi, voi siihenkin vaikuttaa esim. vaatteilla tai kampauksella. Se voi piristää mieltä ja kohottaa itsetuntoa, jolloin uskaltautuu rohkeammin ihmisten pariin. Hyvä hygienia, hyvä ryhti, katsekontakti ja hymy kantavat pitkälle.
Tää on varmaan yks viisaimmista viesteistä, mitä oon saanu täällä lukea! Hyvin sanottu. Itsensä kehittäminen on kyllä sellanen asia, mitä ei voi korostaa tarpeeks. Monesti jonkinlainen noidankehä on valmis, kun ihmiset haikailee suhteiden perään ja aattelee, että jos ois suhteita, niin kaikki ois hyvin ja kun ei oo suhteita, niin ei voi olla onnellinen. Mut paljon luonnollisempi järjestys asioille on se, että ekaks on asiat hyvin ja rauha itsensä kans ja osaa nauttia elämästä yksinkin ja vasta sitten tulee suhteet peliin, jos tulee sittenkään. Jos ei tuu, niin sitä elää silti mielekkäämpää elämää itsekseenkin.
En kuulu naamakirjaan. Muutama kunnon ystävä, ja suurimman ajan vietän yksin. En koe olevani yksinäinen, tosin harrastustuttuja on, joita näkee muutaman tunnin harrastuspäivinä. Ystäviä he eivät kuitenkaan ole.
Yksinäisyys on tunnetila, joka ei suoraan korreloi yksilön elämän kanssa. Voisin itse valittaa yksinäisyyttä, mutta erittäin harvoin koen sellaista tunnetta. Päin vastoin, jatkuva sosiaalisuuden vaatimus olisi musertavan raskas.
Hevosilla on kuulemma kolme elinikäistä ystävää. Hevosten sosiaaliset käytännöt tekevät ystävyyden sen verran työlääksi. Pitää sukia ja nuolla toista tiettyjen sosiaalisesti määriteltyjen kaavojen mukaan. Raskasta. Ystävyys ei ole ilmaista. Ihmisenä voi valita määrän tai laadun. Tai hankkia lemmikkieläimen.
Eikö me yksinäiset voitais paikkakunnittain perustaa omat ryhmät? Ei facebookin eikä mitään irc juttuja, se ei toimi. En ainaka facessa haluais olla missää yksinäiste ryhmässä. Mutta olispa sellane s-posti osote jonne kaikki vois kirjotella, tai joku muu. Ehdotuksia kehiin: )
Oonkohan minä kirjottanut tuon aloitusviestin kun niin kuulostaa tutulle.
Ei se ihmisten seassa sen parempi ole olla kuin yksinään.
Yksinään viihtyy mitä parhaiten.
Nimimerkillä "Enhaluamuttonpakkoolla" oli kyllä HYVÄ EHDOTUS! Itsellä kaksi hyvää ystävää. Toisella omat jutut rajoittaa tapaamisia ja menee useitakin kuukausia, ettei tavata.
Toinen asuu nykyään niin kaukana, ettei sen vuoksi ole mahdollista. Viihdyn paljon yksikseni ja myös välillä on elämää paljon ympärillä, mutta kaipaan kunnon keskusteluja ja esim. shoppailukaveria. . . Muutoin olen onnellisesti naimisissa.