Terho ja Halla-aho ovat nyt eri puolueissa

Suomi on aina ollut kaksikielinen ja tulee olemaan vastaisuudessakin.

Suomi on toki kaksikielinen maa, mutta Suomessa on ollut perinteisesti kaksi yksikielistä kansaa.

Suuntaus on siihen suuntaan, että pienemmän kieliryhmän riippuvuus valtakielestä on kasvanut koko ajan, ja kasvaa jatkossakin jos ruotsinkieliset haluavat pärjätä Suomessa.

Minä olen aktiivisesti tekemisissä ruotsinkielisten tuttavieni kanssa, mutta ruotsinkielellä kommunikointi ei ole edes vaihtoehto. Kyse ei ole töykeydestä minun puoleltani, vaan ihan puhtaasti taustalla on käytännön järki. Minä kykenen saamaan elämästäni kaiken tarpeellisen omalla äidinkielelläni, ruotsinkieliset tuttavani eivät ehkä pääse samaan omalla äidinkielellään.

Ruotsinkielisyys ei ole itsessään millään muotoa negatiivinen asia, mutta vertaan sitä silti ontumiseen sillä sehän on suomenkielisellä kielialueella hivenen rajoittaja ominaisuus. Jos siis ihminen ontuu jalkaansa, niin se kävelykeppi annetaan yleensä sille jolla on jalka kipeä, eikä sille jolla ei ole rajoitetta.

Kaksikielisyys on jotakin ihan muuta kuin keskinkertainen äidinkielen taito ja välttävä imbesilliruotsi tai vaihtoehtoisesti sama kuvio toisinpäin ruotsinkielisen väen kohdalla.

Hyvin harva suomenkielinen osaa ruotsia siinä määrin että voidaan puhua aidosta kaksikielisyydestä, lähinnä tuo ruotsinkielentaito riittää kahvin tilaamiseen.