Olen 29 -vuotias mies ja muutin erilleni perheestä vaimoni pyynnöstä parisen kuukautta sitten. Olemme olleet yhdessä vaimoni kanssa 13 vuotta, joista viimeiset kolme ja puoli vuotta avioliitossa. Meillä on suhteesta kaksi poikaa, 4 ja 7 -vuotiaat. Pojat jäivät äitinsä luokse asumaan omakotitaloomme jonka rakensimme vuonna 2000.
Eroomme olivat syynä tekemäni pienet taloudelliset mokat, joiden yhteissumma on joitakin tuhansia markkoja, joille olen onnistunut sopimaan maksusuunnitelmat yms. Toinen syy eroon on se, että olen ”ahdistanut” häntä, enkä ole antanut hänen elää omaa elämäänsä. Väitettä en kyllä täysin allekirjoita, mutta on siinä osa tottakin. Hän on aina saanut mennä mielensä mukaan, hän harrastaa todella paljon, viikolla hänellä on parina päivänä treenit ja spr:n kokoontumisia, viikonloput menevät pelireissuilla ja maanpuolustusjutuissa. Viime syksynä hän aloitti pelaamaan perjantaisin miespuolisten työkavereittensa sählyä, ja pelien jälkeen he menivät yleensä kaljalle ja vaimo tuli kotiin aina joskus puolen yön jälkeen, vaikka peli loppui kuudelta. Hän ei koskaan ilmoittanut missä on, joten huolestuin ja lähettelin hänelle viestejä kysellen missä hän on ja koska tulee. Vastauksia en saanut, syytöksiä kylläkin siitä että vahdin häntä ja hänen elämäänsä.
Vielä viime syksynä hän olisi halunnut saada kolmannen lapsen, mutta sanoin että haluan ensin saada meidän suhteemme kuntoon. Ehdotin hänelle että kävisimme juttelemassa ongelmistamme jonkin asiantuntijan kanssa, mutta hän ei halunnut sitä. Sovimme että muutamme joksikin aikaa erilleen ja mietimme hieman asioita ja katsotaan mitä siitä tulee. Nyt yhtäkkiä kaikki on kuitenkin muuttunut. Hän haluaa ehdottomasti avioeron, ei ole kuulemma mitään järkeä jatkaa, koska minä olen tuottanut hänelle jo niin monta pettymystä, ja alistanut häntä ainaisella epäilemisellä ja hänen elämänsä rajoittamisella ja hänen tekemistensä vahtimisella.
Kaikki muuttui oikeastaan viime syksyn aikana tällaiseksi. Olihan meillä aina ollut hankaluuksia, mutta mittani tuli täyteen joskus marraskuussa kun hänen perjantai menonsa alkoivat vaan venyä ja venyä. Hän alkoi soitella yhden miespuolisen työkaverinsa pitkin syksyä ja tapailla häntä salaa minulta. He olivat mm. uuden vuoden yhdessä työkavereittensa luona, ja sn jälkeen soitot ja viestit vaan lisääntyivät. Aikani asiaa katsottuani ”käräytin” hänet, ja kerroin että tiedän että he soittelevat ja tapaavat toisiaan. Hän kielsi kaiken, mutta näytin hänelle todisteet hänen puhelimestaan, eli he olivat soitelleet päivittäin toisilleen. Hän suuttui minulle täysin, ja sanoi että ei minulla ole mitään oikeutta vahtia hänen elämäänsä ja olen aivan liian mustasukkainen. Samalla hän sanoi että kaikki on meidän väliltä nyt ohi, hän ei jaksa enää elää kanssani, koska epäilen häntä kaikesta ja syytän ”huoraamisesta”. Tiedän, että heillä ei ole suhdetta, mutta uskon. että tällä henkilöllä on vaikutusta tähän lopulliseen eropäätökseen.
Olen monta kertaa myöntänyt tehneeni virheitä ja oppineeni niistä ja epäilleeni häntä turhaa. Hänen mielestään hän ei kuitenkaan ole koskaan tehnyt virheitä meidän suhteessa, ja kaikki ongelmat johtuvat minun teoistani ja epäilyistäni. Kuinka saisin hänet huomaamaan, että parisuhteessa on aina kaksi ihmistä, ja myös hän on tehnyt virheitä. Minun on aivan turha keskustella hänen kanssaan asiasta, hän vaan suuttuu minulle yhä enemmän ja sanoo että haluan sysätä kaikki syyt eroomme hänen niskoilleen, ja tämä ei todellakaan ole tarkoitus. Mokani olen tehnyt ja ne myöntänyt ja koitan elää niitten kanssa. Keskustelimme eilen kuinka helppoa on tehdä vääriä johtopäätöksiä. Hän epäili että olen soittanut hänelle ”häirikköpuheluja”, mutta pyysi anteeksi aiheettomia epäilyksiään, ja totesi että toisaalta ainahan näillä epäilyksillä on joku syy miksi alkaa toista epäillä. Sanoin että sama tilanne oli minulla silloin kun epäilin hänellä olevan toinen mies, mutta siihen hän vain sanoi, että näihin epäilyksiin ei hän ole koskaan antanut aihetta, ja minä epäilin asiaa täysin ilman syytä!
Tämä tilitys saattaa kuulostaa katkeran miehen puheelta, ja sitähän se onkin. Kysymys kuitenkin on onko muilla vastaavia kokemuksia ja kuinka olette niistä selvinneet? Kuinka saada toinen tajuamaan että myös hän on tehnyt ”väärin” ja virheitä? Kuinka saada hänet keskustelemaan jonkun asiantuntijan kanssa noiden ”kotisykologien” sijaan, että voisimme todella alkaa purkaa tätä meidän suhdettamme ja sen tulevaisuutta?
Eroomme olivat syynä tekemäni pienet taloudelliset mokat, joiden yhteissumma on joitakin tuhansia markkoja, joille olen onnistunut sopimaan maksusuunnitelmat yms. Toinen syy eroon on se, että olen ”ahdistanut” häntä, enkä ole antanut hänen elää omaa elämäänsä. Väitettä en kyllä täysin allekirjoita, mutta on siinä osa tottakin. Hän on aina saanut mennä mielensä mukaan, hän harrastaa todella paljon, viikolla hänellä on parina päivänä treenit ja spr:n kokoontumisia, viikonloput menevät pelireissuilla ja maanpuolustusjutuissa. Viime syksynä hän aloitti pelaamaan perjantaisin miespuolisten työkavereittensa sählyä, ja pelien jälkeen he menivät yleensä kaljalle ja vaimo tuli kotiin aina joskus puolen yön jälkeen, vaikka peli loppui kuudelta. Hän ei koskaan ilmoittanut missä on, joten huolestuin ja lähettelin hänelle viestejä kysellen missä hän on ja koska tulee. Vastauksia en saanut, syytöksiä kylläkin siitä että vahdin häntä ja hänen elämäänsä.
Vielä viime syksynä hän olisi halunnut saada kolmannen lapsen, mutta sanoin että haluan ensin saada meidän suhteemme kuntoon. Ehdotin hänelle että kävisimme juttelemassa ongelmistamme jonkin asiantuntijan kanssa, mutta hän ei halunnut sitä. Sovimme että muutamme joksikin aikaa erilleen ja mietimme hieman asioita ja katsotaan mitä siitä tulee. Nyt yhtäkkiä kaikki on kuitenkin muuttunut. Hän haluaa ehdottomasti avioeron, ei ole kuulemma mitään järkeä jatkaa, koska minä olen tuottanut hänelle jo niin monta pettymystä, ja alistanut häntä ainaisella epäilemisellä ja hänen elämänsä rajoittamisella ja hänen tekemistensä vahtimisella.
Kaikki muuttui oikeastaan viime syksyn aikana tällaiseksi. Olihan meillä aina ollut hankaluuksia, mutta mittani tuli täyteen joskus marraskuussa kun hänen perjantai menonsa alkoivat vaan venyä ja venyä. Hän alkoi soitella yhden miespuolisen työkaverinsa pitkin syksyä ja tapailla häntä salaa minulta. He olivat mm. uuden vuoden yhdessä työkavereittensa luona, ja sn jälkeen soitot ja viestit vaan lisääntyivät. Aikani asiaa katsottuani ”käräytin” hänet, ja kerroin että tiedän että he soittelevat ja tapaavat toisiaan. Hän kielsi kaiken, mutta näytin hänelle todisteet hänen puhelimestaan, eli he olivat soitelleet päivittäin toisilleen. Hän suuttui minulle täysin, ja sanoi että ei minulla ole mitään oikeutta vahtia hänen elämäänsä ja olen aivan liian mustasukkainen. Samalla hän sanoi että kaikki on meidän väliltä nyt ohi, hän ei jaksa enää elää kanssani, koska epäilen häntä kaikesta ja syytän ”huoraamisesta”. Tiedän, että heillä ei ole suhdetta, mutta uskon. että tällä henkilöllä on vaikutusta tähän lopulliseen eropäätökseen.
Olen monta kertaa myöntänyt tehneeni virheitä ja oppineeni niistä ja epäilleeni häntä turhaa. Hänen mielestään hän ei kuitenkaan ole koskaan tehnyt virheitä meidän suhteessa, ja kaikki ongelmat johtuvat minun teoistani ja epäilyistäni. Kuinka saisin hänet huomaamaan, että parisuhteessa on aina kaksi ihmistä, ja myös hän on tehnyt virheitä. Minun on aivan turha keskustella hänen kanssaan asiasta, hän vaan suuttuu minulle yhä enemmän ja sanoo että haluan sysätä kaikki syyt eroomme hänen niskoilleen, ja tämä ei todellakaan ole tarkoitus. Mokani olen tehnyt ja ne myöntänyt ja koitan elää niitten kanssa. Keskustelimme eilen kuinka helppoa on tehdä vääriä johtopäätöksiä. Hän epäili että olen soittanut hänelle ”häirikköpuheluja”, mutta pyysi anteeksi aiheettomia epäilyksiään, ja totesi että toisaalta ainahan näillä epäilyksillä on joku syy miksi alkaa toista epäillä. Sanoin että sama tilanne oli minulla silloin kun epäilin hänellä olevan toinen mies, mutta siihen hän vain sanoi, että näihin epäilyksiin ei hän ole koskaan antanut aihetta, ja minä epäilin asiaa täysin ilman syytä!
Tämä tilitys saattaa kuulostaa katkeran miehen puheelta, ja sitähän se onkin. Kysymys kuitenkin on onko muilla vastaavia kokemuksia ja kuinka olette niistä selvinneet? Kuinka saada toinen tajuamaan että myös hän on tehnyt ”väärin” ja virheitä? Kuinka saada hänet keskustelemaan jonkun asiantuntijan kanssa noiden ”kotisykologien” sijaan, että voisimme todella alkaa purkaa tätä meidän suhdettamme ja sen tulevaisuutta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luin kirjotuksesi. En kylläkään itse ole edes naimisissa, mutta silti tunsin jotenki myötätuntoa sua kohtaan.
Yritä löytää jotain omia voimanlähteitä, uusia harrastuksia tms.
Vaikeaa varmaan, mutta koita jaksaa. Onhan sinulla lapsesi, vaikka vaimon kanssa päättäisittäkin erota.
Voimia sinulle!
että vaimollasi on juoksuaika. Olette aika nuorena aloittaneet...
Sinä kuulostat todella mukavalta ja fiksulta mieheltä. Kunpa vaimosikin ymmärtäisi sen...
Löydän itseni vaimostasi. Onko häntä joskus kohdeltu huonosti? Siis edellisissä suhteissa?
Hän ehkä etsii hyväksyntää toisilta miehiltä. Itse menetin mieheni kohtelemalla häntä yhtä huonosti kuin vaimosi nyt sinua kohtelee...
Ota vaimosi syliin, etsi se koirien ja kissojen kanssa,äläkä anna sen jatkaa tollasta.
Ota diplomaattinen asenne, älkää syytelkö toisianne menneistä. Jos vaimosi lyö sinua sanoilla poskelle, käännä toinen poski.
Tehkää parannus, muutu täydellisesti ja ryhdy tekemään hyvää vaimollesi, vaikka hän kertomasi mukaan, ei sinua haluakaan. Oletko nähnyt isä sisäkkönä elokuvan, siinä mies teki valtavan muutoksen itsessään, koska rakasti niin paljon vaimoaan ja lapsiaan. Avoimeksi vain jäi, saiko hän koskaan enää vaimoaan takaisin. Tiedätkö, parisuhteen salaisuus on siinä, että toista ihmistä ei koskaan tule ottaa itsestäänselvyytenä. Osoita suunnatonta rakkautta tätä vaimoasi kohtaan, muutu, tee hyvää, niin että hänkin huomaa sen ja hämmästyy. Tämä ei aina auta, jos toinen haluaa pois suhteesta, mutta tiedät sä miten yks mies, joka kuoli maailman puolesta opetti. Se opetti et pahaan ei pidä vastaaman pahalla. Näytä sun naiselles, kuka on sen mies, rakasta se takaisin. Mutta muista, keskustelkaa, aloittakaa puhumaan muutoksesta, siitä et sä rakastat häntä ja et itse pyri enää tekeen virheitä, ja et sä myös rakastat sitä niin paljon, että sä haluat alottaa kaiken puhtaalta pöydältä. Muutu, tee vaimollesi hyvää, älä syytä häntä, hän on tosin tehnyt sinua vastaan, mutta käytä avuksi keinoja, jotka eivät syyllistä tai tuomitse, tee hyvää, tiedän, et tää on vaikeaa, eikä aina edes tepsi, mutta näytä, että sä olet paljon parempi, kuin mitä se toinen, johon vaimollasi ei välttämättä ole suhdetta. Näytä et rakastat, näytä että haluat, ihan niin kuin silloin joskus ennenkin, kun vasta tavattiin, kun vasta rakastuttiin. Mä tuen sua, mä rukoilen, ja vaik ei auttaskaan, pidä mielessä, se mikä ei tapa, se vahvistaa. Sä olet hyvä mies jo siksikin, että sussa asuu huoli teidän suhteesta ja huoli vaimosta, joka tekee sua vastaan, kun ei ota huomioon että sä haluat olla yhdessäkin. Mustasukkaisuus on huono asia, mutta tässä tilanteessa kuka vaan olisi sitä, jos toinen on vain omissa harrastuksissaan ja hokee et älä puutu mun elämään yms. Mies, rakasta, näytä vaimollesi että kaikki voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja muista, on olemassa yks, joka kuoli maailman puolesta, se haluaa että sä elät eteenpäin, kävi miten kävi.
Sun puolestasi rukoillen:
Sinun ei mielestäni kannata jatkaa vaimosi kanssa, koska ei siitä mitään tulisi hänen asenteensa vuoksi. Mietipä: sinun taloudelliset mokasi, jos ovat vain muutamia tuhansia ovat kuin rikka rokassa, eikä niillä ole mitään merkitystä kun ne suhteutetaan esim. omakotitalon rakennushankkeeseen.
Jos olet joutunut muuttamaan pois kotoa, niin miten monta markkaa vaimosi on siitä sinulle korvannut? Mielipahasta ja taloudellisesta vahingosta!
Vaimosi on suoraansanottuna lapsellinen ja itsekäs. Kylmäverinen ja projisoi sinuun omia puutteitaan. On sokea itselleen.
Pidä osituksessa puolesi ja älä anna hänen varastaa sinulta, niinkuin oma vaimoni onnistui tekemään. Tee ositussopimus sovittelutoimistossa (ei missään tapauksessa sosiaalivirastossa)tai lakimiehellä, että menee asia oikein ja saat omasi pois.