Olen aina ollut ahkera tekemään käsitöitä, lapsesta lähtien. Ompelen, neulon, virkkaan. Olen myös PYYNNÖSTÄ tehnyt ihmisille esim. asusteita: pipoja, lapasia, villasukkia, huiveja.... Minulla on aikuisia lapsia ja yksi lapsenlapsi joille olen myös neulonut, ensin heidän kanssaan keskustellen, että mitä haluavat/tarvivat. Ohjeet ovat uusimmista blogeista ja neulelehdistä ja -sivustoilta. Lanfat ovat useimmiten uutuuslankoja, laadukkaita ja siksi kalliita. Sukulaisille tekemäni työt olen antanut ilmaiseksi, tekemisen ja antamisen ilosta tarvitseville.
No, mikä tässä sitten on se ongelma? Se, että nämä ihmiset joko hukkaavat, heittävät roskiin, unohtavat käyttää tai eivät muuten vaan pidä näitä tuotteita. Esim: neuvottelin lapseni kanssa MITÄ hän haluaa että neuloisin hänen vauvalleen, eli lapsenlapselleni. Tein sitten ohjeen mukaan ja tuotteista tuli juuri sopivat ja onnistuneet (näin sovituksen itse). MUTTA kertaakaan en ole sen jälkeen nähnyt vauvan päällä k.o. vaatteita. En myöskään muita tekemiäni ole nähnyt käytettävän. Joskus olen kysynytkin, että oliko sopiva, oletko käyttänyt ollenkaan ja vastaus on: joo joo. Olen myös kuullut, että tekemiäni on "vahingossa" heitetty roskiin kun roskapussit ovat jotenkin sekaantuneet...
Nyt on mitta täysi. Viimeksi PYYNNÖSTÄ neuloin miehelle kaulurin. Nyt se meni vahingossa roskiin. Sen tekemiseen meni monta päivää koska käyn myös töissä enkä voi neuloa koko aikaa. Sekä esim. vauvalle neulotun setin teko kesti useita viikkoja. En ole niitä nähnyt käytettävän. Ja ihan viimeisimmän neulemuodin mukaisia ovat ja neuvotellen tehty onnistunut tuote.
Tekemistäni ei siis arvosteta. Johtuuko se nykyajan kertakäyttökulttuurista vai mistä? Toki ymmärrän, että jotkut tarvitsevat ne Gugguun pipot ja vaatteet mutta kun nyt siitäkään ei ole kyse. Kun muutkaan vaatteet eivät ole niitä kalliita merkkivaatteita. Teinkin tänään päätöksen, että tähän päivään loppui lapsilleni, lapsenlapsille ja sukulaisille tekeminen. Teen sitten tuotteita, jotka laitan myyntiin isolla hinnalla, ovathan ne käsityönä valmistettuja ja laadukkaista langoista tehty. Ostaa sitten joku, joka nimenomaan ne välttämättä haluaa.
Tienaaminen siis ei ole se juttu, vaan se, että tekemäni menee hukkaan. Ja kyse ei ole mistään kirppistason räpellyksistä. Senkin ymmärtäisin, jos eivät kehtaisi sitä minulle sanoa. Mutta kun itse ovat tilanneet, sovittaneet, hyväksyneet. Ja sitten niitä ei pidetä kertaakaan.
Se loppui nyt.
Nyt loppu!
5
211
Vastaukset
- osaaminenarvoonsa
Tuo on totta ja niin surullista: Syyt siihen 1. Ei osata arvostaa käsityötä, mieluummin kaupasta merkkituotteita ja kertakäyttötavaraa 2. Ei osata hoitaa ja pestä villavaatteita, kaikki lykätään koneeseen sen kummemmin miettimättä.
Kaikkiin tuotteisiin tarvitsee olla pesuohjeet kirjallisina, kuten ostetuissa vaatteissakin.
Sama ilmiö suututtaa itseänikin, miksi nähdä vaivaa jos työtä ei osata/haluta arvostaa sen enempää vaan heitetään roskiin. Saisivat hävetä. - Askartelija1
Mitä sitä suotta sitten tekee, jos kerran arvostus on tuota luokkaa. Keljua tuollainen hyväksikäyttö, jos pyydetään eikä sitten käytetä. Jos edes maksaisivat tuotteesta, ei varmaan harmittaisi ihan niin paljoa. :( En tekisi minäkään kyllä.
- Srin
Tutuilta voi pyytää hommaamaan langat. Siitä näkee kuka arvostaa ja kuka ei.
Muilta kunnon maksu eli pitkät kirjoneulesukat minimissään 45,- jos ovat heidän mielestä liian kalliit, eivät arvosta, ei kannata tehdä. - seolitässä
Nyt on työn alla isotöinen vauvanpeitto tulevalle pienokaiselle, mutta kaikki into sen tekemiseen on mennyt. Eiköhän sekin hautudu jonnekkin saajan kaappien perukoille pölyttymään ja lopulta kaatopaikalle. Peitto, jota olen kuukausikaupalla virkannut kalliista langoista. Aloitin projektin ennen kuin tein päätöksen etten tee enää kenellekkään yhtään mitään. Ajattelin että tämä on viimeinen työni toisille, mutta mistä nyt motivaatio tämän loppuun tekemiseen kun mielessä on vain miten tämäkin nakataan lopulta kaatopaikalle.....
Älähän nyt! Tee se vain nyt loppuun ja mieti sitten, annatko sitä vai et. Älä ajattele sitä kaatopaikkaa, vaan sitä, että käsityöt on kivaa ajankulua joita kaikki ei osaa tai viitsi opetella. Voithan näyttää sitä kun saat sen valmiiksi ja kertoa että teit itsellesi torkkupeiton hartioitasi tai varpaitasi lämmittämään, mutta saattaisit ehkä sittenkin antaa sen pois jos joku sitä oikein todella haluaisi.
Minä olen neulonut laatikkokaupalla villasukkia, monennäköisiä ja monenkokoisia. Ja lisää tulee, koska lankaa on jäljellä vaikka kuinka paljon. Sekä villatakkeja, joista aika moni on vielä kesken. (ehkä sekin on terapeuttista, koska työelämässä oli pitkiä projekteja saatettava valmiiksi määräajassa - nyt eläkkeellä ei ole mikään pakko, ehkä saan osan nautintoaa myös siitä että teen jos teen tai sitten en. )
Olen lankafriikki, aina täytyy katsastaa, löytyykö jotain uutta kivaa. Ja on kiva istuskella neulomassa kuunnellen äänikirjoja. Varsinkin, kun koko kulunut vuosi on ollut niin kovin sateinen, ettei ulos ole juurikaan viitsinyt lähteä muuta kuin tekemään välttämättömät pihatyöt.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nyt tajusin mitä haet takaa
En epäile etteikö meillä olisi kivaa missä vaan. Se on iso hyppy henkisellä tasolla sinne syvempään päätyyn, kuten tiedä433803- 382598
Naiselle mieheltä
Huomasin tuossa, että jääkaapissani on eräs sinun ostamasi tuote edelleen avaamattomana. Arvaatko mikä?362102- 231832
- 171739
Ihmetteletkö, mihin sinussa ihastuin?
Pikkuhiljaa huomasin, että olet ainutlaatuinen luonne, plussana tietysti ulkoiset avut. Toista ei taida löytyä koko maai1001672- 231608
Mitä yhteistä on sulla ja kaivatulla?
Onko teillä samantyyppinen olemus tai luonne? Vai muistuttaako vartalonne toisiaan? Tai kasvot? Entä pukeutuminen? Onko991496- 241477
- 251464