Sanotaan, että kihloihin meno on lupaus naimisiin menosta. Epäilenpä, että tuo merkitys on pahasti vanhanaikainen. Minun näkemykseni on seuraava. Kihloihin mennään joko
A) Keskinäisen luottamuksen puutteessa
B) Hetken mielijohteesta tai
C) Molemminpuolisen rakkauden seurauksena (perinteinen ja toivottavin syy).
Mieti nyt; Jos on sataprosenttinen luottamus, mitä tarvetta on rengastaa toinen hirveän ajoissa? Käänteisesti: Jos ei muuten luota, niin sormus sormessa korvaa puutteellista luottamusta. Se viestittää ympäristölle, että minua ei enää saisi iskeä.
A) Keskinäisen luottamuksen puutteessa
B) Hetken mielijohteesta tai
C) Molemminpuolisen rakkauden seurauksena (perinteinen ja toivottavin syy).
Mieti nyt; Jos on sataprosenttinen luottamus, mitä tarvetta on rengastaa toinen hirveän ajoissa? Käänteisesti: Jos ei muuten luota, niin sormus sormessa korvaa puutteellista luottamusta. Se viestittää ympäristölle, että minua ei enää saisi iskeä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
älkää ny hyvät ihmiset menkö naimisiin...elätte paljon onnellisinpina ilman turhis kihlauksia....!
Mä en olis edes suostunut menemään kihloihin ellei häistä olisi ollut puhetta. En tajua nuorten "mennään vaan kilhoihin sehän on vaan koru helpostihan sen heittää pois ku ei enää jaksa katella"-ajattelutapaa. Miksi mennä kihloihin ellei ole menossa naimisiin?? Tottakai on ihmisiä jotka ei halua naimisiin, ei siinä mitään, mutta miksi sitte edes mennä kihloihin? Eihän se rakkaus siitä mihinkään sen sormuksen myötä muutu. Ellei sitte kyseessä oo just lapsellista merkkaamista, sitäkin tapahtuu, valitettavasti.
...naimisiinmeno sitten on, kuin lapsellista merkkaamist? Toki siihen liittyy oikeudellisia seuraamuksia, mutta eivät ne tunnu olevan ekana mielessä näillä sormustensa timantteja vertailevilla ja kakun kuorrutteita ihmittelevillä "aikuisilla" ihmisillä... Ei se naimisiin meno niin ihmeellinen juttu ole, siinäkin on kyse halusta osoittaa itselle ja muulle maailmalle kuinka kauhean vakavissaan sitä nyt ollaan.
Minusta kihlaus, ja myös avioliitto ovat luottamuksen osoituksia. Tällä tarkoitan kuitenkin sitä, että luottamus kohdistuu suhteen pysyvyyteen: "Luotan siihen, että haluamme olla loppuelämämme yhdessä, joten menen kanssasi naimisiin."
Luottamus toisen ihmisen uskollisuuteen on kokonaan toinen juttu. Sitä en ole koskaan yhdistänyt avioliittoon. Se tulee ihan muista asioista.
Menimme 16-vuotiaina kihloihin oman miekkoseni kanssa, täysin hetken mielijohteesta, 3kk:n seurustelun jälkeen. Olimme siis nuoria ja hölmöjä..kuitenkaan en kadu päivääkään!
Nyt ikää on 21wee ja sormus on koko ajan tarkoittanut lupausta siittä, että yhdessä pysytään ja mennään vaikka läpi harmaan kiven. Sormusten tuoman sitoumuksen avulla olemmekin porskutelleet läpi keskenmenon,työttömyyden,monen läheisen kuoleman,riitojen ja valtavien rahaongelmien.
Ja yhdessä pysytään kunnes toisen kanssa on niin paha olla, että puolenvuoden ajan joka päivä pitää oksentaa, kun tuntuu niin kaamealta...=D
Häät toivottavasti muutaman vuoden päästä. Että sellasta. =)
Jos sun mielipitees on toi, niin toivon, ettet mene todellakaan kihloihin. Se että menee kihloihin on todellakin se LUPAUS AVIOLIITOSTA.
Ei kihloihin mennä sen takia, että suhde vahvistuu. Se ei paranna asiaa, että mennään hätäpäissään kihloihin, kun pelätään,että toinen on "kiinnostunut muista". Luottamuksen tulee olla 100%:nen, ennenkun kihloihin mennään.
Ei pahalla.