Olen haavoittunut sisältä, sydämeen sattuu muistot sinusta vaikka yhteisiä hetkiä ei paljon ole ollutkaan. Nekin työtä tehdessä. Halaukset muistan ikuisesti, se lämpö saa vieläkin jalat veltoksi ja sydämen paukkaamaan tuhatta ja sataa. Lupasin yrittää unohtaa, mutta en voi. Jokainen pieni muisto saa kyyneleet silmiini. Olisin halunnut suudella sua ja olla lähelläsi liimautuen yhteen. Äänesi kuuluu korvissani ja ne silmät, joita halusin ujosti katsoa aina välillä. Miksi elämä on tällaista kiduttamusta? Miksi ei voi saada olla sen ihmisen lähellä jota kaipaa koko sydämestään? Rakastan sua nyt ja aina mies. Olen sen sinulle kertonut ja kertoisin uudelleenkin, jos antaisit siihen luvan. Et vain halua ilmeisesti minua elämääsi mitenkään.
Rakas mies
eksynytpuu
10484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mistä teidät että hän ei halua sinua elämääsi
Vaikka sinä rakastat häntä kuinka paljon niin hän ei nähtävästi tunne samoin sinua kohtaan koska olet asian hänelle kertonut ja hän ei anna lupaa enempään kertomiseen. Joskus asiat vain menevät näin eikä se ole kenenkään syy koska tunteita ei voi pakottaa. Sinun on vain pakko selvitä asiasta. Vaikka se ei yhtään lohduta niin et ole ainoa jolle on näin käynyt.
Mies voi ajatella samanlailla kuin sinä että et halua häntä elämääsi.
lukeehan alotuksessa selvästi että tunteet on kerrottu eikä enempää toinen halua kuulla.
miten te jotkut ette ymmärrä lukemaanne ollenkaan.
Tällä palstalla monesti kerrotaan mutta ei ole henkikohtaisesti puhuttu mitään.
Täällä näkyy olevan sellaista porukkaa jotka kirjoittaa vain tänne nimettömänä, välttämättä toinen osapuoli ei tiedä mitään.
Nimettöminä koska ollaan anonyymillä nettipalstalla, ei millään treffipalstalla.
Voi olla että tämä aloittaja kirjoittaa omia ajatuksia tänne mutta ei uskalla kertoa niistä kuin parhaalle kaverille, tai sitten pitää omana tietonaan. Tiedän kyllä tälläisiä tapauksia.
Jokainenhan meistä tänne omia ajatuksiaan kirjoittaa, mitäs muuta ja jokainen joko kertoo niistä tai ei, kuinkas muuten, tottakai sinäkin nyt sen verran tiedät kun kaikki toimivat juuri niin.
Toinen tykkää, toinen ei. Silloin tilanteelle ei mahda mitään, ehkä hän piti teitä vain työtovereina.
Omia ajatuksia vain. Olen kertonut tunteeni ja häneltä myös vastauksen saanut. Joskus vain ajatukset häneen uppoutuu ja tulee haikea olo siitä kaikesta, miltä rakastuminen häneen on tuntunut, kuinka hyvältä hänen seurassaan oli olla jne. Sitähän se vain on, omaa ajatuksen kulkua ja purkua nimettömänä, vaikka tuskin hän täällä edes näitä lukee. Tuskin edes tunnistaa. Tietää tosin, että olen täällä kirjoittanut. Ehkä joskus hän jää taka-alalle ja pystyn unohtamaan kaiken. Sen aika ei vaan ole vielä vaikka olen yrittänyt. Onhan tätä kestänyt jo melkein 8 vuotta. Tiedän kuitenkin totuuden ja tilanteen niin hyvin, että en haaveile mistään. Totuus on isketty ja tatuoitu sydämeen. Kiitollinen olen hänelle kuitenkin siitä, kuinka hyvin hän itse on ottanut asian ja tavallaan antanut luvan myös viestittelyyn jos siltä tuntuu.