Tämä on loppu

Jos et pääse muuten eteenpäin niin soitta vaikka hätänumeroon. Jumala kuulee huutosi ja rukouksesi.

Sosiaalisten tilanteiden ahdistus vähenee yleensä iän karttuessa, samoin muu ahdistuneisuus. Tehokkain tapa hoitaa ongelmaa on etsiä uusi ala, eli joko työpaikka tai opiskelupaikka. Unohda sössötys siitä, että pitäisi löytää oma unelma-ammatti. Todellisuudessa työ opettaa tekijäänsä ja ammattiin kuin ammattiin tottuu, vaikka alun perin epäilisi ettei sovellu jollekin alalle tai johonkin tehtävään.

Suurin ongelmasi on, että elämäsi on jämähtänyt paikalleen, eikä johda mihinkään. Pidä tautisi omana tietonasi ja ryhdy etsimään töitä tai opiskelupaikkaa. Kun sinulle tulee paikka jota varten pitää herätä aamuisin ja tekemistä, elämäsi lähtee taas liikenteeseen ja muut oireet helpottuvat ja voivat jopa kadota aikaa myöten.

Tiesitkö muuten, että liikunta on tutkitusti yhtä tehokas masennusta ja ahdistusta lieventävä hoitokeino, kuin lääkkeet. Liikunnaksi ei sitten riitä että lantustaa naaman hevosen peräpään näköisenä postilaatikolle ja takaisin, vaan tarvitaan vähintään 45 minuutin pituisia suorituksia 4-5 kertaa viikossa. Jos et käy töissä, niin kengät jalkaan ja reipas kävelylenkki. Ahdistuneisuus ei ole mikään este, kun kävellä voi vaikka keskellä yötä, aikaisin aamulla tai silloin kun suurin osa on töissä ja kouluissa.

Itselläkin ahdistaa monesti lähtä ulos. Pelkään ikkunoita ja ajattelen aina että joku katsoo sieltä. (En tosin tiedä mitä sekään haittaisi). Kotonakin pidän aina pimeällä verhot kiinni ettei naapurit näe sisälle. Töissä ja kaupassa käyminen pakottaa kuitenkin ulos tiettyinä kellon aikoina, jolloin pelot hälvenevät kun näkee ettei siellä mitään olekaan pelättävää. Mutta toisinaan huomaan pelon tulevan vahvana, mutta pakko on lähteä. Olen kai jonkinlainen rajatapaus.

Haluatko soittaa minulle? On aikaa ajatusten vaihtoon ja käytännön toimiinkin.

Itse pystyn kyllä käymään lenkillä ja matkustamaan esim bussilla mutta kauppaan meneminen tai ihmisten kanssa tekemisissä oleminen on todella vaikeaa ja töissä en voisi edes kuvitella käyväni. En kuitenkaan enää varsinaisesti pelkää sitä jos joku ihminen kyylää mua. Ajattelen että jos jotain kiinnostaa kyylätä mua niin kyylätköön saatana.

toisella puolella nähdään, godspeed.

Eli jälleen kerran tapaus, että mielialalääke ei todellakaan auta.

Joku lääkäri on vaan kirjoittanut sitten sinulle reseptejä niin kuin lääkäreiden oppikirjoihin on kirjoitettu, mutta ei ajatellut pätkääkään mielialalääkkeen haittaa eli sitä itsemurha-ajatusten esilletuloa mielialalääkettä käyttävillä. On nimittäin se vakavin haitta näillä lääkkeillä tuo itsaritaipumuksen lisääntyminen.

Kannattaa lopettaa niin lääke kuin alkon juominen.

Kyllä tuo menee ohi ajan kanssa. Ottakaa lääkkeet ja hakekaa apua vaan. Luotettavat ihmiset lähettyvillä on tärkeitä, ja ne apukontaktit. Voimia! Kirjoitelkaa!