Olen totaalinen siviilipalveluksen vastustaja JOS henkilö menee sinne vain siksi että pelkää armeijaa tai on liian laiska eikä halua "menettää" vapauttaan hetkellisesti. Jos on fyysinen tai jopa vahva eettinen syy niin voin ymmärtää. Muuten sivarit (jotka siis ovat muuten vaan sivareita) voivat painua sinne minne aurinko ei paista.
Täys militaristit ovat aivan täysiä sekopäitä. Samalla linjalla sivareiden kanssa. Sota on rumaa ja on se surullista kun siihen täytyy aina varautua pitämällä reserviarmeijaa ja asepalveluspakkoa. Olen itse käynyt armeijan ja se oli yksi elämäni parhaimmista asioista. Vietin jopa vuoden Kosovossa rauhanturvaajana, mutta en siltikään voi ymmärtää niitä jotka todella innostuvat armeijasta ja jäävät sinne leikkimään sotaa. Tietäkää se että sota on maailman kamalin ja rumin asia ja ne jotka ovat eri mieltä voivat ja tulevat palamaan helvetin tulessa.
Täys militaristit ovat aivan täysiä sekopäitä. Samalla linjalla sivareiden kanssa. Sota on rumaa ja on se surullista kun siihen täytyy aina varautua pitämällä reserviarmeijaa ja asepalveluspakkoa. Olen itse käynyt armeijan ja se oli yksi elämäni parhaimmista asioista. Vietin jopa vuoden Kosovossa rauhanturvaajana, mutta en siltikään voi ymmärtää niitä jotka todella innostuvat armeijasta ja jäävät sinne leikkimään sotaa. Tietäkää se että sota on maailman kamalin ja rumin asia ja ne jotka ovat eri mieltä voivat ja tulevat palamaan helvetin tulessa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen kanssasi yhtä mieltä siitä, että laiskuus, pelko tai vapauden menetyksen kammo ovat erittäin huonoja syitä hakeutua siviilipalvelukseen.
Satunnainen laiskuus esimerkiksi työelämässä, harrastuksissa tai opinnoissa voi olla hyväksikin, mikäli sen vastapainona on ahkeruutta. Sen sijaan laiskuus ei ole ikinä perusteltava syy esimerkiksi olla menemättä armeijaan tai vastaanottamatta töitä / opiskelupaikkaa.
Pelko taas on ymmärrettävää, mutta siitä pääsee eroon kohtaamalla sen. Voin itsekin tunnustaa jännittäneeni monia asioita armeijassa etukäteen, mutta päässeeni varusmiespalveluksen aikana niistä ja monista muistakin peloista eroon!
Vielä ahdistuneempi olin hetkellisestä vapauden menetyksestä. 180 vuorokautta tuntui etukäteen ikuisuudelta. Nyt jälkeenpäin ajatellen puoli vuotta (tai vuosikin) on ihmisen elämässä erittäin lyhyt aika. Armeija ei muuttanut pysyvästi persoonaani huonompaan suuntaan.
Jos joku on muuten vain sivari (esim. siksi kun kaveritkin ovat) kulkee mielestäni yhtä paljon laput silmillä kuin pahimmat militaristit.
Vakavasta fyysisestä tai psyykkisestä sairaudesta /ongelmasta kärsivä ei mielestäni kuulu sen enempää armeijaan kuin siviilipalvelukseenkaan. Hänet voidaan vapauttaa joko väliaikaisesti tai kokonaan riippuen ongelman luonteesta.
Eettiset aseistakieltäytyjät taas menevät luonnostaan joko aseettomaan palvelukseen tai totaalikieltäytyjinä vankilaan riippuen siitä, onko heidän vakaumuksensa kristilliseen vai elämänkatsomukselliseen oppiin pohjautuva. He eivät mielistele yhteiskuntaa niinkuin sivarit tekevät.
Siitäkin olen samaa mieltä, että sota on rumaa ja surullista. En nyt väittäisi, että täysmilitaristit sekopäitä ovat (ehkä tuttavapiiriini ei kuulu yhtään sellaista, joten en tiedä). Ennemminkin he ovat jääneet pikkupojan tasolle ja pönkittävät huonoa itsetuntoaan aseleikeillä. Pyssy on heille lyhyeksi jääneen peniksen jatke.
Sen sijaan pahimmalle vihamiehellenikään en toivoisi palamista helvetin tulessa. Ensinnäkään siksi, koska mielestäni helvetti ja taivas ovat oikeasti lähinnä symboleja kurjimmalle ja parhaalle olemisen tilalle, joka voi täällä maan päällä olla. Ja toiseksi siksi, etten kenellekään halua pahaa.
En siis sivareitakaan inhoa. Muutama kaverinikin on sellainen. Epäjärkevästi he ovat menetelleet tässä asiassa, mutta ei vika oikeastaan heissä itsessään ole. Vika on järjestelmässä, joka ylläpitää tätä huvittavaa siviilipalvelusta.
Minusta ensimmäinen askel kohti järjellistä yhteiskuntaa olisi lakkauttaa siviilipalvelus. Vasta sen jälkeen voitaisiin alkaa realistisesti pohdiskella kysymystä siitä, tarvitaanko armeijaakaan. Koska enemmän armeijaa tarvitaan kuin siviilipalvelusta, vaikka ihannetila onkin aseeton maailma.
"mutta en siltikään voi ymmärtää niitä jotka todella innostuvat armeijasta ja jäävät sinne leikkimään sotaa."
Mä olen ite suunnitellut, että mä jäisin armeijan palvelukseen. Enkä kyllä ymmärrä miten se tekee musta sekopään tai pikkupojan.
Vai väitätkö esim. että suuret johtajat kuten Aleksanteri Suuri, R. E. LEE jaa muut sotilasjohtajt ovat vain sekopäisiä pikkupoikia.
Armeija on työ, siinä missä muutkin.
tuosta Aleksanteri Suuresta että pikkupoika.
Muita pikkupoikia olivat mm. Voltairen todistuksen mukaan Kaarle XII, Tolstoin todistuksen mukaan Napoleon, Frommin ym. todistuksen mukaan Hitler. Ihan miehekkäänä kelpo miehenä tuskin kukaan pitää Staliniakaan. Oma sotasankarimme Mannerheim oli niinikään normaaleihin sukupuolisuhteisiin kykenemätön kloppi, antoi itse hyvän todistuksen 800-sivuisissa muistelmissaan miehisyydestään sivuuttaessaan epäonnistuneen avioliittokokeilunsa yhdellä (!) lauseella.