Pakko-oireena jääkiekkotappelut

Tähän liittyy lievä autismi?
Onko liitoksissa tohon oireiluun?
Mun pitää joka päivä tulkita lätkätappeluita.
On ollu jo kauan tapana.
Joskus 2000-luvun alkupuolelta asti.
Tiedän erittäin monia NHL:ssä pelanneita jääkiekkopelaajia, jotka tappeli usein, kohtalaisen määrän kaudessa tai hieman vähemmän.
Aion kertoa tässä alempana joijenkin jääkiekkopelaajien nimiä kuin mitä mieleen tulee, jotka olleet tappelijan roolissa tai olleet joskus aktiivisia tappeluhommissa olematta varsinaisia tappelijoita.

Aloitan kahdesta suomalaisesta lätkäpelaajasta;

Sami Helenius; Jättikokoinen, ulottuva, käytti ulottuvuuttaan eduksi myös tappelutilanteissa. Pelaajana oli vahva ja fiksu omassa päässä. Hidas luistimilla, mutta varma sijoittumaan omalla puolustusalueella. Hyökkäyspäässä hänellä ei ollu paljoa mitään avuja.
Tappelijana ulottuva, mutta silti haavoittuva. Iskuvoimaa ei ollu erityisen paljoa. Useimmiten hävisi liigan kovimmille pukareille. Mutta ei ollu varsinaisesti mikään nyrkkeilypussi.

Jarkko Ruutu; Ei ollu varsinainen tappelija, mutta voimahyökkääjä, joka pelasi ärsyttäjän roolissa, mutta oli valmis myös voimien mittelöön halutessaan. Valitettavasti tappeli usein itseään huonompia vastaan. Tappeluhommissa suhteellisen fiksu, ei mikään voimaiskijä.
Pelaajana oli liigan parhaimpia neloskentän pelaajia. Yllättävän taitavat kädet ja fiksu pelipää.

Andrei Nazarov; Venäläinen tappelija. Valtavankokoinen ja aika vahva, mutta ei nyt kovin usein pärjänny liigan huippunimiä vastaan. En näkis häntä silti surkeena tappelijana. Paini aika usein kun tappeli. Pelaajana fiksu omassa roolissaan. Roolina oli pitää omaa pää puhtaana eli estää vastustajia tekemästä maaleja. Pelasi laitahyökkääjän paikalla. Välillä pelasi sääntöjen rajamailla.

Khryztof Oliwa; Puolalainen tappelija. Pelaajana kohtalainen. Osasi taklata ja lujaa. Välillä meni sääntöjen rajamailla. Osasi kyllä tappeluhommat. Oli etevä käyttämään ulottuvuuttaan. Rujo iskijä. Iskuvoimaakin löytyi. Ei voittanu aina kaikkia matsejaan. Hävisi ja voitti aika saman verran, mutta parhailla kausillaan voitti enemmän kuitenki.

Ken Baumgartner; Kanadalainen tappelija, jota aina fanitin silloin 90-luvulla. Pelaajana keskinkertainen. Hermostui helposti kaukalossa ja pudotti hanskat puolustaen seurakaveriaan tai itseään. Osasi myös soittaa suutansa. Pukukopissa hieno tyyppi, joka piti yllä hyvää joukkuehenkeä. Voitti useimmiten tappelunsa. Saattoi välillä voittaa liigan parhaimpiakin. Parhaina kausinaan oli liigassa top3-6 tappelija. Tosi älykäs tappeluhommissa, sillä ei ottanu itseensä paljoa iskuja. Tyyli oli ehkä monien mielestä hieman tylsä. Sitoi vastustajan ja käytti lyhyitä, mutta teräviä vasureita.

Tie Domi; Rumaotteinen pelaaja, joka pelas tappelijan roolissa. Kärsi välillä pelikieltojakin. Osasi kyllä pelata paremmin kuin usea ns gooni. Heilutti verkkoakin välillä. Tappelijana tosi kova etenki ja sai myös hyviä tuloksia, mutta kova siksi, koska tappeli niin rohkealla tyylillä. Pienikokoinen, mutta vahva ja kova. Hyvä iskunkestävyys. Hyvä iskuvoima. Taktisesti ihan fiksu. Fysiikan lait tuli välillä vastaan kyllä isompia äijiä vastaan.

Bob Probert; pelitaitoinen tappelija, joka teki parhaalla kaudellaan yli 30 maalia NHL:ssä.
Otti usein jäähyjä, mutta säilytti kunnioituksen liigassa. Pelasi toki usein sääntöjen rajamailla.
Tappelijana kautta aikain paras todennäköisesti. Tappeli paljon ja voitti myös paljon. JHävisikin toki. Fiksu, vahva, kova, inhottava ja tekninen sekä taktinen tappelija, jolla oli lisäksi hyvä kestävyys, iskunkestävyys ja tasapaino.

Don Brashear; Pelitaitoinen tappelija. Nopea luistimilla. Tappelijana tosi etevä. Voitti lähes aina. Tai no ei ihan, mutta hyvin usein voitti. Tappeli myös usein liigassa. Kuten Probert niin Brashear myös otteli yleensä vain parhaimpia vastaan. Senkin vuoksi miehen voittoprosentti on aika ällistyttävä.
Usein paini lähietäisyydellä, otti sitten vähän etäisyyttä ja antoi sarjatulella tiukkoja vasureita. Pystyi halutessaan myös tyrmäämäänkin.
Oli erittäin vahva tappelija. Dominoi aika usein vastustajia. Mitä pitemmälle sarja meni jotaki vastaan, sitä useimmiten Brashear voitti. Samanlainen vahva sarjatappelija oli juuri Probert, jota usea pitää kautta aikain parhaimpana.

Warren Rychel; Oli ns kakkoskorin tappelija. Ei hoitanu ykköstappelijan tehtäviä.
Tappelija oli kuitenki, mutta osasi pelata hyvin lätkää. Fiksu pääkoppa, vahva kaksinkamppailija ja kohtalaisen taidotkin. Innostui kerran tekeen aika hurjalla tahdilla pisteitä pudotuspeleissä. Tappelyhommissa hävisi useimmiten . Ei ollu kovin tekninen tai taktinen eikä erityisen vahva, kun tappeli muita vastaan.
Pienikokoinen kylläkin. Jälki saattoi olla raakaa, jos joku äijä sai kätensä vapaaksi ja Rychel piteli lähinnä kiinni henkirievustaan.

Tony Twist; ei ollu pelitaitoinen erituyisen paljoa, mutta hoiti roolinsa fiksusti ottamatta liikaa jäähyjä tai sikailematta erityisesti. Kovaotteinen kylläkin ja ilman hanskoja kovaotteinen myös. Voitti usein.