IHMEELLINEN EPÄKOHTA

Onko ihminen riittämätön jos hän ei kelpaa?
Voiko ihminen antaa muille anteeksi jos ei kykene siihen omalta itsen suhteen?

Ajatus että mitään ei koskaan tapahtunutkaan on mahdollista ymmärtää kun on tämän jokapäiväisen elämän ensin sovittanut oman mielensä kanssa, siis joskus "tuonnempana"?

Sanot antaneeksi anteeksi hänelle. Oletko antanut anteeksi itsellesi.

Kurssin anteeksianto on juuri oman käytöksen, -syyllisyyden, tarkastelua ja siitä luopumista. Jätä syyllisyytesi PyhänHengen huoleksi. Hyväksy itsesi selaisena kuin olet tai olit sillä hetkellä kun teit ero päätöksen. Et silloin osannut tai pystynyt muuhun, et ole syyllinen koska silläkin hetkellä teit parhaasi.
Se ei ole missään tapauksessa tunteiden tukahdutamista. Se on syvä kiitollisuuden tunne että sinussa on pyhyys joka ymärtää sinun mielesi syvimpiä sopukoita myöden. Ole siitä kiitollinen ja anna sen kiitollisuuden vallata entinen parisuhteesi. Siellä kumpikin teki sen minkä sillä hetkellä oasi ja ymärsi.
Nyt on nyt eikä kukaan ole syyllinen mihinkään. Elämä On ja sillä siisti.

Tämä on ohjeeksi niille jotka ovat jo jotakin käsittänyt kurssin sisällöstä. Jeesus Uudessa Testamentissa sanoo tämän "En tullut lakejanne muuttamaan, tuon uuden lain."
Anteeksianto Kurssin mukaan ei tarkoita etteikö kielto tappamisesta ja sopimus oikeanpuoleisesta liikenteestä jne. olisi voimassa.

Anteeksianto on syytämättäjättämis päätös itesä ja veljeä kohtaan. Se on uusi Laki
Anteeksianto on menneisyydestä luopumista. Menneisyydestä saa muistaa vain sen mikä tuotaa iloa. Muistele niitä hetkiä ja aikoja jolloin teillä meni hyvin. Ole niistä kiitollinen.
Ajattele kuinka monelle olet esimerkkinä hyvässä. Ikuisuuden kanalta katsoen emme voi tietää kuinka tärkeän esimerkin ja kokemuksen teidän suhteenne on antanut monille:
On ainoastaan mahdollisuuksia -iloon, -rauhaan, -rakkauteen

Olen kyllä antanut anteeksi itselleni. En kadu eropäätöstäni.
Esitin varmaan asiani huonosti, mutta tarkoitin ettei anteeksianto vie surua pois sormia näpsäyttämällä. En tarkoita surua, joka kumpuaa syyllisyydestä, vaan puhdasta surua siitä että rakastamasi ihminen lähtee eri teille kuin sinä.

Anteeksianto on syboli sille, että maailma ei ole todellinen. Siitä HUOLIMATTA tunteet ilmestyvät tietoisuuteen, annoit anteeksi tai et.

Mielestäni vastaus löytyy mm. luvusta 31 VIII. Valitse vielä kerran.
muutama oma ajatelma
- Voi olla pettynyt vain omiin odotuksiinsa
- Jospa parempi oisi Hän kuin oisin ollut minä sulle (rakkaalleen toivoo parasta)
- Ero ystävästä on surutyötä
- Anteeksianto on tietyllä tavalla myös surutyötä
Tunteesi kertovat "missä mennään" surutyö on prosessi joskus sen selvittää nopeasti joskus ei.

Kirjoitat: "Kipu EI johdu anteeksiantamattomuudesta, vaan ikävästä ja surun tunteesta, etten kelpaa." Onko tässä ajatuksessa jotain muuta kuin itsesyytös? Kuka sinussa tietää että olet kelpaamaton. Se ajatus ei ole anteeksiannon korjattavissa se on sinun valintasi
Jumalalle =totuudelle olet joka hetki täydellinen ja rakas Kurssin mukaan
-valitse vielä kerran, kunnes hyväksyt oman Jumaluutesi, silloin näet sen myös kaverissa

❤❤❤

Nyt on se aika vuodesta, jolloin viimeistään kannattaa erota kirkosta. Se onnistuu helposti tästä linkistä:
http://www.eroakirkosta.fi