Sydämeni hyppii ja mieli on keveä. En kuule en näe en haista en maista mitään, leijailen omassa rakkauden hurmos kuplassa. Olet Rakkaani elämöni ihanin ihminen. Et täydellinen mutta kaikkea mitä tarvitsen ja haluan. Rakastan varpaitasi ja hiustesi pyörteitä. Rakastan kun naurat ja kun olet muualla emmekä näe. Rakastan sinua unessa ja valveet menee vain sinua ajatellen, haaveillen, muistaen, miettien.
Minä Rakastan sinua. Sellaisena kun olet.
Ja nyt. Olen alkanut kokemaan että sinäkin. Rakastat minua. Vähän. Hiukan. Pienen hetken verran. Rakastathan?
Minä Rakastan sinua. Sellaisena kun olet.
Ja nyt. Olen alkanut kokemaan että sinäkin. Rakastat minua. Vähän. Hiukan. Pienen hetken verran. Rakastathan?
Vastaukset 50
Vanhimmat
Jännämies vienyt naisen sydämen. Kohta iskeydyt ryminällä maihin kuin lentokoneesta tiputettuna.
Ehkä sinulle on niin käynyt. Olet sellaiseen kapsahtahtanut ja katkeruutesi pisaroita purskutat ympäristöön saaden mielesi vielä katkerammaksi. Kas sinä et tiedä että Rakkaus on aina naivia ja viatonta silloin kun se on aitoa. Nautin omastani täysin mielin , ihana mies, jännä, tylsä tai tavallinen hän, minä olen silti Rakastunut. Ja elämäni on ihanaa.
Ei mulle, mutta vastaan päästäkseni purkamaan tuhautumistani. Hienoa jos koet sen noin. Olen rakastunut tai ainakin tuntuu samalta. Ajattelen häntä jatkuvasti. Hän tuntuu jokseenkin täydelliseltä ja haluttavalta juuri sellaisena kuin on. Tuskin uskoo sitä itsekään. Koen kuvaamiasi tunteita aina kun olemme ja teemme jotain yhdessä, mutta aika sen ulkopuolella on raastavaa ja aiheuttaa alakuloa. Tänään hyvä esimerkki siitä. Kyseessä on jokseenkin mahdoton tilanne. Pitäisi laittaa koko elämä uusiksi ja moni syytön ja minulle tärkeä ihminen joutuisi kärsimään, jos etenisimme nykyistä tuttavuutta pidemmälle. Enkä edes tiedä, haluaisiko hän yhtään mitään, vaikka mahdollisuus olisi . :( Palstan termein, "S-naiselle".
Täytyy sanoa että kirjoitat lähes täydellisesti niikuin voisin kuvitella minun rakkasni kirjoittavan, jos kirjoittaisi tänne. Ainoa etten minä pääse tai voi tehdä mitään yhdessä hänen kanssaan vielä. Satuttaa voimme mekin niin montaa, se vain on elämässä niin, satutatko ennemin itseäsi ja jätät elämäsi syrjään vai uskallatko satuttaa muita onnesi vuoksi. Kas koskaanhan et ole varma että vaikka itse uhraudut, sinut uhrataan.
Vastaan turhautuneelle miehelle, että moni suhteessaan pettynyt ihminen ei varmaankaan usko olevansa millään lailla erityinen. Jos jotain erityistä tunnet niin kerro se sille toiselle, mitä menetät. Päinvastoin saatat saada toiselle voimia, paremmin uskoa itseensä että hänessä jotain hyvääkin on. Siis ainakin tuon, vaikkei teistä mitään erityistä tulisikaan. Moni rämpii aika syvällä näissä asioissa.
Kiitos kommenteistanne. Omassa tilanteessani ei ole suhteisiinsa pettyneitä ihmisiä. Ehkä siksikin on niin vaikeaa. Aloittaja, miten voit olla niin rakastunut, jos teillä ei ole ollut yhteistä aikaa?
Koska olen Rakastunut. Kyynikko tulee ja sanoo sen olevan Vain ihastusta mutta se meni jo. Se oli ilotulitusta, vuoristorataa, spagettijalkoja ja järjetöntä puhetta ymmärtämättä sanoja. Nyt tilalla on pitkät katseet, toisen huomiointi, kuunteleminen, kiinnostuminen, oman haavoituvuutensa näyttäminen, toisen elämän päästäminen omaan elämäänsä vähitellen ja toivoen toisen tuntevan samoin. Pieniä hetkiä vain koemme toistemme kanssa, mutta niinä hetkinä haluan näyttää kuinka paljon häntä rakastan.
Hyvin sanottu! Olisin voinut kirjoittaa saman, jos olisin osannut. :) Samat tunteet olen läpikäynyt ja käyn edelleen. Jospa hän ajattelisi edes hitusen samoin.
Pakko jatkaa vielä. Tiedätkö, Sydänsanoosen, viimeisin viestisi oli niin täydellinen kuvaus tilanteestani/tilanteestamme, että pelkästään sen perusteella voisin kuvitella sinun olevan hän. En silti jaksa uskoa siihen, koska samassa tilanteessa on niin moni muukin. Avaan silti tilannettani vielä hieman. Hän on vapaa, minä en.
Puhut ristiin turhautunutmies. Jos olet itse varattu ja haluat jonkun uuden niin etköhän sinä jollakin tavalla ole omassa suhteessasi pettynyt, mutta jatka toki trollailuasi.
En trollaile. En olisi täällä, jos tilanne ei olisi hankala, turhauttava ja ristiriitainen. Ymmärräthän, että vaikka olisi parisuhteessa, eikä siinä olisi mitään suurta pettymystä ja moni asia olisi hyvin, niin silti voi ihastua ja jopa rakastua toiseen. Ja miten vaikea sen kanssa on elää, kun ei edes tiedä mitä haluaisi, vaikka kaikki olisi mahdollista. Niin paljon sekä voitettavaa että hävittävää.
Hän on varattu ja minä vapaa. En halua painostaa en käskeä enkä pyytää tekemään ratkaisua mihinkään suuntaan ennenkuin itse selvittää omat tunteensa. Paljon, ihan liian paljon Turhautunutmies vaikuttaa häneltä jota minä Rakastan. Ehkä sinun täytyisi uskaltaa vaikka hetket on lyhyet. Sanoa vaikka vain Haluaisin tuntea sinua enemmän.
Rakkaus on outo ja kummallinen asia. Se tulee odottamatta, se ei lähde käskemällä eikä toivomalla. Se raastaa ja on samalls voiman antaja, tuli joka palaa. Sinä luuler etten kunniooita liittoasi mutta luulet väärin. Vaikka joskus leikilläni jotain sanonut. Vaikka hautaisitkin tunteesi minua kohtaan, ymmärrän senkin. Minä en tunteitani hautaa enkä pakoile vaikka teen itsestäni hupsun ja haavoittuvan. Ne katseet joita vaihdamme. Tiedät kyllä. Rakkaus
Miten houkuttelevaa ajatella, että olisit hän ja miten hienoa, jos olisit. Tai mitä jos kokemuksesi ja alkuperäinen viestisi olisi seurausta siitä sydämestä, jota yritin sinulle vaivihkaa näyttää, mutta mitä et näyttänyt huomaavan? Silti jäitä hattuun ja jalat maassa. Luultavasti olemme toisillemme vieraita, ja samaan tilanteeseen ajautuneena, joskin eri osapuolina, haemme täältä helpotusta. En voi selvittää tunteitani yksin, ilman että puhumme kaikesta avoimesti ja perusteellisesti kahden kesken. Vaikka tunne olisi miten voimakas, on järjen kuljettava mukana.
Kun olemme päässeet jo näinkin pitkälle, niin ei jätetä tätä tähän. Oikean elämän epätietoisuudessa on jo riittävästi kestettävää. Voitko kertoa milloin ihastuit ja milloin rakastuit tai keksitkö jotain muuta rajaavaa, muttei liian yksilöivää?
P.S. Tänään oli hyvä päivä ;)
Jos tänään oli hyvä päivä siksi että näimme niin se en ole minä. Toki näimme muttemme jutelleet. Mies jota rakastan ei kuluta aikaansa täällä. Vaikka niin juuri nyt toivoisin että olisit sinä. Sinä taas tietäsit mihin sinua pyysin.
En ole se ketä ajattelet. Kiitos ajatusten vaihdosta ja pidä tuo mahtavan positiivinen asenteesi hankalaan asiaan. :)
Sinä myös tee ratkaisu, ole avoin ja etsi asioissa positiivisia puolia. Ajattele omaa elämääsi. Se on kaikkein tärkeintä että itse olet elämässäsi onnellinen. Silloin läheisetkin on. Sekin on totta ettei ihmisen tarvitse elää huonossa suhteessa rakastuakseen toiseen.
Minulla oli elämä loistavasti ja sitten. Hän oli siinä ja tuli sydämeeni. Ja jäi sinne. Upeana ihmisenä. Häntä on ihana rakastaa koska hän on itse niin rakastettava. Hän kiusoittelee muttei liikaa ja hän huolehtii. Hän hymyilee hän katsoo silmiin. Hän ojentuu minuun päin kun puhumme. Kyllä hän ansaitsee minun rakkauden. Vain olemalla oma itsensä.
Miten hyvin taas kirjoititkaan. Elän keskellä kuvaamiasi tilanteita ja kirjoituksesi luovat uskoa siihen, että välittäminen ja ihastus ovat molemminpuolisia. Kirjoituksesi auttavat varmasti monia muitakin lukijoita. Jos joku ulkopuolinen tuntee osuman näistä kirjoituksista, niin nyt olisi hyvä tilaisuus ilmoittautua. ;)
Turhautunutmies laita itsestäsi tunnisteita vaikka mistäpäin nimen etukirjainta ja mikä kuka S?
Tunnisteiden kanssa on oltava varovainen. Etunimessäni on viisi kirjainta ja sukunimessä kahdeksan. Samoin hänen etu- ja sukunimissään. Jatkossa vai ei? :)
Oletko se nenän pamauttaja taas tunteilemassa .Onko jono ulko-ovella kotona vuoronumerolla.Kirkon väkeä.
Sul ei paremminkin ole kaikki hyvin, häivy jo! Rakastan sitä mustan silmän antajaa ja sekös sua nyppii.
Rakastan tulisesti...
Niin minäkin....
Nenänhän se pamautti.
Sanoivat, että olen freesin näköinen
Sitten väsyin työstä. Johtunee lääkkeistä. Tarvitsen paljon lepoa.
Sitä miettinyt olen, miksi sen sanominen ja tunteminen että pidän ja rakastan tai vain haluan tai kiinnostat on niiin vaikea sanoa? Mitä pahaa siinä on? Eihän se tarkoita toisen sitomista eikä pyydä toiselta mitään jos se on aitoa? En itse odota mitään häneltä sellaista minkä hän tekisi vain siksi että minä rakastan. Mutta pienistä sanoista eleistä teoista huomaan etten ole yhdentekevä ja ne tulevat hänen sydämestään. Se saa minut iloiseksi ja haluan antaa hänelle rakkauttani yhä enemmän.
Joku arvelee, olen hupsu romantikko. Ehkä sitäkin pikkuriikkisen mutta rakkaani kanssa haluan oppia elämään arkea ja juhlaa, ja ymmärrän että aina elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Mutta tämä tunne. Se on niin pohjattoman ihana, kantava, voimaannuttava.
Ja jos jonain päivänä huomaan että oletkin mennyt pois sydämestäni, olen surullinen mutta en katkera, niin paljon olet elämääni tuonut.
Voi mies kun ymmärtäisit miten paljon rakastan sinua.
Jos et uskalla sanoa sitä oikeassa elämässä, niin uskallatko täälläkään? Mitä jos se oikea Hän olisikin täällä? Mitä jos kaikki mitä hän kertoisi sopisikin täydellisesti? Uskaltaisitko myöntää sen, vai jättäisitkö vastaamatta tai muuntelisitko totuutta, ettet paljastuisi ja jäisi kiinni? Rehellinen vastaus, kiitos!
Uskallan sanoa täällä. Ja myös oikeassa elämässä. Mutta se että olisi olisi mahdotonta. Koska hän ei ole voinut kirjoittaa ylläolevaa viestiä. Ja en viitsi sanoa noita asioita siinä ympäristössä.
Olenhan sen sanonut......mut oik elämässä, täytyy olla jotain ...
Hyvä että olet sanonut. Hän ei ole ja pohdinkin lähinnä miksi itse sen sanomista panttaan kun kuitenkin olen asian hänelle muutoin ilmaissut. Oikeassa elämässä meillä on työmme ja hänellä puolisonsa. Oikeassa elämässä on myös pitkät katseet, hymy, se että toinen alkaa puheen siitä mihin jäätiin, että voi olla myös joskus ihan hiljaa. Rakastan häntä kun töistään väsynyt tai kiireinen.
Oletko varma että hän(mies) on varattu? Nuo kertomasi asiat sopivat omaan tilanteeseeni, mutta en ole ikinä kertonut tuota asiaa hänelle millään tavalla. Hän on voinut tehdä oletuksen mikä voisi selittää käyttäytymisen. Itse en ole varattu enkä ole uskaltanut kysyä hänen parisuhdestatustaan. Yleensä naiset kertoo sen heti tavalla tai toisella. Hän ei ole sitä tehnyt. Mitähän se tarkoittaa?
En ole minäkään kertonut olenko vapaa vai varattu. Mutta mies on varmasti naimisissa.
Tiedätkö onko miehellä lapsia? Onko sillä vaikutusta?
Tiedän ettei ole lapsia. Eikä niitä halua enää. Tämäkin asia on kimurantti selittää. Suhteessamme ei liene mitään suoraviivaista paitsi katse. Entistä enemmän rakastan. Eilen jo hänelle jotain kerroin ja hän hymyillen siihen vastasi. Joskus vain kun näemme suustani tulee sanoja joiden tarkoitus ja järjestys selviää vasta kun ne on sanonut. Sammakoita talven tuiskussa. Mutta onneksi tiedät minut. Olit eilen entistä komeampi. Hymysi on ihana ja kun naurat. En voi olla itse totinen. Kätesi. Odotan ja toivon kosketusta. Pientä. Itse en vielä tohdi. Olemme niin lähekkäin. Sinä siinä.. minun rakas.
Tämä tunne. Sitä ei voi viedä pois kukaan eikä mikään. Voimaa saan. Ja paikan sait sydämessäni.
Meillä on vain yksi elämä. Tämä rakkaus voi olla elämäsi ensimmäinen ja viimeinen. Älä päästä ihmistä jota rakastat menemään ilman että siitä hänelle kertoisit. Jos teitä ei tällä hetkellä ole vielä luotu toisillenne odottakaa toisianne, tilanteet muuttuu ja elämä menee eteenpäin. Ja siihen hetkeen kun/jos saatte toisenne riittää kun rakastaa vaikka juuri nyt ei muuta voi. Elämäntilanne on tämä tällä hetkellä mutta huominen on mysteeri meille kaikille.
Tunteista kertomisessa ei ole mitään pahaa. Tiedät kyllä mikä on oikea hetki ja sydän sanoo loput. Jos et pysty puhumaan kirjoita vaikka kirje. Mutta älä vaikene.
Joskus sen voi kääntää pirullisesti itseäänkin vastaan, joko ettei toinen pidä tai joku muu ei pidä tai puhtaasti väärinkästysten kautta, mistä ne sitten johtuu, aiai, lukemattomia syitä, eiköhän joku syistä pidä paikkaansa vaikka itse niinkään tietäisi. On vaan helvetinmoista alkaa epätietoisena liikaa arvailemaan ja tekemään hätiköityjä päätksiä, mihin olen sortunut enkä varmastii ole ainoq.
Aloitusta ajattelen silti äärimmäisellä postiivisuudella ja lempeydellä. Oli se sitten kenelle tahansa osoitettu.
Poistaakseni vain ylilyöntien mahdollisuutta.
Tietenkin voi olla niin ja näin. Mutta eihän se poista sitä että minä voin rakastaa. Voiko katse teot sanat olla valhetta tai väärää luuloa. Voivat kai. Mutta miksi murehtia sitä nyt? Ja tämä rakkaus, tämä ihminen on antanut minulle jo nyt niin paljon elämääni kaikkea. Jos hän sanookin ei en halua sinua koskaan minä kiitän miten paljon hän on antanut .
Kyllähän sinä olet mielessäni...jatkuvasti. Tuletko vasta viikon päästä?
Haluat kuulla rakkaudetunnustuksia.
Sinä et,saa juosta karkuun minua. Eihän tämä niin etene ollenkaan.
Tuntuu, kuin seinille puhuisi.
Ei minulla ole muita kaipuunkohteita.
Täytyy vain tulla niin vahvaksi, että kestää tulevan, oli se sitten mitä tahansa.
Vaikuttaa siltä, että kaipaat aika montaa kummankin sukupuolen edustajaa ja stalkkaat stadissa jotain jäbää autossa... Voiko sarjarakastujaan luottaa..?
PS. Miksi jotkut myönteiset viestit katoaa ilman jälkeä, ootko ylläpitäjä?
Rakkaus kasvaa seurassi. Miten komea olet kun naurat ja hymyilet. Ja tapasi puhua minulle. Niin tiedän. Luottamus siihen että ymmärrämme toistemme huumoria. Romatiikan ei tarvitse olla vakavaa. Mieleni liitäää ja silmäni loistavat. Poskeni hehkuvat. Olen kaikesta niin innoissani. Elämää antaa rakkautta
Voiko kukaan mies rakastaa naista, tai nainen rakastaa miestä, yhtä paljon kuin vihervasemmisto rakastaa mamuja. Vastaan, ei voi! Ainoaa oikeaa rakkautta on siis rakkaus mamuihin, ja sekin vihervasemmiston suorittamana.
Tästä tuli hyvälle mielelle, sillä muisti sen miten joskus itselläkin on mennyt pää pyörälle. Jalat tuntuivat olevan irti maasta liikennevaloissa. Maailma ympärillä näytti niin vaaleanpunaiselta. Koko maailma tuntui huutavan sitä, että miten ihana hän on.
Kiitos ihanien hetkien muistuttamisista. :)
Tätä on kestänyt jo kuukausia. En edes tiedä milloin se oikeasti alkoi. Se hetki. Sen hetken muistan kun ensikertaa hän katsoi. Alun huumaavaa osuus jo ehkä takana, nyt ujoa tuttavuutta, katseita, puhetta, perhosia mahassa, hassuja sanoja silloin tällöin. Ja ikävä kun hän menee pois. Mutta nämä ovat meidän elämät. En ole se joka sanelee sääntöjä suhteelle enkä vaadi mitään jos hän ei itse halua. Joinain hetkinä.
Valitettavasti tuo olotila kestää korkeintaa kaksi vuotta. Joillakin vaihe kestää vain viikon. En muista mikä oli keskiarvo, mutta olet onnellisesti ylittänyt sen muistaakseni. Onneksi olkoon minulla kesti viikon ja kuukausia vuonna 2016. Ensin ihastuin yhteen teinityttöön ja olin viikon pääpyörällä haaveissani. Sitten tajusin, että hän on lukion toisella ja ilmeisesti 17 vuotta. Se ei käynyt. Sitten oli jotenkin tarve ihastua uudelleen. Sitten tuli yllättäin pam ja olin yli kaksi kuukautta ihan pääpyörällä helmikuun lopussa 2016 lähtien. Kun vain näki hänen näköisen naisen niin oli ihan pilvessä. Sitten se haihtui runsaan kahden kuukauden jälkeen, kun hän ei tiennyt tunteistani niin en saanut vastarakkautta. Tunsin toisen kerran rakastuneeni elämässä ja elämä oli taas tosi ihanaa.
Sitten marraskuussa tuli elämäni voimakkain ihastuminen, jossa oli suuren rakkauden ainekset. Se lukion entinen tokaluokkalainen oli samassa bussissa kolmasluokkalaisena ja 18-vuotiaana. Katsoimme toisiamme silmiin ihastuneena. En tuntenut samanlaista rakastumisen hurmaa kuin kaksi kertaa aiemmin , mutta koin elämäni suurimmat romanttiset tunteet, sillä elämäni suurin halu oli nähdä hänet uudelleen. Olin onnellinen kuin näin hänet uudelleen maaliskuussa 2017. Hän lähestyi minua ja tarjosi puhelinumeroaan. Minä annoin sähköpostiosoitteeni, sillä hänellä oli ylioppilaskirjoitukset silloin tulossa. Ajattelin sen, että hän saa päättää milloin ottaa yhteyttä. Sitä yhteydenottoa ei koskaan tullut, mutta hetken sain rakkaudellisesti haaveilla romantisista treffeistä ja siitä, että olisin hänen kanssaan kavereita, ystäviä ja ehkä seurustelisimme. Haaveilin jopa siitä, että hän muuttaisi luokseni.
Siinä oli kaksi elämäni naista, joiden suhteen on käynyt mielessä avioliitto ja täydellinen rakkaus. Sen ensirakkauden kanssa olin menossa seuraavana kesänä naimisiin puolen vuoden seurustelun jälkeen. Hän ei ollut samaa mieltä kanssani, joten olen edelleen sinkkuna. Jotain on joskus ollut, mutta seurustelusuhteilla mitaten ei voi oikein sanoa miksikään naistenmieheksi. Mutta olen onnellinen siitä, että olen saanut muutaman kerran ihan oikeasti rakastua ja kokea suuren riemuntunteen ja elämän ihanuuden! :)
Harvoin sitä elämässään todella rakastuu. Itse koin tavallaan rakastuneeni kahteen noin vuoden sisällä. Todellinen kestävä rakkaus kyllä syntyy siitä, että tuntee ja tustustuu toiseen todella. Tuo minulla oli mielessän tuon lukiolaisen suhteen - todellinen rakkaus! :)
Onnea rakkauden tiellä! :)
Unohda jo. En syö kuormasta.