Elämää. En etsi ketään toista mut en haluu perhettä vielä ainakaan vuosiin. Ei ole hyviä kokemuksia siitä enkä muutenkaan oikeen edes jaksa ihmisiä ja kaikkee säätöä niiden kaa. Perhe ei oo koskaan ollu 1 asia mulle. Tuntuu että se on vaan jotain mitä kaikki odottaa ja johon yritetään väkisin ajaa ettei vahingossakaan sais mitä oikeesti haluis ja muut tulis kateellisiks. Muita ei pidä kuunnella koska ne yrittää aina johtaa harhaan. Mitä ajatuksia herättää sussa väsynytjne?
Mä en pysty elämään sellasta
Normaalia
17664
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei herätä mitään tuntoja.
Tunne itsesi ja pidä rajasi. Ei tietysti ole helppoa kun on varmaan kaikki pariskunnat, avioliittolaiset, eronneet, yhärit, karanneet, etäilijät ja aivan kaikki sosiaalisen tunnustuksen ja statuskategorian elämäntapoineen omanneet ja saavuttaneet elukat kimpussa parempine tietämyksineen. On todella valitettavaa ettei yksinäisen naisen ole tässä kulttuurissa sallittavaa olla turvallisesti vapaa tekemään elämässä mitä lystää ja suhteilemaan omilla ehdoillaan.
Toivon sinulle onnea kaikkiin ihmissuhteisiisi, minulla sitä ei ole kovinkaan ollut. Minullakin oli joskus tavoitteita ja toiveita.
Jätät lapsesi ja muut miehen huoltoon, ja vaihdat "maisemaa" :D
Mä taas toivoisin, että vierelle löytäisi elämänkumppani. Rakasta jonka kanssa viettää yhteistä arkea ja juhlaa yhdessä tehden.
omat asunnot, ilman kyttäämistä ja luottamuksella. Oma aika ja oma elämä, yhdessä olon kera, ja se on siinä.
Juu ei kiitos mulle tuollaista. Yhdessä oloa,eloa ja tekemistä saman katon alla. Luottamusta, kunnioittamista ja hellimistä. Näin näen tulevaisuuden sopivan ihmisen kanssa.
Hölmöä olisi sitoutua ihmiseen pidemmäksi aikaa,joka ei halua kuin kermat kakun päältä. Yksin yhdessä ei ole mun juttu.
Friends with benefits. Lyhyemmin sanottuna siis. Panemista silloin kun molemmille se sopii.
Yksin yhdessä...ei myöskään mun juttu...♥🤗
Eikä pelkkä seksisuhde....vaik ei seksis mitään pahaa...mut ei mun juttu..😯
Kuka perhettä perustaa ilman että asiasta ois edes puhuttu. Kuka sanoo että on joku kiire ja mistä tiedät haluuko toinen edes.
En tiedäkään niinkuin loppupeleissä mitään muutakaan. Sillä tässä on menty kokoajan ettei voi tietää onko itse edes riittävän hyvä. Jos mä oisin mä niin en kyllä ainakaan mitään perhettä lähtis rakentaa tällä hetkellä. Sanon nyt varmuuden vuoksi senkin kuitenkin tänne. Musta kiinnostutaan mutta ei tiedetä millanen oikeesti on. Se asettaa vähän epäkiitolliseenkin asemaan. Tässä ei mistään uusioperheestä ollut kyse tai että ois kokemusta muusta kuin lapsuuden perheestä. Ja tää oli naiselle väsynytjne merkillä kirjoittavalle.
Ettei oikein selvennyt, kukin tekee mitä tykkää ja milloin haluaa.
Mulla on sellanen idea.......seuraavan kerran, kun menen sieneen, siis aivan pian,......sä voisit ajella sillä pyörälläsi pitkin metsiä....niinkuin ne ajavat..... sit ehkä voitais vähän nähä.
perustaa sellasta lasten vuokrausfirmaa, että jos alkaa tehdä mieli leikkiä kotia, niin voi sieltä vuokrata itselleen hoidokin. Sitten, kun alkaakin jostain syystä kyllästyttämään ne voi palauttaa takaisin sinne vuokrausfirmaan. Tietysti vuokraajien taustat pitää ensin selvittää ja haastatella, jotta ei tule mitään seksuaalirikollisia, tai muita psykopaatteja.
Jos tämä olisi mulle, niin mitään sellaista en odota. Miksi automaattisesti, jos toinen on ilmaissut tunteensa, kuvitellaan että hän suunnittelee jotain uusioperheen perustamista tms.
En koe mitenkään olevani velvollinen edes selittämään, mitä haluan, Sen verran kuitenkin voin valottaa, että paljon omaa tilaa.
Jos suhteeseen lähtisin, ei se voisi olla pelkkää seksiä. Olen kuitenkin tunteva ihminen, en mikään eläin, joka kiimoissaan käy astuttavana.
Kyllä se on mun mielestä sellainen juttu, että ihmiset on liiankin kiireellä perustamassa perhettä ja sitten kun se alkuhuuma loppuu ja iskee arki, niin ollaan eroamassa kun ei ollutkaan niin auvoista. Oletetaan liikaa toisesta. En tietenkään väitä etteikö noinkin voisi toimia joillekin mutta itselleni ajatus on vieras. Kun katsoo vaikka omia vanhempia, niin ei hekään ole tunteneet kunnolla ja sen huomaa.
On sitä välillä miettinyt että millainen lapsuus on ollut ja miten kokenut asioita, varsinkin kun ei sillä tavalla paljon asioista näin ulkopuolelta tiedä.
Tuo arki on juuri se pelottavin asia että sitten ajautuis elämään vain jonkinlaista elämää pakon edessä joka ei ois kuitenkaan yhtään sitä mitä oli aina halunnut. Siis jos ois jo lapsi tullut. Sen on huomannut ettei sellaisesta kukaan ole kovin nauttinut . Tausta vaikuttaa tälläisessä asiassa. Yhdessä olo voi olla hyvääkin en sano sitä mutta mielummin perustais perheen tilanteessa kun se ois kaikinpuolin järkevää.
Niin tarkoitinkin että vanhemmat meni naimisiinkin ennen kuin oppivat tuntemaan toisiaan paremmin ja sitten ne negatiiviset piirteet tuli vahvasti esiin mitä ei siinä alkuhuumassa noteerannut. Sinänsä lapsi ei ihan alkuun liittynyt. Että silläkin tavoin liian kiireellä pelkillä oletuksilla toisesta. Ihmiset muuttuu ajankuluessa mutta kyllä se ydin siellä pysyy ja sitä pitäisi oppia tuntemaan.