Koiran mahdollinen ostaja ei kerro itsestään

Ei koiraa osteta sähköpostilla.

heti rynnivät myymään koiransa lapsen allergian takia. Jos allergiaoireet eivät ole todella pahat ja esim. ei ole jatkuvaa yskää ja hengenahdistusta, niin miksi luopua koirasta. Minunki lapsella todettiin koira-allergia jo yli vuosi sitten ja koira on silti pysynyt meillä. Hänellä on/oli silmien punoitusta ja nenä rupesi vuotamaan koiran lähellä. Allergiseen nuhaan ollaan käytetty nasonexiä ja joskus annan antihistamiinia. Ilmanpuhdistimia on myös saatavilla, jotka poistavat koiran hilsettä huoneilmasta. Koiraa ei kannata nukuttaa samassa huoneessa lapsen kanssa ja, jos koira nuolee käsiä ne kannattaa pestä.

Meillä ainaki näin pärjätty, eikä lapsen oireet ole pahentuneet, vaan jo vähän helpottuneet. Joskus voi olla hyväkin, että allergian oireesta ei heti luovuta, koska silloin allergiat vain lisääntyvät. En tietysti tiedä teidän oireista, mutta pikkulasten allergiat helpottavat ajan kanssa 3-4 vuotiaana.

Mitä tietoa oikein odotat ja mitä sillä aiot tehdä? Ei se koira myyjälle oikeasti kuulu onko isi kaivosinsinööri vai siivooja, äiti geenitutkija tai lastentarhanope. Ei sekään käyttävätkö kulkemiseen julkisia kulkuneuvoja vain onko perheen käytössä seiskasarjan bemari. Haluatko tietää kenties onko heillä nahkasohva vuolukivitakan ja 75" samsungin oled-telkkarin vieressä ja kesämökki saimaalla? Mitä ihmettä oikein haet? Vie koira heille niin näet millainen huusholli heillä on.

Itse en ainakaan ehkä myisi. Jos ei edes perus kuvauksia tulevasta kodista jakseta antaa niin tuskin ovat hirveän innostuneita koiraa edes ottamaan.

Kannattaahan se rakki antaa ensimmäiselle vastaantulijalle, jos vain löytyy joku hullu kuka suostuu ottamaan.

Rooooo, en antaisi koiraa tuolaisilla tiedoilla. Saattaa olla, että ostaja ei aiokkaan pitää koiraa, vaan myy sen paremmalla hinnalla edelleen. Siitä syystä pitää matalaa profiilia, ettei kukaan jälkikäteen voi väittää hänen luvanneen.

Allergiasta sanon, että on suorastaa väärin, että monet allergialääkärit toteavat heti, että syy on koirassa ja koirasta pitäisi luopua. Kuitenkin allergeenit ovat perimässä ja ei voida tarkkaan sanoa, mikä aiheuttaa oireita. Vaatii verikokeita ja testejä.
"Viime vuosina on julkaistu lukuisia tutkimuksia kissan ja koiran merkityksestä allergian ja allergisten oireiden estämisessä. Suurimmassa osassa niistä allergiaa ja allergiaoireita on kehittynyt vähemmän sellaisille lapsille, joiden kotona on ollut lemmikki lapsen ollessa alle yksivuotias. Vaikutus on korostunut, kun lemmikki on saanut vapaasti majailla lapsen makuuhuoneessa." Näin toteaa Käypä hoito.
Meillä kaikilla lapsilla todettiin pöly/koira/ heinä allergia leikki-ikäisenä. Nyt ovat aikuisia ja allergia hävisi luonnollisella siedätyksellä, sillä meillä harrastuksena on aina olleet koirat. Sukulaislapsen allergiaa hoidettiin poistamalla aiheuttaja, ilmastointia parantaen, lääkkeitä syöden, ei siedättäen. Lapsi on nyt aikuinen ja potee samaa allergiaa.

"Allergiasta sanon, että on suorastaa väärin, että monet allergialääkärit toteavat heti, että syy on koirassa ja koirasta pitäisi luopua."

Kyllä se on pääsääntöisesti oikein. Täällä koirapalstalla annetaan turhan ruusuinen kuva siedätyksestä. Ensinnäkään oma koira ei ole siedätyshoitoa vaan sitä on lääkärin valvonnassa suoritettu hoito, joka kestää tyypillisesti ainakin kolme vuotta. Eikä siihen pääse pelkästään sillä perusteella että haluaa koiran.

https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/koira_allergian_siedatyshoitoon_lisaa_tehoa

"Siedätyshoitoon pääsee, jos saa toisten vaatteissa olevista koirankarvoista oireita, jotka eivät pysy lääkkeillä kurissa. Pelkkä testein osoitettu koira-allergia ei riitä siedätykseen. "

"Siedätystä ei anneta julkisessa terveydenhoidossa niille, jotka suunnittelevat koiran hankkimista tai joilla on jo lemmikki. "

"Siedätys kestää pitkään, vähintään kolme vuotta. "

"Siedätyshoito ei ole ratkaisu allergiaperheiden koiratoiveisiin, valitettavasti. Koiran hankkiminen allergiaperheeseen on aina riski. Allergisoimatonta koirarotua ei ole olemassa."

Jätä se koira ja myy se kakara ennemmin , pääset helpommalla jatkossa...Sitä paitsi ,se koira on viisaampi kuin nykyajan kakarat. Vai onkohan jälleen kerran kyseessä että tarvitaan rahaa jouluhummaukseen ja myydään koiruus kun pikavippiä ei saa enää lisää?

tekee ne omat virheet aina elämässä ja tietää parhaiten oman lapsen oireet. Aina ei kannata suinpäin rynnätä kuuntelemaan jotain lääkärin mielipidettä asiasta. Kaikki lääkärit eivät heti kehota kyllä luopumaan lemmikistä, jos allergiaoireita alkaa tulla. Pikkulapsilla on aina kaikenlaisia oireita milloin mistäkin ruoka-aineista ja muista. Nykyään niidenkään välttämistä ei suositella, jos ei tule todella vakavia oireita. Astman voi saada monesta eri asiasta, vaikka huonepölystä, joten sitä ei todella voi laittaa yksin lemmikin piikkiin.

Meillä tyttö 6 vuotiaana joutuin muutaman päivän sairaalahoitoon hengenahdistuksen takia.Sitten tutkittiin allergiat, ja määrättiin lääkitykset.Perheessä oli kissa ja koira silloin.Molemmille oli allerginen allergiatestien mukaan, ja myös monelle muulle, siitepölyille, omenalla, porkkanalle jne.Mutta lääkäri ei pitänyt lemmikeistä luopumista vaihtoehtona.Vaan oli jppa sitä mieltä, että luopuminen lemmikeistä, voisi aiheuttaa sen, että myöhemmin niille altistuessaan oireet vain jopa pahenisivat.Eli, lääkitys laitettiin kohdilleen, käytiin kontrooleissa, ja oireet ajan kanssa hävisivät.Muutamia vuosia oli pätkiä lääkityksellä, varsinkinkesäisin siitepölyjen vuoksi.Iän karttuessa oireet kuitenkin vähenivät, ja ylä astella ei enää lääkityksiäkään tarvinnut.Nyt hän on jo aikuinen, ja asuu omillaan.Ja hänellä on nykyisessä omassa perheessäänkin koira.Siitepölykausina jotuu joskus käyttämään antihistamiineja, ja siitepölyaikana ei syö raakana omenoita ja porkkanoita, muuten kyllä.Ja kypsinähän ne eivät ole oireita koskaan aiheuttaneetkään hänelle.Tiedän perheitä joissa toimittu samoin kun meillä, ja se olis silloin myös suositeltavampaa, että lemmikit pidetään jos mahdollista.Meillä lapsi ei ole sairaalahoidossa astmansa vuoksi ollut kuin tuon yhden kerran, muuten pärjätty aina kotihoidolla.
Lapselle nuo meidän lemmikit olivat silloin kaikkikaikessa.Joten onneksi, ei tarvinnut niistä luopua.Ja uusiakin sitten otettiin, kun vanhoista iänmyötä luovuttiin.
Varmasti jokainen aikuinen tekee itse lääkärien kanssa sen päätöksen että mikä on lapselleen parasta.
Lemmikille on myös etsittävä paras mahdollinen koti.Vaikka ottajia ei paljoa olisikaan.
Mieti onko syynä hinta, ikä vai koiran rotu, ettei ottajia oikein ole?