Joona Korteniemi
08/12/2017 17:39
Seurakunta ja seurakuntayhteys ovat äärimmäisen tärkeitä, kyllä. Hiukan Quo Vadiksesta poiketen olen sitä mieltä, että oikein ymmärrettynä voidaan sanoa, että Kirkko on mystinen Kristus. Kirkko on yhtä ruumista Päänsä, Kristuksen kanssa, joten se on ikään kuin yhtä persoonaa Hänen kanssaan, sillä on Kristuksen identiteetti ja auktoriteetti (Ef. 1:23).
Samaan hengenvetoon on todettava, että seurakunnalla on Kristuksen identiteetti ja aukoriteetti, vain JOS seurakunnalla on Kristus päänä. Se ei ole itsestäänselvää. Mistä voi tunnistaa sen, että seurakunnalla on Kristus Päänä? Siitä, että se toteuttaa Päänsä tahtoa, kuten ajallinenkin ruumis toteuttaa päänsä tahtoa. Ja Kristuksen tahdon voimme nähdä hänen Sanastaan Raamatusta.
Oikea seurakunta, jolla on Kristus Päänä, uskoo, elää ja opettaa Raamatun mukaisesti. Seurakunta, joka ei tee näin, ei ole oikea vaan väärä seurakunta. Sen yhteydessä ei kannata elää vaikka se kuinka kovaan ääneen julistaisi olevansa ainoa oikea seurakunta.
Olen samaa mieltä Ajatuksen kanssa siitä, että monenlaista syntisyyttä ja lankeemuksia voidaan kärsivällisesti sietää Kristuksen seurakunnassa – onhan se Syntisten Sairaala. Sitä kuitenkaan ei voida sietää, että seurakunta ryhtyy julistamaan väärää evankeliumia. Jos seurakunta niin tekee, se katkaisee yhteyden Päähänsä ja lakkaa olemasta Kristuksen seurakunta.
Raamatun valossa on selvää, että oikea evankeliumi on evankeliumia Kristuksesta, Hänen persoonastaan (1. Kor. 2:2; 1. Joh. 1:1-2). Sen sijaan, että hokee ”me olemme Jumalan seurakunta, me olemme Jumalan seurakunta”, olisi tarpeen, että vanhoillislestadiolaisuus tekisi itselleen itsekriittisen kysymyksen: Julistammeko me puhdasta evankeliumia Kristuksesta? Näkyykö meissä Kristuksen seurakunnan tärkein tuntomerkki, evankeliumin julistus Jeesuksesta Kristuksesta?
On selvää, että ainakaan saarnat, joissa Jeesus mainitaan vain synninpäästön sanoissa saarnan lopussa ja joissa Jumalakin on lähinnä valtakunnan tai seurakunnan etuliite, eivät täytä todellisen kristillisen evankeliumin tuntomerkkejä. Niitä on perusteltua pitää vääränä evankeliumina, jotka johtavat väärään uskoon, uskomaan yhteisöön eivätkä Kristukseen omana Vapahtajana.
08/12/2017 17:39
Seurakunta ja seurakuntayhteys ovat äärimmäisen tärkeitä, kyllä. Hiukan Quo Vadiksesta poiketen olen sitä mieltä, että oikein ymmärrettynä voidaan sanoa, että Kirkko on mystinen Kristus. Kirkko on yhtä ruumista Päänsä, Kristuksen kanssa, joten se on ikään kuin yhtä persoonaa Hänen kanssaan, sillä on Kristuksen identiteetti ja auktoriteetti (Ef. 1:23).
Samaan hengenvetoon on todettava, että seurakunnalla on Kristuksen identiteetti ja aukoriteetti, vain JOS seurakunnalla on Kristus päänä. Se ei ole itsestäänselvää. Mistä voi tunnistaa sen, että seurakunnalla on Kristus Päänä? Siitä, että se toteuttaa Päänsä tahtoa, kuten ajallinenkin ruumis toteuttaa päänsä tahtoa. Ja Kristuksen tahdon voimme nähdä hänen Sanastaan Raamatusta.
Oikea seurakunta, jolla on Kristus Päänä, uskoo, elää ja opettaa Raamatun mukaisesti. Seurakunta, joka ei tee näin, ei ole oikea vaan väärä seurakunta. Sen yhteydessä ei kannata elää vaikka se kuinka kovaan ääneen julistaisi olevansa ainoa oikea seurakunta.
Olen samaa mieltä Ajatuksen kanssa siitä, että monenlaista syntisyyttä ja lankeemuksia voidaan kärsivällisesti sietää Kristuksen seurakunnassa – onhan se Syntisten Sairaala. Sitä kuitenkaan ei voida sietää, että seurakunta ryhtyy julistamaan väärää evankeliumia. Jos seurakunta niin tekee, se katkaisee yhteyden Päähänsä ja lakkaa olemasta Kristuksen seurakunta.
Raamatun valossa on selvää, että oikea evankeliumi on evankeliumia Kristuksesta, Hänen persoonastaan (1. Kor. 2:2; 1. Joh. 1:1-2). Sen sijaan, että hokee ”me olemme Jumalan seurakunta, me olemme Jumalan seurakunta”, olisi tarpeen, että vanhoillislestadiolaisuus tekisi itselleen itsekriittisen kysymyksen: Julistammeko me puhdasta evankeliumia Kristuksesta? Näkyykö meissä Kristuksen seurakunnan tärkein tuntomerkki, evankeliumin julistus Jeesuksesta Kristuksesta?
On selvää, että ainakaan saarnat, joissa Jeesus mainitaan vain synninpäästön sanoissa saarnan lopussa ja joissa Jumalakin on lähinnä valtakunnan tai seurakunnan etuliite, eivät täytä todellisen kristillisen evankeliumin tuntomerkkejä. Niitä on perusteltua pitää vääränä evankeliumina, jotka johtavat väärään uskoon, uskomaan yhteisöön eivätkä Kristukseen omana Vapahtajana.
Vastaukset 6
Vanhimmat
pian Hullujenhuoneessa puhunut itsensä pussiin ja paljastunut kieroilijaksi ja valehtelijaksi.
Tämä kirjoitus ainakin todistaa kaikkea muuta.
Olipa hyvä kirjoitus. Kukaan uskovainen ei voi löytää vikaa siinä.
VL-foorumilaiset kyllä löytävät vikaa ja paljon. Ei ole epäilystäkään.
Opiksi ja ojennukseksi.
https://www.youtube.com/watch?v=0j5sMNad0b0
riekkuu öisinkin Hullujenhuoneessa palvomassa Joonaa:
---
Jupe
09/12/2017 02:02
”Tätä tekstiä vasten jäin lisäksi pohtimaan, minkä arvoinen on viimeisellä tuomiolla ”seurakunnan hyvä todistus”. Ei varmaan minkään arvoinen.”
Totta, seurakunnan todistus auttaa viimeisellä tuomiolla yhtä paljon jotakuta kuollutta kuin minua se, että sanon olevani uskovainen. Eli ei yhtään. Jeesuksen vertauksissakinhan tämä sama teema toistuu jatkuvasti: Lopussa vasta selviää kaikkien niiden ”Herra, Herra” -sanovien joukosta, ketkä todella olivat niitä, jotka sydämestänsä tahtoivat Herraa palvella.
---