Ne tuntuvat niin kaukaisilta. Nuo muutamat kirkkaat päivät, säkenöivät tunnit, puhtaat minuutit - kuin todelta laisinkaan, uni jonka uneksin, enkä tiedä milloin näemme jälleen.
https://youtu.be/Rsjgw_C97v4
https://youtu.be/Rsjgw_C97v4
Polun etsijä
tyyni.koski
6390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kauniisti kirjoitettu. Ja kuinka kauhean lopullisilta tuntuu viimeiset lopulliset päivät. Näemmekö enää koskaan? Miksi pitääkin pystyä luopumaan jostakin niin tärkeäksi tulleesta?
Tietääkseni - toivoakseni - mikään ei minun ja hänen välillä ole lopullista, vain määrittelemätöntä.
tuntematon kirjottaja on vaan tuntematon kirjottaja, ei sen enempää. kannattaa pitää järki päässä täällä.
Hei itsellesi. On päässä eikä ole jäässä.
Reunalta toiselle ja takaisin, rannoilta vuorten rinteille sekä takaisin, yöstä aamuun, kesästä talveen, levottomana, etsien tietämättä mitä etsiä, aaveita rivien välissä, aavistuksia, jokin hahmo kuin ennalta-asetettu koodi, kulje nämä askeleet, tee nämä virheet, nämä valinnat. Olen pysähtynyt. Kaikki tiet vievät... Ne veivät. Tuulet tyyntyivät, meret kuin Kuun pinta, vailla liikettä ja nyt sinä haluat rientää, etsiä sekä löytää, enkä voi kuin toivottaa matkaan, halata lyhyesti, toivoa, että jokin polku, joskus, kulkisi kauttani.
Kulje turvattuna, sinä rakkain.
Palava vesi
Sinä kun katsoit minuun, kirkas pintasi välytti kasvoni virtaasi,
silmissäni sateenkaaresi heijasteli kaikkialle,
sallit tuon tyyneyden, väreillä väristen sen kosketuksen.
Kerroit, että valo saa värittömän vetesi toistamaan kaikki sävyt,
on vain ainoastaan oltava se säde, valosta annettu terävä ja kevyt.